Elovauvat 2014 <3 *elokuussa* MEIDÄN KUU!!

Onnitteluja hirmuisesti kaikille, :flower::heart:

ihanaa kuulla miten vauvaarki on alkanut jokaisen kohdalla sujua, ja tosi erilaisia kokemuksia synnnytyksiä. Kiitoksia että jaksatte niitä kirjuutella.

Meitä ei taida olla enää montaa elokuista odottajaa jäljellä...

Täällä ei oireen oiretta suunnasta eikä toisestakaan... nyt ei kyllä olisi aikaakaan synnytellä, just leivoskelen parasta aikaa rippijuhlia varten...joten niihin puuhiin takaisin..
mimsin rv 39+1

 

Katjuska: Onko sulla imetystyynyä? Millainen sohva teillä on, voisko sen käsinojista saada hyvää tukea? Jos ei hyvää sohvaa tai imetystyynyä, laita tavallisia tyynyjä oman kyynärpään alle istuessa. Mä imetin esikoista aikanaan varmaan pari viikkoa vain sängyllä kyljelläni, koska koin sen niin kivuliaaksi ja hankalaksi ens alkuun. Sitkeästi kuitenkin jatkoin, kivut hellittivät aikanaan ja useampaa asentoakin uskalsin lopulta kokeilla. Itselle vaan mahdollisimman rento asento, hartiat rennoksi, selkä rennoksi. Vaikka sattuu ihan Hemmetisti. Yritä lypsää tai pumpata välillä, ettei rinta ole ihan pinkeä ja täysi kun vauva alkaa imemään. Suihkuttele lämpimässä suihkussa, hiero kainalosta nänniin päin. Laita kaali jääkaappiin ja siitä kaalinlehtiä rinnoille aina imetysten välissä (riko pinta kaulimella tai pullolla ja laita kaalinlehdet rinnan ja rintsikan väliin). Pyydä myös miestä vuoraamaan sun asentoa miellyttävämmäksi, kun on paikalla. Pure hammasta, itke, mutta JATKA! Kyllä se helpottaa!

Mua ahdisti esikoista imettäessä aluksi ihan älyttömästi. Nännini ovat niin sisäänpäin kääntyneet, ettei niistä ollut toivoakaan saada kiinni. Jouduin käyttämään rintakumia synnäriltä alkaen ihan sen koko 10,5kk, mitä imetin. Se oli sellaista säätöä aluksi... Ja koin olevani niin huono imettäjä, kun en ilman kumia pärjännyt. Tästä on aikaa nyt 2,5v.
Nyt puolestaan poika sai jo synnytyssalissa hyvän otteen, imetyskipu tuli karmivan tuttuna 2vrk:n kuluttua, mutta alkaa jo hellittää, kun ikää pojalla 4vrk. Tissit ovat niin täynnä ja turvoksissa, ettei niistä saa nyt otetta ilman rintakumia. Mutta elättelen toiveita, että parin viikon päästä helpottaisi ja tissit eivät olisi enää näin pinkeät.

Onnistunut imetys ei ole itsestään selvyys ja ymmärrän tunteesi. Paljon tsemppiä ja lämpimiä ajatuksia!

sushen

 

Mulla myös imetys tekee aika kipeetä vielä. Osalta syy on varmaan oma laiskuuteni kun imetän vähän missä sattuu ja muiden hommien ohessa enkä ole niin panostanut hyvään asentoon. Toisaalta tuntuu että tuon pojan imuotteessakin olisi hieman toivomisen varaa. Usein suu jää tosi pienelle vaikka yritänkin houkutella sitä avaamaan. Myös tuo alahuuli ei meinaa jäädä ulospäin rullalle vaan joudun sitä korjaamaan. Uskoisin kuitenkin että homma helpotta kun poika tuosta vähän kasvaa.

Tsemppiä kaikille imetyksen kanssa taisteleville! Kivaa hommaa se on kun vain alkuvaikeuksista selviää!

 

Tsemppiä imetyksen kanssa taistelijoille! Kannattaa sitkeästi yrittää jatkaa, on se sen arvoista. Mutta pitää myös muistaa, ettei imettäminen ole hyvän äitiyden mitta. Jos ei onnistu millään, eikä jaksa enää yrittää, niin sitten kannattaa siirtyä pulloon. Mutta ei kannata luovuttaa helpolla!
Mulla ei ole imetys sattunutkaan. Maidon nousu sattui 3. - 5. päivänä, mutta itse imettäminen on ollut vain ihanaa. Mulla on ulospäin kääntyneet ja isot rinnanpäät, niistä on helppo saada ote, ja maitoakin tulee suihkuamalla. Tosin se meinaa olla ongelma, kun vauva sitten nielee ilmaakin tosi paljon.

Mua vaivaa ilmeisesti ummetus. Vatsavaivat on aivan kaameet, ja alavatsassa on jatkuva tylppä jomotus, se tuntuu etenkin kävellessä ja istuessa. Vatsa on niiiiiin kovalla, että itkettää :'( Vettä yritän kitata hirveitä määriä ja toivon, että se auttaisi. En haluais joutua turvautumaan lääkkeisiin kun pelkään et suoli ei sitten toimi enää ilman niitä.

Kirjoitan tänään myöhemmin mun synnytyskertomuksen kun istutaan autossa vähän pidempi aika!

/edit - Tässä nyt olis sitä mun synnytyskertomusta!

Eli maanantaina 11.8. (Rv 41+4) mulla alkoi tulemaan enemmän ja enemmän kirkasta limavuotoa, ja mun alaselkä tuntui olevan aivan jumissa. Supistuksia tuli enemmän kuin aiemmin, mutta ne eivät olleet millään muotoa kipeitä - ennen kuin ensimmäiset napakammat iskivät n. klo 23. Sain kuitenkin nukahdettua muutamaksi tunniksi. Kahdelta esikoinen herätti itkullaan, ja hänet rauhoiteltuani huomasin, että mua supisti useasti, ja sen verran kipeästi etten voinut makoilla. Pysyin sitten supistusten kanssa hereillä. Jumppapalloilin, lämmittelin kaurapussia ja yritin rentoutua. En kuitenkaan ihan täysin uskonut, että pian synnyttäisin. Supistuksia tuli alle kymmenen minuutin välein ja ne kesti noin 30 - 60 sekuntia.
Puntaroin siinä herätänkö miehen, oli aika yksinäistä. Välillä kävin makoilemassa sängyllä hänen vieressään, ja supistuksen tullessa mun oli jo pakko puristaa lujasti hänen kättään. Siihen mies sit heräsi, ja kerroin että supistaa, mutta nuku nyt vaan vielä. Kävin sitten suihkussa neljän aikaan, ja se auttoi kyllä hurjasti! En olis halunnut pois.

