Emme ole seurustelleetkaan!!!!!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pettynyt
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Ottaa tosiaan pannuun sana, se mikä ei tapa, se vahvistaa??Jotkut vaan menee ihan sekaisin tai menettää järkensä? eivät halua elää?kulunut lause pitäisi heittää romukoppaan. Kyllä rakkaus vahvistaa ja ihminen on onnellinen ja elämänsä vauhdissa.
 
olet oikeassa. turha sinun on itsestäsi syytä etsiä, jos tiedät, että se ei kuitenkaan ollut sinun tekemisistäsi kiinni, etteikö suhde olisi voinut jatkua. On täysin väärin syyllistää sinua siitä, että olet ollut sinisilmäinen, jos toinen valehtelee ja kieroilee päin naamaa. Kyllä vakavaan suhteeseen pitääkin lähteä siltä pohjalta, että nyt luotetaan, eikä siltä, että koko ajan epäilee toista. On ehdottomasti raukkamaisempaa epäillä toista, kuin tulla kuitenkin petetyksi. Sen lisäksi tässä vaiheessa kun tietää jo mikä oli jutun juoni, ei enää auta se, että hakee sitä syytä itsestä jos on jo selitys sille, miksi asiat menivät niinkuin menivät. Vastaisuudessa tiedät, että se on mahdollista, mutta toivon, että voisit silti pystyä luottamaan toiseen. Tähänhän sinä sitä et voinut tehdä.. Kyllä epärehellinen mies ilman muuta tuntee varmasti, että hän on tilivelvollinen, jos hänellä onkin ollut jotakin salattavaa. Rehellinen ei näin tuntisi, koska mitään salaamista ei voisi olla.
Sen lisäksi tuosta on vaikea ottaa oppia, koska jokainen voi olla mulkku omalla tavallaan. Ei se sano yhtään sitä, että seuraavalla kerralla välttämättä olisit heti viisaampi ja tietäisit tilanteen.

Voit katsoa peiliinkin, mutta se tuskin muuttaa asioita mihinkään, jos ne kuitenkin ovat olleet niin kuin kerroit. Silloin ei ole naisessa vikaa, jos mies on mulkku ja valehtelija. Olet tehnyt oikein kun olet luottanut ja tehnyt parhaasi suhteen eteen.
Voi olla ettei sitä niin vain unohdetakkaan. Turha on edes yrittää, mutta asian kanssa oppii kyllä elämään samalla tavoin kuin muidenkin elämän ylämäkien.

Hänen käytöksensä, valehtelunsa ja salailunsa eivät ole sinun vastuulla!!!
Joillekin on niin täysin mahdotonta myöntää, että mulkku mikä mulkku, eikä muuksi muutu. Pahuutta on vain niin vaikea myöntää, eikä sitä haluta koskaan myöntää, varsinkaan miehet eivät halua. Se EI ole sun vika, vaikka sitä moni yrittäisi täällä sanoa.
Eivätkä huonot asiat useimmiten vahvista. Vaan lähinnä voivat eniten tehdä katkeraksi tai vihaiseksi, saada kokemaan alemmuutta ja häpeää ja kaikkia mahdollisia tunteita. Ja jos niistä pääsee ylitse, ei välttämättä ole pätkääkään vahvempi seuraavan asian tullessa vastaan, voi käydä usein myös niin, että on entistä heikompi tai murtuu jopa täysin. Nuo kliseet ovat niiden ihmisten puhetta jotka ovat eläneet auringonpaisteessa suurimman osan elämästään ilman, että sietokykyä koeteltaisiin jatkuvasti monella tavalla. On täysin inhimillistä, ettei kukaan voi kokea tuollaista kusetusta hyvänä asiana, kun se ei sitä ole. Vaikka miten heiteltäisiin kliseitä ilmaan, totuus ei siitä sikseen muutu.
 
Ikävää että noin kävi ja tuollaiseksi siaksi paljastui.No, sikaa ei saa parjata, mutta pelkuri-raukkahan tuo mies oli! Sinä teit aivan oikein rakastaessasi, sinä annoit, hän vain ei osannut ottaa vastaan.
Koeta olla kovettamatta itseäsi tuon vuoksi, tulet vielä tapaamaan miehen, joka suo itselleen rakkautta. Sehän meillä useimmila on niin hemmetin vaikeaa -siis rakastaa itseään, suoda,että joku meitä rakastaa.
 
