Emme ole seurustelleetkaan!!!!!!

[Pettynyt]

Olen seurustellut 3 vuotta ihanan miehen kanssa. Asumme eri paikkakunnilla, mutta olemme olleet päivittäin yhteydessä. Hänellä alkoi kesäloma ja oli siitä viikon vanhempiensa luona kun oli luvannut mennä. Tultuaan sieltä hän tuli minun luokse, meillä oli mukavaa, rakastelimme ja teimme muutakin kivaa. Hän joutui lähtemään, koska oli varannut yhden matkan viikoksi. Siellä ollessaan hän ei soittanut koko viikon aikana kuin kerran ja laittoi pari kolme tekstiviestiä. Kun oli palannut kotiinsa lauantaina, soitti minulle ja sanoi,että lähtee iltaa istumaan kavereidensa kanssa koska olivat pyytäneet. Ei siinä mitään, olen aina hyväksynyt sen,että saa mennä ystäviensä kanssa. Sunnuntaina soitin useita kertoja, mutta hän vastasi vasta aika myöhään illalla puhelimeen. Kuulin heti hänen äänestään, että kaikki ei ollut kohdalla ja kysyinkin, että sattuiko eilen jotain kun olet niin oudon kuuloinen. Hän vastasi hyvin tylysti, että mikä analysoija sinä kuvittelet olevasi? Loma jatkui hänellä edelleen, maanantaina ei vastannut puheluihin eikä viesteihin, tiistaina tuli sitten yksi viesti, että älä ole huolissasi, kaikki on hyvin. Suutin siitä, koska olin ollut huolissani ja pyytänyt häntä vastaamaan, mutta ei ollut viitsinyt. Työt sitten alkoi hänellä ja yritin soittaa yhtenä sunnuntaina, mutta ei taasenkaan vastausta. Illalla myöhään tuli viesti, että on väsynyt ja aamulla pitää töihin ja plää,plää ja että on kiva kuulla minusta ja että en ole hänelle koskaan häiriöksi. Nyt sitten selvisi, että hän on alkanut seurustelemaan, me emme ole hänen mielestä seurustelleet ollenkaan!!!! Ja hän ei missään nimessä ole pettänyt minua eikä ole tarkoittanut mitään pahaa!!! Ihminen joka sanoi minulle arvostavansa rehellisyyttä ja että ei koskaan voisi harrastaa yhden illan juttuja,tekee tuollaisen tempun. Pari päivää sen jälkeen kun me olimme rakastelleet, hän oli jo toisen sängyssä. Hän on kuitenkin niin raukkamainen, että ei vastaa puheluihini,on laittanut vain muutamia tekstiviestejä. Ei pysty edes kirjoittamaan minulle, että hän seurustelee. Olen rakastanut tätä miestä enemmän kuin mitään maailmassa ja luottanut häneen, ollut tukena jos hänellä on ollut vaikeaa. Minulla on nyt vaikeaa, eräs tuttava kuoli äskettäin. Tämä elämäni suuri rakkaus jätti minut yksin. Olen ollut skeptikko miesten suhteen ja hän sai minut uskomaan rehellisiin miehiin, mutta nyt meni loppu uskokin. Olen rakastanut häntä niin valtavan paljon, olen antanut myös vapautta. En osannut kuvitellakaan, että maailmassa voi olla noin kaksinaamainen ihminen. Minun elämä on pilalla.

 

[mä]

Äläs nyt, ei sinun elämäsi mihinkään pilalle ole mennyt. Yksi mies sinne tai tänne. Nokka pystyyn vaan, vaikka se vähän aikaa kurjalle tuntuukin.

 

[Kun minä meinaan olen ennen ollut]

No ette todellakaan ole. Tuota kutsutaan kolmen vuoden vakipanoksi. Nyt johonkin kurssille opettelemaan lusmujen miesten tunnistamista heti alkumetreiltä ja pidä sitten vähän taukoa miesrintamalla ja harjoita vaan sitä miessilmääsi ettet joudu taas heti jonkun uuden auervaaran höynäytettäväksi. Taidat olla sinisilmäistä sorttia. Siinä ei sinänsä mitään pahaa mutta tuommoiset kekkulit huomaa sen kilometrin päähän ja vedättää sua kybällä.