Kuudelta sit herätin lopulta miehen, ihan vaan seuraksi. Aattelin, että lähdetään näytille kunhan esikoinen herää 7-8 välillä. Supistukset kuitenkin laantui, niiden voimakkuus pieneni ja väli kasvoi. Aattelin vaan, että tässä nyt tääkin oli taas, kiva. Onneks mulla oli sovittuna aika käynnistyksen harkintaan äitipolille klo 10. Aattelin, et ainakin saan siellä tietää onko supistukset tehneet mitään. Edellinen kuulemani tilanne alakerrassa oli "noin kahdelle sormelle auki, kanavaa 2 cm jäljellä" viikoilla 41+3.
Lähdettiin sitten kohti äitipolia, siellä käyrillä makoillessani ei tullut ainuttakaan supistusta, ja vauvakin oli nukkunut pitkään. Käyrä oli kuitenkin hyvä unikäyrä. Lääkärin paikkeilla tehtiin sitten sisätutkimus, tai itseasiassa kaksi, koska paikalla oli myös kandi-opiskelija, joka tutki kohdunsuun myös. Lääkäri totesi kohdunsuun olevan 3-4 cm auki, kaulaa oli sentti jäljellä. Tämä oli noin klo 11.00. Huokaisin helpotuksesta, jotain oli tapahtunut! Kohdunsuu oli vielä takana, joten lääkäri ei voinut luvata mitään vauvan syntymähetkestä. Ultralla katsottiin, että kaikki oli kunnossa, painoarvio 2,8-2,9 kg. Varattiin synnytyssali torstaille 14.8. kalvojen puhkaisua varten.

Käytiin vielä uudestaan kätilön luona, hän halusi kuulla mitä lääkäri sanoi. Siinä nojailin tuolin selkänojaan ja puuskuttaen kerroin tilanteen kohdunsuulla, sekä synnytyssalin varauksesta. Kätilö vähän vinosti hymyillen totesi, että sua kun tässä katselen, niin voin sanoo ettei kannata ainakaan heti lähteä sairaalalta pois. Naurahdin vähän ja irvistelin yhtäkkiä palanneiden supistusten keskellä. Ne tuntui tulevan jatkuvalla syötöllä, ja tuntuivat suunnilleen siltä kuin mun lantio olisi ollut kirjaimellisesti tulessa. Ymmärrän nyt miks ne on "synnytyspolttoja" Esikoisen synnytyksessä olin tuossa vaiheessa jo täynnä puudutuksia.

Jäätiin pyörimään synnytysvastaanoton eteen koska aina kun yritin kävellä, tuli kamala supistus ja pystyin vaan nojaamaan mieheen ja inisemään. Puolisen tuntia kärvistelin siinä, kunnes oli jo pakko ilmoittautua svo:lle. Pystyasennossa oli kamalaa, ja joku painoi lantiollani kovasti. Pääsin svo:lla taas käyrille, ja tällä kertaa supistuksia tuli erittäin jatkuvalla syötöllä, nätin tasaisesti 5 min välein. Mun onneksi huomasin ettei Himpulan sydänäänet laskeneet supistusten aikaan kuten esikoisen, joten osasin vähän rentoutua. Kyljellään oli hyvä olla.
Kätilö tuli siihen tutkimaan kohdunsuun ja sanoin hänelle vähän epäilevästi, että puoltoista tuntia sitten olin vaan 3-4 cm auki, tuskin siellä mitään on tapahtunut. Kätilö naurahti ja sanoi, että tämä on kuule ainakin 5 cm! Mun silmät rävähti lautasiksi ja pieni paniikki meinas iskeä. 5 cm??? Esikoisen synnytyksessä olin ekassa tutkimuksessa sormenpäälle auki! Kätilö sanoi, ettei hänellä ole mitään annettavaa mulle, että mitäs sanoisin jos menisin suoraan synnytyssaliin. Suostuin tietysti, joten otin peräruiskeen, ja klo 13.50 pääsin synnytyssaliin. Siellä olin heti 7 cm auki ja sain ilokaasun, ja hieman myöhemmin kohdunkaulan puudutteen. Se tosin ei tehonnut, lääkärin mukaan siksi kun synnytys eteni niin nopeasti. Ilokaasu ei auttanut kovin pitkälle, ja pystyin hengittämään sitä vain supistuksen alkuvaiheessa. Pahimmassa kohdassa pystyin vaan huutamaan "EI EI EI EI EI" En oo ikinä eläessäni ollut niin aidosti epätoivoinen. Tässä kohdassa taisin alkaa kiemurtelemaan ja olemaan niin äänekäs, että kätilö kysyi missä supistukset tuntuu. Vaikeroin, että lonkkia revitään erilleen ja lantio räjähtää. Sisätutkimuksen jälkeen todettiin sitten että olin valmis ponnistamaan. Niin siis fyysisesti, mut en tosiaan henkisesti! Muistaakseni aloin itkemään ja hoin, etten halua ponnistaa. Olin ollut salissa vasta ehkä 1,5h, eikä mun pää ollut pysynyt synnytyksessä mukana. Olin siis aivan paniikissa. Onneksi mun kätilö oli aivan ihana (<3), ja rauhoitteli kertomalla että vauva voi loistavasti, mun ei tarvitsisi ponnistaa ennen kuin haluan. Kuitenkin hän mun tosi kovien polttojen tullessa aina kehotti koittamaan vähän ponnistamista, koska se helpottaisi mun oloa. Kerran uskalsin yrittää ja vauva tipahti kerralla kunnolla alaspäin. Siitä ne kivut vasta alkoikin! Ikinä ei ole niin epämukava olo ollut, hyh. Sain sitten pudendaalipuudutuksen helpottamaan ponnistamista (puudutti siis alapään, mutta ei vienyt supistuksia), ja sen voimin sain tytön punnerrettua pihalle 12.8. klo 15.47 painaen 3330g <3

Himpulalla oli napanuora kaulan ympärillä, mutta siitä ei ollut ongelmaa, 9 pistettä sai. Eli siis synnytyssalissa oltiin kaks tuntia ennen tytön syntymää. Vertauksena voin sanoo että esikoisen kohdalla oltiin 23h salissa ennen pojan syntymää! PIENI muutos. Olin onnesta soikeana, enkä voinut uskoa, että MINÄ olin selvinnyt niin vähillä puudutteilla! (Esikoisesta oli epiduraali x3, pudendaali, 2 kipupiikkiä, kipulääkkeet tipasta...) Oli ihanaa olla heti selväjärkisenä Tosiaan epparia ei tarvittu, eikä tikkejä. Vuotoa tuli normaalin verran ja jälkeiset tuli kokonaisena ulos.

Yks yö oltiin Taysin synnyttäneiden osastolla ja toiseksi yöksi siirryttiin potilashotelliin, minne mieskin pääsi. Suosittelen ehdottomasti taysin potilashotellia, etenkin uudelleensynnyttäjille!

Kokonaisuudessaan jäi helkkarin hyvä fiilis synnytyksestä, voisin tuollaisena tehdä vielä vaikka kolmannenkin kerran... Vaikka sattui ja pelotti ja hui. Mutta on se synnytyksen jälkeinen lähes euforinen tunne vauva kainalossa niin koukuttava <3

Pinsuli ja Himpula 1 vko 4 vrk <3

 

Pinsuli, ei lääkkeitä kannata pelätä. Sä saat jäätävät peräpukamat jos on koko ajan kovalla ja niistä ei niin vaan pääsekään eroon. On paljon lääkkeitä, joihin vatsa ei totu, eikä se parissa päivässä totu niihin toisinkaan, jos ei montaa viikkoa käytä. Levolacia voi käyttää pitkään, samoin colonsoftia ja visibliniä, niihin ei vatsa totu. Sitten ensihätään voi ottaa laxoberonia, että saat sen mahan ainakin kertaalleen kunnolla toimimaan. Ylläpitohoitona sitten runsasta juomista, luumuja jne.