Ap, muistathan, että sinulla on oikeus olla vihainen, petetty, loukkaantunut ja ihan mitä vaan. Ei tuollaista tarvitse millään kliseellä kuitata.
Kun on rakastanut ja luottanut toiseen ja tostuus onkin muuta, kuinka voisi tuosta vaan antaa olla, unohtaa
Tuollaiset mihet ajattelevat ja toimivat siten, etteä heillä on lupa toimia ihan kuinka vaan, olla selittämättä, ottaa hyöty irti ja liueta lopulta paikalta jättäen tyhjyys toisen sydämeen. Ovatko arkoja sitoutumaan, kenties, vai tulleet otse kaltoinkohdelluiksi. En osaa sanoa.
Huolehdi sinä itsestäsi, tee mieluisia asioita ja etenkin puhu jollekin.Ellei ole tuttavia, joille avautua, käänny ammattilaisen puoleen.
 
Olet, ap, saanut paljon ihania vastauksia. Itkin vuolaasti ääneen, kun luin nimim. "lohtua sulle" kommentin. Se sopi niin hyvin omaankin tilanteeseeni. Erittäin kypsää ja empaattista tekstiä.

Minulle on käynyt lähes samalla tavoin kuin sinulle, Pettynyt. Tuska oli niin suuri, etten uskonut siitä selviäväni. En vaan jaksanut. En jaksanut mennä töihin. Mietin jopa itsemurhaa. Minä olen muutenkin ihan samantyylinen kuin sinä olet; kiltti, uhrautuva, empaattinen, huolehtiva. Aina valmis unohtamaan itseni. Ongelma onkin juuri siinä. Kun venyy ja venyy, ymmärtää ja auttaa, rakastaa ja palvoo, muuttuu ameebaksi; "epäkiinnostavaksi" sopeutujaksi, joka ei tunne omaa arvoaan. Sitä elää ja todentuu vain toisen kautta ja lopulta kadottaa jotain tärkeää itsestään. Omat tarpeet.

Kun rakastaa niin paljon, pelkää koko ajan menettämistä. Silloin tietämättään viestii toiselle signaalia "teen mitä tahansa vuoksesi". Se ei valitettavasti ole joidenkin ihmisten mielestä kiinnostavaa. Mm. narsistisuuteen taipuvaiset miehet käyttävät tätä seikkaa surutta hyväkseen. Ja kovat ihmiset. He haistavat sinussa tietynlaisen alemmuudentunteen kuin korppikotka kuolleen eläimen.

Pettynyt: älä koskaan ikinä mieti, _miksi_. Älä mieti, mikä sinussa on vikana. Et löydä vastausta. Sitä ei ole. On vain kaksi ihmistä, kemiat ja olosuhteet. Kellään ei ole totuuskääröjä. On vain mielipiteitä. Oikeaa sellaista ei sitäkään. Minä etsin vikaa itsestäni kaksi vuotta. Minä annoin itsestäni kaiken ja mies ei mitään. Porskutti eteenpäin kun minä jäin kahlaamaan entiseen ja ryvin itsesäälissä.

Sinä olet herkkä, aito ja avoin. Sinun ei tarvitse muuttua. Vaikket ollut tälle miehelle se oikea (onko kukaan?), se ei kerro sinun arvostasi mitään.
Koeta jaksaa, tee paljon erilaisia asioita unohtaaksesi edes hetkeksi. Itke ja raivoa. Inhoan lausetta "aika parantaa", mutta niin se hemmetti teki omallakin kohdallani vaikken millään uskonut joskus. Minä tunnen tuskasi. Haluan toivottaa sinulle kaikkea hyvää.


 
Just ton takia miehenne kaikkoaa... Ämmät luulee heti yhden panon jälkeen että seurustellaan ja alkaa puhua häistä ja vauvoista. Miehille me ollaan vaan vakipanoja. Voi kun te kanssasisaret ymmärtäisitte tämän.
 
