Läppäsin lastani - En tunne itseäni!!

[Surullinen ja hävettää]

En olisi ikinä ikinä ikinä voinut kuvitella, että löisin tai mitenkään satuttaisin lastani. Nyt minä kuitenkin äsken tajusin, että läppäsin lasta otsalle. Fyysisesti ei varmaan sattunut kovasti, mutta lapsi alkoi itkeä kun säikähti. Ikää vähän päälle 2v.

Tottakai pyysin anteeksi, moneen kertaan. Ja selitin, että Äiti teki väärin ja kukaan ei saa koskaan lyödä. Äiti ei olisi saanut läppäistä sinua ja itkettiin yhdessä. Mieskin on ihan järkyttynyt, syystäkin. En todellakaan tunne itseäni. Olen aina jaksanut selittää ja kieltää asiallisesti, sitäpaitsi lapsi on tosi kiltti. Nyt imeskeli monesta kiellosta huolimatta vesiväripensseliä ja kielsin moneen kertaan, kunnes nousin ylös, otin pensselin ja korotin ääntäni ja.. Läps.

Jos jotain toivoisin maailmassa tekemättömäksi, niin tuon haluaisin ensimmäisenä. Lapsi toipui asiasta kahdessa minuutissa, jos ei allekin, mutta minä en varmaan koskaan.

Olen raskaana alkupuoliskolla.. Tämäkö raskausko sen tekee, etten tunne itseäni??
En ymmärrä miten kukaan voi ikinä tehdä lapselleen jotain tälläistä. En tajua miten se pääsi tapahtumaan. Nyt on niin paska äiti-fiilis ettei tosikaan ja syystäkin toki.

 

["joulupipari"]

En osaa sanoa oikein mitään muuta kuin VOIMIA! :hug:

 

[bg]

no ei ole vakavaa

 

[..]

No tuota, menet sitten tuonne niin kyllä ymmärrystä löytyy->*

 

[No,]

hyvä tietysti et ajattelet noin,niin ei tule tavaksi...mutta tosiaan ei mailma tuohon yhteen pikku läpssyyn kaadu,eikä lapselle mitään traumoja tule,rauhoitu jo. Joskus voi olla aikuinenkin väsynyt/hermostunut tms. ja saattaa käyttäytyä typerästi.

 

["hah"]

no ei ole vakavaa

Jos lapsen isä olisi tehnyt noin, niin olisi käsketty tekemään rikosilmoitus ja heittämään mies pellolle. Sanottaisiin, että seuraavalla kerralla vetää nyrkillä. Miksi suhtautuminen läpsiviin äiteihin on tällä palstalla a i n a näin erilaista kuin jos isä tekisi lapselle saman?