Onnea kaikille joilla vauva jo syntynyt ja kovasti tsemppiä niille jotka odottavat vielä :heart:
Tässä mun synnytystoivelistaa ja synnytyskertomusta, pahoittelen jo valmiiksi kun aika pitkä viesti
Synnytystoivelistani jonka vein mukana kun menin synnyttämään:
Toivon mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä, jotta uusi kokemus olisi mahdollisimman erilainen verrattuna viime kesän surulliseen käynnistettyyn
synnytykseen rv 22 ja jotta tuntisin mahdollisimman hyvin mitä oma keho koittaa viestiä, esim. asentojen vaihdot ym, jotta vauva
syntyisi oikeassa asennossa ja jotta tuntisin ponnistustunteen.
Toivon kannustusta mahdollisimman lääkkeettömään synnytykseen, vaikka ymmärrän että
synnytyksen aikana mieleni voi muuttua lääkkeitten suhteen, esim. jos menen kivusta ja viime kesän muistoista paniikkiin
tai en pysty kivun vuoksi rentoutumaan tarpeeksi.
Ymmärrän että toiveitani ei välttämättä voida toteuttaa, jos vauvan vointi tai minun vointini muuta vaatii.
Toiveita
- Toivon mahdollisimman pitkään kannatusta lääkkeettömään synnytykseen
- Toivon ettei sikiökalvoja tarvitsisi puhkaista eikä oksitosiinia tarvitsisi käyttää
- Toivon että pystyn olemaan pystyasennossa ja liikkeellä mahdollisimman paljon supistusten aikana, jos jaksan.
- jumppapallo
- suihku
- roikkuminen
- amme
- Toivon neuvoja luonnonmukaisten kivunlievitysten käytössä
- Toivon että voin käyttää painovoimaa apuna niin supistusten aikana kuin ponnistusvaiheessa
- Toivon että voin kokeilla eri ponnistusasentoja.
- Toivon ettei välilihaa tarvitsisi leikata, ja sen venymistä odotettaisiin ja autettaisiin esim. lämpimillä kääreillä.
- Napanuoran katkaisu sen sykkimisen loputtua
- Synnytyksen jälkeen ei supistavia rutiininomaisesti, jos istukka tulisi itsestään ja jos kaikki hyvin.
- Toivoisin vauvan heti rinnalle.
- Toivoisin että jos lapsivuodeosastolla ilmenee tarvetta vauvan lisämaidolle, käytettäisiin hörpytystä (pipetillä tms).
- Toivon että imetyksessä autetaan, toivon imetyksen onnistuvan hyvin.
Synnytyskertomus:
Maanantaina en aavistellut synnytystä ollenkaan, kävin päivällä vyöhyketerapiassa ja
illalla äitiysjoogassa. Vähän väsynyt olo oli ja puhuinkin miehelle ja kavereille että entä jos synnytys alkaa tänään, kun väsyttää, kun muina päivinä ollut niin virkeä olo.
Tiistaina klo 4 aikaan aamuyöllä olin hereillä ja tunsin pienen supistuksen. Käänsin kylkeä ja ehkä noin 10 minuutin päästä tuntui toinen.
Otsalle nousi kylmä hiki kun ajattelin että nytkö se alkaa! Kävin vessassa ja wc-paperiin tuli vaaleanpunertavaa limaa, jolloin tuli tunne että nyt se tosiaan alkaa. Kävin herättämässä miehen ja pian tuli supistus ja tunsin että jotain lorahti housuun, minkä tajusin pian lapsivedeksi.
Siitä alkaen melkein joka supistuksella lorahti lapsivettä. Soitin TAYSiin ja sieltä sanottiin että voin olla kotona vielä, mutta viimeistään klo 12 pitää tulla tsekkaukseen, lapsiveden lorahtelun vuoksi.
