En oo älykäs, mutta oon silti pärjänny aika hyvin!

["Miranda"]

Aika hassua, on tossa tulossa lukion luokkakokous ja tuli sitten jutskailtua facebookissa pitkästä aikaa parin vanhan tutun kanssa. Sitten tuli mietittyy, että huh huh, että vaikka en oo ollu mikään lahjakas tai älykäs, niin ahkeruus, sitkeys ja muu on vieny mut pidemmälle ku monet muut.

Mä olin lukiossa semmonen, että tein ihan hirveesti töitä. Joka päivä meni läksyihin se 2-3h ja sitten viikonloppuna yleensä vielä kokeisiin lukua ja/tai läksyjä ennakkoon. Lukulomalla paahdoin 12-tuntisia lukupäiviä... toki tauotettuna mutta silti.

Keskiarvo oli hirveellä työllä 8.5 ja yleisarvosana M. Vaan yhden laudaturin sain, se tuli ruotsista. Muuten oli semmosta C-M-linjaa. Oli mein luokalla esim. yksi semmonen poika joka ei tehnyt mitään koko kouluaikana ja se kirjottin kaks ällää, reaalista ja pitkästä matikasta. Aina olin tolle pojalle kateellinen kun lahjat oli mielettömät... siit olis varmaan tullut vaikka mitä jos ois ollut ahkera.

No mä kävin silti tällä päällä yliopiston ja oon nyt hyvässä työssä ihan hyvällä palkalla. En ollu uskoo kun kuulin, että tää poika on keskeyttäny yliopistot ja on nykyään työtön ja tekee jotain pätkäpaskahommii...

Mä en kyllä vaan voi ymmärtää, että miksi jotkut heittää lahjansa hukkaan tolleen. Jos mä oisin ollut noin lahjakas, niin huh huh, mitähän olisin saavuttanut kun näin "tyhmänäkin" pääsin näin pitkälle. Vai oisko sitten niin, että toi poika oli vähän tyhmä kun ei tajunnut käyttää lahjojaan...

 

["niin"]

Niin tai sitten sä oot vaan tosi kunnianhinoinen ja se poika ei. Ja se saattaa olla tosi tyytyväinen niissä sun mielestä paskahommissa, kaikki kun ei halua samoja asioita. Sä halusit hyvän työpaikan ja hyvän palkan ja olit valmis tekemään sen eteen töitä, joku toinen haluaa työpaikan, missä vastuu on olematon eikä tarvii pitkää koulutusta ja palkka tulee joka kuukausi, vaikkei se olisikaan mikään älyttömän suuri. Sitä toista kiinnostaa muut5 asiat elämässä enemmän kuin ura ja työ ja raha. Ihmiset on erilaisia!

 

["vieras"]

You have my respect! Mä en oo kans mikään ruudinkeksijä mut silti ihan hyvin pärjäilly ja hyvässä duunissa mukavalla palkalla. Välillä ihmettelen itekkin miten oon saanu ihan tutkinnon ja hyvän työn tällä päällä Mun veli on sit taas syntymäviisas joka veteli hyvät arvosanat lukiossa ja yliopistossa ilman sen suurempaa vaivaa.

 

["Ap"]

Jaa, tuo poika tuskin on kauheen tyytyväinen kun on alkanu ryyppäämään ja ilmeisesti vetämään huumeitakin. Mitäs järkee sitä on ees lukioon tulla ja sitten mennä yliopistoon jos ei ees haluu mitään. Samaan (paskaduunit ja ryypiskely) ois pystynyt ihan ilman koulujaki.

 

["niin"]

[QUOTE="Ap";24592394]Jaa, tuo poika tuskin on kauheen tyytyväinen kun on alkanu ryyppäämään ja ilmeisesti vetämään huumeitakin. Mitäs järkee sitä on ees lukioon tulla ja sitten mennä yliopistoon jos ei ees haluu mitään. Samaan (paskaduunit ja ryypiskely) ois pystynyt ihan ilman koulujaki.[/QUOTE]

No kun kaikki ei tiedä jo peruskoulun ysillä mitä haluavat loppuelämältään. Sinä olet tiennyt sen ja hyvä niin. Ehkä poika on yliopistossa huomannut, ettei ollutkaan sen juttu ja siksi keskeyttänyt. Tai vaikka tapahtunut jotain sellaista (läheisen sairaus, kuolema tms.) joka on järkyttänyt poikaa niin pahasti, että elämä mennyt eri suuntaan kuin piti. Koskaan ei voi tietää.