 

[Pettynyt]

Olen varmasti sinisilmäistä sorttia, koska olen rehellinen ja luotan liian helposti ihmisten sanaan. Tuntuu uskomattomalta ja hirvittävän pahalta, että itselleen niin rakas ihminen voi tehdä noin. Pyyhkäistä 3 vuotta pois, aivan kuin minua ei olisi koskaan ollutkaan. Tämä mies on niin kiltin näköinen ja ollut kiltti, uskon että moni muukin olisi luottanut häneen. En ole enää mikään parikymppinen untuvikko, mutta tämä henkilö vedätti minua täydellisesti.Onko rehellisiä miehiä ollenkaan? Onko jollakin kokemusta niin harvinaisesta yksilöstä?

 

[sinisilmä]

Minullakin oli samanlainen mies...olimme vuoden yhdessä, mielestäni, miehen mielestä emme olleet...mies petti minua eri naisten kanssa koko tämän vuoden. Kun nämä jutut selvisivät kuukausi sitten minulle, sanoi mies, ettei ole pettänyt minua, koska emme edes seurustelleet. Emme asuneet yhdessä mutta tapasimme päivittäin ja pidimme hyvin tiiviisti yhteyttä. En tiedä yrittääkö mies helpottaa omaa syyllisyyttään sanomalla näin, vai onko todella niin tyhmä...miten pystyn enään ikinä luottamaan kehenkään? Rakastin, luotin ja uskoin tähän mieheen, joka todella vaikutti rehelliseltä ja luotettavalta. Nyt yritän vain unohtaa hänet...

 

[Krisse68]

Niin. Me olemme seurustelleet viisi vuotta. Vuosi sitten mies perusti kerhon ystäviensä(jotka ovat siis aika uusia ystäviä) kanssa. Kummasti hän viihtyy enemmän ja enemmän siellä, eikä voi lainkaan ymmärtää sitä, että en hyväksy sitä, että hän on öitä siellä. Keväällä sanoin, että en jaksa tätä, alan hakemaan asuntoa itselleni. Ne yöpymiset siellä kerholla loppuivat, ja seurustelumme siis jatkui. Kunnes eilen siellä vietettiin yksivuotis-bileitä, ja siellä meni yö, nähtävästi menee toinenkin. Ei vastaa puhelimeen, eikä viesteihin. Olen jotenkin niin kurkkua myöten täynnä, että en välttämättä halua enää olla tässä suhteessa. Kunpa olisi se nappi, jota painamalla kuolettaisi tunteetkin.Paskahomma. Koita jaksaa, ja uskoa edelleen ihmisiin. Raukat ovat raukkoja, kyllä he vielä saavat kokea omat vastoinkäymisensä.

 

[Wanhus]

Karua. Turha antaa, jos mies ei kosi. Mustaa valkoisella...

 

[minä]

On se toisaalta niinkin, että jos mies "löytää toisen", niin hänellä on siihen syynsä. No, suhteen katkaiseminen pettämällä ei ole reilua, mutta minä ainakin olisin onnellinen, jos pääsisi pettävästä miehestä eroon.

Sitoutuminen ja sen purkaminen on oikein silloin, jos suhteella ei ole tulevaisuutta. Antautuminen suhteeseen on aina riski, ja pitää muistaa, että suhde voi kaatua vaikka tänään.

 

[Pettynyt]