Tsemppiä!

Omaa napaa: ei mitään. Me&i kutsut tätä päivää piristämässä, shoppailuterapiaa odotellessa....

Kaisa 39+3

 

Kiitos kaikille tsemppiviesteistä! Yö oli rankka, mies vielä varpajaisissa, mutta juuri äsken imetin oikein pitkään ihan ilman kipuja! Olen niin ONNELLINEN!!! Tämä tuli niin tarpeeseen juuri nyt. Toki tiedostan että kaikki ongelmat ei vielä ole ratkenneet mutta ainakin on valoa tunnelin päässä

 

Hei!

Meille syntyi 23.8. Iso pieni mies. Synnytys
meni loistavasti. Mitta nimillä 3838g ja 53cm

kaikki voidaan hyvin.

Daisy ja Spora <3

 

Ja viikot siis 41+0

 

Onnea kaikille joilla vauva jo syntynyt ja kovasti tsemppiä niille jotka odottavat vielä :heart:

Tässä mun synnytystoivelistaa ja synnytyskertomusta, pahoittelen jo valmiiksi kun aika pitkä viesti

Synnytystoivelistani jonka vein mukana kun menin synnyttämään:

Toivon mahdollisimman luonnonmukaista synnytystä, jotta uusi kokemus olisi mahdollisimman erilainen verrattuna viime kesän surulliseen käynnistettyyn
synnytykseen rv 22 ja jotta tuntisin mahdollisimman hyvin mitä oma keho koittaa viestiä, esim. asentojen vaihdot ym, jotta vauva
syntyisi oikeassa asennossa ja jotta tuntisin ponnistustunteen.

Toivon kannustusta mahdollisimman lääkkeettömään synnytykseen, vaikka ymmärrän että
synnytyksen aikana mieleni voi muuttua lääkkeitten suhteen, esim. jos menen kivusta ja viime kesän muistoista paniikkiin
tai en pysty kivun vuoksi rentoutumaan tarpeeksi.

Ymmärrän että toiveitani ei välttämättä voida toteuttaa, jos vauvan vointi tai minun vointini muuta vaatii.

Toiveita
- Toivon mahdollisimman pitkään kannatusta lääkkeettömään synnytykseen
- Toivon ettei sikiökalvoja tarvitsisi puhkaista eikä oksitosiinia tarvitsisi käyttää
- Toivon että pystyn olemaan pystyasennossa ja liikkeellä mahdollisimman paljon supistusten aikana, jos jaksan.
- jumppapallo
- suihku
- roikkuminen
- amme
- Toivon neuvoja luonnonmukaisten kivunlievitysten käytössä
- Toivon että voin käyttää painovoimaa apuna niin supistusten aikana kuin ponnistusvaiheessa
- Toivon että voin kokeilla eri ponnistusasentoja.
- Toivon ettei välilihaa tarvitsisi leikata, ja sen venymistä odotettaisiin ja autettaisiin esim. lämpimillä kääreillä.
- Napanuoran katkaisu sen sykkimisen loputtua
- Synnytyksen jälkeen ei supistavia rutiininomaisesti, jos istukka tulisi itsestään ja jos kaikki hyvin.
- Toivoisin vauvan heti rinnalle.
- Toivoisin että jos lapsivuodeosastolla ilmenee tarvetta vauvan lisämaidolle, käytettäisiin hörpytystä (pipetillä tms).
- Toivon että imetyksessä autetaan, toivon imetyksen onnistuvan hyvin.


Synnytyskertomus:

Maanantaina en aavistellut synnytystä ollenkaan, kävin päivällä vyöhyketerapiassa ja
illalla äitiysjoogassa. Vähän väsynyt olo oli ja puhuinkin miehelle ja kavereille että entä jos synnytys alkaa tänään, kun väsyttää, kun muina päivinä ollut niin virkeä olo.

Tiistaina klo 4 aikaan aamuyöllä olin hereillä ja tunsin pienen supistuksen. Käänsin kylkeä ja ehkä noin 10 minuutin päästä tuntui toinen.
Otsalle nousi kylmä hiki kun ajattelin että nytkö se alkaa! Kävin vessassa ja wc-paperiin tuli vaaleanpunertavaa limaa, jolloin tuli tunne että nyt se tosiaan alkaa. Kävin herättämässä miehen ja pian tuli supistus ja tunsin että jotain lorahti housuun, minkä tajusin pian lapsivedeksi.
Siitä alkaen melkein joka supistuksella lorahti lapsivettä. Soitin TAYSiin ja sieltä sanottiin että voin olla kotona vielä, mutta viimeistään klo 12 pitää tulla tsekkaukseen, lapsiveden lorahtelun vuoksi.
Supistuksia tuli 3-8 minuutin välein. Olin vuokrannut Tampereen napapiiriltä TENS-laitteen ja otin sen käyttöön kun alkoi tuntua että jotain kivunlievitystä olisi kiva olla. Aina kun supistus tuli, nojasin eteenpäin oveen/mieheen/pyykinpesukoneeseen ja hengitin nenällä sisään ja koitin mahdollisimman matalasti sanoa aaaaaaaaaaaaaaa tai ooooooooooooo, supistuksen ajan ja pitää lantionpohjan lihakset rentoina.
Pari kertaa supistuksen aikana tuli oksennus, se sattui paljon, kun vatsa kramppasi yhtäaikaa supistuksen kanssa.
Syötyä sain koko aamuna vain vähän rahkaa ja persikan paloja joita mies tarjoili

Puoli kymmenen aikaan alkoi tuntua etten enää selvästi osaa erottaa vauvan liikkeitä ja koska asumme lähellä TAYSsia niin sanoin miehelle että lähdetään käymään siellä, jotta saan huojennuksen olooni. Supistuksia taisi tulla tuolloin 3-5 minuutin välein ja ne kestivät jotain 40-50 sekuntia.
Automatkalla ehti onneksi tulla vain pari supistusta ja niihinkin auttoi TENS-laite.

Perillä mut pistettiin käyrille ja vauvan sydänäänet kuului hyvin. Yllätys oli iso kun kuulin että oon 4cm auki ja pääsen suoraan saliin!
Olin ajatellut että kotiin vielä tullaan takaisin. Mies on kyllä nyt sanonut että kuunteli sitä mun ölinää ja arveli että jotain on jo tapahtunut, mutta itse olin pessimistisempi.

Synnytyssalissa pärjäilin jonkin aikaa jumppapallolla, nojaten sänkyyn ja TENS-laitteen avulla. Kätilö kävi harvoin, kätilöopiskelija oli onneksi paikalla lähes kokoajan. Kätilöopiskelija ehdotti suihkua ja ensin pelotti koska piti luopua TENS-laitteesta, mutta sitten kyllä näin että oli hyvä idea mennä suihkuun, tuntui tosi hyvältä se kuuma vesi mahalla ja selässä. Mies tuli suihkun viereen istumaan penkille ja välillä piti suihkua ja suihkutteli mua kun koitin juoda mehukeittoa.