Ja mistä tiedät, ettei poika ole nyt tyytyväinen elämäänsä? Me kaikki ihmiset ei oikeesti haluta samoja asioita.

 

[Ksantippa S.]

Eikös se ole ihan tutkittu juttu, että erittäin älykkäät harvoin ovat erittäin menestyviä. Ottamatta kantaa siihen, tarkoittaako aloittaja älykkyydellä kuvionpyörittelytaitoa vai oppimiskykyä, totean että kovasti motivoituneet keskitien tallaajat menestyvät usein ulkoisilla mittareilla parhaiten.

Ehkä siksikin, etteivät he tule niin usein kyseenalaistaneeksi omien ponnistuksiensa ja systeemin mielekkyyttä.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Kyllä ahkeruus palkitaan ja jokaisella meillä on varmasti asioita missä pärjätäkseen pitää paiskia töitä.

Mutta pienenä kääntöpuolena on se, että jos yksinkertaiseen asiaan pitää käyttää järjettömästi aikaa, mulla tulee mieleen onko asia opittu ulkoa vai oikeasti osattu. Monessa tilanteessa sillä ei ole väliä - ei meidän tarvitse olla täydellisiä, mutta tunnustan että en uskaltaisi mennä erään koulututun lääkärivastaanotolle. Polku lääkäriksi ei ole ollut mikään selkeä ja moni asia ilmeisesti on opittu samalla tekniikalla kuin ap - tankkaamalla vuosia. Lääkärin ammatissa se soveltamisen ja laajojen asiakokonaisuuksien hallitseminen on minusta todella tärkeää.

 

[Data]

[QUOTE="Ap";24592394]Jaa, tuo poika tuskin on kauheen tyytyväinen kun on alkanu ryyppäämään ja ilmeisesti vetämään huumeitakin. Mitäs järkee sitä on ees lukioon tulla ja sitten mennä yliopistoon jos ei ees haluu mitään. Samaan (paskaduunit ja ryypiskely) ois pystynyt ihan ilman koulujaki.[/QUOTE]

Älykkyys ei tuo mukanaan viisautta. Joillekin äly tarkoittaa vain sitä että näkee maailman mielettömyyden ja epäkohdat selkeämmin.

 

["vieras"]

Musta on pelottavaa, että juuri ap:n kaltaiset ihmiset "menestyy" elämässä. Kirjoituksesta huomaa kaikesta, että hänellä ei ole varsinaisesti ymmärrystä elämästä. Sitten nämä tällaiset ihmiset kansoittavat tärkeät virat ja päättävät meidän muidenkin asioista. Että ole vaan iloinen "menestyksestäsi", minä en ole.

 

["ap"]

Älykkyys ei tuo mukanaan viisautta. Joillekin äly tarkoittaa vain sitä että näkee maailman mielettömyyden ja epäkohdat selkeämmin.

Joten on ok heittää lahjat romukoppaan, keskeyttää koulut ja alkaa vetämään viinaa ?

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";24592672]Musta on pelottavaa, että juuri ap:n kaltaiset ihmiset "menestyy" elämässä. Kirjoituksesta huomaa kaikesta, että hänellä ei ole varsinaisesti ymmärrystä elämästä. Sitten nämä tällaiset ihmiset kansoittavat tärkeät virat ja päättävät meidän muidenkin asioista. Että ole vaan iloinen "menestyksestäsi", minä en ole.[/QUOTE]

Jaa keiden sitten pitäis menestyä? Semmosten jokka ei viitti tehdä mitään? Pitäiskö niitä palkita laiskuudestaan elämän loppuun asti?

Eiköhän tää maailma oo sellainen, että tää palkitsee ne, jotka sen ansaitsee. Joillekin se ansainta tulee hankalammin (niinkuin mä). Täytyy vielä sanoo, että mä oon aika köyhistä oloista, toisin kuin aika moni muu mun luokalla ollut.

 

[Ksantippa S.]

[QUOTE="ap";24592697]
Eiköhän tää maailma oo sellainen, että tää palkitsee ne, jotka sen ansaitsee.[/QUOTE]

Minä väittäisin arkijärjelläni päinvastaista. Life is a bitch.
Mutta juu, jos valmistuu rahakkaaseen ammattiin ja saa töitä, saa rahaa.

 

["vieras"]

[QUOTE="ap";24592697]Jaa keiden sitten pitäis menestyä? Semmosten jokka ei viitti tehdä mitään? Pitäiskö niitä palkita laiskuudestaan elämän loppuun asti?

