Elovauvat 2014 <3 *elokuussa* MEIDÄN KUU!!

Huomenna on Himpulan eka neuvola, siellä varmaan voin antaa näytteen? Ja annankin, vaikken kuuria haluaiskaan. Vielä elättelen toiveita, että juon vaan liian vähän nesteitä ja pissaamisvaikeudet johtuu siitä. Mutta toki jos tulehdus löytyy niin syön kuurin, eipä sitä muutakaan voi :/

Toivottavasti Kaisa sun flunssa menee nopeeta ohi! Ei oo hirveämpää kun sairastaa loppuraskaudessa

 

Onnea Saanuska!! :flower: Menee jo ihan sekaisin, että ketä on muistanut onnitella ja ketä ei. Amuniina oli vissiin ainakin päässyt tositoimiin

Pinsuli, kurja jos sinne on tullut tulehdus kiusaksi

Marialle tsemppiä kaksosarkeen. Varmasti on välillä raskastakin kun rakkautta pitää ehtiä jakamaan kahdelle samanaikaisesti

Vatsa on täälläkin hitaan puoleinen. Koskaan en oo ummetuksesta kärsinyt mutta nyt on kyllä ollut tekemistä ja luumuja oon koittanu syödä, mutta eipä oo kauheesti auttanu.

ON
Me tehtiin eka pidempi reissu vauvan kanssa ja meni aivan törkeen hyvin. Semmonen seurapiirineitonen/reissumimmi meillä asustaa, ettei turhia valita :heart: Ihana vauva ja huomenna jo 4 viikon ikäinen.

 

Vauvaonnitteluja taas kaikille tässä välissä synnyttäneille!

Meillä neiti tänään 8 vuorokautta vanha. Kotona ollaan oltu jo melkeen viikko ja kaikki sujuu oikein hyvin. Tänään toinen neuvola (viime viikolla painokontrolli). Tulin kertomaan synnytyskertomusta kun niitä oli niin kiva itsekkin lukea kun synnytystä jännitteli (varsinkin näin ekakertalaisena).

Taustaa: Poppaskonsteja en synnytyksen käynnistymiseen kokeillut. Yritin välttää aurinkoa, juoda paljon vettä ja liikkuminenkin oli aikalailla nollassa. Lepäilin ja touhuilin sisällä sen mitä jaksoin. "Harkka"supistuksia minulla oli ollut jo paljon monta kuukautta. Viimeinen neuvola oli torstaina 39+0 ja siellä tarkkailtiin tytön sykettä, koska ne olivat niin matalat (100 paikkeilla). Neuvolassakin supistusta oli lähes kokoajan ja tyttö nukkui masussa. Vanhempi neuvolan täti tuupamasi supistukset tuntiessaan "Kohtahan sinä synnytät". Lopulta sykkeet saatiin just ja just raja-arvon 110 päälle. Ruvettiin odottamaan josko se tyttö vaikka viikonloppuna syntyisi.

Synnytyskertomus:
Sunnuntaina klo 18 aikaan alkoi kipeät supistukset heti n. 10 minuutin välein. Kipu koveni ja supistukset jatkui aina klo 20 asti samalla välillä. Kahdeksan jälkeen supistukivut olivat jo sen verran kovat, ettei auttanut kun kävellä kämppää ympäri ja ottaa välillä supistukset vastaan seisoaltaan keinutellen (supistusten väli 5-12 minuuttia). 23.15 soitin synnärille, supistusten väli oli ollut tunnin ajan 6-7 minuuttia. Synnäriltä käskettiin ottaa särkylääke ja mennä makoilemaan, "ensisynnyttäjä kun olet niin ne voi vielä mennä ohi", "Tule kun et enää pysty olemaan kotona". Ajatukseni oli "Nämähän ei varmasti enää mene vaan ohi..." Tein työtä käskettyä ja otin särkylääkkeet ja yritin mennä maaten. Se oli virhe, supistukset tuntui vielä kovemmilta ja niitä oli vaikea kestää maaten. Tunnin kärvistelin vielä väkisin kotona "Jos se särkylääke kuitenkin auttaisi", tasan tunti (klo 00.20) särkylääkkeen otosta olimme jo autossa lähdössä kohti synnäriä, supistusten väli 2-3 minuuttia ja lähimme koska minua alkoi pelottaan et pystynkö autoon kävelemään. (Mieheni ei olisi vielä lähtenyt synnärille. "jos vielä ootellaan")

Synnärivastaanottoon päästiin n. 00.45 ja minut kirjattiin sisään klo 00.50 (automatka n.10min ja pitkän käytävän kävely vastaanottoon n. 15 min ). Vastaanottajalle iski paniikki kun hän teki sisätutkimusta olin n. 6 cm auki. Kiire tuli ja vaihdoimme pikaisesti synnytyssaliin. Siellä kätilö tutki uudelleen paikat ja laittoi minut käyrälle. Tilattiin kohdunkaulan puudute pikana ja sain ilokaasua 2 supistuksen ajan ennen sitä (ei mielestäni ehtinyt auttaa). Lääkäri saapui pistämään puudutetta, mutta totesi minulla olevan jo niin auki, ettei ehtinyt kuin toiselle puolelle pikaisesti puuduttaa. Silloin minä jo ponnistin. Tytön sykkeet oli taas niin matalat, että imukuppi jouduttiin ottamaan käyttöön avuksi ja leikkaamaan minulle viilto. Muutama ponnistus ja tyttö oli ulkona 01.20. Kaikki tapahtui niin nopeasti, että ei siinä kerinnyt mitään miettiä. Kuulemma seuraavalla kerralla pitäisi tulla hieman aiemmin synnärille. :O Kivun sieto on erilainen jokaisella. Kyllähän sitä kesti olla kotona, vaikka kävihän se kipeetä. Mietin kokoajan et millon olen liian kipeä, toisaalta supistusten välin sai aina hengähtää minuutin tai kaksi.