Me emme "panneet" eka tapaamisen jälkeen, minä harrastan seksiä vain seurustellessani. Luulin, että mieskin seurusteli tämän 3 vuotta, mutta ei. Ja jos olet lukutaitoinen ja ymmärrät vielä sen mitä luet, huomaat varmaan että kirjoitin, että tämä mies sanoi jo alussa, että ei mene koskaan naimisiin eikä hanki lapsia. Ja minä kunnioitin hänen päätöstään. Yhtään ainutta kertaa en ottanut puheeksi avioliittoa tai lapsia. Koskaan en ole painostanut häntä siihen. Jos sinä ole "miehille" vakipano, älä kuitenkaan yleistä. Ikävää, että noin katkeroitunut ihminen kirjoittaa "vastauksen". Et sinä kuitenkaan enää minun mieltä pahemmaksi saanut, jos se oli tavoitteesi.
 
Onpas "Vakipanottarelle" käynyt kurjasti kun on noin katkeroitumaan päässyt. Toisaalta, jos asenteesi on se, että olet vain vakipano, niin mitenkäs muuten sinuun sitten pitäisikään suhtautua...
Alkuperäiselle vaan voimia. Aina jaksaa hä'mmästyttää miten aikuinen ihminen voikin olla niin raukkamainen ja epäkypsä ettei pysty asiallisesti ja järkevästi hoitamaan niinkin vaikeata asiaaa kuin parisuhteen päättyminen. Tosin voihan olla, että alusta asti käsitys on ollut molemmilla eri, siis tästä seurusteluasiasta. Nykyisen suhteeni alussa naureskeltiin juurikin tälle "ollaanko me nyt yhdessä vai eikö"-keskustelulle, mutta pakkohan se vaan oli käydä että oltiin sitten molemmat perillä siitä missä mennään.
 
Älä ap kuitenkaan ala ajatella itseäsi marttyyrinä. Tunnen kaksi ihmistä, joille on käynyt samalla tavalla (toinen on mies), tulivat petetyiksi ja jätetyiksi pitkissä suhteissa. Ovat molemmat erittäin katkeria ihmisiä.

Tuntemani mies kyselee jatkuvasti kaikilta tutuiltaan kuka oli syypää hänen eroonsa ja hänen elämäntehtävänsä onkin tätä nykyä osoittaa, kuinka häntä on kohdeltu niin väärin ja kuinka kamala hänen muijansa oli! Ja kaikkien pitäisi häntä sääliä koko ajan. Humalapäissään käy syyttämään jopa meitä ystäviä hänen erostaan! Eroon on aina syynä kaksi, tämäkin tulee muistaa...

Voimia sinulle ap, ja olen todella pahoillani. Mutta kaikkein eniten olen pahoillani siitä, jos nyt katkeroidut vuosiksi eteenpäin!
 
En yritä tehdä, enkä haluakaan tehdä itsestäni marttyyriä. Olen sanonutkin, että minussa on omat vikani. Toivoin vain, että hän olisi ollut minulle rehellinen ja uskollinen. Se oli liikaa pyydetty. Olen katkera ja mietin tätä asiaa pitkään ja hartaasti, en voi elää niin kuin tätä meidän yhteistä 3 vuotta ei olisi ollutkaan. En lähde syyttelemään ketään muuta. En ole kehdannut kerota tätä temppua minkä hän teki minulle kenellekään tutulleni, häpeän sitä niin paljon. Olen aivan varmasti katkera pitkään, mietin sitä kuinka hän nyt nauttii ja nauraa uuden rakkutensa kanssa ja minä itken ja murehdin. Yhtään ei lohduta se, vaikka monet on kirjoittaneetkin että ei heidän suhde kauaa kestä. Hän petti minut ja menetin lopunkin luottamuksen ihmisiin. Tuntuu vain erittäin pahalta, niin pahalta.
 
Ikävä sanoa, mutta olit ehkä liiankin täydellinen. Missä oli omat toiveesi ja halusi? Minusta tekstisi kuulostaa kovin nuoren naisen uhrautuvalta käytökseltä, jossa annat miehen tehdä mitä vain. Oletko osannut kertoa miehelle, mitä SINÄ haluat? Oliko teillä koskaan puhetta, mitä haluatte tulevaisuudelta ja minkälaisena te näette sen? Millainen oli teidän unelmanne yhteisestä tulevaisuudesta? Yleensä voisi luulla, että kolme vuotta seurustelua olisi jo niin pitkä aika yhdessä, että tulevaisuuttakin olisi suunniteltu jo aika lailla.

