Salamanteri, oletko yksityisessä koulussa? En osaa yhtään sanoa noista sun tukiasioista, mutta muuten sun tilanne on lähes sama kun mulla viime vuonna. Itse valmistuin siis parturi-kampaajaksi keväällä. Meilläkin oli viimeinen vuosi tosi raskas, kun oli niin paljon asiakkaita, pitkä työharjoittelu ja näyttökokeet( joiden aikana mulla oli raskausviikkoja jo yli 30)... sen lisäksi piti tehdä iltatöitä. Onneksi mulla oli ns. helppo raskaus, ei pahoinvointia... tosin puolenvälin jälkeen oli aika rankkaa jaloille ja selälle, ja liitoskivut pahoja. Joskus oli itku herkässä kun oli jo valmiiksi ihan poikki, ja kun ei ne asiakkaat kaikki ole ihania ja helppoja =) Ja kun taukoja ei ehtinyt väkillä pitää koko päivänä.
Täytyy vaan levätä mahdollisimman paljon silloin kun on tilaisuus(vaikka lepoaikaa jää varmasti liian vähän) tai sitten olla muutama päivä kotona huilaamassa, jos mahdollista.
Masu on ehkä mullakin nyt vähäsen kasvanut
Mutta ei vielä näy nukkaa eikä viivaa... viimeksi oli tuo linea negra mullakin.
Ihmettelen minäkin, että miten niskapoimu-ultrassa voi olla tollain eroa... meillä kun on sanottu, että ehdottomasti pitää tehdä viikolla 12+ tai ei voi enää tehdä. Eikä laskettua aikaa muuteta jos ei ole yli viikon heittoa.
Tuosta kuntoilusta... kävin viime raskaudessa jollain fysioterapeutin luennolla ja hän kertoi, että raskauden aikana kunto luonnollisesti paranee, vaikka voi tuntua päinvastaiselta. Se liittyy jotenkin keuhkojen hapenottokykyyn, ja valmistaa kehoa synnytykseen
Eli voi tuntua siltä että hengästyy helpommin, mutta se ei tarkoita että kunto olisi huonompi.
Kahvista... mun normaaliannos on yksi tosi iso kupillinen päivässä(josta puolet on maitoa), mutta nyt en ole voinut edes haistella kahvia. Viime raskaudessa join ihan normaalia tahtia, kun ei pahoinvointiakaan ollut.
Mä muuten huomaan että kirjoitan koko aja "viime raskaudessa" ja "viime kerralla" =) Täytyy koko ajan vertailla, millaista oli silloin ja nyt...
Me ollaan nyt alettu sanomaan tätä uutta tulokasta vain yksinkertaisesti "pikkuvauvaksi". Ihanaa kun mies eilen suunnitteli miten me sijoitetaan lapset turvaistuimineen autoon. Se sanoi että Verneri voi tulla eteen ja pikkuvauva taakse
Mä ajattelin, että pikkuhiljaa täytyy varmaan alkaa kertoilla uutisia kavereille, taitavat muutenkin jo epäillä! Ja tänään pitäisi soitella töihin ja ilmoittaa hoitovapaa-aikomuksista.