Nimiasiat meillä on vielä harkinnassa, muutama vaihtoehto mielessä. Tyttö nukkuu omassa sängyssä minun vieressä, aamulla otan hänet sitten viereeni nukkumaan.

Kuinka nopeasti muuten te jo vauvan saaneet olette ruvenneet kuljettamaan häntä ns. ihmisten ilmoilla? Kaupoissa tai kylässä?

_mai ja syöksysyntyjä

 

_Mai, mä kysyin sillon sairaalassa, että koska saa alkaa kulkemaan. Niin meille sanottiin että heti. Mutta välttää ''likaisia'' ihmiskontakteja alkuun. Ensimmäiset kolme päivää taidettiin olla ihan vaan kotosalla (tosin tehtiin heti ekana päivänä pitkiä vaunulenkkejä), ja sen jälkee ollaankin kuljettu tosi paljon vauvan kanssa. Tietty monet haluaa ihan oman voinnin ja rauhoittumisen takia olla pidempään ihan vaan kotona ja rauhottaa sen alun.
Mun olo oli kotiutumisen jälkeen kun en olis synnyttämäsäsä ollutkaan ja vauvakin voi hyvin ja sillä oli jo säännöllinen päivärytmi niin oli helppo lähteä myös kotoa vauvan kanssa.

 

Meidän herra täsmällisyys on syntynyt! 18.8 klo 2.07 rv 40+1 Mitat 3990g ja 51cm.

Sunnuntaina oli siis laskettu aika. Aamulla irtosi limaa ja selkäkivut eli tehokkaat supistukset alkoivat. Päivän touhuihin ja supistusväli tiheni tasaisesti kohti iltaa. Klo 22 lähdettiin sairaalaan supistusvälin ollessa 2-4min. Olin 8cm auki! Spinaalipuudutuksen sain heti ja viimeinen tunti ponnisteltiin ilman puudutteita. Helvetillinen ponnistusvaihe päättyi lopulta parhaaseen lopputulokseen ja tuuheatukkainen poika parkaisi.

Kotiin päästiin jo tänään, pojan ollessa 1vrk. Hän on supertyytyväinen ja reipas. Imee kuin vanha tekijä,vaikka maito ei olekaan vielä noussut. Imetyskivut siis sen mukaiset... Mulla vointi on tosi hyvä, jälkivuoto niukahkoa,jälkisuppareita vähän.

Isosisko on vähän liiankin innokas ja valvova silmä pitäisi olla selässäkin...

Nyt odottelen maidonnousua ja opettelen käsittelemään pientä nyyttiä. Synnytyksestä tarkemmin yritän ehtiä kertomaan myöhemmin.

 

Paljon onnea vauvan saaneille! :flower:

Itse olen buukannut koko tämän viikon täyteen menoa ja tekemistä, samaa yritän ensi viikolle. Ei käy aika pitkäksi ja on jotain muutakin odotettavaa kun vauvan syntymä. Mitään merkkejä ei ole. Harkkasupistuksia on iltaisin jatkuvasti, mut niitä on ollu jo monta viikkoa. Just tuossa tilasin läjän vaatteita sovitettavaksi, jos niistä joku menis sitten ristiäisissä.. viikko on toimitusaikaa ja kaksi viikkoa palautusaika. Toivotaan siis että oon kolmen viikon päästä jo kotona vauvan kanssa, että voin sovittaa ne vaatteet. tarkoitus on pitää ristiäiset mahd äkkiä, joten sillä noita vaatteita oon hyvissä ajoin jo ettimässä.. päädyttiin lopulta siihen, että ristiäiset pidetään kotona, joten ei ihan yhtä juhlavaa vaatetusta ehkä tarvi kun jos olis kirkolla pidetty.

Nimet on mietinnän alla. Kolme etunimivaihtoehtoa on, joista sitten katsotaan mikä käy parhaiten.. toiset nimet tulee olemaan samat riippumatta etunimestä. Tosin mies vasta pari päivää sitten kysyi nimiasiaa ja ärähdettyäni sille myönsi ettei yhtään muista mitä on puhuttu.. miehet.. :headwall:

mammuttisi ja Helmi 38+5

 

40+0 *poks* Jee!:heart:

Onnea Sushen!:flower:

_mai, aika unelma synnytykseltä kuulosti! Meille kanssa sanottiin esikoisen aikaan, että heti voi alkaa liikkua kodin ulkpuolella, mutta toki välttää kaikkia flunssaisia yms. Mutta vaunuttelun aloittamista terkkari oikein suositteli aloittamaan heti, mutta lyhyinä aikoina, koska esikoinen syntyi alkutalvesta ja silloin oli ulkona jo niin kylmä, että vauvan keuhkojen oli hyvä tottua siihen pikkuhiljaa. Nyt ei varmasti tarvitse vielä tuota ajatella. Me tosiaan alettiin liikkua heti, mutta jotkut ihmetteli sitä (vanhempia ihmisiä) ja saatiin kommenttia, että eikö 3-4 viikkoa pitäisi olla ihan vaan sisällä!! Tämä on varmaan niin henkilökohtaista, että miten kukakin kokee henkisesti ja fyysisesti jaksavansa, mutta täysiaikaiselle, terveelle vauvalle kodinseinien ulkopuolelle lähtemisestä ei nykytiedon mukaan ole ainakaan mitään haittaa

Huhuu, missä kaikki on? Onko kaikki muut jo synnyttämässä tai viettämässä vauva-arkea?
Täällä siis laskettuaika tänään, mutta edelleen niitä oireita odotellaan...
Tänään kierrettiin esikoisen kanssa kirppareita, mutta tällä kertaa ei tarttunut mitään mukaan. Päiviä olen yrittänyt täyttää jos jonkinmoisella touhulla, mutta kyllähän se synnytys vaan koko ajan mielessä pyörii. Saisi tulla jo! Onneksi on esikoinen, niin pakosti
on pyöritettävä sitä normiarkea ja saa ajatukset aina hetkeksi pois oireiden tarkkailusta ja päivien laskemisesta

Mabirris ja Kirppu 40+0

 

Onnea taas kaikille uuden vauvan kainaloonsa saaneille!

