Enpäs muista milloin viimeksi olisin herännyt näin aikaisin... Tai herännyt juu, syöttämään mutta kömpinyt takaisin sänkyyn hetken kuluttua. Nellalla on nenä aivan tukossa, yskii myös. Ei pysty hengittämään nenän kautta, eikä oikein tunnu osaavan suunkaan kautta, ainakaan pitkään. Sänkyäkin on laskettu jalkopäästä pari pykälää, että olisi helpompi hengittää. On tämä meidän olohuone niin vetoisa... :/
Meillä nukkuminen parantunut. Kun Nella lopulta nukahtaa yöllä, 23-02 nukkuu hän 5-10h yhteen menoon. Päivälläkin tuntuu ottavan reippaammin nokosia, vaikka ei ole muodostunut mitään tiettyjä aikoja vielä. Joskus nukutaan viisikin tuntia, joskus puoli tuntia. Noh, kunhan vain nukkuu.
Itkuisuus on myös kunnon unien myötä laantunut eikä Nella itkeskele enää kamalasti. Silloin kun samat maisemat alkavat ketuttaa, tulee huuto. Liikkeessä pitääkin olla edelleen jatkuvasti... On vain työlästä kannella tyttöä ympäri asuntoa pitkiä aikoja. Rintarepun hankinta mielessä edelleen.
Syönnit olisi ehkä myös harventuneet eikä korviketta/velliä menisi niin paljon kuin aiemmin. Annoimme viime vkloppuna riisivelliä maistettavaksi. Hyvin upposi, vaikkei tuntunut olevan samanlainen hitti kuin maissivelli aikoinaan.
Meillä tänään 3kk neuvola, ensi lauantaina on Nella tasan 3kk. Ilmeisesti antavat rokotteen tänään, varauduin jo mahdolliseen kuumeeseen yms. ekstraitkuisuuteen Panadol 24mg liuoksella. En jaksaisi alkaa suppojen kanssa taistelemaan kun Nella ei viihdy alkuunkaan mahallaan, turhaa toista kiduttamaan. Apteekista vielä varmistin että voi myös sekoittaa maidon sekaan jossei tunnu suoraan ruiskusta maistuvan. Ei tietenkään ole sanottu että mitään oireita tulee, mutta parempi näin.
Minulla oli eilen oma rokotus
Sain jäykkäkouristus-kurkkumädän. Edellisestä olikin aikaa 11 vuotta.
Meillä jouluvalmisteluita, olen ostanut valokuva-albumeita, sellaisia tyhjäsivuisia jotka olen koristellut kansista, edestä ja takaa huovalla, ruusukkeilla, nauhoilla yms. ja täytän sivut Nellan kuvilla. Ajattelin kirjoittaa kuvateksteiksi tarinan, muotoon; "Synnyin 15.9.2007, painoin jne. (ensimmäinen kuva syntymän jälkeen), vanhempani huomasivat minussa heti temperamenttia (raivoisa itkukuva), olen ollut myös pienestä pitäen kovin iloinen (naurukuva) ja olen ollut kiinnostunut ympäristöstäni (tarkkaileva...)" eli tuohon tyyliin. Ehkä hiukan kuvatekstien rakennetta pitää venyttää, albumiin tulee yli 40 kuvaa. Ja noita olen siis väsäämässä kuutta. Taitaa tulla kiire että ehdin ennen joulua.
Mies osti mulle kitaran joululahjaksi. Se on kyllä aivan loistava. Olen yrittänyt opetella soittamaan sitä joskus kun Nella nukkuu tai sitten iltaisin kun mies on itse kotona. On se kyllä vaikeaa, mutta palkitsevaa. Vähän niinkuin tämän meidän Nellan kasvattaminen ja jokapäiväiset askareet hänen kanssaan
Täytyy myöntää että alku tähän vanhemmuuteen oli kyllä aikamoinen shokki. Olen työskennellyt aiemmin tarhassa, mm. alle kaksivuotiaiden ryhmässä jossa oli useita alle vuoden vanhoja sekä hoitanut pikkuveljeäni intensiivisesti viisitoista vuotta sitten, joten on tullut kokemusta lapsista. Aina olen lapsista kovasti pitänyt ja haaveena niitä on ollut saada kolme (eikä kaikesta vaikeudesta huolimatta ole toive muuttunut). Nyt alkaa aidosti helpottamaan ja pääsee nauttimaan iloisesta, kauniista, terveestä ja kaikinpuolin mahtavasta lapsesta. Tuntuu ihan erilaiselta seurustella Nellan kanssa kun hän myös ymmärtää ja jaksaa vähän keskittyä höpöttelyyn ja lelujen räpläilyyn.
Täytyy myöntää että kun katselen ja kuuntelen ystävieni alati vaihtuvia poikaystäväongelmia ja "onnen metsästystä", tunnen olevani jollakin tapaa etuoikeutetussa asemassa. Että minä olen löytänyt elämäni miehen, taistellut onnemme puolesta ja nyt meillä on lapsikin. He eivät vain tunnu tajuavan sitä että matka tänne asti ei ole ollut millään tapaa helppo, ei asioita tarjota hopealautasella heille, ei myöskään minulle.
Olen onnellisempi kuin koskaan :heart:
Tulipahan taas tekstiä... Erittäin mukavaa ja lämminhenkistä joulunodotusta Elomammoille vm. 2007! :hug:
Kirvash ja Nella, vähän vajaa 3kk