Eiköhän tää maailma oo sellainen, että tää palkitsee ne, jotka sen ansaitsee. Joillekin se ansainta tulee hankalammin (niinkuin mä). Täytyy vielä sanoo, että mä oon aika köyhistä oloista, toisin kuin aika moni muu mun luokalla ollut.[/QUOTE]

Ei tietenkään! Vaan sitä vaan kovasti toivoisi, että nämä "menestyneet" ihmiset olisivat myös viisaita mistä datakin puhui. Että he ymmärtäisivät asioita hiukan paremmin ja laajemmin kuten, että tuon tuntemasi kundin elämä on syystä tai toisesta lähtenyt menemään ns. ei toivottuun suuntaan ja voi olla ettei hän välttämättä ole sitä edes itse ainakaan kokonaan aiheuttanut. Kyse tuskin on pelkästään puuttuvasta motivaatiosta, laiskuudesta tmv. Silloin häntä on turha syyllistää ja pitää huonona. Vastaavasti on ihan turha kuvitella olevansa itse jotenkin parempi. Toki olet ollut ahkera ja onhan se ihan ansiokasta mutta ei se tee sinusta parempaa etenkin jos toinen on esimerkiksi joutunut kohtaamaan elämässään traagisia asioita ja ehkä siksi tipahtanut kyydistä pois.

 

[Data]

[QUOTE="ap";24592677]Joten on ok heittää lahjat romukoppaan, keskeyttää koulut ja alkaa vetämään viinaa ?[/QUOTE]

Minusta tuntuu että hän on nähnyt maailman toivottomana ja ei keksi minkä takia ponnistella, eli on luovuttanut. Osa ei edes ajattele tuollaisia ajatuksia vaan elävät niin kuin muutkin. Heillä voi olla ulkoisesti elämä hyvin mutta sisäisesti ei.

Viisaus taas auttaa huomaamaan mikä on elämässä tärkeää itselle ja elämään elämää omalla tavallaan. Vaikka se olisi ulkoisesti minkälaista tahansa. Äly on niin pieni osa elämää, että se ei määrää onko ihminen onnellinen vai ei.

Vaikka lahjansa heittäisi hukkaan, niin se ei haittaa jos sen tiedostaa ja se ei häiritse itseä. Voi olla että tällaisella ihmisellä on elämässään muita päämääriä. Kuvailemasi perusteella tosin veikkaan että kuvailemasi ihminen ei elä sellaista elämää kuin haluaa vaan hän on tuuliajolla.

 

["vieras"]

Minä väittäisin arkijärjelläni päinvastaista. Life is a bitch.
Mutta juu, jos valmistuu rahakkaaseen ammattiin ja saa töitä, saa rahaa.

Näin minäkin väittäisin. En voi hyväksyä ajatusta ihminen ansaitsee kaiken mitä vastaan tulee. Ei kukaan ansaitse väkivaltaa sen paremmin kuin lottovoittoakaan. Elämä tuntuu olevan toisinaan melkoista arpapeliä vaikka kuinka yrittäisi järjestää ja varmistaa asioitaan.

 

[Data]

Moniälykkyysteoria – Wikipedia

Intrapsyykkinen ja interpsyykkinen älykkyys ovat mielestäni arvokkaimmat älyn lajit, mutta koulumenestys tulee muista kuin noista.

 

["ap"]

Vaikka lahjansa heittäisi hukkaan, niin se ei haittaa jos sen tiedostaa ja se ei häiritse itseä. Voi olla että tällaisella ihmisellä on elämässään muita päämääriä. Kuvailemasi perusteella tosin veikkaan että kuvailemasi ihminen ei elä sellaista elämää kuin haluaa vaan hän on tuuliajolla.

Tuuliajolla on, koska ei ole ottanut ittee niskasta kiinni. Heti kun tuli yks vastoinkäyminen niin sitten ollaan tuuliajolla. Ja siellä pysytty.

En tiiä tuleeko kyseinen herra tonne luokkakokoukseen, mutta jos tulee, niin tarttee muistuttaa mitä hän mulle joskus sanoi. Hän meinaan sanoi jotenkin näin:" Kaikista niin älykkäistä ihmisistä kuin minä tulee halutessaan Suomessa rikkaita. Ja kyl mäkin varmaan rikkaaksi hankkiudun, mutta se ei saa jäädä siihen."

Noin hän sanoi... No nyt hän on köyhä ja ei oo muutakaan saavuttanut.