Suihkusta tullessa oli sitten kiire jo saada äkkiä TENS-laitteen lätkät takas selkään. Mietittiin pitäisikö katsoa kohdunsuun tilanne, mutta mua pelotti että sanotaan vain että oon auennu 4.5cm ja kätilötkin sanoi ettei tilannetta kannata infektioriskin vuoksi turhaan katsoa, kun lapsivettä on lorahdellut. Vauvan sydänääniä kuunneltiin kun olin keinutuolissa, mutta se asento kyllä sattui jotenkin enemmän kun supisteli.
Jossain välissä mulle pistettiin myös aqua-rakkuloita, mutten oikein huomannut niistä
olevan muuta iloa kuin se että välillä tunsi erilaista kipua selässä, sellaista ampiaisen pistoja muistuttavaa. Keinutuolin jälkeen mulle tehtiin paikka sairaalasängylle, niin että säkkituoli laitettiin sängylle ja nojasin kontillaan siihen.
Supistukset koveni ja koveni kokoajan. Koitin ilokaasua parin supistuksen ajan muttei siitä ollu mitään iloa, tuntui ahdistavalta pitää sitä maskia naamalla ja hengittää sinne, kun olin jo tottunut hengittämään nenällä sisään ja sitten mölisemään "ooooooo" kun supistus tuli.
Supistusten lopuksi alkoi tulla semmoinen ihme tunne että piti päästä ilmat ulos silleen että koko kroppa vavahteli. Puhuin että olisiko se jotain ponnistamisen tuntuista. Kätilö sanoi, että nyt olisi aika katsoa kohdunsuun tilanne ja yllätys oli taas älytön, kun kuulin olevani 9cm auki ja että ponnistamista voitaisiin aloittaa.

Kysyin tässä vaiheessa onko jotain kipulääkevaihtoehtoja olemassa, koska kivut olivat tosi kovat. Kätilöt sanoivat että pudendaalipuudutus voisi olla vaihtoehto ja ajattelin harkita sitä ja lääkäri tuli katsomaan tilanteen. Näin kun kätilö kysyi lääkäriltä voidaanko puudute laittaa ja lääkäri pudisteli päätään. Siinä vaiheessa meinasi iskeä paniikki
Lääkäri sanoi minulle että sitä kohtaa minne puudute laitettaisiin, ei ole enää jäljellä ja sanoi että hyvää synnytystä, kohta vauva on täällä

Ensin koitin ponnistaa kyljellään ja jossain vaiheessa mua kehotettiin kääntymään puoli-istuvaan asentoon, tai lähemmäksi istuvaa, ihan sängyn reunalle.
Jalat tärisi mulla niin, ettei mitään muita vaihtoehtoja oikein tainnut edes olla.
Ponnistusvaihe tuntui loputtomalta ja usko meinasi loppua monta kertaa. Huusin monesti että anteeksi en pysty tähän. Mutta jostain niitä voimia löytyi uudestaan ja uudestaan. Vaikka tuntui joka supistuksen jälkeen etten enää pysty ja jaksa. Varsinkin siinä vaiheessa, kun kätilöt sanoivat että vauvan pää näkyy jo, ja en kuitenkaan onnistunut ponnistamaan mielestäni tarpeeksi hyvin, niin alkoi usko loppua. Ja kiristävä tunne supistusten välissä oli aikamoinen.
Ja monta kertaa kätilöt sanoivat että vielä yksi kerta, mutta aina tuli vielä uusi kerta
Kipu hallitsi tilannetta tuossa vaiheessa aika paljon, enkä pystynyt keskittymään ohjeisiin niin hyvin kuin olisin halunnut. En muistanut joka kerta pitää
leukaa rinnassa ja tuli huudettua vaikka nekin voimat olisi pitänyt käyttää ponnistamiseen. Kätilö sanoi myös pari kertaa että ponnista vaikka sattuu,
mutta mielestäni en kyllä ponnistaessa välittänyt kivusta vaan käytin kokoajan kaikkia voimiani.
Mutta kätilöt tsemppasivat kokoajan hyvin, kertoivat miten vauva tuli kokoajan eteenpäin ja mies oli kanssa uskomaton tuki vierellä :heart:

Lopulta pikkuinen syntyi tiistaina klo 14:15, 35 minuutin ponnistusvaiheen jälkeen :´) Se oli uskomaton hetki.
Poitsulla oli ollut käsiposkella ja napanuora jotenkin käden ympärillä. Pieni repeämä tuli, yhdellä tikillä pärjättiin.
Istukkaa varten pistettiin pari piikkiä, jota kätilö suositteli koska viime kesänä mulla jäi istukkaa kiinni ja jouduin kiireelliseen kaavintaan.
Suostuin siihen siis tottakai, vaikka toivoin alunperin muuta. Istukka syntyi onneksi hyvin.

Synnytys meni mun mielestä hyvin ja paljon paremmin kuin uskalsin toivoa :heart:

Nyt on oltu kotona kolme yötä ja hyvin on mennyt. Vauva on aika tyytyväisen oloinen kaveri, ainakin tällä hurjalla viiden päivän kokemuksella
Vauva syö noin 2-3 tunnin välein ja itkuun auttaa tissi. Huomenna on ensimmäinen punnitus, toivottavasti paino on noussut pikkuisella hyvin.
Itsellä on suht hyvä olo, turvotusta oli tosi paljon alapäässä mutta on se jo vähentynyt. Kädet ja jalat on tärissy, tuntunut kuin olisin jäänyt katujyrän alle, lihakset jotenkin täysin hapoilla mutta nää varmaan kuuluu asiaan

Sanoinkuvaamattoman onnellinen on olo :heart:

luna ja vauva 5vrk

 

Luna, säpäs olitkin ollut valveutunut jo ennen synnytystä. Munkin piti sairaalaan lähettää samanlainen ''toivomuslista'' ennen kuin edes ajateltiin, että joutuisin sektioon ja ainut mitä mä sain siihen raapustettua oli ''hyvä kivunlievitys'', muuten mä ajattelin tai en oikeastaa halunnut ajatella koko synnytystä ''takki auki vaan''.
Tosin sun valveutuneisuutees varmasti vaikutti tuo edeltävä synnytys aika voimakkaasti myös.

Onnea Daisy!!

Hiljalleen alkaa elokuu olla ohi, vaikkakin muutamat ehkä synnyttävätkin vielä syyskuun puolella. Ihanaa veraistukea on täältä saanut koko raskauden ajan. Ihan uskomatonta, että se on nyt (jo) ohi. Tehdäänkö me meitään jatkopinnoa tänne kaksplussan puolelle?

 

Meille syntyi 20.8 pieni poika suunnitellulla sektiolla. Poika syntyi klo 9.29 ja painoi 3300g ja pituus 51cm. Olin silloin rv 39+5. Vointi on hyvä ja sektiohaava paranee hyvin. Itse sektiosta mulle jäi erittäin posiitivinen kokemus, ainoa vaan ne jälkikivut mutta särkylääkkeillä niillä selvitään.
Poika on pirteä ja hyvin ruokailuhaluinen, vaikka välillä poitsulla meneekin hermot jos ei heti tissille pääse.

