Jos lapset asuu samassa taloudessa äitinsä (tai isänsä) kanssa ja kasvaa ja elää siinä yhdessä, ei sillä enää ole merkitystä onko molemmat vanhemmat samat vai onko jollakin lapsella eri isä tai äiti.
Periaatteessa samassa taloudessa kokoaikaisesti asuen ja eläen se sisarussuhde muodostuu, vaikkei olisi laisinkaan mitään biologista ja geneettistä keskenään, esim. adoptiolapset, sijoituslapset.
Lasten vanhempien asenteella on suuri vaikutus tähän puolisisarus-asiaan.
Esim. meillä:
sekä miehellä että minulla on lapsia aiemmasta suhteesta. Meilä on yhteinen lapsi myös. Minun lapseni ovat jo niin isoja, että muodostavat itse sisaruskäsityksen ja ihan täyssisaruksena he tätä meidän yhteistä pitävät, vaikka isä on eri.
Vaikka eivät asu kotona enää. Tapaavat siis epäsäännöllisesti.
Miehen lapset käyvät säännöllisesti tapaamisilla, ovat ala-asteikäisiä. Lasten äiti, miehen exä siis, on valistanut lapsiaan kertomalla, ettei tämä meidän yhteinen ole heille mikään sisar vaan PELKKÄ PUOLIKAS.
Tämän nämä kakarat sitten lohkasee, puolituntemattomille ihmisille. Oli siis tilanne, jossa puolitutut jotain jutteli pehmosta pienestä sisaresta näille etälapsille ja nämä lohkasee isoon ääneen, äitinsä äänellä ja aikuisen lauseella, ettei se ole heille mikään sisarus, vaan PUOLI.... Ko. aikuinen oli järkyttynyt.
Minä olin vihainen ja loukkaantunut, pidin saarnan näille äitinsä aivopesemille.
Tämä "pelkkä puolikas" nimittäin tykkää kovasti näistä PUOLIKKAISTA ja odottaa heitä meille kovasti. Ja sitten he itse pudottavat hänet johonkin asemaan, jossa ei tarvitse piitata.
Tämän jälkeen olen kyllä itsekin muistanut, ettei nämä miehen lapset ole ns. minun lapsiani millään tavalla, en ole heistä vastuussa, eikä minulle kuulu heistä huolehtiminen.
Vanhemmilla on siis suuri merkitys lasten asennekasvatukseen ihan joka asiassa. Miten vanhemmat haluaa että heidän omia lapsiaan kohdellaan.. sitä voisi miettiä.
Meillä ilmeisesti miehen exä halusi varmistaa, etteivät hänen lapsensa vaan ala vahingossakaan tykkäämään tai kiintymään tähän meidän yhteiseen lapseen - ikään kuin se olisi häneltä pois?! Ikään kuin ihmisessä olisi vain tietty rajallinen määrä rakkauden kaltaisia tunteita, ja jos niitä jakaa turhan usealle ihmiselle, kakku on jaettu loppuu jossain vaiheessa ja äiti itse jää vaille ? !?