 

["vieras"]

Minä olen just tommonen, hukkaan heitetty... olen älykäs, mutta elämässäni en ole mihinkään päässyt. Minulla on adhd. Heti kun sain diagnoosin ja lääkkeet, alkoi kaikki mennä paremmin, kun pystyin keskittymään. Sain jopa opiskeltua. Silti ei minusta enää mitään kovin suurta tule. Se on pitänyt hyväksyä. Onneksi älystä on iloa myös omassa elämässä

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";24592945]Minä olen just tommonen, hukkaan heitetty... olen älykäs, mutta elämässäni en ole mihinkään päässyt. Minulla on adhd. Heti kun sain diagnoosin ja lääkkeet, alkoi kaikki mennä paremmin, kun pystyin keskittymään. Sain jopa opiskeltua. Silti ei minusta enää mitään kovin suurta tule. Se on pitänyt hyväksyä. Onneksi älystä on iloa myös omassa elämässä [/QUOTE]

No mutta sehän on hienoa!

 

["ap"]

[QUOTE="vieras";24592945]Minä olen just tommonen, hukkaan heitetty... olen älykäs, mutta elämässäni en ole mihinkään päässyt. Minulla on adhd. Heti kun sain diagnoosin ja lääkkeet, alkoi kaikki mennä paremmin, kun pystyin keskittymään. Sain jopa opiskeltua. Silti ei minusta enää mitään kovin suurta tule. Se on pitänyt hyväksyä. Onneksi älystä on iloa myös omassa elämässä [/QUOTE]

Joo. Tälläkin tyypillä on kuulemma adhd. Kumma ettei koulussa haitannu kauheesti. Eiköhän ne läksyt joko tee tai sitten ei tee. Ja kummasti jakso sit kirjotuksissa keskittyy. Että tais olla semmonen adhd. Että oli aina välillä adhd...

Mun mielestä tää adhd on kyl semmonen juttu jota tungetaan joka paikkaan. Poikani on koulussa ja sielläkin kaikki pojat jokka ei pärjää tai on villejä on adhditä... just joo. Eiks enää oo semmosia sanoja kuin laiskuus, huolimattomuus, välimpitämättömyys, huono kasvatus jne. jne.,

Ei. Kun niin ei saa sanoa.

 

["minä"]

Kaikki kunnia Ap:lle!

Minä olen se älykäs alisuorituja ja en voi muuta kun kadehtia ahkeria ihmisiä. Opiskeluaikaisista kavereistani juuri ne ahkerat ovat päässeet pitkälle urallaan, mutta me helpolla läpipäässeet olemme jääneet junnaamaan paikallemme.

Jos jotain lapsilleni voisin opettaa, niin toivoisin heidän ymmärtävän sen, ettei älyllä ole menestymisen suhteen niin suurta merkitystä (kunhan kuuluu sentää keskikastiin), vaan sillä jaksaako tehdä töitä vai ei.

 

[Data]

[QUOTE="ap";24592985]Joo. Tälläkin tyypillä on kuulemma adhd. Kumma ettei koulussa haitannu kauheesti. Eiköhän ne läksyt joko tee tai sitten ei tee. Ja kummasti jakso sit kirjotuksissa keskittyy. Että tais olla semmonen adhd. Että oli aina välillä adhd...[/QUOTE]

Adhd ei estä koulussa pärjäämistä, tasainen puurtaminen sen sijaan on aika mahdotonta. Varsinkin jos on lahjakas niin pärjää kun voi oppia nopeasti asiat.

 

["vieras"]

[QUOTE="ap";24592985]Joo. Tälläkin tyypillä on kuulemma adhd. Kumma ettei koulussa haitannu kauheesti. Eiköhän ne läksyt joko tee tai sitten ei tee. Ja kummasti jakso sit kirjotuksissa keskittyy. Että tais olla semmonen adhd. Että oli aina välillä adhd...

Mun mielestä tää adhd on kyl semmonen juttu jota tungetaan joka paikkaan. Poikani on koulussa ja sielläkin kaikki pojat jokka ei pärjää tai on villejä on adhditä... just joo. Eiks enää oo semmosia sanoja kuin laiskuus, huolimattomuus, välimpitämättömyys, huono kasvatus jne. jne.,

Ei. Kun niin ei saa sanoa.[/QUOTE]

Minä en lukenut kirjoituksiin ollenkaan. Kirjoitin kaikesta E:n. Läksyjäkään en lukiossa pahemmin tehnyt, tai koeviikoilla opiskellut. Ei tarvinnut, koska lukiossa oli niin helppoa ja yksinkertaista. Se tieto vaan valui päähän. Kirjoituksissa oli se jännitys, sillä siitä varmaan pääsi läpi ja jaksoi keskittyä siellä. Lisäksi kittasin kahvia hulluna

Ongelmat alkoivat vasta yliopistossa. Siellähän ei kukaan kaitse enää ja asioita oppiakseen olisi jaksettava lukea niitä tenttikirjoja. Ei onnistunut minulta.