 

Onnea kaikille vauvoista! En ole varma ketkä ovat jääneet ilman onnitteluja, mutta tässä kaikille tasapuolisesti.

Pääsimme sairaalasta kotiin eilen. Toistaiseksi kaikki mennyt ihan hyvin. Isommat sisarukset ovat ottaneet veljen hyvin vastaan. Vauvan hoitoon osallistutaan, sylissä pidetään ja kovasti odottavat, että pääsevät yhdessä leikkimään. Imetys lähti hyvin sujumaan. Maito alkoi nousemaan eilen, mikä on sitten pientä tuskaa aiheuttanut mm. pinkeät rinnat ja kipeät nännit. Tänään on jo parempi siltä osin. Rinnalla poika on melkein koko ajan.

Tässä olisi Synnytyskertomusta luettavaksi.
20.8. aamulla alkoi supistelut 20 minuutin välein ja pientä veristä vuotoa alkoi tulla. Päivän mittaan tein pientä siivousta ja lepäilin. Tuntui, että täytyy kerätä voimia seuraavaa yötä varten. Koko päivän supisteli n. 20 minuutin välein. Illalla lasten mentyä nukkumaan katselin televisiota ja koitin vähän kellotella supistuksia. Mitä enemmän kello oli, sitä kipeämpi olo alkoi olla. Supistelut otti tosi kipeästi selkään. Panadolia otin ohjeen mukaan. Supistelut alkoi tulla 10 minuutin välein puolen yön aikaan. Kävin hetken sängyssä lepäämässä, mutta totesin sen olevan aivan turhaa, koska kivuiltani en kuitenkaan pystynyt nukkumaan tai olemaan paikoillani. Siirryin sohvapaikalle ja koitin lämmintä jyväpussia ja lantion heiluttelua kipuihin. Yö jatkui hereillä ja kivut vaan koveni. Kahden jälkeen yöllä sitten soitin Kätilöopistolle ja sain luvan lähteä näytille. Olin kuulemma jo asiantuntija ja tietäsin, milloin oikea synnytys on alkanut. Lastenvahti tuli nopeasti paikalle ja miehen kanssa lähdettiin synnyttämään. Klo 3 olimme Kättärillä ja ensin otettiin käyrää. Olin todella tuskainen. Käyrien mukaan supistukset oli pitkiä ja voimakkaita, mutta tulivat liian harvoin, n. 8 minuutin välein. Kohdun suu oli 3 cm auki ja pehmeää kaulaa jäljellä pieni reuna. Sain kipulääkkeeksi lihakseen Oxanestia, mikä kyllä helpottikin oloani. Ei vienyt kipuja kokonaan pois, mutta pahin kipu selässä lievitti. Samalla käytin lämmintä geelipussia selässä. Sisätutkimuksen yhteydessä otettiin streptokokkinäyte, joka olikin positiivinen. Aloitettiin suonensisäinen antibiootti suojaksi vauvalle. 6:30 asti pärjäsin kipupiikillä, jonka jälkeen alkoi olla todella tuskaista. Sain ilokaasun käyttöön. Kohdunsuu oli avautunut vain neljään senttiin tässä ajassa. Vauvakin oli vielä korkealla. Kätilö pohti kivunlievitystä ja jätti asian aamuvuoron hoitajan päätettäväksi. Vaihtoehtoina oli fentanylpuudutus tai epiduraali. Lopulta 7:40 sain epiduraalin ja taivas aukeni. Kipu loppui, mutta myös supistukset hiipuivat. Klo 9 aikaan sisätutkimuksessa paikat oli auenneet kuitenkin 5-6 cm, joten jotain oli kuitenkin tapahtunut. Lääkäri teki myös sisätutkimuksen, mutta totesi ettei kalvoja voi vielä puhkaista, koska vauvan pää ei tuntunut kunnolla sormiin. Vauva oli jostain syystä noussut vielä ylöspäin. Aloitettiin Oksitosiinitippa hiljaisella vauhdilla, nopeutta nostettiin hiljalleen. Klo 10.30 aikaan alkoi tuntua epämääräistä paineen tunnetta, ihan kuin pissahätä olisi koko ajan. Samaan ainakaan huomasin epiduraalin tehon lähes loppuneen. Sovittiin, että otetaan käyrää lääkärille ja sitten sisätutkimus ja jos kaikki ok, laitettaisiin lisää lääkettä epiduraalin. Kivut kuitenkin yltyivät hetkessä. Sain ilokaasun uudelleen käyttöön ja sillä yritin pärjätä sen aikaa, että käyrää ehtisi valmistua. Tilanne kuitenkin eteni nopeasti. Tuli kova ponnistamusen tarve. Kätilö teki sisätutkimuksen ja paikat olikin jo 10 cm auki. Kätilö lähti hakemaan välineitä pudendaalipuudutusta varten, mutta käskystäni mies juoksi perään ja sanoi että vauva syntyy nyt. Kätilö tuli takaisin ja ponnistin todella tuskissani pienen poikani ulos klo 11:14 ilokaasun avulla. Ponnistuvaihe kesti n. 5 minuuttia. Synnytyksen nopea eteneminen yllätti kaikki. Synnytyksen kokonaiskesto oli 10 tuntia. Napanuora oli kertaalleen kaulan ympärillä. Pisteitä poika sai 9. Synnytyksen jälkeen mies leikkasi napanuoran ja poika nostettiin vatsan päälle lepäilemään. Istukka syntyi kokonaisena 10 minuuttia myöhemmin. Yksi pieni repeämä jouduttiin emättimestä ompelemaan. Ompelun jälkeen sitten vauva pääsikin maistelemaan tissiä ja siinä lepäiltiin tunnin verran. Sitten isä pääsi pesemään ja mittailemaan poikaa ja minä suihkuun. Kaikki sujui kohtuu hyvin. Kivut oli hurjat, mutta mennyt muisto vain. Nyytti kun on saatu syliin, ei voi muuta kuin rakastua, ihastua, ihmetellä ja olla onnellinen.

Sammi ja Anselmi 3 vrk

 

Täällä supistaa alle 10 min välein, mutta ei vielä tarpeeksi kipeesti. Klo 9.20 on aika äitipolille kokoarvioon, katotaan mikä vointi siinä mennessä eli käydäänkö siellä vai mennäänkö suoraan synnärin puolelle.

 

Tsemppiä täälläkin Kaisa!

Huutelen edelleen porukkaa tähän uudempaan FB-ryhmään! Meitä on siellä alle kymmenen. Mulle siis vaan viestiä täällä.

Onnea Monski! <3

 

Onnea Monski ja Daisy! :flower:

Mukavaa kun Pinsuli,Luna ja Sammi olivat jaksaneet kirjoitella niin pitkät kertomukset! Sammilla loppu on tosiaan mennyt aikamoisella vauhdilla!

Tsemppiä matkaan Kaisa-Tuulikki!