Kerroit, että hän ei halunnut lapsia jne. Entäpä sinä itse? Nuorelle parille lapsen saaminen on yksi ihan kynnyskysymyksiä. Jos toinen haluaa ehdottomasti lapsen ja toinen ei missään tapauksessa, niin suhde ei oikein voi jatkua.

Jotenkin kirjoituksista käy ilmi, että sinä olit kuin äiti ja hän kuin vallaton, kuriton poika. Ei välttämättä kovin tasa-arvoinen suhde, sillä naisenkin pitäisi saada olla heikko ja hakea turvaa miehestä.

Ehkäpä mies ei ole koskaan joutunut oikein ottamaan vastuuta asioita. Hän on ehkä vain saanut olla, tulla ja mennä mieltymyksiensä mukaan. Luottamus ja keskustelutaito ovat erityisesti pitkällä aikavälillä suhteen kannattavia voimia. Jos ette pysty keskustelemaan vaikeista asioista, se ei luo läheisyyttä ja yhteenkuuluvaisuuden tunnetta, vaan erottaa teitä kauemmas toisistanne, sillä silloin ette ymmärrä toistenne ajattelua ja toimintatapaa.

Jotenkin vain tuntuu siltä, että vaikka suhteenne olisikin jatkunut (voihan olla, että hän tulee vielä nöyränä takaisin), et olisi pidemmän päälle ollut onnellinen. Todennäköisesti rakastit rakastumista ja sitä tunnetta etkä oikeasti päässyt osalliseksi hänen puoleltaan pyyteettömästä rakkaudesta.
 
Mies teki väärin, mutta hän oli viikon kesälomastaan yksin vanhempiensa luona, toisen viikon ap:n luona, yhden viikon matkoilla yksin, jonka jälkeen halusi ensin tavata ystäviään. Tuo on vähän liiankin selvää vihjailua suhteesta. Ja miten kauan tätä jarruttelua on kestänyt. Mies on hyvinkin pitkään tiennyt, että hän ei halua jatkaa suhdetta.
Emme me voi ottaa kantaa eroon, eron toteuttamiseen kylläkin. Olisi ollut reilua, että mies olisi keskustellut suhteesta heti kun hänelle selvisi, että hän ei pysty sitä jatkamaan entisellään. Hän ei uskaltanut avautua. Hän pelkäsi aiheuttamaansa tilannetta.
 
Ihan vain tiedoksi kaikille, että en ole parikymppinen vaan liki nelikymppinen. "Sulho" saman ikäinen. Hän on jättänyt ja pettänyt, totta kai minun pitäisi huomata että minussa oli paljon vikaa. Yritin puhua hänen kanssaan monistkin asioista, mutta hän ei halunnut ja kun tapoihini ei kuulu pakottaa toista tekemään mitään sellaista mitä hän ei itse halua, en myöskään alkanut jankkaamaan. Tämä meidän suhde on ohi ja minä saan kärsiä pitkään siitä, että rakastin häntä ja kunnioitin häntä ja, että hän oli minulle äärimmäisen tärkeä. Ei, en minä RAKASTANUT RAKASTAMISTA, vaan aivan aidosti ja vilpittömästi tätä miestä, hänessä oli niin paljon hyvää.
 
Minusta alkaa näyttää siltä, että et välitä tippakaan vastauksista, joita täällä saat vaan tosiaankin tunnut jankkaavan yhtö ja samaa. Okei, rakstit sitä miestä, ja rakastitikin haavekuvaa. So be it. Me ei voida sinua auttaa kai sitten sen enempää. Maailmassa on paljon pieleen menneitä suhteita, ei tuo sinun ole sen tärkeämpi tai suurempi asia kuin kenenkään muun kaatunut suhde. Alat vaikuttaa itseäsi toistavalta levyltä, jota ei kiinnosta muu kuin ruikuttaa menneitä. Let him go, ja hanki elämä.
 
