M
"Mirkku"
Vieras
Jätin mieheni 2 vuotta sitten (minä nyt 36v hän 41v) ja lapset jäi luonnollisesti mulle. Mies oli puoliksi alkoholisoitunut, huonosti duuneissa pärjäävä (aika monasti pätkäduuneissa yms. koulut jääneet kesken) pikkasen ylipainoinen ja aikaisempi komeuskin noiden myötä karissu. Välit silti erosta huolimatta suht. ok. Äijä tajus että annoin sille useemman mahiksen, joita se ei käyttänyt. Ollaan yhteyksissä, mutta lähinnä se koskee noita lapsia. Ovat säännöllisesti isällä ja tykkäävät isästä. Ei ryyppää heidän läsnäollessaan.
No kun kattelin ukkoa vuos sitten jossain baarissa jossa se umpijurrissa juoksi teinityttöjen perässä niin sääliksi kyllä kävi. Sitten en vähään aikaan häntä nähnytkään, ukko muutti ilmeisesti pk-seudulle (ollaan molemmat asuttu siellä opiskeluaikoina). Hänellä on kumminkin tällä paikkakunnalla vanhempiensa kesämökki, että käy välillä.
Iski kyllä melkoisella halolla suoraan päin näköä kun näin ukon tossa paikallisessa kaupassa. Ukko oli todella hyväkuntoisen näkönen. Laihtunut kahden vuoden takaisesta varmaan yhteensä 20 kiloa ja naamakin oli freesin näköinen. Muutenkin hirveen pirteen ja elämänmyönteisen olonen. Ja oli ruvennut seurustelemaankin.
Oli vaan pakko selvittää tosta naisesta jotain. Mieheni ei oo facebookissa mutta nainen sieltä löytyi. 25v ja kyllä erittäin kaunis. Suoraan sanoen mua ihmetyttää. Ei toi nainen vaan miehen elämänmuutos. Miksi hän nyt kykeni tohon eikä mun kanssa. Mun pitäis kai olla iloinen miehen puolesta, mutta en vaan osaa olla kuin hiukan katkera. Kaiken huippu oli se kun mies sano (ei nyt mutta joskus puoli vuotta sitten), että "se on susta kiinni. Jos haluasit vielä yrittää uudelleen, niin hän on valmis ja lupaa tehdä parhaansa". Nyt varmaan moni tietää mimmoisia ajatuksia mulla on... Mutta meniköhän juna jo...
No kun kattelin ukkoa vuos sitten jossain baarissa jossa se umpijurrissa juoksi teinityttöjen perässä niin sääliksi kyllä kävi. Sitten en vähään aikaan häntä nähnytkään, ukko muutti ilmeisesti pk-seudulle (ollaan molemmat asuttu siellä opiskeluaikoina). Hänellä on kumminkin tällä paikkakunnalla vanhempiensa kesämökki, että käy välillä.
Iski kyllä melkoisella halolla suoraan päin näköä kun näin ukon tossa paikallisessa kaupassa. Ukko oli todella hyväkuntoisen näkönen. Laihtunut kahden vuoden takaisesta varmaan yhteensä 20 kiloa ja naamakin oli freesin näköinen. Muutenkin hirveen pirteen ja elämänmyönteisen olonen. Ja oli ruvennut seurustelemaankin.
Oli vaan pakko selvittää tosta naisesta jotain. Mieheni ei oo facebookissa mutta nainen sieltä löytyi. 25v ja kyllä erittäin kaunis. Suoraan sanoen mua ihmetyttää. Ei toi nainen vaan miehen elämänmuutos. Miksi hän nyt kykeni tohon eikä mun kanssa. Mun pitäis kai olla iloinen miehen puolesta, mutta en vaan osaa olla kuin hiukan katkera. Kaiken huippu oli se kun mies sano (ei nyt mutta joskus puoli vuotta sitten), että "se on susta kiinni. Jos haluasit vielä yrittää uudelleen, niin hän on valmis ja lupaa tehdä parhaansa". Nyt varmaan moni tietää mimmoisia ajatuksia mulla on... Mutta meniköhän juna jo...