S
Surullinen äiti
Vieras
Lapseni on ½-vuotias. Heti hänen synnyttyään huomasin, että en tunne häntä kohtaan mitään, en siis kerrassaan mitään. Ajattelin, että äidinrakkaus kehittyisi vähitellen lapsen kasvaessa ja kehittyessä, mutta niin ei ole käynyt. En tunne lastani kohtaan kerta kaikkiaan mitään. En rakkautta, en vihaa, en inhoa, en mitään. Kun lapsi oli kuukausi sitten yön ajan isovanhemmillaan hoidossa, niin minä en ikävöinyt häntä yhtään. Olisi ollut ihan sama, vaikka lapsi olisi jäänyt sinne isovanhemmilleen, se ei olisi minua lainkaan kiinnostanut. Ihan sama vaikka minulta vietäisiin tuo lapsi pois, enkä saisi koskaan tietää, että mitä hänelle kuuluu.