Hän on ollut se joka on soitellut esim. enemmän. Päivän aikana olemme voineet puhua jopa 6 tuntia puhelimessa. Erimielisyyksiä on ollut ja ne ovat yleensä AINA johtuneet hänen raukkamaisesta käytöksestä. Luulen, että moni muukin olisi suuttunut niin kuin minä. Vaikka hän itse ehdotti, että tulee käymään silloin ja silloin ja minä odotan,odotan, odotan.Ei tule, ei soita, ei laita viestejä, ei vastaa mitään. Näin on voinut mennä muutaman päivän. Sitten lopulta uskaltaa vastata VIESTIIN ja syyllistää minua,"Hei mitä sää oikeen vaahtoat, olenko todella luvannut tulla käymään ja olenko sinulle tilivelvollinen!!! Mutta jos minä en vastannut puheluun HETi,alkoi kysely missä olit, miksi et vastannut yms. Olen ilmeisesti ollut hänelle jokin äitihahmo ja tuki ja turva, jolle on aina voinut kertoa huolet. Ei ilmeisesti kestänyt nähdä minua heikkona ja väsyneenä ikävien tapahtumien jälkeen mitä minulle on sattunut. Luulee varmaan, että hänellä ei tule olemaan ongelmia koskaan ja että hän ei tarvitse apua. No onhan hänellä tämä uusi onni. Minä heitin 3 vuotta elämästäni hukkaan. Minun seurustelun alussa (hänhän ei seurustellut) hän sanoi, että ei aio koskaan mennä naimisiin, eikä hankkia lapsia, se oli minulle ihan ok, koska rakastin häntä ja kunnioitin hänen päätöstään. Nyt sitten hän laittoi yhdessä jäähyväisviestissään, että kun minä en koskaan sanonut mitä halusin!!! Nyt hän leikkii pikkuisää parinviikon tuttavuuden lapsille ja on käsitykseni mukaan kiksauttanut jo penikan alulle tämän uuden kanssa!!! Toivottavasti en ole saanut häneltä aidsia tai mitään muutakaan tautia, kun on jakanut itseään muillekin tämän 3 vuoden aikana. Ja hänelle kun uskollisuus ja rehellisyys oli kaikki kaikessa, eikä koskaan voisi mennä sänkyyn yhden yön tuttavuuden kanssa. Voi vit.u. Olen katkera enkä kielläkään sitä. Helppo on sanoa,että mitä tuota uskotonta ukkoa ruikutat, ala elämään. Mutta minä rakastin häntä niin paljon, niin paljon, että sitä ei voi kukaan käsittää. Kaikki haaveet musertui silmänräpäyksessä. Ja mikä vaivaa minua vielä on se, että hän on niin raukkamainen ja ala-arvoinen, että ei pysty edes puhelimessa sanomaan minulle asioita suoraan. Ei siinä mitään vaikka uuden löysikin, kunhan olisi sen sanonut. Olisi sanonut, että en halua olla enää kanssasi missään tekemisissä,niin olisin sen ymmärtänyt. Mutta aivan vain vit.uillakseen teki tuon tempun minulle,kun tiesi että inhoan epärehellisyyttä ja pettämistä. Tiesi, että minulla on ollut raskasta ja olisin tarvinnut tukea ja syliä, niin päätti lyödä lisää.

 

[Katri]

Ei tuollaista voi mieheksi sanoa. Törkee tyyppi, mut ei ainoo sika,muitakin löytyy. 99,9% miehistä on pettänyt ja pettää.

 

[mies]

"Erimielisyyksiä on ollut ja ne ovat yleensä AINA johtuneet hänen raukkamaisesta käytöksestä. Luulen, että moni muukin olisi suuttunut niin kuin minä. Vaikka hän itse ehdotti, että tulee käymään silloin ja silloin ja minä odotan,odotan, odotan.Ei tule, ei soita, ei laita viestejä, ei vastaa mitään. Näin on voinut mennä muutaman päivän. Sitten lopulta uskaltaa vastata VIESTIIN ja syyllistää minua,"Hei mitä sää oikeen vaahtoat, olenko todella luvannut tulla käymään ja olenko sinulle tilivelvollinen!!"

Tämä on kyllä turhaa kääntää puukkoa haavassa, mutta minä voin miehenä sanoa, että ehkä tuohon ylläolevaan lainaukseen "suhteenne" kaatui. Mutta otsikko "emme ole seurustelleetkaan" kuvastaa jotakin miehen sitoutumisesta suhteeseen.
Normaalissa seurustelusuhteessa vaatimusten ja aikataulujen asettaminen on usein myrkkyä. Mies todellakin ajattelee, että onko seurustelu arkisen työn lisäksi yksi velvollisuus. Kyllä halu tapaamiseen pitää tulla aidosta halusta ja se, että mies ei pysty noudattamaan aikatauluja on yleensä kaksi syytä; mies ei ehdi tai kello ei merkitse hänelle mitään.

Mutta ap, kyllä seurustelusuhteessa pitää tavata ja pitää yhteyttä, jos sitäkään halua ei ole, niin suhde on parempi lopettaa.