Supistuksia tuli 3-8 minuutin välein. Olin vuokrannut Tampereen napapiiriltä TENS-laitteen ja otin sen käyttöön kun alkoi tuntua että jotain kivunlievitystä olisi kiva olla. Aina kun supistus tuli, nojasin eteenpäin oveen/mieheen/pyykinpesukoneeseen ja hengitin nenällä sisään ja koitin mahdollisimman matalasti sanoa aaaaaaaaaaaaaaa tai ooooooooooooo, supistuksen ajan ja pitää lantionpohjan lihakset rentoina.
Pari kertaa supistuksen aikana tuli oksennus, se sattui paljon, kun vatsa kramppasi yhtäaikaa supistuksen kanssa.
Syötyä sain koko aamuna vain vähän rahkaa ja persikan paloja joita mies tarjoili
Puoli kymmenen aikaan alkoi tuntua etten enää selvästi osaa erottaa vauvan liikkeitä ja koska asumme lähellä TAYSsia niin sanoin miehelle että lähdetään käymään siellä, jotta saan huojennuksen olooni. Supistuksia taisi tulla tuolloin 3-5 minuutin välein ja ne kestivät jotain 40-50 sekuntia.
Automatkalla ehti onneksi tulla vain pari supistusta ja niihinkin auttoi TENS-laite.
Perillä mut pistettiin käyrille ja vauvan sydänäänet kuului hyvin. Yllätys oli iso kun kuulin että oon 4cm auki ja pääsen suoraan saliin!
Olin ajatellut että kotiin vielä tullaan takaisin. Mies on kyllä nyt sanonut että kuunteli sitä mun ölinää ja arveli että jotain on jo tapahtunut, mutta itse olin pessimistisempi.
Synnytyssalissa pärjäilin jonkin aikaa jumppapallolla, nojaten sänkyyn ja TENS-laitteen avulla. Kätilö kävi harvoin, kätilöopiskelija oli onneksi paikalla lähes kokoajan. Kätilöopiskelija ehdotti suihkua ja ensin pelotti koska piti luopua TENS-laitteesta, mutta sitten kyllä näin että oli hyvä idea mennä suihkuun, tuntui tosi hyvältä se kuuma vesi mahalla ja selässä. Mies tuli suihkun viereen istumaan penkille ja välillä piti suihkua ja suihkutteli mua kun koitin juoda mehukeittoa.
Suihkusta tullessa oli sitten kiire jo saada äkkiä TENS-laitteen lätkät takas selkään. Mietittiin pitäisikö katsoa kohdunsuun tilanne, mutta mua pelotti että sanotaan vain että oon auennu 4.5cm ja kätilötkin sanoi ettei tilannetta kannata infektioriskin vuoksi turhaan katsoa, kun lapsivettä on lorahdellut. Vauvan sydänääniä kuunneltiin kun olin keinutuolissa, mutta se asento kyllä sattui jotenkin enemmän kun supisteli.
Jossain välissä mulle pistettiin myös aqua-rakkuloita, mutten oikein huomannut niistä
olevan muuta iloa kuin se että välillä tunsi erilaista kipua selässä, sellaista ampiaisen pistoja muistuttavaa. Keinutuolin jälkeen mulle tehtiin paikka sairaalasängylle, niin että säkkituoli laitettiin sängylle ja nojasin kontillaan siihen.
Supistukset koveni ja koveni kokoajan. Koitin ilokaasua parin supistuksen ajan muttei siitä ollu mitään iloa, tuntui ahdistavalta pitää sitä maskia naamalla ja hengittää sinne, kun olin jo tottunut hengittämään nenällä sisään ja sitten mölisemään "ooooooo" kun supistus tuli.
Supistusten lopuksi alkoi tulla semmoinen ihme tunne että piti päästä ilmat ulos silleen että koko kroppa vavahteli. Puhuin että olisiko se jotain ponnistamisen tuntuista. Kätilö sanoi, että nyt olisi aika katsoa kohdunsuun tilanne ja yllätys oli taas älytön, kun kuulin olevani 9cm auki ja että ponnistamista voitaisiin aloittaa.
