En jaksa elämää.

  • Viestiketjun aloittaja "Nuori"
  • Ensimmäinen viesti
"ooooo"
Voitko puhua vanhempiesi tai muun turvallisen aikuisen kanssa asiasta.. viiltelystäkin.. Kenelle vain voi sattua niin, että on paha olo pitkään ja päätyy toilailuun, mutta puhumalla tästä selviää ja saa apua. Ihmisiä kaikki vain olemme. Voimia avun hakemiseen ! :)
 
"Nuori"
[QUOTE="ooooo";29377068]Voitko puhua vanhempiesi tai muun turvallisen aikuisen kanssa asiasta.. viiltelystäkin.. Kenelle vain voi sattua niin, että on paha olo pitkään ja päätyy toilailuun, mutta puhumalla tästä selviää ja saa apua. Ihmisiä kaikki vain olemme. Voimia avun hakemiseen ! :)[/QUOTE]

En jaksa. Kaikki on turhaa kuitenkin me kaikki täältä kuolemme pois ennemmin tai myöhemmin. oen jäänyt viiltelyyn koukkuun. mitä lääkärikin sanoo? olen vaaraksi itselleni?
 
....-
[QUOTE="Nuori";29377486]Haluaisin kuolla.[/QUOTE]

Hae apua. Mene lääkäriin ja kerro lääkärille kuinka epätoivoinen olet kipujesi suhteen.

Tiedän että virtuaalisesti on vaikea kannustaa toista elämään mutta älä luovuta,älä vielä vaan hae apua. (Suuren suuri halaus <3)
 
"Voevoe"
[QUOTE="Nuori";29377683]Ahdistaa mennä ihmisten ilmoille[/QUOTE]

Moikka! Olen kokenut melkein saman siinä 13-15v iässä tk.lta kirjoittivat lähetteen KYS Ja kyssiin menin heti niitten tilaamalla taxilla KYS.sissä vietin viikon jonka jälkeen lähete Nuorten psykiatariselle osastolle, missä vietin 4kk vieraat saivat käydä illalla 2h joka päivä. Kännykkää sai pitää illalla 1h.n muuten kaikki terävät / kuristautumis esineet hoitajien koppiin potilaan omaan koriin. Sieltä sai tarvittaessa kännykkää hetkeksi että voi soittaa kotiin tai kaverille jne...

Halaus <3

Yst. Henna
 
"Nuori"
[QUOTE="Voevoe";29378517]Moikka! Olen kokenut melkein saman siinä 13-15v iässä tk.lta kirjoittivat lähetteen KYS Ja kyssiin menin heti niitten tilaamalla taxilla KYS.sissä vietin viikon jonka jälkeen lähete Nuorten psykiatariselle osastolle, missä vietin 4kk vieraat saivat käydä illalla 2h joka päivä. Kännykkää sai pitää illalla 1h.n muuten kaikki terävät / kuristautumis esineet hoitajien koppiin potilaan omaan koriin. Sieltä sai tarvittaessa kännykkää hetkeksi että voi soittaa kotiin tai kaverille jne...

Halaus <3

Yst. Henna[/QUOTE]

Huih! Osastollekko tässä joudutaan :eek: Kiitti haleista <3 Samoin halit sinne :)
Miten voit nykyään?
 
"Muusa"
Et ole ainoa etkä yksin noiden ajatusten kanssa! Lämmin halaus täältä. Anna ajan kulua ja ehkä huomaatkin taas olevasi tyytyväinen elämään. Elämä ei aina tunnu niin ihmeelliseltä, mutta se on aina arvokas ja pitkä hieno kokemus :) <3
 
"Nuori"
[QUOTE="Muusa";29379400]Et ole ainoa etkä yksin noiden ajatusten kanssa! Lämmin halaus täältä. Anna ajan kulua ja ehkä huomaatkin taas olevasi tyytyväinen elämään. Elämä ei aina tunnu niin ihmeelliseltä, mutta se on aina arvokas ja pitkä hieno kokemus :) <3[/QUOTE]

Halit takas :)

Viiltelin taas viime yönä... Ja meinasin ottaaa lääkkeitä sekasin yliannostuksen.