Olen välittänyt asiallisista vastuksista paljonkin ja olen kiitollinen heille saamastani tuesta. Kiva, että on sinun kaltaisia ihmisiä olemassa, joille elämä on noin kevyttä. Olisin ikionnellinen jos voisin olla yhtä välinpitämätön kuin sinä ja pyyhkäistä 3 vuotta elämästäni pois, miettimättä yhtäään. Ei tämä pettäminen muita hetkautakaan kuin minua, eikä ole tarviskaan. Onneksi en ole kuitenkaan ketään pakottanut lukemaan "ruikutustani". Toivottavasti muistat tympeän tekstisi sitten jos sinulle joskus käy näin. Älä pelkää, en "ruikuta" täällä enempää ja SINULTA en ole mitään apua pyytänytkään, noin heikko ihminen joka ei kykene tuntemaan rakkautta, kaipuuta, ikävää, pettymystä eikä mitään muitakaan tunteita, on liian heikko auttamaan ketään.
 
Hmm, ap valitettavasti kuulostaa eräältä kaverini "hoidolta". Hekin olivat naisen mukaan kolme vuotta yhdessä, mutta kaverini sanoi, että hän nyt vaan käy nai...ssa, kun ei ketään vakituistakaan ole.

Löysi sittemmin tytön, jonka kanssa kihlautui, mutta heilläkin alkoi menemään oleminen ja eläminen vähän huonommin, niin taas sai tämä "äitiliini" miehen ristikseen ja aina hänet otti avosylin vastaan.

Koskaan tätä naista ei näytetty kavereille, kulkivat yhdessä vain pimeän aikaan kaljabaareissa, joissa voi olla varma, ettei ketään tuttua tule vastaan. Naista ei otettu mukaan kaveripiirin menoihin, ei mökille, eikä sukulaisiin tietenkään. Lähinnä mieskin kävi pan...lla vain juovuksissa ollessaan.

Ihmettelin jo ääneen kaverilleni, miten alas voi ihminen läheisyydenkaipuussaan vajota, kun häntä voi kohdella ihan miten vaan? Ei nainen herännyt edes siitä, kun mies hoiti puhelunsa vessassa ja eteisessä käydessään tämän naisen luona. Merkit olivat niin selvät, että olisi pitänyt tajuta!

Kuulostaako tutulta?
 
"Tuota lausetta en allekirjoita, "se mikä ei tapa, se vahvistaa". Useat perättäiset vaikeudet, kyllä ne lannistaa ei ne vahvista."

En minäkään ole pitänyt tuosta lentävästä lauseesta, mutta ihmeen hyvin minä olen pärjännyt eron jälkeen.
Mies ei ole pärjännyt ollenkaan hyvin. Syyt ovat muualla kuin erossa.

Älä jää vatvomaa tätä eroaasiaa liaan pitkäksi aikaa nettiin. Muillakin konsteilla pääset tasapainoon.

Netissä mielipiteet lentävät laidasta laitaan. Kun minulla oli vaikeaa, kirjoitin paljon täällä Elleissä, mutta tuki ei ollut kaksinaista.

Kirjoittelen niitä näitä kaalin päitä ja vastaanotto on mitä sattuu.
Kommentteja ei yksinkertaisesti viitsi lukea. Liika kehuminenkaan ei ole kivaa.

Jos Ellit pysyisivät nettietiketissä, niin ei tätä ongelmaa olisi.

Käypä lukemassa Ellien avioeropalstaa. Siellä on pari linkkiä.
Luin eilen jostakin ilmaislehdestä taisi olla Helsingissä ilmestyvä uusi lehti joku Metropoli. Siellä oli juttua tästä netin oma-apujutusta. Netissä löytyy www-sivutkin oma-apu.

Toimittaja oli lueskellut näitä oma-apunettipalstoja eikä ollenkaan vakuuttunut niiden hyvyydestä.

Jos voit pahoin, tunnet suunnatonta surua, vihaa, et saa kunnolla nukuttua ja töihin keskittyminen on vaikeaa, hanki ammattiapua. Pääset paremmin toipumisen alkuun.

Älä lue lehdistä avioero ym. erojuttuja. Toimittajat paisuttelevat juttuja.
Julkut ovat avointa riistaa, mutta me tavis Ellit saamme toipua omaan tahtiin.

En halua enää puhua kenellekään avioerostamme.
Sinuna lähtisin jollekin pienelle matkalle. Saat uutta ajattelemisen aihetta.

Täydellinen olin minäkin. Se oli kuulema suurin syy eroon. Vuosien pähkäilyn jälkeen allekirjoitan exän puheet. Teen siihen pienen oikaisun.
En ole täydellinen vaan erinomaisen täydellinen. Jos antaisin tarinani julkisuuteen, niin moni täydellinen julkisuudessa rypijä jäisi varjooni.

