""Terapiaihminen oli sitä mieltä kuunteltuamme meitä erikseen, että minun on ymmärrettävä arvostaa miestäni ja antaa hänelle seksiä, koska se on erittäin tärkeää. Muuten mies voi jopa lähteä etsimään sitä muualta. Miehet ovat sellaisia...Lisäksi minun on tehtävä enemmin kotitöitä, mies veti yllättäen tämän asian esille. Mies ja terapoitsija painottivat valtavasti tätä kotitöiden lisäämishommaa.""
En oikein edes tiedä mitä kirjoittaisi. Onko tämä provo vai mikä? Millä puoskarilla olette käyneet. Kuka ihme neuvoo "antamaan" seksiä halusi tai ei, ja tekemään lisää kotitöitä? Ja sillä suhde paranee onnen auvoiseksi!
Pelkällä maaliasjärjelläkin voisin sanoa, että tilanteessa olisi ennemminkin paikallaan selvittää, miksi molemmat osapuolet tuntevat itsensä epävarmoiksi ja suhteen epätyydyttäväksi, ja lähteä rakentamaan luottamusta ja toistensa huomioista ja hellyyttä, siten että molemmat todella sitä haluavat.
Hyvä ap, jos tämä on totta, mieti tunnetko olosi hyväksi, turvalliseksi ja rakastetuksi, jos et niin miksi et. Ja kysy tämä mieheltäsi myös. Keskeustelkaa miten haluisitte jatkaa.
Itse kyllä en jatkaisi tuollaista suhdetta, missä minua revitään rikki, on pelkkiä vaatimuksia jopa naaman ilmeiden asennosta, jos ei asento ei miellytä, otetaan väkivalta käyttöön. Olen sillä tavalla erikoinen, että haluan suhteelta turvallisuutta, toisen huomioimista, luottamusta ja rakkauttakin. Itse lähtisin tuollaisesta suhteesta, missä täytyisi varoa todellakin jopa kasvojen ilmeitä ja edellytettäisiin hyvää tuulta, oli tuuleni mikä tahansa, teekenneltyä potaskaa, pakkoseksiä vittuilusta huolimatta ja lisää kotitöitä. Ei onnaisi, valitettavasti itse tulisin siihen johtopäätökseen, että haluaisin olla ja elää aikuisena hieman vapaammin, kuin teeskennellä suhde-elämää.