En jaksa :(
 
Väliaikaista
Voi kun ymmärtäisit, että kokemasi tuska ja ahdistus on vain väliaikaista ja paremmat ajat ovat tulossa. Minulle hyvin läheinen nainen (nyt 35-vuotias) oli nuorena psykiatrisella osastolla hoidossa. Nyt hän on johtavassa asemassa työelämässä, onnellisesti naimisissa ja kolmen lapsen äiti.

Työskentelen itse aikuispsykiatrian kentällä. Sen voin kertoa, että usein potilaat kertovat hoitoon pääsyn olevan parasta mitä heille on pitkään aikaan tapahtunut. On monessa tapauksessa parempi päästä sairaalahoitoon kuin sinnitellä avohoidon piirissä.
 
"Nuori"
Alkuperäinen kirjoittaja Väliaikaista;29381030:
Voi kun ymmärtäisit, että kokemasi tuska ja ahdistus on vain väliaikaista ja paremmat ajat ovat tulossa. Minulle hyvin läheinen nainen (nyt 35-vuotias) oli nuorena psykiatrisella osastolla hoidossa. Nyt hän on johtavassa asemassa työelämässä, onnellisesti naimisissa ja kolmen lapsen äiti.

Työskentelen itse aikuispsykiatrian kentällä. Sen voin kertoa, että usein potilaat kertovat hoitoon pääsyn olevan parasta mitä heille on pitkään aikaan tapahtunut. On monessa tapauksessa parempi päästä sairaalahoitoon kuin sinnitellä avohoidon piirissä.
Äitilläni on paniikkihäiriö ja nuorempana vaikea masennus jonka takia 5kk osastolla, 11kk sairaslomaa ja työkyvyttömyys eläke. Joten ei ne asiat ihan noin hyvin miten sinä sanoit jokaisella mene...
Ja jos menen Tk.lle vaikka aluksi niin voinko minä mennä sinne ja sanoa henkilökohtainen asia ja sitten varaavat minulle jostain välistä ajan ?
 
Ehdotus
Vaikeuksistaan huolimatta äitisi on varmaan pystynyt elämään ihan ok elämää? Työkyvyttömyyseläkkeelläkin elämä on elämisen arvoista.

Itsekin olen ollut tilanteessa, jossa jouduin nuorempana hakeutumaan kriisiapuun ja olin sairaalassa viikonlopun yli. Ei tuo minusta niin kummallista ole.
 
"Nuori"
Vaikeuksistaan huolimatta äitisi on varmaan pystynyt elämään ihan ok elämää? Työkyvyttömyyseläkkeelläkin elämä on elämisen arvoista.

Itsekin olen ollut tilanteessa, jossa jouduin nuorempana hakeutumaan kriisiapuun ja olin sairaalassa viikonlopun yli. Ei tuo minusta niin kummallista ole.
Aijoo unohdin että itsarin teko onkin arkipäivää sama sitten hypätä junan alle ?
 
vanhus
[QUOTE="Nuori";29383958]Aijoo unohdin että itsarin teko onkin arkipäivää sama sitten hypätä junan alle ?[/QUOTE]

Tuskinpa tuo vastaaja ihan sitä tarkoitti. Luulen hänen yrittäneen sanoa, että masennus on melko yleistä, eikä se tarkoita että olisit hullu, tms. Sinun pitäisi nyt vaan uskaltaa kertoa asiasta lääkärille. Ei ole mikään ihme, että olet masentunut jatkuvan kivun alla, kuka tahansa olisi. Pyydä lääkäriltä lähetettä kipupolille, siellä ainakin otetaan sun kipusi todesta.
 