Vaikea tässä uutta miestä on hommata. Niin täydellistä miestä ei olekaan, että minulle kelpaisi.


 
Sasulle. Ei kuulosta tutulta, kyllä minun kanssa kehtaa kulkea valoisalla. Ja kaljabaareista meitä ei kovin usein löytänyt, oli paremmat harrastukset. Ilmeisesti moni on käsittänyt kirjoituksestani niin, että emme koskaan käyneet missään, emme oikeastaan nähneetkään toisiamme. Kyllä me vietimme aikaa yhdessä aina kun siihen oli mahdollisuus, minä olin joko hänen luona tai hän minun. Teimme reissuja yhteisten tuttujemme kanssa. Mutta paljon olimme kaksistaankin, koska olimme erossa välimatkan vuoksi, halusimme viettää aikaa keseknämme. Tuntuu ihan tarpeeksi pahalta, vaikka ilkeät ihmiset ei nälvisikään. Olen sairaslomalla kun en pysty nukkumaan enkä jaksa mennä töihin, joten älkää haukkuko enempää, kiitos.
 
Sulla on nyt sellainen tilanne elämässä menossa, että tältä palstalta et taida lohtua saada. Ota yhteyttä kavereihin ja tuttaviin, ystäviin, joiden kanssa voit puhua asiat halki, tai vaikka olla puhumattakin. Tarvitset nyt ystävän tukea, et tätä palstaa.
 
Kyllä te varmaan olette oikeasti seurustelleet miehenkin mielestä. Hän on nyt vaan ihastunut toiseen. Silloin sitä näkee sen vanhan suhteen ihan vääristyneessä valossa. Ja se vanha kumppani nähdään vain huonoine puolineen. Yhtäkkiä suhde olikin huono ja ei mitään. Se ei kuitenkaan mitätöi sitä mitä teillä on ollut. Kun jäppisen suurin ihastus laimenee, hän näkee asiat taas todellisessa valossa. Ihastuminen sokaisee.

Etäsuhde voi olla monille vaikeaa. On niin helppoa jos löytää jonkun läheltä. Ja helpoimmalla pääsee kun kieltää että eihän se vanha juttu nyt niin vakavaa ollutkaan. Muutenhan sitä olisi paska petturi ja toisenkin tunteet pitäisi ottaa huomioon. Mitätöiminen vähentää tunnontuskia ja sitä, että asiaa pitäisi käsitellä. Ehkä hän olisi halunnut suhteeltanne enemmän ja sanoo siksi ettei se ollut edes oikeaa seurustelua. Ehkä hän olisi halunnut että olisitte olleet samalla paikkakunnalla.

Sinä ja teidän suhde on ihan varmasti ollut ihan totta ja merkittävää myös miehelle. Nyt hän vain on raukkamainen ja pakenee omaa vastuutaan. Erossa jätetyllä on aina oikeus keskusteluun ja syiden selvittämiseen. Koita saada hänet vielä tapaamaan ihan kasvotusten. Sinulla on siihen oikeus ja mies on sen sinulle velkaa. Eron käsittely on paljon helpompaa kun tietää edes jonkun syyn eroon.
 
Miten sulle nyt sitten selvisi se, että miehellä on uusi nainen? Se jäi vähän epäselväksi? Jossain muussa ketjussa taisit mainostaa naisen vaistoa tai mitä lie nyt intuitiota jolla asia sinulle selvisi.. Mutta onko siis ihan varma juttu että miehelle on toinen?

No, joka tapauksessa mies pysyttelee etäisenä, oli toista naista tai ei. varmasti satuttaa, koita vaan jaksella. Pitäisikö kuitenkin yrittää puhua miehen kanssa? Siis ihan vaan selvittää asioita yhdessä, jotta molempien olisi helpompi tästä sitten jatkaa? Oletko kertonut miehelle että sinulla on paha olla? Miksi et?
 
