En tunne lastani kohtaan mitään.

[Surullinen äiti]

Lapseni on ½-vuotias. Heti hänen synnyttyään huomasin, että en tunne häntä kohtaan mitään, en siis kerrassaan mitään. Ajattelin, että äidinrakkaus kehittyisi vähitellen lapsen kasvaessa ja kehittyessä, mutta niin ei ole käynyt. En tunne lastani kohtaan kerta kaikkiaan mitään. En rakkautta, en vihaa, en inhoa, en mitään. Kun lapsi oli kuukausi sitten yön ajan isovanhemmillaan hoidossa, niin minä en ikävöinyt häntä yhtään. Olisi ollut ihan sama, vaikka lapsi olisi jäänyt sinne isovanhemmilleen, se ei olisi minua lainkaan kiinnostanut. Ihan sama vaikka minulta vietäisiin tuo lapsi pois, enkä saisi koskaan tietää, että mitä hänelle kuuluu.

 

["Emma"]

Saanko kysyä minkä ikäinen olet ja asutko yksin lapsen kanssa? Kysyn, koska auttaa minua paremmin vastaamaan.

 

[Irski]

tosi surullista..

 

[Katso!]

Nimimerkkisi kertoo, että kyllä tunnet.

 

["Emma"]

Nimimerkkisi kertoo, että kyllä tunnet.

Hyvä huomio. Samaa mieltä olen.

 

[jassåå]

mä veikkaan, että jos sun lapsi olisi oikeasti jäänyt sinne isovanhemmille, sulle olis tullut ikävä- ihan oikeasti. Voisiko sulla olla synnytyksen jälkeistä masennusta?

 

[Kylmäkkö]

Kannattaa puhua noista tunteista vaikka neuvolassa. Taitaa olla masennuksen tynkää.

 

["vieras"]

Miten raskausaika ja synnytys sujuivat? Millä mielin odotit tulevaa lasta? Voisikohan liittyä synnytyksen jälkeiseen masennukseen...?

 

[satutytti]

Määkin veikkaisin, että tossa vois taustalla olla masennusta.

 

[surullista]

Masennus! Hae apua! lapsi huomaa äidistä tuollaiset jutut jo ihan vauvana, ne tunteettomat eleet ja ilmeet ja voit todella vahingoittaa lapsesi henkistä kehitystä jos et hae apua. EI ole normaalia ettei tunne lasta kohtaan mitään

 

["vieras"]

Minusta tuntui aluksi samalle kun esikoisella oli vaikea vauvavaihe. Nyt lapsi 4v ja rakastan häntä koko sydämestäni! Kyllä se voi vielä muuttuakin. Asiasta kannattaa puhua rehellisesti neuvolassa. Jos alat tuntea inhoa ja vihaa lastasi kohtaan, hanki apua, mutta älä koskaan tee lapsellesi mitään pahaa! Hän rakastaa sinua vaikket sinä rakastaisikaan häntä, ainakin vielä.

 

[hmm..]

jokin aika sitten luin tämän samankirjoituksen täällä... että kopioi ja liitä. Mutta jos tämä kirjoitus on tosi niin, ota asia neuvolassa puheeksi. Keskustelukaveria sinä tarvitset. Ehkä sinulla onkin se tunne, mutta et osaa tunnistaa sitä.

 

["vieras"]

Jo se, että avauduit asiasta täällä, on todella hyvä juttu. Toivottavasti kuitenkin jaksat lasta hoitaa kunnes saat apua lastenneuvolasta? Jos tuntuu siltä että et, voit soittaa vaikka 112:seen ja sosiaalipäivystys tulee auttamaan.

Joka tapauksessa, soita ihmeessä kuntasi lastenneuvolaan tai perheneuvolaan heti torstaina, ja kerro tämä sama. Apua kyllä järjestyy.

 

[Irski]

niin, yritä edes järjellä ajatella lapsesi parasta, koska tunne-elämältäsi et taida voida.. lapset rakastaa vanhempiaan varauksetta hyvin pitkälle.. se, että pohdit asiaa toivottavasti tarkoittaa sitä, että ainakin haluaisit tuntea lastasi kohtaan jotain, vaikka et tunnekaan.. tuon ikäinen yrittää jo hymyillä ja kommunikoida kanssasi, vauvat näkee itsensä sellaisina, millaisina heidät kohdataan... eli jos et hymyile takaisin jne, niin vauvasi ajattelee, ettei hän "ole sen väärtti" ja pohja huonolle itsetunnolle on valmis.. hae apua, elä ajattele että se olisi jotenkin hävettävää.. me ihmiset olemme niin jännä koneisto, että jopa äidinrakkaus saattaa joskus olla lujassa.. ei se kaikille ole itsestään selvää, mutta kun itse haluat olla mukana sen esiin kaivamisessa, niin kyllä se sieltä löytyy! voimia sinulle!

 

[erwyn414]

Aika kauheeta, kaikki haluaa olla rakastettuja ja tärkeitä, varsinkin lapset vanhemmilleen. Jo pikkuvauva vaistoaa tuollaiset, ehkä tilanteeseen auttaisi se että joku ottaisi vauvan joksikin aikaan hoitoonsa ja äiti menisi itse terapiaan ja selvittäisi asian itselleen. Tästä tulee pakosti mieleen että onko äidin arjessa päihteitä? Ne voivat sekoittaa kiintymyssuhteen kehittymisen sillä esim. alkoholisti usein rakastaa enemmän juomista kuin ketään muuta. Vaikka kyseessä ei olisi päihteitä niin jollakin tavalla äidin sisällä on jotain lukkoja, hyvinkin saattaa olla että hänen omat vanhemmat eivät ole osanneet osoittaa rakkautta ja välittämistä joten hän ei itsekään osaa. Ehdottomasti ammattiavun myötä asia voisi ratketa ja vauva olisi hyvä siirtää siksi aikaa esim. isovanhemmilleen kunnes tilanne selkiää.