 

[Pettynyt]

Kyllä me tapasimme ja pidimme muutenkin yhteyttä. En ole sitä tarkoittanutkaan, ettemmekö olisi olleet yhteydessä. Enkä asettanut hänelle aikatauluja tms. Se, että jos hän oli niin tyytymätön suhteeseemme, niin miksi ei kertonut sitä suoraan, tai jos kerran emme seurustelleet niin kuin hän sanoi, niin miksi ei soittanut minulle ilomielin ja kertonut, että hän on rakastunut ja alkanut seurustelemaan)!! Eihän siinä mitään pahaa olisi ollut, kun hän kerran oli sitä mieltä että emme ole koko 3 vuoden aikan seurustelleet. Miksi salasi onnensa??? Ja turha kenenkään väittää sellaista asiaa, että ehkä hän ei halunnut loukata. Miksi miesten on niin hirvittävän vaikea olla rehellisiä? Mikä rehellisyydessä maksaa? En ole ainut jolle on tällainen ala-avoinen temppu tehty. Naurettavaa, että miehet ovat puheissaan rohkeita ja rehellisiä. Rohkeita ja rehellisiä miehiä ei ole olemassakaan, ne ovat paljon suurempaa valetta kuin joulupukki. Miehiä ja sankareita on vain elokuvissa.

 

[MM]

On rehellisiä miehiä, ainakin yksi. Oma mies. Mutta hän onkin ihan poikkeuksellinen tapaus.

Nähty ja koettu on kaikenlaista, silmät ovat avautuneet kyllä näissä elämän karkeloissa. Meitä onni potki oikein syylinkätossulla, kun tämän harvinaisuuden kanssa kohtasimme.

Mutta kaikista eniten minua häiritsi aikoineen vapaana tyttönä katsellessa se, että myös pienten lasten äidit porsastelivat ja riskeerasivat koko perheensä tasapainon hyvin köykäisesti. Järjestivät treffejä kissanristiäisiin, jonne muka mentiin työkaverteitten kanssa!! Sitä törkyä, mitä me muut jouduttiin katsomaan sivusta. Me vapaat naiset emme alentamneet itseämme sille tasolle, mitä nuo sikailijat tekivät, niin miehet kuin naisetkin.

 

[mies]

On vaikeaa olla rehellinen ja sanoa kumppanille suoraan, että en pidä sinusta enää ja en halua jatkaa suhdetta kanssasi.

Jos on kokemassa avioeron ja seuraavat suhteet olisivat näitä pohjanoteerauksia, niin siksi sanon aina, että korjatkaa mieluiten avioliitto.

 

[ikuinen poikamies]

Kun mä olen ns seurustellut, niin aina on ollu joku muuki sen varalta, et ei vakipanolta saa. siks varmaan tolla sunki oli muita. Jos asutte eri paikois, niin et kai kuvittele et se on alkanu olemaan ilman pil.ua. Ei kukaan heteromies ole.

 

[miez]

Ikuinen poikamies on ikuinen poika eikä ikinä mies.

Pettyneelle: ymmärrän, että tuntuu kauhealta. Mutta hyvä että pääsit siitä luuserista eroon. Olen täysin varma ettei se tule olemaan onnellinen sen uuden naisensa kanssakaan. Voin kuvitella että kun alkuihastus hiipuu, niin alkaa kypsyttämään sen naisen penskojen katselu ja vielä kun on yksi yhteinen rääkyjä niin veikkaanpa että alkaa luuseria kaduttaa ja vapaudenkaipuu herää taas. Siinä sitten luuseri hiippailee pettämään ja erohan siitä lopulta tulee ja luuserille jää elatusmaksut ja taas luuseri ravaa pillujen perässä tunteakseen itsensä mieheksi. Hah!

Ei pidä kaikkia miehiä niputtaa samanlaisiksi. Hyviäkin on paljon, mutta kun ne eivät kelpaa. Eivät ole tarpeeksi hyvännäköisiä, eivät osaa jauhaa smalltalkia, kuka minkäkin syyn takia. Mitä luuserimpi mies, sitä valmiimpi hän on venymään mihin tahansa näytelmärooliin pillua saadakseen. Kunnon miehen selkäranka ei taivu teeskentelemään, ja siksi hänestä ei tule ravintolamaailman james bondia.