Täällä kotiuduttiin juuri neuvolasta ja odotus jatkuu. Sf-käyrä oli kääntynyt laskuun ja terkan mukaan vauva olisikin nyt jopa kiinnittynyt ja ns.syntymisasennossa. Tänään minun kommentoitiin näyttävän myös siltä synnytys alkaa olla lähellä. Noh itse vaan odottelen, koska oireita ei ole, ainoastaan ilkeää ilm.venytyskipua alamahalla.

Mukavia syyspäiviä kaikille!

Mabirris ja Kirppu 40+5

 

Onnea synnyttäneille <3 Ja tsemppiä vielä odottaville

Täällä on tullut mukavasti synnytyskertomiksia. Kiva lukea kaikkien erilaisista synnytyksistä. Kyllä on erilailla kaikilla edennyt ja alkanut synnytys. Ehkä kertomuksista on jotain lohtua vielä odottaville, joilla ei ole tuntemuksia.

Täällä käytiin keskustelua nimistä aiemmin. Meillä oli nimi valmiina jo raskauden puolenvälin jälkeen. Jännitin vain näyttääkö poika sen nimiseltä, mutta kyllähän hän näyttää <3 Nimi on siis valmiina ja kastejuhlat pitäisi suunnitella. Mies ei ole vielä pitänyt varpajaisiakaan, joten ehkä ne ensin? Kastejuhlat onkin sitten jännittävä suunnitella, ensimmäistä kertaa! Tarjoiluja olen jo miettinyt, mutta en ole päässyt pohdintoja pidemmälle vielä asiassa.

Katjuska ja muut imetyksestä.. AI että se ottaakin kipeää! Jo kaksi viikkoa harjoiteltu, mutta tuntuu, että nännit ei millään totu! En oikein tiedä mitä tehdä, kun kipu tuntuu juuri imetyksen alussa, mutta erittäin voimakkaasti. Lanolinia on kulunut ja ilmakylpyjä ja lämmintä suihkutusta. Toiset kerrat on parempia kuin toiset, mutta aloittaminen ei tunnu hyvältä. Maitoa riittää, mutta kipu on kyllä nänneissä enimmäkseen, eikä mielestäni johdu täysistä tisseistä. Tai uskon erottavana nämä kaksi kipua. Imuotetta olen opiskellut netistä ja ihan niinkuin synnärilläkin kätilöt sanoivat, näyttää se minustakin ihan hyvältä. Lohduttavaa, että täällä on painittu kolmekin viikkoa kipujen kanssa, ehkä se tästä minullakin. Jännittää vaan alkaa liikkumaan pojan kanssa, kun imetys alkaa aina irvistyksellä

Meillä on viime päivinä nukuttu hyvin yöt ja päivät, yöllä jopa 5 tuntia putkeen! Mutta illat n. 17 alkaen n. 23 saakka meillä valvotaan. Suorastaan taistellaan unta vastaan, mikä on hämmentävää. Masu on pientä iltaisin vaivannut, mutta itku on vain ajoittaista, juuri kun masun kipristys alkaa. Ei oikein ymmärretä tätä iltaista showta. Imetysongelmakin lisää epätietoisuutta, kun ei masun ja omien tissien vuoksi viitsi aivan herkästi antaa tissiä. Yritän pitää n. 2-3 tunnin taukoja imetyksessä, jos hän on syönyt jo molemmista tisseistä. Varsinkin, kun hän nukahtaa lähes joka kerta tissille, eli lopettaa syömisen aivan itse. Imettämisen tarve on helppo tietää, kun hän herää unilta syömään, mutta kun hän hääräilee hereillä eikä tunnu tyytyvän mihinkään en oikein tiedä mitä tehdä. No huomenna on neuvola, mutta ehkä täältäkin saa vertaistukea? Aloitettiin tänään D-vitamiini + maitohappobakteerit joten jos se helpottaisi masuun..

Ja peräpukamista, olen myös miettinyt, että auttaako nuo itsehoitovoiteet ulostyöntyviin pukamiin, kun pukamista ei kuitenkaan tule vuotoa tai ole kirvelyä tai kutinaa. Tietääkö joku?

Huh, pitkät kirjoittelut taas pitkästä aikaa.. Hyvää syksyn alkua kaikille!

Elythia ja Juniori 2 vkoa 1 pvä

 

Elythia, tutulta kuulostaa tuo iltashow. Meillä sitä kyllä on pitkin päivää, mutta ei ainakaan vielä haittaavissa määrin. Meillä tyttö hamuaa selvästi tissiä, mutta välillä tissi tai tutti ei kelpaa. Oon ihan pihalla, vaikka on toinen lapsi ja imetys. Vatsa vaivaa meilläkin, vääntää selkää kaarelle ja itkee hetken oikein lohduttomasti :/

 

Elythia: Mä kävin eilen apteekista hakemassa voidetta pukamiin. Kysyin henkilökunnalta, tarvitseeko niitä hoitaa, onko oikeasti hyötyä. Täti sanoi, että kyllä kannattaa hoitaa, jotta kutina häviää ja pukamat alkavat hävitä. Ostin tällaista: Scheriproct Neo. En tiedä mikä on auttanut, mutta suihkuttelen useita kertoja päivässä, työnnän sisäänpäin, vähän puristelinkin niitä ja laitan voidetta 2x päivässä. Ovat mielestäni vähän pienentyneet ja vähentyneet.

Meidän poika syö 1,5-3,5 tunnin välein yötä päivää. Parina yönä (ei peräkkäisinä) on ollut vähän epämääräistä kitinää/ähinää, mihin ei ole auttanut mikään. Sitten on vaan kitisty ja vähän väliä olen kokeillut eri juttuja: imetystä, tuttia, asennon vaihtoa, vaipanvaihtoa, hyssyttelyä sylissä, röyhytystä... Ei se onneksi kurkku suorana huuda, mutta ähisee niin, etten kuitenkaan saa nukuttua. En koe olevani silti väsynyt. Vielä. Välillä kuitenkin nukutaan se 3h putkeen.

Imetyskipua on täälläkin vielä. Oikealla puolella enemmän, vasemmalla ei enää juurikaan. Tissien täysinäisyys on vähän jo tasaantunut, mutta vielä heruu paljon. Liivinsuojia pidän 2 päällekkäin ja imetettäessä pidän harsoa toisella tissillä. Alkuun pidin toisella puolella aina maidonkerääjää, mutta ajattelin, että se stimuloi maidon herumista vielä entisestään, niin siirryin harsoon. Maitoa on kertynyt pakkaseenkin jo varmaan yli litra...
Ilman rintakumiakin imetys jo osittain onnistuu. Mitä täydempi tissi, sitä huonomman otteen saa, mutta voin ottaa kumin pois molemmin puolin hetken päästä. Välillä pääsen vasemmalta aloittamaan myös ilman kumia. Olen ihan fiiliksissä, kun näyttää siltä, että pääsen kumista eroon jossain vaiheessa kokonaan!