Täällä on jo jotain pientä toimintaa havaittavissa, vihdoinkin. Pari päivää ollut alaselkä tosi kipeä, sellainen menkkakipuilu ollut. Aamulla alkoi limatulppa irtoaamaan ja muutenkin sellaista pientä veristä vuotoa tullut. Aamusta asti supistellut 20 minuutin välein, mutta ei ole tihentynyt. Alaselkä edelleen tosi kipeä ja siihen Panadolin olen ottanut. Supistuskipuihin se ei kuitenkaan auta. Nyt vaan odottelen, että supistelut tihenisi, ettei montaa päivää tarttis vielä odotella.

Sammi ja Anselmi 40+6

 

Hei vaan täältä vauvakuplasta ja onnittelut oman nyyttinsä jo saaneille!

Me aloiteltiin liikkuminen kodin seinien ulkopuolelle aika lailla heti. Viikon ikäisenä oltiin koko perhe viikonloppu tahkolla triathlonkisoja järjestämässä ja huomenna lähdetään päiväretkellä Jyväskylään kavereita moikkaamaan. Vilpertti on niin tyytyväinen tapaus, että liikkuminen hänen kanssaan on ollut helppoa

Ristiäisten vietto menee meillä syyskuun loppuun, mutta ahkerasti olen alkanut jo suunnittelemaan tarjottavia, kutsuja yms. Nimi meillä on ollut selvillä jo pitkään, koska löytyi vain yksi nimi, josta molemmat pidämme. Toiset nimet Vilpertti saakin ukeiltaan. Kummitkin on valittu ja pyydetty

Millä perusteella te olette valinneet nimet lapsellenne?

Tatjana ja Vilpertti viikko ja 5 päivää

 

Onnea sushen! <3

Minä en yksinkertaisesti muista/ehdi käydä täällä Ihmettelen kyllä syvästi miten vähän tänne on synnyttäneet ilmoittaneet itsestään, varmasti vanhemmassa FB-ryhmässäkin on monta synnyttänyttä, nyt on kuitenki jo loppukuu!

Tänään oli neuvola, tyttö hienosti jo 8 pv:n ikäisenä ylittänyt syntymäpainonsa! Painoa oli nyt päälle 3400g. Huomenna soittelen sitten meidän lastenneuvolaan (äitiysneuvola on eri paikassa) ja ens viikolla on todennäköisesti käynti siellä. Sitten jatketaankin siellä.
Silmätippoja joudutaan kyllä tytölle laittamaan kun se rähmii kovasti.

Niin ja mulla pissaamisoireet vähentyneet, eikä viitteitä kohtutulehduksesta ollut, joten katsellaan vielä

Sammi, hyvältä kuulostaa! Ei mene enää kauaa ei

Neidin toiset nimet tuottaa tuskaa. Luulin että ne oli jo valmiina, mutta toisiin ajatuksiin tultiin.
Tänään kotiutui maistraatin nimilomake, ja muutaman viikon päästä on isyyden tunnustaminenkin. Tyttö saa isänsä sukunimen niinku esikoinenkin, ja isyyden tunnustaminen täytyy hoitaa ennen kuin lapselle voi antaa isän sukunimen, kun ei olla naimisissa.

Meidän tyttö meinaa nukkua päivät ja valvoa yöt. Puuh, oon kyllä ihan poikki, mut en osaa levätä päivällä vaikka mahdollisuus olis. Mut eiköhän tää tästä

Pinsuli ja Himpula 8 vrk <3

 

Ensinnakin tuhannesti onnea kaikille muille jo vauvautuneille! <3

Tassa on vierahtanyt ihan havettavan paljon aikaa viime visiitista, aitiysloman alkamisen jalkeen en ole tietokonetta kayttanyt, enka ole saanut aikaiseksi tulla puhelimella napyttelemaan kuulumisiani. Facebookissa tulee kuitenkin kaytya, kun se tuntuu puhelimella niin paljon helpommaltakin...

Nyt vihdoin sain kuitenkin aikaiseksi tulla kertomaan, etta poikamme syntyi 28/07 klo 19.27 mitoin 52cm ja 3760g, pipo 36cm, viikkoja oli kasassa 39+1. Ikaa meidan pikkumiehella on siis jo yli 3 viikkoa <3

Mulla ei ollut koko raskauden aikana edes yhtaan harkkasupistusta ja kuvittelinkin, etta synnytys menisi reippaasti lasketun ajan jalkeen. Supistukset alkoivat kuitenkin jo heti suht saannollisina ja kivuliaina n. klo 01.00 yolla ja aamulla klo 08 oltiin jo synnarilla. En ollut kuitenkaan kovin paljoa viela auki ja ponnistamaan paastiinkin vasta noin puoli kuuden pintaan illalla. Avautumisvaihe oli pitka ja kivulias ja varsinainen ponnistusvaihekin kesti melkein pari tuntia. Selvisin kuitenkin ilman kivunlievitysta, mutta tikkeja tuli jonkun verran. Sairaalassa oltiin 3 yota ja nyt viime viikot ovat menneet toisiimme tutustuessa ja uutta vauva-arkea opetellessa

Tsemppia matkaan viela kaikille masullisille!

 

Heippa täältäkin ja onnea kaikille, jotka ovat nyyttinsä saaneet.

Ristiäiset tuntuu vielä niiiiin kaukaiselta ajatukselta. Vähän on nimeä mietitty ja yksi suvun nimistä on mahdollinen ehdokas...

Maha painaa tonnin, liitokset huutaa hoosiannaa ja olo on kärsimätön ja tympeä. Maanantaista polikäyntiä odotellessa, mä aion itkeä ja rukoilla että käynnistäisivät.