"Nuori"
Tuskinpa tuo vastaaja ihan sitä tarkoitti. Luulen hänen yrittäneen sanoa, että masennus on melko yleistä, eikä se tarkoita että olisit hullu, tms. Sinun pitäisi nyt vaan uskaltaa kertoa asiasta lääkärille. Ei ole mikään ihme, että olet masentunut jatkuvan kivun alla, kuka tahansa olisi. Pyydä lääkäriltä lähetettä kipupolille, siellä ainakin otetaan sun kipusi todesta.
Asun aika syrjässä joten ajattelin (jos uskallan) mennä päivystykseen kun tämä loma loppuu kun taas koulubussi kulkee. Voiko masennuspotilas mennä päivystykseen ja sieltä laittavat sitten etiäpäin? Mut pari kertaa laitettu ambulancella ja kerran taxilla Kuopioon, KYS (Tuon migreenin takia).
 
"..."
[QUOTE="Nuori";29373579]Lääkäri ilmoittaisi vanhemmille enkä halua huolestuttaa niitä.[/QUOTE]
On kuitenkin ihan hirveesti parempi ratkasu kaikille, että vanhemmat huolestuu, kun se, että päätät paiväsi, jolloin pilaat vanhempiesi elämän ja heität hukkaan omasi ja kukaan ei saa edes mahdollisuutta auttaa sua! Ei oo kiva kattoa vierestä lapsensa menettäneiden vanhempien tuskaa ja voimattomuutta, mahdollisista siaruksista nyt puhumattakaan.
 
Vastaaja
Tuskinpa tuo vastaaja ihan sitä tarkoitti. Luulen hänen yrittäneen sanoa, että masennus on melko yleistä, eikä se tarkoita että olisit hullu, tms. Sinun pitäisi nyt vaan uskaltaa kertoa asiasta lääkärille. Ei ole mikään ihme, että olet masentunut jatkuvan kivun alla, kuka tahansa olisi. Pyydä lääkäriltä lähetettä kipupolille, siellä ainakin otetaan sun kipusi todesta.
Joo minun vastauksestani (en muista nimimerkkiä enkä jaksa kahlata)varmaan provosoiduit aapee. Tarkoitin sitä, että masennukset, viiltely sun muut ovat hoitohenkilökunnan näkökulmasta melko perussettiä. Olet vaikeassa tilanteessa, mutta nuo asiat eivät ole uutta auringon alla ja niihin on olemassa hoitoapua. Mikäli ajattelet tekeväsi itsemurhan viikonlopun aikana, hakeudu välittömästi päivystykseen Kys:aan tai Siilinjärvellä asuessasi päivystykseen Siilinjärven tk:een. En tiedä missä asut luonnollisestikaan tarkalleen. Myös Lapinlahdella on päivystys.
 
Vielä äskeiseen lisäys
Ensisijaisesti sinun on uskallettava kertoa tilanteen toivottomuus vanhemmillesi ja vaikka näytettävä tämä ketju heille, jos asia on muuten vaikea kertoa. Muistan aikoinani itse kuinka minusta ei ollut avun hakijaksi. Isäni soitti sairaalaan ja hommasi minut kriisiapuun.
 
"Nuori"
Alkuperäinen kirjoittaja Vielä äskeiseen lisäys;29384711:
Ensisijaisesti sinun on uskallettava kertoa tilanteen toivottomuus vanhemmillesi ja vaikka näytettävä tämä ketju heille, jos asia on muuten vaikea kertoa. Muistan aikoinani itse kuinka minusta ei ollut avun hakijaksi. Isäni soitti sairaalaan ja hommasi minut kriisiapuun.
Jos minä menen lääkärille itsarista puhuu niin se jos mikä on varmaa että joudun OSASTOLLE (Ei oikeastaan haittaa) Mutta Koulunkäynti kärsii onjo muutenki tarpeeksi huonot arvosanat ja paljon poissaoloja...
 

Yhteistyössä