Meidän poika pissaa tosi paljon ja vaippa falskaakin vähintään kerran päivässä. Vaihdettiin merkkiäkin ja kokeillaan, onko eroa. Ja kakkaa melkein joka syötöllä... Vaippoja siis kuluu. Ennen imetystä on turha vaihtaa vaippaa, koska lähes aina sinne tulee märkä pieru syödessä. Vaatteidenvaihdosta ja vaipanvaihdosta poika ei tykkää yhtään.

Oman alapään turvotus on jo lähes kokonaan hellittänyt. Ja jälkivuotoa tulee aika vähän enää. Painoa on pudonnut jo 9kg, enää 7kg jäljellä. Ulkoilemassakin ollaan käyty pari kertaa koko perheen voimin sateesta huolimatta.

Isosisko on innokas apulainen ja nyt onneksi aika paljon isän kimpussa, kun isä on isyyslomalla. Vähän jo mietityttää päivät, jolloin olen yksinäni kotona 2-vuotiaan ja vauvan kanssa... Tuo isosisko tosin tuntuu nyt niin isolta tytöltä, kun vaan voi. Yks kaks kasvoi vauvasta isoksi tytöksi. Tuntuu, että se painaakin sata kiloa ja yltää joka paikkaan = pitkä.

Ristiäisiä on vähän mietitty. Nimi on ehkä valmis. Mutustellaan vielä. Pappia olen tavoitellut, mutta on vapaapäivillä vielä. Lokakuun alkuun ne osuu. Äitini tekee keiton + kakun, minä kakunkoristeen sokerimassasta ja ehkä piparit. Kutsut askartelen itse. Mieleni tekisi painaa jalankuvia kortteihin. Tai sitten laitetaan joku kiva kuva vauvasta. Jotain hyvin simppeliä.

Tsemppiä vielä odottaville! Jaksamista jatkuviin "Eikö vieläkään mitään merkkejä"-kyselyihin!

sushen ja poika 8vrk

 

Fiinaliina, mä olisin myös syntyneiden ketjun kannattaja. Jos vaan joku haluaa sellasen ketjun aloittaa. Sitähän ei tarvis ees päivittää, kunhan vaihtelisi kuulumisia.

Sushen teillä kuulostaa samanlaiselta kuin meillä Välillä kähistään eikä mikään auta, eikä tämäkään kurkku suorana huuda, kähnää ja karjahtelee. Ja pissaa tulee hurjasti ja kakkaa on joka vaipalla. Tämä poika ei röyhtäile millään ja mä mietin että lakkaanko yrittämästäkin. Laitaa lukien aina nukahtaa tissille ja kun alat röyhtäyttämään (tuloksetta) poika herää ja tarvii taas tissiä nukahtaakseen. Ja kun se ei kerran vaikuta vatsavaivaiselta, niin tuntuu melko turhalta hommalta. Ja tämäkin inhoaa vaipan- ja vaatteiden vaihtoa yli kaiken Se on oikeastaan ainoa hetki milloin poika huutaa kurkku suorana.

Yöt on nukuttu musta aika hyvin. Herää kerran tai kahdesti syömään ja vaipanvaihdolle. Viime yönä valvoskeli pari tuntia putkeen, mutta sen jälkeen nukkui viis tuntia enkä mä koe itseäni yhtään väsyneeksi. Mies tahtoisi auttaa yöllä, mutta aika vähän se voi tehdä ilman tissiä. Imetys sujuu hyvin, tissit ei pakkaudu enää pahasti ja maitoa riittää. Välillä käy nänneihin jos poika hätäpäissään imaisee sen vähän huolimattomasti suuhun. Tahtoo monesti itsekin korjata otetta, jos on ottanut huonosti kiinni.

Vatsa alkaa olla kadonnut, lauantaina oli vielä yhdeksän kiloa ekstraa, tänään enään kolme. Mukavasti tippuu, vaikka ei mulla oo mitään paineita päästä heti takasin enstisiin mittoihin. Ruokahalu on hurjan hyvä Sekä mulla että pojalla

Meillä menee pääasiassa tosi ihanasti ja poika on tietysti maailman suloisin vauva :heart:

Ja hei tsemppiä teille jotka vielä vaan odotatte!!! Nauttikaa viimesistä rauhallisista aamukahveistanne

Amuniina ja pikkumies 1 vko :heart:

 

Sushen hyvä tietää. Täytyykin käydä apteekista lääkettä hakemassa.

Meilläkin poika pissaa ja kakkaa usein. Hänen bravuurinsa on pissata hoitopöydällä, kun vielä ei ihan ole uutta vaippaa saanut paikalleen. Usein on kaaressa lentänyt lattialle tai seinälle. Onneksi usein saan pyyhkeen tai harson eteen, mutta sittenhän ne meneekin jo pyykkiin En tosiaan ymmärrä, miten joku pärjää ilman hoitopöytää, itse en ainakaan sängyllä tms. uskaltaisi vaihtaa, kun pissat olis satavarmasti sitten sängyllä.

Meillä vaipan ja vaatteiden vaihtoa inhotaan vain, jos on juuri herätty ja on kova nälkä. Ja Sushen minä olen myös miettinyt tuota, että ei viitsisi vaippaa vaihtaa unien jälkeen ennen imetystä, mutta jos on ollut pienikin kakka vaipassa olen kuitenkin vaihtanut...ehkä ei tarvitsisi, kun sitten saa heti vaihtaa yhden tissin imemisen jälkeen uudestaan. Meillä on kuitenkin sama kuin Amuniinalla, että poika väsähtää tissille, joten olen ajatellut, että ilman etukäteen vaihtamista hän heräisi sitten vaipanvaihtoon, jos ei jaksakaan syödä kuin toisesta tissistä. Vaikeita pikkujuttuja Meillä tosin usein tulee röyhtäisy tai jopa puklu, mutta monesti poika sitten nukahtanut heti uudestaan olalle, kun on syönyt tarpeekseen ja unet taas maistuu.

Tänään pojalla oli jo toinen neuvola ja kaikki hyvin. Hän kasvaa hyvällä tahdilla, nyt n. 200g/vko tullut painoa! Joten vaikka imettäminen tekee kipeää ja tuntuu välillä, että tarjoanko tissiä vähän kitsaasti kipujen vuoksi, niin ei ainakaan pojan kasvuun ole vaikuttanut.

Meillä muuten eilen taas nukuttiin illalla eikä ollut levottomuutta ja samoin on tänään. Eilen siis aloitettiin maitohappobakteerit ja D-vitamiini, mutta en jaksa uskoa sen vielä vaikuttavan vatsavaivoihin mitenkään.

Kilot on täälläkin pudonnut mukavasti. Enää 2kg ja olen samassa lukemassa kuin 9vkon kohdalla ekassa neuvolassa. Yritän tosin nyt saada tuon lisäksi muutamia kiloja pois, mutta en siis millään kuurilla vaan lähinnä terveellisimmillä valinnoilla ja liikunnalla sitten, kun sen taas kunnolla uskaltaa aloittaa.

Jälkivuotokin on jo muutamia päiviä ollut vähäistä ja synnytyksessä tehty viiltokin sen verran parantunut, että liikkuminen ei enää tee kipeää. Onneksi, johan se kestikin!