Kaikki oireet taas poissa, ei vuotoja, ei supistuksia. Flunssa sentään hieman helpottaa, poskiontelot vaan tahtovat vaivata, kumpa nyt menis sekin vaiva pian ohi. Esikoisen kanssa alkaa päivät olla raskaita, kun ei jaksaisi oikein viihdyttää, onneks mies on ihanasti vienyt sitä iltaisin pitkäksi aikaa ulos ym. Päivä kerrallaan mennään ja pelkään miten isoksi tää pääsee kasvamaan. Nyt on varmasti jo suurempi kuin esikoinen syntyessään. Yöt on kamalia lonkkakipujen ja nyt tämän flunssan kanssa, välillä siirryn sängystä sohvalle alakertaan ja taas takaisin ja ramppaan vessassa. Päivällä on pakko saada levätä.

Kaisa 39+0

 

Meidän pikku poitsu syntyi toissapäivänä 19.8., rv 40+1, mitat 52 cm ja 3595 gr :heart:
Ollaan ihan hämillään onnesta, sitä vois vaan tuijotella vauvaa ja niin me pitkälti tehdäänkin :heart:
Tuun kertoon lähipäivinä lisää, tänään päästiin kotiin

Onnesta pakahtuva luna ja vauva 2vrk

 

^Meille syntyi synttärikaima eli 19.08. Rv 39+4 tyttö mitoin 4145g/51cm.

Kotiin tultiin samana iltana ja tässäpä tämä arki alkaa muodostua. Vauva on tyytyväinen, nyt pitäisi itse muistaa huilia aina kun tilaisuus koittaa.

 

Onnea luna, Puccola ja Seerumia! <3

 

Hei kaikki Elovauvelit!
Olen seuraillut palstaa taustalta jo jonkun aikaa, kuitenkaan siihen liittymättä. Enpä edes tiedä miksi en ole liittynyt kun kuitenkin seuraillut mukana ja itsekin elovauvan odottaja ja vaikutttaisi mukavalta poppoolta =)
Nyt lähdin kirjoittelemaan kun vihdoin pitkä odotus palkittiin ja sain oman nyyttini syliin sunnuntaina. Olisin kysellyt jo vauvautuneilta eikö kukaan muu koe imettämistä todella hankalaksi? Synnärillä vielä meni kun sai koko ajan apuja mutta kotona kärsin ihan hirveästi. Tuntuu että millään en saa hyvää imetysasentoa enkä etenkään otetta. Imettäminen sattuu joka kerta todella paljon koko ajan ja kun yritän jatkuvasti korjata pojan otetta hermostuuu siinä loppu peleissä molemmat. Ja mistään ei tule mitään.
Ymmärrän toki että alussa vielä ollaan ja hommaa vasta harjoitellaan mutta olo on todella epätoivoinen (nämä hormoonimyllerrykset eivät ainakaan auta) ja tuntuu että täällä kotona en ole saanut vielä kertaakaan oikeaoppista otetta aikaiseksi. (Mahdoinkohan saada synnärilläkään, ehkä vain kuvittelin kun olin onnesta sekaisin ja alkuunhan nännit eivät edes olleet kipeät). Tuntuu että en pysty edes nauttimaan vauvasta kun vain stressaan imetystä.
Olen yrittänyt tarkistaa että poika avaa suunsa kunnolla ja saa hamppariotteen enkä oikein tiedä miten asiaa enää korjaisin. Voiko kyse vain olla siitä että pojan suu vielä vähän pieni ja homma helpottuu kun kasvaa? Toisaalta poika oli syntyessään 3600g 54cm ja syntyi viikolla 42 tasan eli pitäisi olla melko valmis paketti ihana ainakin.

Haluaisin vain kuulla että onko muita joiden vauvaarkea varjostaa imetyksen hankaluus? Mielestäni neuvolassa ja synnärillä on annettu siitä vähän liian ruusuinen ja helppo kuva. Eka neuvolakin vasta keskiviikkona, eli vielä joutuu kärvistelemään ennenkuin sieltä saa apuja.

 

Meille syntyi eilen 21.8. klo 11:14 ihana pieni mies raskausviikolla 41+0. Pituus 51 cm ja paino 3512 g. Toivottavasti pääsisimme tänään kotiin. Synnytyskertomusta luvassa myöhemmin.

Sammi ja Prinssi vajaa vuorokausi

 

Katjuska, soita ihmeessä imetystukilinjalle! Siellä on oikeasti näppäriä naisia neuvomassa ja antamassa henkistä tukea. Oletko vilkaissut ettei vauvan kielijänne ole tiukka? Jos on niin se voi näkyä esim vauvan itkiessä niin, että kielen pää jää sydämen muotoon. Meillä oli näin tämän ja edellisen kohdalla ja kun lääkäri katkaisi kielijännettä niin imettäminen helpottui vielä ihan huimasti lisää.

 

Onnea luna, Puccola ja Seerumia! :heart::flower:

Kaisalle tsemppiä viimemetreihin!

).(
Me päätettiinkin mennä ristiäisissä ns. helpoimman kautta ja järjestetäänkin ne mummolassa (omien vanhempieni luona). Kaikki alkaakin olla jo valmiiksi sunniteltu, kun äiti otti ohjakset käsiin
Neiti on huomenna jo kuukauden vanha ja mä mietin mihin tää aika oikein menee. Ehkä nyt jo saa huokaista, että säästyttiin tytön kohdalla koliikista. Veikkaisin, että paino lähestyy jo kohta neljää kiloa, eli iso on tyttö jo!! Ekat sosiaaliset hymytkin saatiin miehen kanssa jo tossa viikko sitten =)

 

Vauvakuplasta päivää

Täällä yksi lisää 19. päivä syntyneiden joukkoon. Meille tuli viikolla 39+2 pikkuinen pojanpallero mitoin kolme kiloa ja puoli metriä <3 Ollaan vielä sairaalassa mutta tänään tai huomenna kotiin, paino on lähtenyt jo nousuun, viimeisin mittaus 2870g. Maito on noussut ja sitä riittää. Poika alkoi imemään heti syntymän jälkeen kuin vanha tekijä ja rinnanpäät alkavat jo tottua tähän uuteen rasitukseen Alussa rasvailin hiertymiä lanoliinilla, mutta nyt jo riittää maidolla voitelu.