Jos olisit ottanut selvää adhd:sta, niin ehkä tietäisit, mistä siinä on kyse. Tämä vika keskinkertaisissa ihmisissä yleensäkin on: he haluavat, että kaikki olisivat samanlaisia ja sitä ymmärrystä ei erilaisuutta kohtaan kovin paljon ole.

Vaikka oma elämäni ei ole mennyt ihan nappiin, niin olen kuitenkin aika tyytyväinen siihen. Hyväksyn myös muut ja en hermostu, jos joku on vähän erilainen kuin minä =)

 

[Data]

[QUOTE="vieras";24593055]Minä en lukenut kirjoituksiin ollenkaan. Kirjoitin kaikesta E:n. Läksyjäkään en lukiossa pahemmin tehnyt, tai koeviikoilla opiskellut. Ei tarvinnut, koska lukiossa oli niin helppoa ja yksinkertaista. Se tieto vaan valui päähän. Kirjoituksissa oli se jännitys, sillä siitä varmaan pääsi läpi ja jaksoi keskittyä siellä. Lisäksi kittasin kahvia hulluna

Ongelmat alkoivat vasta yliopistossa. Siellähän ei kukaan kaitse enää ja asioita oppiakseen olisi jaksettava lukea niitä tenttikirjoja. Ei onnistunut minulta.

Jos olisit ottanut selvää adhd:sta, niin ehkä tietäisit, mistä siinä on kyse. Tämä vika keskinkertaisissa ihmisissä yleensäkin on: he haluavat, että kaikki olisivat samanlaisia ja sitä ymmärrystä ei erilaisuutta kohtaan kovin paljon ole.

Vaikka oma elämäni ei ole mennyt ihan nappiin, niin olen kuitenkin aika tyytyväinen siihen. Hyväksyn myös muut ja en hermostu, jos joku on vähän erilainen kuin minä =)[/QUOTE]

Adhd:ta on erilaista. Minä keskeytin lukion kun siellä oli aineita jotka eivät kiinnostaneet enkä saanut itseäni pakotetuksi oppimaan niitä. Yliopisto oli jo eri asia ja se sujui hyvin. Yliopistossa valitsin kursseja joita halusin oppia.

 

["vieras"]

[QUOTE="ap";24592925]Tuuliajolla on, koska ei ole ottanut ittee niskasta kiinni. Heti kun tuli yks vastoinkäyminen niin sitten ollaan tuuliajolla. Ja siellä pysytty. QUOTE]

Mutta rakas ap jos tämä ihminen on/on ollut masentunut tai ahdistunut jostain tapahtumasta, siinä ei mikään niska kiinni ottaminen auta vaan sitä tarvitsee hoitaa. Ja aika julmaa vähätellä että joku yksi juttu vaan ollut! Et sinä varmaan niin läheinen ole että tiedät koko jutusta kaiken tai sitten tämä ihminen on yksinkertaisesti vaan niin paljon herkempi että kokee asiat rankemmin eikä sekään ole hänen vikansa, ei ihminen omalle herkkyydelleen mitään mahda! Juuri tämänkaltainen ymmärtämättömyys on minusta niin pelottavaa koska samalla se johtaa siihen että kukaan ei auta koska kenenkään ei mielestään niin tarvitse tehdä -> ihminen itse syyllinen, ei vain viitsi korjata tilannettaan ja sitten sitä on kohta vailla arvoa oleva yhteiskunnan loinen kun ei pysty yksin ryhdistäytymään jne. Juuri tämänkaltainen ajattelu synnyttää ainakin minussa erittäin syvää vihaa kun lyödään lyötyä vielä vähän lisää. Olenkin sitä mieltä että jokainen itsekeskeinen muiden arvostelija ansaitsisi kunnon selkäsaunan. Sitä voisi sitten sanoa kun toinen itkee maassa että yllös vaan mitä siinä itket, vähän tuli nyrkistä mutta mitä tuota nyt itkemään, pikku juttu, niinhän? Niin helppoa kun se kerran on.