A
abortista
Vieras
Ei lapsia..ihan sama kommentoitko vai et.
Minusta tämä liittyy todella läheisesti apn tilanteeseen.
Jos vaimoni olisi sanonut minulle suoraan, että hän ei halua lapsia ikinä, minä olisin osannut jo alkuvaiheessa miettiä haluanko minä parisuhdetta hänen kanssaan vai en.
Kun toinen välttelee aihetta vuosikausia ja sanoo, jutellaan myöhemmin, ehkä sitten joskus, ei tää oo nyt ajankohtaista jne... niin hankala siinä on yksin puhua. Joten se asia nyt vain meillä jäi puhumatta.
Pitäiskö muidenkin siis tehdä sama virhe, vai voisiko joku ottaa oppia mun kokemuksista?
Mikä sinä olet vähättelemään minun rakkauttani.
Minä rakastin vaimoani hurjasti, todella paljon enemmän kuin itseäni. Sen vuoksi mun mielipiteellä ei ollutkaan väliä. Mähän suostuin mihin tahansa mitä vaimo halusi. Mutta jossain vaiheessa ne silmät vaan aukeaa. Ja sitä huomaa, että hyvänen aika, eihän toi toinen välitä musta paskan vertaa. Sehän välittää vaan itsestään.
Ihan sama vaikkei sulle sikiö ole ihminen, niin mulle se oli sitä ensimmäisestä minuutista saakka kun siitä kuulin. Ehkä munlaisia miehiä on muitakin.
Vaimolle muksun alku oli kuin joku mätäpaise joka piti kiireesti poistaa ettei se vaan pääse pilaamaan kroppaa ja meidän auvoista ja hyvää yhteiselämää läsnäolollaan.
Ap näkee jo nyt puolen vuoden jälkeen, että mies tykkää lapsista.
Ap sanoo, että tekisi abortin jos tulisi nyt raskaaksi. Lapsi ei sovi mitenkään kuvioon.
Olisi tosi reilua miestä kohtaan sanoa suoraan ääneen samat sanat mitä tänne kirjoittaa.
Se viestihän näet on, että ap ei halua tämän miehen lasta, ei nyt eikä .. ehkä...tulevaisuudessakaan. Joten ole hyvä ja varaudu aborttiin jos vahinko käy.
Ap on samanlainen kuin vaimoni. Ehkä sitä, ehkä tätä. Mutta jos vahinko käy, niin ehdottomasti abortti kuitenkin, muusta ei puhettakaan, eihän hän edes tunne miestä hyvin!
Viis siitä mitä mieltä mies asiasta olisi. Niin sitä pitää!!
Minusta tämä liittyy todella läheisesti apn tilanteeseen.
Jos vaimoni olisi sanonut minulle suoraan, että hän ei halua lapsia ikinä, minä olisin osannut jo alkuvaiheessa miettiä haluanko minä parisuhdetta hänen kanssaan vai en.
Kun toinen välttelee aihetta vuosikausia ja sanoo, jutellaan myöhemmin, ehkä sitten joskus, ei tää oo nyt ajankohtaista jne... niin hankala siinä on yksin puhua. Joten se asia nyt vain meillä jäi puhumatta.
Pitäiskö muidenkin siis tehdä sama virhe, vai voisiko joku ottaa oppia mun kokemuksista?
Mikä sinä olet vähättelemään minun rakkauttani.
Minä rakastin vaimoani hurjasti, todella paljon enemmän kuin itseäni. Sen vuoksi mun mielipiteellä ei ollutkaan väliä. Mähän suostuin mihin tahansa mitä vaimo halusi. Mutta jossain vaiheessa ne silmät vaan aukeaa. Ja sitä huomaa, että hyvänen aika, eihän toi toinen välitä musta paskan vertaa. Sehän välittää vaan itsestään.
Ihan sama vaikkei sulle sikiö ole ihminen, niin mulle se oli sitä ensimmäisestä minuutista saakka kun siitä kuulin. Ehkä munlaisia miehiä on muitakin.
Vaimolle muksun alku oli kuin joku mätäpaise joka piti kiireesti poistaa ettei se vaan pääse pilaamaan kroppaa ja meidän auvoista ja hyvää yhteiselämää läsnäolollaan.
Ap näkee jo nyt puolen vuoden jälkeen, että mies tykkää lapsista.
Ap sanoo, että tekisi abortin jos tulisi nyt raskaaksi. Lapsi ei sovi mitenkään kuvioon.
Olisi tosi reilua miestä kohtaan sanoa suoraan ääneen samat sanat mitä tänne kirjoittaa.
Se viestihän näet on, että ap ei halua tämän miehen lasta, ei nyt eikä .. ehkä...tulevaisuudessakaan. Joten ole hyvä ja varaudu aborttiin jos vahinko käy.
Ap on samanlainen kuin vaimoni. Ehkä sitä, ehkä tätä. Mutta jos vahinko käy, niin ehdottomasti abortti kuitenkin, muusta ei puhettakaan, eihän hän edes tunne miestä hyvin!
Viis siitä mitä mieltä mies asiasta olisi. Niin sitä pitää!!