Ja mä oon onneni kukkuloilla, kun näin pojan ensi kertaa oli se totisesti rakkautta ensisilmäyksellä <3<3 Aivan huimaavan ihanaa on tämä <3<3

Amuniina ja pikkuruinen mies 3vrk <3

 

Meille syntyi ti 12.8. klo 3.26 pieni poika. Pituus 3245g ja paino 49,5cm. Rv. 39+1.

Tässä olisi samantien synnytyskertomus.

Maanantaiaamuna huomasin alushousujensuojassa oikein vähän vaaleanpunaista, mutta silloin ei vielä pyyhkiessä näkynyt mitään. Silloin tuli jo pienen pieni ajatus, että synnytys voisi olla lähellä, koska olin lukenut sellaisista ennusmerkeistä. Kävelin kuitenkin vielä neuvolaan, vaikka mietinkin bussi kyydin ottamista. Neuvolassa kaikki oli ok ja lapsikaan ei ollut vielä kiinnittynyt. Ajattelin sitten, että ei se vaaleanpunainen sitten mitään merkkaa. Illalla huomasin sitten, että en oikein pystynyt istumaan selkä suorassa sohvalla vaan piti olla vähän takakeno-asennossa, koska muuten tuntui painetta alapäässä. Seitsemän aikaan alkoi sitten tuntua jotain tuntemuksia selässä ja vatsassa ja kun lähdin suihkuun puol kahdeksan aikaan, oli pikkuhousunsuojaan tullut aika reippaasti jo ruskeaa vuotoa. Vasta oikeastaan suihkussa alkoi olla menkkamaisia jomotuksia, jotka välillä lakkasivat, joten aloin vahvasti uskomaan niiden olevan supistuksia. Miehellekin sanoin, kun hän tuli kotiin, että minulla ehkä supistelee. Aloin sitten jonkun ajan kuluttua kellottamaan noita jomotuksia ja niitä tulikin 3-4 minuutin välein 30-40 sekunnin kestoisia. Soitin sitten siskolle, että varautuu, jos lähtö tulee. Supistuksen alkoivat ihan tosissaan kipeytyä aika pian, mutta ajallisesti ne olivat vielä tota aikaisempaa luokkaa. Touhuttiin iltajutut mm. nukutin esikoisen, vaikka tiukkaa teki, kun välillä supisti aika kovasti.

Kun esikoinen nukahti, päätin soittaa OYS:iin. Sieltä sanottiin sitten, että ottaa särkylääkettä ja mennä vielä nukkumaan, että voi olla, että supistelu loppuu. Oikeastaan soiton jälkeen supistelu tihenivät ja kovenivat. Soitin sitten siskolle, että jos hän voisi tulla jo meille. Pakkailin siinä sitten viimeisiä tavaroita sairaalakassiin ja kellotin samalla supistuksia. Kerran tunsin, että supistuksen aikana, kun kävelin, että joku painoi alapäätä ja päätin mennä makoilemaan makkariin. Tein sudokuja ja kellotin samalla, jolloin huomasin välien lyhenevän 6 minuutista välillä jopa 1 minuuttiin ja supistuksen kestivät reilun minuutin. Yhdeltä sitten en enää kestänyt ja herätin mieheni, että nyt lähdetään. Jos mitään ei ole tapahtunut, niin saavat sitten passittaa takaisin kotiin. Kotoa autolle kävellessä tuli yksi supistus, pari kolme sen 15 minuutin aikana mitä meni kun ajettiin sairaalaan, sairaalan pihassa taas ja vielä siinä, kun käveltiin käytävää pitkin synnyttäjien vastaanottoon. Tuntui, että supistuksia tuli koko ajan. Oli oikeasti kamalaa katsoa sitten käyrästä, kun supistuskäyrä alkoi nousta ja tiesi taas sattuvat hirveästi. Olin sairaalaan tulo aikaan jo 5cm auki. Jonkun aikaa oltiin siinä vastaanottohuoneessa, kun kätilö etsi vapaata synnytyssalia.

Kun vihdoin päästiin synnytyssaliin, pyysin saman tien epiduraalia, mutta kuulinkin sitten, että en enää kerkiä saamaan sitä, mutta saan spinaalipuudutteen heti, kunhan vain anestesialääkäri vapautuu leikkaussalista tai sitten jos gyne löytyy, niin kohdunkaulan puudutteen. Minulle laitettiin sitten saman tien antibioottitipan ja nesteytys. Annettiin sitten ilokaasu, josta alussa oli hyötyä, mutta koska se teki olon aika huonoksi, en oikein tykännyt käyttää sitä ja tuntui, että vaikutuskin heikkeni. Samalla alkoi tuntua hirveää painetta alapäässä ja tuntui, että mie en kestä enää yhtään. Olin siinä vaiheessa auki noin 8 senttiä, eikä sairaalaan tulosta ollut mennyt kuin reilu puoli tuntia. Onneksi kätilö tuli ja sanoi, että anestesialääkäri on tulossa ja hän alkaa jo pestä selkääni valmiiksi. Tiukkaa teki pysyä paikoillaan sen puudutuksen laiton aikana, kun alkoi supistelemaan kesken kaiken. Lapsivesikin meni siinä sitten. Onneksi puudute saatiin laitettua ja olo parani saman tien. Kipu loppui kokonaan ja sain sitten levätä tunnin verran ja kerätä voimia. Puudute vaikutti vielä, kun kätilö totesi lapsen päälaen jo näkyvän ja ponnistusvaiheen alkavan. Ponnistusvaihe kesti kaksi minuuttia ja se oli kyllä todella helppo, vaikka en tuntenut oikeastaan mitään. Ponnistin vain ohjeiden mukaan ja poika syntyi klo 3.26. Tällä kertaa synnytyksestä jäi hyvä kuva, eikä esikoisen synnytyksen jälkeistä ahdistusta tullut, kiitos ihanan kätilön ja spinaalipuudutuksen.