 

[Pettynyt]

Kiitos miez vastauksesta. Olisin onnellinen kun tapaisin joskus rehellisen miehen, jolla olisi selkärankaa. Minä ainakin haluaisin hyvän miehen. Ei minuun ole koskaan uponnut miesten liirumlaarumit "Onpa sinulla kauniit silmät", "olet harvinainen", tms. sontaa. Kyllä minä olen yleensä vanhan sonnin erottanut, mutta nyt löytyi sellainen "kusettaja", että en millään voi asiaa ymmärtää. Ulkonäkö ei ole tärkein asia suhteessa, eikä sekään minkä merkkiset farkut on jalassa. Ne ovat pinnallisuutta ja sivuseikkoja. Totta kai on mukava katsella sellaista miestä jonka ulkonäkö miellyttää ja joka on ehdottomasti hygieninen. Olisin halunnut MIEHEN, oikean rehellisen miehen. Mutta nyt kävi niin kuin kävi. Nyt en halua miestä enää ollenkaan. Olen niin tunneihminen, että en pääse henkisesti tästä miehestä eroon, en moneen vuoteen. Se on varmaan monen vaikea ymmärtää, mutta minä rakastin niin paljon. Ja koska hän ei suostu puhumaan minun kanssa asioita selväksi, niin minä kelaan niitä päässäni ja mietin miksi hän teki niin ja mikä minussa oli vikana. Miksi ei sanonut suoraan, miksi ei? En hypi suhteesta suhteeseen enkä seurustele sen vuoksi, että pitää olla joku. Yksinäisyys on kamala asia, mutta niin on pettäminenkin.

 

[vihreät sammarit -76]

SINUSSA EI OLLUT KERTA KAIKKIAAN MITÄÄN VIKANA!! Se sinun on heti ensimmäiseksi ymmärrettävä!! Jos tälle miehelle on vapaudenkaipuu tms. iskenyt, en usko, että KUKAAN MUUKAAN voisi tai olisi voinut estää häntä menemästä ja lähtemästä. Anna hänen nyt tehdä omat sotkunsa sen uuden mimmin kanssa. Katoppa vaan, niin ero on tullut heillekin.. ennen kuin lumi kahta kertaa maassa käy.

 

[miez]

Niin sen kuuluukin mennä, että jos tulee tuollainen kolhu niin siitä toipuminen kestää kauan. Ymmärrän tunteitasi.

Mutta voit jättää sen "miksi,miksi"-pohtimisen vähemmälle. Kai se oli vaan niin tunnevammainen että piti noin toimia. Jos kuvitellaan tilanne, että juottaisit sen niin känniin että sen kaikki estot menisi, niin eiköhän lopputuloksena olisi luuseri joka sönköttää "no kun mä oon vaan tällanen paska, ei musta oikeesti kukaan pitäis, mulla on oikeus olla sellane ku muutkin on, ei muutkaan oo täydellisii, maailma on vaan paska paikka" jne. Eli huonolla itsetunnolla varustettu luuseri sieltä paljastuisi.

Kyllä sinä siitä vielä toivut. Muista että fiksut kunnon miehet arvostavat älykkäitä ja sivistyneitä naisia! Eli etsi sivistävää kirjallisuutta ja meditointia ja joogaa ja sellaista. Kirjastossa on oma osastonsa sen alan teoksille, siitä vaan lukemaan. Toivon sinulle kaikkea hyvää!

 

[Pettynyt]

Kiitos paljon asiallisista vastauksista. On ollut mukava huomata, että minua ei syyllistetty. Olet miez ihan oikeassa siinä, että hän on tunnevammainen. Kaipasi sitä (humalssa), että minä sanoin hänelle kuinka tärkeä hän on minulle ja kuinka paljon rakastan häntä. Humalassa myös saattoi jopa tunnustaa minulle rakkautta ja sitä kuinka tärkeä olen hänelle. Mutta kun arki koitti ja humala katosi, niin oli kuin toinen ihminen. Ei paha eikä ilkeä, mutta ei näyttänyt tunteitaan. Korkeintaan saattoi sanoa, että minä en ole mustasukkainen enkä välitä kenestäkään. Kerjäsi rakkautta ja huolenpitoa, mutta ei päästänyt lähelle (henkisesti). Minä olin onnellinen jokaisesta sekunnista minkän sain viettää hänen kanssaan ja kaikista puheluista ja viesteistä mitä näiden 3 vuoden aikana sain. Älkää ihmiset vielä väsykö, kyllä minä kohta lopetan kirjoittelut täällä, mutta on vain tarve saada "puhua" jollekin. Olkaa onnellisia te joilla on hyvä suhde, vaalikaa sitä ja rakastakaa niin paljon kuin mahdollista. Rakkautta parempaa ei voi saada.

