Sain ekan poitsun ollessani kk vaille 18. Ja toisen pojan ollessani pikkasen rapiat 19.
Jo silloin tunsin itseni aikuiseksi, paljon ikäistäni vanhemmaksi (ehkä jossain määrin jopa olinkin, olin myös onnellisesti naimisissa [olen kyllä edelleenkin], elämäntilanne muutenkin vakaa - miehellä vakityö, en juossut sossun luukulla, enkä myöskään ole koskaan harrastanut niin aktiivista yöelämää että se haittaisi perhe-elämääni).
Mutta silti.. myönnän avoimen rehellisesti, että koen olevani "parempi äiti", tasapainoisempi ihminen ja kaikin puolin onnellisempi nyt tämän kolmannen lapseni äitinä. Tyttö syntyi juuri ennen 24-vuotispäiviäni.
En tarkoita tällä sitä, että pojillani olisi ollut jotenkin onneton lapsuus, tai että en olisi pitänyt "äitiydestäni" jo silloin nuorempana, mutta - itsekin teiniäitinä olleena - sanon silti kaiken uhalla, että kyllä se ikä, ja tietysti jo pari isommaksi kasvatettua lapsosta, tuopi tähänkin hommaan tiettyä syvyyttä.
..että totta kai sitä "selviää" ja pärjää äiteenä, olipa ikä mitä tahansa, jos sen asenteen ottaa.. mutta en silti lähde suosittelemaan kaikille lisääntymistä siinä vaiheessa, kun oma minuuskin on vasta muotoutumassa.
Ja tietysti se pysyvä parisuhde olis ihan hyvä olla mun vanhakantaisen mielestä - ja mitä vanhemmaks elää, sen todennäköisempää sekin on ihan vaan tilastojen valossa.
Jo silloin tunsin itseni aikuiseksi, paljon ikäistäni vanhemmaksi (ehkä jossain määrin jopa olinkin, olin myös onnellisesti naimisissa [olen kyllä edelleenkin], elämäntilanne muutenkin vakaa - miehellä vakityö, en juossut sossun luukulla, enkä myöskään ole koskaan harrastanut niin aktiivista yöelämää että se haittaisi perhe-elämääni).
Mutta silti.. myönnän avoimen rehellisesti, että koen olevani "parempi äiti", tasapainoisempi ihminen ja kaikin puolin onnellisempi nyt tämän kolmannen lapseni äitinä. Tyttö syntyi juuri ennen 24-vuotispäiviäni.
En tarkoita tällä sitä, että pojillani olisi ollut jotenkin onneton lapsuus, tai että en olisi pitänyt "äitiydestäni" jo silloin nuorempana, mutta - itsekin teiniäitinä olleena - sanon silti kaiken uhalla, että kyllä se ikä, ja tietysti jo pari isommaksi kasvatettua lapsosta, tuopi tähänkin hommaan tiettyä syvyyttä.
..että totta kai sitä "selviää" ja pärjää äiteenä, olipa ikä mitä tahansa, jos sen asenteen ottaa.. mutta en silti lähde suosittelemaan kaikille lisääntymistä siinä vaiheessa, kun oma minuuskin on vasta muotoutumassa.
Ja tietysti se pysyvä parisuhde olis ihan hyvä olla mun vanhakantaisen mielestä - ja mitä vanhemmaks elää, sen todennäköisempää sekin on ihan vaan tilastojen valossa.