Kokonaisuudessa synnytyskesti 5h 26 minuuttia ja jälkikäteen mietittiin, että onneksi emme jääneet enää hetkeksikään kotiin. Muuten olisi varmaan spinaalikin saamatta, kun sitä ei olisi ehkä enää keritty antaa. Ja onneksi siskoni oli tullut paikkakunnalle, koska miehen vanhemmat eivät olisi millään kerenneet tulla ja olisin joutunut yksin synnyttämään.

Peppi1981 ja poika 1vko 3pvä

 

Muut vaan saa vauvoja, mutta täällä vaan odotellaan loppuun asti
Eilinen neuvolakäynti oli viimeinen pisara ja kohta käydään vielä yksityisellä ultraamassa vauvaa. Syynä, että tässä on arvottu sf-mittaa neuvolassa toista kuukautta. Milloin on ollut liian iso, pienentynyt edellisestä viikosta tai muuten vaan heitellyt. Eilen mitta oli taas pienentynyt ja sahaa, mutta jälleen kerran vaan tarkkaillaan ensi viikkoon. Raivostuttavaa vaikka tietää, että mitta ei lopussa välttämättä kasva ja monet mittaajat ei anna luotettavaa kuvaa... Mutta vieläkin sanotaan että ensi viikolla sitten lähete äippäpolille. Plääh, Vantaalla pihistetään, joten mennään nyt käymään omakustanteisesti ultrassa. Kiinnostaa kumminkin toimiiko istukka vielä kunnolla yms. Vauvan painosta yms. ei ole annettu neuvolalääkärissä mitään arviota ja siellä sanottiin pari viikkoa sitten, että synnärillä on sitten kätilöt töissä kun sitä tarvitsee... Lohduttavaa.

Muuten täällä mennään samaa rataa eli supistuksia ei näy. Nyt parina yönä on ollut alavatsakipuja, mutta ei ne suppareita ole. Kesto on melko tasaisesti tunnin verran putkeen tai vastaavaa.

Syyskuun puoliväliä odotellessa ja toivottavasti ultrassa kaikki hyvin... Epävarmuus ei ole yhtään kivaa, vaikka voisi syntyä vaikka huomenna...

Siok_ 39+1

 

Onnea Puccola, luna, seerumia, Katjuska, Sammi, Amuniina ja Peppi! :flower:
(toivottavasti kukaan ei unohtunut listasta, mutta Onnea siis kaikille nyyttinsä syliin saaneille)

Voi että kun täällä on paljon jo ennen laskettua aikaa synnyttäneitä! Ei yhtään helpota tätä omaa odotusta, kun la meni jo! Minäkin haluan!!! Edelleenkään ei mitään kerrottavaa. Eilen Kirppu oli tosin äärimmäisen rauhallinen, sai oikeasti tehdä sitä liikeseurantaa ensin tunnin ja sitten toisen tunnin, jolloin sain mehun jälkeen juuri ja juuri vaaditut 10 liikettä kasaan. Doplerilla kuuntelin myös ja hyvät äänet ja normivaihteluthan sieltä kuului. En kuitenkaan usko tämänkään ennakoivan synnyytystä, kun on ollut koko ajan niin äärettömän rauhallinen asukki. Huomenna on muuten alkuperäinen la! Kun ekassa ultrassa sitä aikaistettiin 3 päivää. Esikoisesta silloin siirreettiin 3 päivää myöhemmäksi, mutta syntyi alkuperäisenä laskettuna päivänä eli 39+4. Eli josko tämäkin tulisi huomenna? Heh, toiveajattelua!

Ja edelleen kiva lukea synnytyskertomuksia ja tarinoita vauva-arjesta tässä odotuksen keskellä!

Mabirris ja Kirppu 40+2

 

Onnea monelle vauvan saaneille! Aika samoihin aikoihin ollaan moni synnytetty! Siis päivämäärällisesti. Hauskaa.