Fiinaliina synnyttäneiden ketju olisi varmasti aika kiva. Itse en oikein sinne Facebookin ryhmään ehkä haluaisi, mutta ajatusten vaihtaminen olisi kivaa kyllä jatkossakin.

Elythia ja juniori 2vko 2pvä

 

Tosi harmi kyllä kun ette halua FB-ryhmään :/ Ymmärrettäväähän se tietty on, ei kaikki tahdo tehdä lähempää tuttavuutta. Anonyyminä on välillä mukavampi hakea vinkkejä ja mielipiteitä Ehkäpä mäkin kävisin jatkoryhmässä kertomassa kuulumisia. Vai mitä ootte mieltä, pitäiskö tehdä täällä kaksplussassa tuonne ryhmäpuolelle suljettu ryhmä vauvapuheille? Se on siis sellanen ryhmä, jonka sisällön näkee vain jäsenet. Siellä voisi puhua vapaammin, vähän kuin Facebookissa.

Meidän tyttö tekee tällä hetkellä 1-2 isoa kakkaa päivässä, muuten melkein joka vaipassa on pieni märkä pieru. Pissaa vaipan vaihdon yhteydessä lähes poikkeuksetta, mutta se ei juurikaan haittaa kun on tytöstä kyse On kyllä kivaa vaihtelua, kun esikoinen pissasi kaaressa.

Silmätippoja oon muuten joutunut antamaan viikon verran, kun tytön vasen silmä rähmi oikein paksua ja vihertävää eritettä. On se kai vähän auttanut, mut noita tippoja pitäis reseptin mukaan laittaa 6-8 kertaa päivässä! Tyttö nukkuu niin paljon päivänkin aikana, että oon saanut parhaimmillaan 5 tippaa päivässä. Yötkin tyttö nukkuu. Hän kun nukkuu pitkiä pätkiä, ja valvoo kerrallaan parikin tuntia, yleensä aamulla ja illansuussa.

).( Mulla on edelleen alavatsassa kipua. Aamulla kipu on pahinta ja illalla lievintä, tuntuu kaikissa muissa asennoissa paitsi makoillessa, lepo ei kuitenkaan auta. Kai mun on pakko antaa se pissanäyte... Jälkivuotoa tulee vielä aika paljon, osittain tuoretta verta vieläkin. Ei kuitenkaan haise pahalle.
Ummetus on helpottamaan päin

Pinsuli ja Himpula 2 vko <3

 

Meille syntyi 25.8. klo 20.23 poika, mittaa tyypillä 51cm ja painoa 3840g. Raskausviikot 39+5 (en olis esikoisen 41+5 jälkeen ikinä uskonut että synnytän ennen laskettua!) Samana aamuna oli tosiaan painokontrolli polilla ja arvioksi tuli 3,9kg, silloin oli supistanut aamu kuudesta saakka ja olin 2 sormelle auki.

Nyt ollaan vielä osastolla, toivon että huomenna päästään kotiin.

Kaisa ja Aku 1 vuorokausi

 

Onnea taas kerran kaikille vauvautuneille !

Aika monella tuntuu olevan masukitinää, meilläkin oli jopa niin että yöllä käytettiin cuplatonia. Meillä ilmavaivat tulevat siitä että maitoa tulee alussa tosi runsaasti ja poika joutuu hotkimaan. Meillä röyhtäiseminen on työn takana ja yöllä se saattaa jäädä tulematta, täällä ei myöskään pulautella. Olen nyt ennen syöttöä vähän tyhjennellyt rintoja. Yhden asian tiedän myös aiheuttaneen meille masukipuja heti sen aloittamisen jälkeen, ostin ne gefilus maitohappo tipat joissa samoissa on D-vitamiini. Parin viikon käytön jälkeen päätin kokeilla pelkkiä gefilus tippoja ja jekovit nimistä D vitamiinia. Kuulin että öljypohjainen D-vitamiini aiheuttaa herkästi mahavaivoja, Jekovit on vesipohjaista. Tämän muutoksen jälkeen suurin osa mahakivuista jäi meillä pois.

Ristiäisistä on ollut puhetta, meillä ristiäiset on 7. päivä. Tarjoilut teen itse kun olen sen alan ihmisiä, sitten olen varannut kuvaajan ja laulaja on tulossa muutamat biisit laulamaan. Meillä nimi on ollut jo ennen pojan syntymää. Meille tulee kolme nimeä joista toinen ja kolmas tulee miehen suvusta.

Arki rullaa hyvin, vauva vaikuttaa tyytyväiseltä. Täällä nukutaan yöllä 3-4 tuntia syöttöjen välissä, päivällä väli saattaa olla pidempi. Ollaan lenkkeilty jonkin verran, ostin repun ja meillä viihdytään sekä siinä että vaunuissa. Viikonloppuna käytiin häissä ja sekin reissu meni hienosti, mitä nyt poika ei malttanut nukkua vaikka selkeästi oli väsynyt.

Käytiin viime viikolla kuusiviikkois neuvolassa, painoa oli nyt 3690g ja pituutta 53,4cm, meillä painoa on tullut viimeisten viiden viikon aikana mittauksien perusteella 270g/vko.

 

Pikapäivitys täältä: vauva sai jostain infektion ja on eilisaamusta asti ollut vastasyntyneiden teholla. Lääkärintarkastuksessa huomattiin tihentynyt hengitys ja otettiin varmuudeksi labroja joista paljastui kohonnut crp. Onneksi nopeasti saatiin kiinni ja pystyttiin aloittamaan ab hoito, tänään vauva pääsee jo takaisin mun vierelle. Mutta ab hoito jatkuu vielä ja sen ajan joudutaan olemaan sairaalassa. Onneksi en kuitenkaan joudu kotiutumaan ilman vauvaa... Kuurin pituus varmistuu kun saadaan loput viljelyvastaukset. Yleensä 3-5pv eli minimissään ollaan ainakin huominen vielä.

Kaisa ja poikanen 3pv

 

Kaisa-Tuulikki onnea vauvasta! :flower:
Ja meillä oli muuten esikoisen synnyttyä sama juttu. Vuorokauden päästä synnytyksestä huomattiin tihentynyt hengitys ja se johti labroihin ja löytyi kohonnut crp. Itsekin oltiin ihmetelty jo miehen kanssa jotenkin vaisuja itkureaktioita, mutta eihän meillä ollut kokemusta muista vastasyntyneistä. Ei onneksi ollut crp paljoa koholla ja vajaa 2 vuorokautta oli vastasyntyneiden teholla ja antibioottia sai 4 päivää, sitten päästiin terveen pojan kanssa kotiin! :heart: Onneksi teilläkin on huomattu infektio ajoissa!! Mutta voimia sinulle sinne sairaalaan!! :hug: Itselle oli ainakin tosi kova paikka, kun vauva joutui eri osastolle ja se ab.kanyylin laitto päähän yms. Vaikka tiesikin että saa hyvää hoitoa ja paranee, niin silti se oli tosi ikävää

oma napa: ei muutosta, edelleen odotellaan ilman mitään oireita. Taitaa vaihtua syyskuuksi ennen kuin tämä elomamma saa oman nyytin syliin *huokaus*

Mabirris ja Kirppu 41+1