Niinpä,

itse ajoin/laitettiin juuri poikki 3 kuukautta kestänyt vastaavaanhenkinen 'suhde'. Jos olisi jättänyt asioita tiukkaamatta, ja olisin ollut helppo - enkä olisi herättänyt kesksuteluja vakavista ja oikeista asioista.... niin , luulenpa että olisi samassa tai pahemmassa tilanteessa 1 tai 3 vuoden päästä. Samanmoinen mies muutoinkin - hyvin hintsusti helyyttä tai lemmenlurituksia jakeleva (paha jakaa , jos mitään ei tunne ...) , sekä sitoutumiskammoinen (tosin ihan vastikään sattuneen eronkin vuoksi, ymmärrettävä elämäntilanne siis).
Jos olisi ollut hieman enemmän lupauksia, sitoumuksia ja rakkaudentapaisia tekoja - oisin voinut jäädä roikuskelemaan toiveikkaana (lue , epätoivoisena)...
Eli rinta ulos, selkä suoraan ja niin päin pois - olemalla helppo, mukautuva ja mukava - voi olla ettei rakkautta saakaan. Vaan kynnysmaton osan. Vaikka pelkäisikin, että kertomalla omatkin tahtonsa säikyttää miehen pois - on ehkä parempi säikyttää sitten hetimiten...
Tsemppiä - aurinko paistaa , ja löydät kyllä oikean ja todellisen ihmisenkin elämääsi. Tuon luettelemasi listan 'vioista'/'hyvyyksistä' voit unohtaa - ajattele ensi kerralla itseäsikin, rakasta itseäsikin - aseta myös rajoja. Kaikkeen ei tarvitse mukautua - eikä se mukautuminen edes aiheuta rakkautta aina vasta kaiu'ksi.
 
Pettynyt, poikaystäväsi piti sinua itsestäänselvyytenä. Sinun olisi pitänyt olla "tuhmempi" nainen ja esim. jättää vastaamatta puhelimeen, kulkea kavereiden kanssa yöelämässä enemmän ja näyttää jäbälle kaikin tavoin, että sinulla on omakin elämä. Tällainen käytös olisi saanut takuulla miehen käyttäytymään erillä tavalla. Sinä olit niin varma nakki jätkälle, että tosiaankin olit suorastaan äidinkorvike. Tällaisesta suhteessa puuttuu kaikki jännitys, kun toinen on lauhkea kuin lammas. Uskallan tämän kirjoittaa tänne 30-vuotisen avioliiton kokemuksella. Minunkin mies oli jo heti alunalkaen tuota tyyppiä, jota ei saanut kiinni puhelimitse, kaverit oli tärkeitä , baarit oli tärkeitä yms. Minäpä hokasin, että katoppas vaan jätkä..minua et pidä itsestäänselvyytenä. Lupasin soittaa (oli lankapuhelimet) enkä soittanut, lupasin tulla baarista ajoissa enkä tullut, katselin vieraita miehiä kadulla yms. Tämä minun käytös alkoi pikkuhiljaa purra mieheeni ja hän muutti käytöstään, ei tietenkään kertaheitolla. Vuosien jälkeen hän sanoi, että hyvä kun olet noin itsepäinen nainen, hänellä olisi muuten mielenkiinto loppunut alkuunsa. Kuulemma kaikki suhteet ennen minua olivat kaatuneet juuri naisten liialliseen takertumiseen ja kiltteyteen.

Meillä on kolme lasta ja mies on mitä loistavin isä. Aviopuolisona hän on vieläkin sopivan arvaamaton ja melko itsepäinen, mutta niinhän olen itsekin. Meillä riidellään melko raisusti, mutta ei niitä jäädä hautomaan päiväkausiksi. Kaiken kaikkiaan olen tainnut pehmittää melkosen hulivilin itselleni. Nyt en eroaisi hänestä enää mistään hinnasta. Olemme hitsautuneet yhteen.

Alkuperäinen, miehille pitää näyttää taivaan merkit. Muuten heidän mielenkiinto loppu alkuunsa. Tietysti toisenlaisiakin miehiä on, mutta yleensä kuitenkin miehiin tehoaa naisen tietynlainen itsepäisyys ja se, ettei roiku miehessä.

Sinun poikakaverisi uusi suhde ei tule kestämään. Muista olla sitten kovana, kun hän sinulle soittaa ja mankuu takaisin. Älä mistään hinnasta ota heppua takaisin. Jos sinulla itselläsi on kovin vaikeaa ja masentaa, niin hae ihmeessä ammattiapua ja juttele asiasta paljon, se auttaa. Ansaitset parempaa, muista se.
 

Similar threads

Yhteistyössä