Tässä vähän synnytyskertomustani ja vauva-arkea tarkemmin:
- RV 40+0 aamulla menkkamaista jomotusta lantiossa ja alaselässä, aamulla limatulppaa
- 9.30 soitin siskolleni ja sanoin, että ensi viikon aikana syntyy, mutta tuskin vielä tänään
- 12-13 olimme tivolissa esikoisen kanssa. Kipeitä suppareita 10-20min välein. Jouduin nojailemaan välillä aitaankin supistuksen aikana. Kipeillä supistuksilla alkoi esikoisenkin synnytys.
- koko päivän olin jalkeilla ja touhuilin ja supistukset jatkuivat 8-15 min välein
- 17 soitin mummolle, että tulee mökiltä kotiin illalla, jos lähtö tulee yöllä, niin on sitten lähellä (1km päässä)
- 18 siskoni soitti ja kyseli vointia, sanoin, että syntyy jo tänään/huomenna, kivut niin kovia ja säännöllisiä. Sisko suositteli saunaa ja kaurapussia ja tein työtä käskettyä. Kävimme saunassa koko perhe. Suihkussa ollessa supistuksia tuli jo 5-6 min välein ja olin kontallani lantiota keinutellen. Mies kävi katsomassa tilannetta ja totesi "ai tässä on nyt tämä vaihe jo menossa! Esikoisestakin kävin aikanani suihkussa kipuja helpottamassa ja konttailin siellä välillä.
- 20 mummo haki esikoisen yökylään, supistusväli 5-8min. Jos olin liikkeessä, oli lyhyempi väli, jos istuin sohvalla, oli pidempi.
- klo 22 asti kävelin kotona ympyrää ja kun tuli supistus, laitoin kaurapussin alaselkään ja olin kontallani ja keinuttelin lantiota. Mies oli jo noin tunnin ajan kysellyt, että joko lähdettäis. Niinpä sitten oli pakko jo lähteäkin, kun matka sairaalaan on melkein 30min. Matkan aikana kuului radiosta ihana Lohtu-kappale. Matkan aikana tuli "vain" 3 supistusta ja ajattelinkin, että no nyt ne laantuu...
- klo 22:30 kirjauduttiin sairaalaan. Sairaalan ulko-ovella supistus, tuulikaapissa/ekassa aulassa supistus, hoitohuoneessa heti supistus... Kätilö laittoi käyrille ja sanoi ottavansa käyrää 30min, soittakaa kelloa, jos on jotain... Yhden supistuksen odotin, sitten soitin kelloa, että saisin kauratyynyn tai jotain kipua helpottamaan. Kaurapussia tuodessa kätilö sanoi, ettei tarvii ottaa käyrää enää kauaa, hyvää käyrää on jo tullut. Teki sisätutkimuksen ja sanoin, että 2-3cm on kiellettyjä senttejä, että valehtelee vaikka jotain. Kätilö vähän hämmästyi ja totesi, että 8cm! Ja vielä enemmän hämmästyin minä. Ehdinkö saamaan enää mitään kivunlievitystä?!? Pyysin, että epiduraali heti kiitos. Kätilö sanoi, ettei enää ehdi laittamaan, kelpaisiko spinaali. Ja todellakin, kunhan jotain "kunnollista".
- Spinaali laitettiin heti synnytyssalissa. Se vaikutti heti ja teki olon taivaalliseksi. Ei kivun kipua. Eikä minkäänlaista tuntemusta, että synnytys olisi käsillä. Huilasin ja keräsin voimia. Nousin vielä hetkeksi seisomaankin, mutta alkoi vähän huipata päästä, niin menin takaisin makuulle. Supistuksia en tuntenut tuntiin mitenkään.
- Kätilö kysyi, saisiko puhkaista kalvot, kun puudute vaikuttaa vielä 30-60min, niin voisin jopa ponnistaa puudutteen aikana. Suostuin ehdottomasti, sillä esikoisestakin synnytys eteni reippaasti vasta kalvojen puhkeamisen ja vesien menon jälkeen.
- 01 Puudute lakkasi vaikuttamasta kun ponnistusvaihe alkoi, enkä saanut enää mitään kipulääkettä.
- n. 01 aikaan aloin ponnistaa, vaikka varsinaista ponnistamisen tarvetta ei ollut. Aluksi en ponnistanut täysillä, kun odottelin kunnollista tarvetta ponnistaa. Kätilö käski ponnistaa kunnollisemmin, vaikka en olisi halunnut. Sain jopa oksitosiinia supistuksia voimistamaan/kohtua supistamaan voimakkaammin.
- 02.07 poika vihdoin syntyi ja taas kaksi viimeistä ponnistusta TIESIN, että NYT se syntyy. Mä en oikein ymmärrä tuota, että käsketään ponnistaa, kun on täydet auki, mutta ei ole ponnistamisentarvetta... Aion laittaa kätilölle sähköpostia ja kysyä, miksi on "pakko" ponnistaa jo heti. Kaiken lisäksi ponnistamisasento on mulle jotenkin luonnoton. Olin aluksi selälläni, sitten kyljelläni ja vielä selälläni jalat ylhäällä tukien päällä. Jotenkin mielelläni laittaisin selkäni karrelle ja nostaisin pepun ylös. Vaikka pitäisi just päinvastoin tehdä eli selkä pyöreäksi ja leukaa rintaan. Etukäteen suunnittelin jakkaraa, mutta kätilö ei sitä edes ehdottanut, eikä se mullekaan sitten tositoimissa tullut mieleen...
- Poika pääsi heti rinnalle. Istukka syntyi hetken päästä ja sain cytotecit kohtua supistamaan. Kaksi tikkiä laitettiin. Kenguruhoitoa heti tunti ja rinnalla oloa. Erittäin hyvä imu alkoi heti.
- Poika pestiin ja mitattiin (3990g/51cm/35cm) ja sitten hän pääsi isän paidan alle ja minä suihkuun.
- Osastollepääsyä jouduttiin odottamaan hetki ja aamuyö meni ihmetellessä uutta elämää.
- Poika voi hyvin ja oli tosi tyytyväinen. Itsellänikin oli tiistaina jo tosi hyvä olo ja aamulla kätilö ehdotti varhaista kotiutumista eli kun vauva oli vasta 1vrk. En ollut edes ajatellut, että niin nopeasti voisi kotiutua, mutta kun esikoisen PITI olla mummolassa vielä keskiviikkoon, halusin rauhalliseen kotiin toipumaan. Kotimatkalla soi sama Lohtu-kappale, ja itkuhan siinä tuli. Ihanat hormoonit <3
- Kun esikoinen kuuli, että olemme kotona, hän alkoi myös haluta kotiin ihan ehdottomasti, niin mummo sitten hänet illansuussa palautti. Jos olisin tiennyt, että isosiskokin on tulossa kotiin, olisin voinut olla sittenkin sairaalassa vielä yhden yön... No, onneksi isosisko yhdessä illassa vähän rauhoittui ja on jo vähän tottunut uudenlaiseen kotielämään.
- Mulla jälkisupistuksia tuli vähän ja tulee vieläkin aina joskus. Ne tuntuvat selän vihlontana ja kuukautiskipuina. Buranaa otin jo osastolla parit ja kotona olen ottanut parit. Lähinnä illalla ennen nukkumaan menoa.
- Jälkivuoto on niukempaa, kuin esikoisesta. Eilen olin jalkeilla enemmän, mm. kaupassa, niin vuoto oli runsaanpaa. Tikit/haavat eivät ole kirvelleet ekan yön jälkeen.
- Maito todellakin nousi (nimim. Dolly Parton) eilisen päivän aikana, eli 3 vrk synnytyksestä, kuten esikoisestakin. Rinnat ovat hyvin turpeat, kiinteät, kovat, arat, kuumottavat... Nännikin on niin rinnanmyötäinen, ettei poika saakaan siitä tällä hetkellä kiinni ja käytän rintakumia. Esikoisesta jouduin käyttämään rintakumia ihan koko imetyksen ajan. Mutta nyt ekat päivät olivat lupaavia, ja imuote oli tosi hyvä ilman kumia. Odotan, että maidontuotanto tasaantuu ja rinnat pehmittyvät, josko sitten jo saisi kunnon otteen ilman kumia. Kaalinlehtiä olen käyttänyt oloa helpottamaan, kuumassa suihkussa olen käynyt ja pumppaillut sähköpumpulla, kun on ollut pakko. Maidonkerääjää käytän imetettäessä sillä toisella puolella ja heruu imettämisen aikana jopa 40ml. Pakkaseen olen maitoa laittanut jo useita desilitroja. Suosittelen oman maidon pakastamista, jos on ylituotantoa! Minigrip-pussit ovat käteviä. Pussin kylkeen vaan päiväys ja millimäärä. Säilyy pakkasessa 6kk.
- Kotona vauva on ollut välillä hereillä 20-30min pätkiä. Imetän 2-3h välein yötä päivää. Viime yönä annoin tutin ja hienosti sekin kelpaa. Vauva myös nukkui ekaa kertaa omassa sängyssään. Sairaalassakin vauva oli vierellä ihan koko ajan. Oma sänky ja tutti takaavat mullekin unta sen 2-3h kerrallaan. Muuten heräilisin jokaiseen liikahdukseen ja ynähdykseen. Ja koska tuota maitoa tulee jo hyvin ja imu on kuitenkin hyvä, niin uskalsin antaa tutin.
- Napatynkä irtoaa lähiaikoina, koska repsottaa jo niin paljon.
- Ai niin, eilen käytiin vielä sairaalassa loppumittauksissa. Kaikkia tutkimuksia ei voitu 1vrk ikäiselle tehdä kotiutuessa, niin nyt sitten punnittiin, kuunneltiin sydäntä ja mitattiin keltaisuutta. Syntymäpaino oli enää 70g päässä! (syntymä 3990g, 3vrk iässä 3920g). Mun silmiin keltaisuutta vähän ois, mutta mittarin mukaan arvo hyvä. Vauva on virkeä, syö hyvin ja riittävän usein ja on kaikinpuolin tyytyväinen, niin pakko luottaa mittariin, että se arvo on oikeasti hyvä.
- Oikein epämiellyttävän vaivan olen saanut synnytyksessä (vaivasi aavistuksen jo ennen synnytystä), nimittäin peräpukamat. Onko jollain muulla? Onko ollut hoidontarvetta? Mulla ne pulpahtavat seisoessa ja pytyllä ollessa. joudun työntämään ne takaisin sisään vessakäynneillä. Ja vähän kutiavat. Mietin, tarvitsisiko käydä apteekissa... Jotain voiteitahan on olemassa. Kuinkahan nopeasti ne häviävät kokonaan? Itsellään ollenkaan?
- Seuraava neuvola meillä on ensi to.
- Isosisko oli ekan päivän/illan aika paljon äidin ja vauvan kimpussa. Mutta nyt on jo tasaantunut. Mielellään hän haluaisi äidin syliin just silloin, kun imetän. Pientä mustasukkaisuutta siis... Hän on mielellään mukana vauvanhoidossa: vie vaippaa roskiin, antaa harsoa, menee luokse kun toinen ähisee/kitisee. Pusuttelee, silittelee ja antaa läpyä. Toivottavasti tilanne pysyy hallinnassa, eikä mustasukkaisuus ota yliotetta.
- Viikonlopuksi mies ja esikoinen menevät ainakin yhdeksi yöksi mökille ja saadaan olla vauvan kanssa kaksin rauhassa. Aika ihanaa.

