tervehdys sateisesta oulusta!
pellava olen ollut kotona reilut kaksi vuotta. aika ennen vauvan syntymää voi tuntua pitkältä, jos ei mitään varsinaista tekemistä ole, mutta sitten kun vauva on saatu kotiin ja arjen opettelu alkaa pari kuukautta saattaa mennä niin ettei huomaakkaan. yleensä asenteet muuttuu kai siinä vaiheessa ihan itelleen. ymmärrän ihan täysin tuntesi, kun normaali päivärytmi muuttuu täysin, kun jää töistä pois. sitä väkisinkin miettii millä sen ajan täyttää. kyllä mullakin on väliin ikävä töihin! en tosiaan ole mikään muumimamma, joka jaksaa hyysätä ja hössöttää. ei elo aina niin herkkua ole, mutta kun kokonaisuutta ajattelen, niin olen viihtynyt kotona. kyllä asiat suttaantuu ja nauti niistä parista ihanasta kuukaudesta jotka saat vaan olla ja tehdä asioita, joihin ei aiemmin ole ollut aikaa tai inspistä. käy hemmottelemassa itteäs jollain kivalla, kasvohoito, kahvilareissu tms. tai lorvi vaikka kaupungilla, jos olo antaa myöten. nyt on vielä aikaa itselle, elokuun jälkeen ei sitten ihan extemporee tehdäkkään mitään=)
oma nokka on edelleen ihan tukossa. meillä oli halkaistu sipuli huoneessa yöllä, mutta en haistanu sitä yhtään, isäntä sitten munkin edestä. muuten asiat olisiskin ihan mallillaan. mun pitäis käydä mekkokaupassa ettimässä jotain sopivaa päälle pantavaa sunnuntaina oleviin ristiäisiin. ei kiinostaisi kauppareissu, mutta pakko on, kun kaapista mikään juhlavampi vaate ei mene enää päälle.
teen keittoon! mukavaa keskiviikon jatkoa ja tulevaa vapaata. me lähetään viim. pe aamu mummulareissuun, joten jonkin moinen nettikatkos on tulossa. kuulumisiin ja hyviä vointeja!
jari-maija 28+3