 

[ikuinen poikamies]

No niin kun olet saanut haukkua miestä täällä niin voit lopetta kiitos. on muillaki murheita et oo ainut. jos oot jankannu noin silleki nii ei ole ihme että on toisen matkaan lähteny.

 

[lohtua sulle]

Joo on se ihmisen oma valinta, haluaako päästää ketään lähelleen. SE on tavallaan oman itsensäkin rakastamista, että antaa toisten rakastaa itseään. Kaikki eivät vain rakasta itseään niin paljon, että soisivat itselleen sen hyvän, mitä muut voisivat antaa ja sitä hän tuskin on tehnyt. Se on surullista. Silti se on ihmisen oma päätös, ja juuri senkin vuoksi se ei ole muiden harteilla. Ei ole sinun vastuullasi, jos hän ei halunnut kyetä vastavuoroiseen suhteeseen. Et sinä voi tehdä tai olla enempää, kuin siihen pisteeseen asti, mikä riippuu sinusta. Ainakin sinulla on kyky tuntea ja edes tahto yrittää ihmissuhdetta. Sinulla on toivoa, mutta hänellä tuskin on, jos noita asioita ei löydy.

Varmasti se tuntuu hirveän pahalta. Että joku voi tehdä sellaisen tietoisen päätöksen, että tekee sinulle noin. Se on kuitenkin ollut hänelle valinnanpaikka ja hän on päättänyt toimia jostain omista syistä niin kuin on toiminut. Silloin sinä ja sinun tunteet eivät kuitenkaan ole olleet hänelle sen arvoisia, että hän olisi viitsinyt edes lopettaa asiaa ihmismäisesti. Sinulla on oikeus olla raivoissasi hänelle. Ei kenelläkään ole oikeutta tehdä pahaa toisten tunteiden kustannuksella. Ja vaikka hänellä ei ole mitään velvollisuutta rakastaa sinua, niin silti on täysin moraalitonta jättää tuolla tavalla, kun hän tiesi sinun tunteistasi. Hän ei ole vastuussa siitä mitä sinä tunnet, mutta siitä on, miten on itse käyttäytynyt.

Ehkä hänellä ei ollut kykyä elää ja käydä sitä asiaa läpi, että hän ei aidosti rakasta sinua. Hänellä ei ole myöskään silloin kykyä rakastaa aidosti, jos ei ole rehellinen itselleen ja suhteessa toiselle edes siinä tapauksessa että ei tunne rakastavansa.
Jos tietää, mitä ei rakasta ja voi sen myöntää, silloin voi myös rakastaa, ja myöntää sen.

Etsi sinusta itsestäsi tunne, että rakastat enemmän itseäsi, kuin hän sinua.
Sillä tottahan se on. On parempi, että pysyttelet hänestä vain erossa. Voi olla, että hän vielä saapuu takaisin, mutta älä ota. muista silloin kuinka paljon häntä rakastit ja minkä hän silti teki. On kipeää myöntää, että on olemassa sellaisia ihmisiä, jotka vilpittömästi eivät halua toisille hyvää. Sitäkään ei oikeasti haluaisi myöntää, että on ollut liian sinisilmäinen joidenkin ihmisten suhteen. Mutta se on ainut keino selvitä ja myöntää tosiasiat, sillä vain sen kautta voi oikeasti nähdä, mistä voi löytää jotakin parempaa. Lohtua elämääsi. Käsittele asiaa niin kauan kuin tarvii ja ota opiksi. Älä etsi myöskään laastarisuhdetta.

Silti vaikka se ei siltä tuntuisi, on myös hyvä asia, että pääsee eroon ihmisestä, joka ei sinusta välitä aidosti. Sinä et tarvitse elämääsi sellaisia ihmisiä. Et tarvitse, vaikka rakastaisitkin heitä. Sinulla on kyky rakastaa ja tehdä elämästäsi onnellinen. Sinä, kuten muutkin, ansaitset sellaisia ihmisiä, jotka välittävät sinusta. Muilla ei ole väliä. Ainakaan et oikeasti tarvitse niitä, jotka eivät halua välittää oikeasti. Muista rakastaa itseäsi niin paljon, ettet anna kenenkään loukata sinua, vaan jätät ne. Silloin sinulla on mahdollisuus aina löytää parempaia, eikä ainakaan huonompia suhteita.