Maraton viesti, mutta toivottavasti jaksoitte lukea. Toivottavasti jostain kohdasta oli hiukan apua äitikollegoille

Toivotan paljon jaksamista vielä odottaville! Kyllä jokaisen aika koittaa jossain vaiheessa, vaikka tuntusikin ettei ikinä ole mun vuoro. Ei mullakaan ollut oireita, ennen päivää, kun sairaalaan jo lähdettiinkin. Eläkää "normaalia" elämää loppuun asti, suunnitelkaa menoja joka päivälle, niin ei tule aika niin pitkäksi. Levätkää ja nauttikaa omasta ajasta!

Paljon vauvantuoksuista onnea ja aikaa vauvansa saaneille. Nauttikaa ja levätkää aina kuin mahdollista. Nämä ovat niin hetken aikaan vaan vauvojavauvoja.

sushen ja poika 4vrk

 

Ja imetyksestä piti sanoa:

Ihan helvetin kipeetä teki pari päivää: kuin neuloja joku tökkisi nännistä sisään. Burana ei auta! Mutta hammasta purren vaan jatkan ja jatkakaa te muutkin!!! Se helpottaa kyllä! Lanoliinia voi laittaa (tai bepantenia) ettei iho mene rikki. ja pyytäkää lähipiiriltä neuvoja ja vaikka soittoa siinne imetystukeen tai neuvolaan, jos alkaa tuntua toivottomalta! Imuotteen kuvia löytyy googlettamalla: tärkeintä ehkä alahuulen auki rullaantuminen.

Nyt kuulen vienon parkaisun sängystä... hei hei.