Mitä nyt? Tajusin, että en siedä lastani.

["vieras"]

Semmoinen kirja on olemassa kun Äitiyden kielletyt tunteet. En ole tainnut itse lukea, mutta ehkä voisit katsoa kirjastosta sitä. Se varmaan auttaisi kun tietäisi että muillakin on ns. kiellettyjä tunteita.

 

["joo"]

On normaalia. Hormonit hyrisee ja luonto "häätää" isomman lapsen kauemmas että pieni vauva selviäisi ja saisi äidiltä ravintoa ja turvaa. Näinhän eläimet luonnossa toimivat, häätävät edellisvuoden poikaset pois kun seuraavat tekevät tuloaan/ovat syntyneet.

Helpottaa ajan kanssa, koita vaikka listata positiivisia juttuja arjesta ja koittaa järjestää kahdenkeskistä aikaa esikoisen kanssa. Vauvakin kasvaa nopeasti ja kohtahan niillä on isomman kanssa jo paljon yhteisiä touhuja Tsemppiä!

 

["viiden äiti"]

Tuo on ihan normaalia synnytyksen jälkeen. Olen kokenut sen 4 kertaa, vaikka kaikki lapseni ovat toivottuja ja rakastan heitä ehdoitta.

Meillä mies on aina ottanut ison roolin isompien hoidossa kun uusi vauva syntyy. Luonto on tehnyt meidät äidit sellaiisiksi, että puollustamme piennintä ja heikointa. Synnytyksen jäleiset hormoonit saavat meidät keskittymään täysin vauvaan ja kaikki muu jää toisarvoiseksi. Vauvaan kanssa eletään kuin kuplassa, vaikka kyseessä oli kymmenes lapsi-

Hormoonit kyllä tasaantuu. Ja meidän äitien pitää löytää tasapaino.

Hae neuvolasta apua, jos siltä tuntuu. Ehkä esikoiselle voisi hakea päiväkotipaikkaa, jolloin saat viettää päivän vauvan kanssa ja iltapäivällä voit keskittyä esikoiseen..