Kysyin tässä vaiheessa onko jotain kipulääkevaihtoehtoja olemassa, koska kivut olivat tosi kovat. Kätilöt sanoivat että pudendaalipuudutus voisi olla vaihtoehto ja ajattelin harkita sitä ja lääkäri tuli katsomaan tilanteen. Näin kun kätilö kysyi lääkäriltä voidaanko puudute laittaa ja lääkäri pudisteli päätään. Siinä vaiheessa meinasi iskeä paniikki
Lääkäri sanoi minulle että sitä kohtaa minne puudute laitettaisiin, ei ole enää jäljellä ja sanoi että hyvää synnytystä, kohta vauva on täällä
Ensin koitin ponnistaa kyljellään ja jossain vaiheessa mua kehotettiin kääntymään puoli-istuvaan asentoon, tai lähemmäksi istuvaa, ihan sängyn reunalle.
Jalat tärisi mulla niin, ettei mitään muita vaihtoehtoja oikein tainnut edes olla.
Ponnistusvaihe tuntui loputtomalta ja usko meinasi loppua monta kertaa. Huusin monesti että anteeksi en pysty tähän. Mutta jostain niitä voimia löytyi uudestaan ja uudestaan. Vaikka tuntui joka supistuksen jälkeen etten enää pysty ja jaksa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun kätilöt sanoivat että vauvan pää näkyy jo, ja en kuitenkaan onnistunut ponnistamaan mielestäni tarpeeksi hyvin, niin alkoi usko loppua. Ja kiristävä tunne supistusten välissä oli aikamoinen.
Ja monta kertaa kätilöt sanoivat että vielä yksi kerta, mutta aina tuli vielä uusi kerta
Kipu hallitsi tilannetta tuossa vaiheessa aika paljon, enkä pystynyt keskittymään ohjeisiin niin hyvin kuin olisin halunnut. En muistanut joka kerta pitää
leukaa rinnassa ja tuli huudettua vaikka nekin voimat olisi pitänyt käyttää ponnistamiseen. Kätilö sanoi myös pari kertaa että ponnista vaikka sattuu,
mutta mielestäni en kyllä ponnistaessa välittänyt kivusta vaan käytin kokoajan kaikkia voimiani.
Mutta kätilöt tsemppasivat kokoajan hyvin, kertoivat miten vauva tuli kokoajan eteenpäin ja mies oli kanssa uskomaton tuki vierellä :heart:
Lopulta pikkuinen syntyi tiistaina klo 14:15, 35 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen :´) Se oli uskomaton hetki.
Poitsulla oli ollut käsiposkella ja napanuora jotenkin käden ympärillä. Pieni repeämä tuli, yhdellä tikillä pärjättiin.
Istukkaa varten pistettiin pari piikkiä, jota kätilö suositteli koska viime kesänä mulla jäi istukkaa kiinni ja jouduin kiireelliseen kaavintaan.
Suostuin siihen siis tottakai, vaikka toivoin alunperin muuta. Istukka syntyi onneksi hyvin.
Synnytys meni mun mielestä hyvin ja paljon paremmin kuin uskalsin toivoa :heart:
Nyt on oltu kotona kolme yötä ja hyvin on mennyt. Vauva on aika tyytyväisen oloinen kaveri, ainakin tällä hurjalla viiden päivän kokemuksella
Vauva syö noin 2-3 tunnin välein ja itkuun auttaa tissi. Huomenna on ensimmäinen punnitus, toivottavasti paino on noussut pikkuisella hyvin.
Itsellä on suht hyvä olo, turvotusta oli tosi paljon alapäässä mutta on se jo vähentynyt. Kädet ja jalat on tärissy, tuntunut kuin olisin jäänyt katujyrän alle, lihakset jotenkin täysin hapoilla mutta nää varmaan kuuluu asiaan
Sanoinkuvaamattoman onnellinen on olo :heart:
luna ja vauva 5vrk