 

[minna]

Ymmärrän vihasi ja katkeruutesi tuota miestä kohtaan, mutta pitkällä tähtäimellä huomaat varmasti miehen tehneen palveluksen sinulle astumalla ulos elämästäsi. Ajattele tilannetta, että teillä olisi lapsia ja mies sitten tekisi noin. Harvinaista ei ole sekään.
Kolhuja tulee ihmissuhteissa aina. Vaikka kuinka olettaisi tuntevansa toisen ihmisen, ei lopultakaan voi olla
varma mistään. Usein oman itsenäskin tunteminen on aika vaikeaa.
Voimia elämääsi ja muista, että sinun varallesi on varmasti luvassa jotain paljon parempaa kuin tuo mies!!

 

[mies]

Suhteita päättyy joka hetki ja uskon, että moni avioliittokin päättyy vieläkin surullisemmalla tavalla kuin ap:n seurustelu. Tiedän, että en saisi kirjoittaa seuraavaa, mutta minun on pakko sanoa, että tässä on merkityksellisempää se mitä tapahtui "seurustelun" aikana, kuin se miten se päättyi. Tiedän, että päättyminen oli äkkikuolema, mutta aina se sattuu. Kun jäljellä on suru ja päättynyt suhde. niin sitten kun kykenee, niin kannattaa miettiä omaa toimintaa ja sitä mitä siinä on parannettavaa. Mies on mennyt ja on osoittautunut, että hän ei pystynyt parempaan. Häntä ei voi muuta kuin unohtaa, mutta kannattaa miettiä sitten myöhemmin tulevaisuutta ajatellen, että miksi riitelitte ja miksi jouduit suuttumaan ja miksi miehelle tuli tunne, että hän on tilivelvollinen sinulle. Oliko mies vain puolivaloilla suhteessa ja etkö vaistonnut sitä.

En halua syyllistää sinua, mutta ehkä sinäkin opit jotakin ja tulevaisuudessa tunnistat näitä hetkiä, jotka johtivat eroon.

Anteeksi , että kirjoitin täälä hetkellä näin, mutta lue tämä kirjoitus vasta kahden kuukauden kuluttua, kun alat näkemään tilanteen kokonaisuutena.
Voimia, se mikä ei tapa, se vahvistaa.

 

[Pettynyt]

Mies tässä sinulle muutamia asioita, saa minua syyllistää, minussa oli vikaa kun välitin hänestä. 1) Olin hänelle aina rehellinen ja uskollinen, 2)Autoin aina jos hän tarvitsi apua, 3) Annoin vapautta, en kahlinnut, 4) Annoin rakkautta ja huomiota, 5) Vastasin yöllä puhelimeen 4 aikaan, vaikka menin aamulla 7:ksi töihin, en koskaan sanonut, että hän keskeytti uneni, saati sitten että olisin ollut vihainen, 8) Täytin hänen toiveita, 9)Minulle tärkeintä oli se, että hänellä oli hyvä olla, 10) Olin sinisilmäinen ja luotin häneen.
Puhumattomuus ja suoraan asioista puhumisen vältteleminen sai minut suuttumaan. Miksi ei voi puhua, kun kerran osaa. Miksi salata ja olla raukka, kun kuitenkin tiesi, että jäisi kiinni. Olisin ymmärtänyt täysin jos olisi joskus sanonut, että ei halua olla minun kanssa. Kysyinkin sitä häneltä joskus, ja vastaus oli aina se, että tietenkin haluaa olla. Miksi piti valehdella? En todellakaan vaistonnut sitä, että hän piti minua narrina. Hän tiesi, että minulla oli surua, hän jätti minut hädän hetkellä. Tuota lausetta en allekirjoita, "se mikä ei tapa, se vahvistaa". Useat perättäiset vaikeudet, kyllä ne lannistaa ei ne vahvista.
En väitä, etteikö minussa ole omat vikani, mutta ilkeä, paha, epärehellinen ja uskoton en ollut hänelle koskaan. Niitä piirteitä minussa ei ole ollut, eikä koskaan tule olemaankaan. Olen edelleen sitä mieltä kuitenkin, että rakkaus on parasta ja kannattaa olla onnellinen silloin kun sitä saa.