mä en tunne mitään vauvaani kohtaan..

["mammeli"]

Kun itse sain ensimmäisen lapseni, niin en heti voinut kutsua itseäni edes äidiksi kun en sellaiselta tuntunut! Kyllä sitä vaan kummasti rupesi tunteita vauvaa kohtaan tulemaan, kyllä luonto sen asian hoitaa ja kunhan ne hormoonit tasaantuu Kun huomaat miten avuton ja suloinen pieni lapsesi on, niin hoivaamisviettisi varmasti vahvistuu.
Adoptiota en edes miettisi, katuisit sitä varmasti myöhemmin ja ko.asia pyörisi varmasti mielessäsi haitaksi asti.
Voimia sinulle, IHAN VARMASTI kaikki menee hyvin!

 

[kuin minun kynästäni]

[QUOTE="vieras";24814224]Mulla kaksi lasta, enkä kyllä tuntenut raskausaikana heitä kohtaan yhtään mitään. Enhän edes tiennyt, millainen tyyppi siellä mahassa oli. Esikoista kohtaan en tuntenut oikein mitään ensimmäiseen kolmeen kuukauteen, mutta kyllä se rakkaus sieltä sitten pikkuhiljaa tuli. Kuopusta aloin rakastaa vähän aikaisemmin, mutten mitenkään hullaantunut hänet nähdessäni. Joten en vetäisi hätäisiä johtópäätöksiä tuon perusteella.[/QUOTE]


Nyt mahassa kolmas tulossa. Edelleenkään en koe mitään erityisiä tunteita tulokasta kohtaan. Kiva, että kehittyy normaalisti, toivottavasti on terve syntyessään. Tunteet vauvaan syntyvät sitten joskus ajan kanssa kun sitä oppii tuntemaan..