Elokuussa 2010 synnyttävät

minni Mullakin on välillä kellertävää valkovuotoa, mutta ei se kyllä mitään lapsivettä ole. Neuvolassa ainakin kaikki kunnossa viime viikon tiistaina, joten kyllä siellä oltais sanottu jos se siihen viittaavaa on. Elä huoli siellä. Ja voithan omalta kohdalta vielä varmistaa asian. :hug:

Ei mikään ihme että oot neuroottinen. Olihan teillä ikäviä kokemuksia tossa taannoin. Mutta jos kovasti pelkää, niin niistä kannattaa käydä jutustelemassa ylimääräsillä neuvolakäynneillä.

ON: Mä oon niin loppu tän koulun kanssa... mua vituttaa, mua ahdistaa ja mä vain haluan että kaikki on ohi. Yhteensä 7 päivänä enää harjotuksia ja 6 päivänä teoriatunteja. Ilmeisemmin kurssin vikalla viikolla on se surullisen kuuluisa näyttö, mihin nää kurssit aina päättyy, joten sillon ei sitten enää ole mitään sänssejä ymmärtää näitä asioita, jos näistä ei pian saa jotakin tolkkua. Eikä auta. Yksin on suurinosa asioista jollain tavalla ymmärrettävä. Kukaan ei auta. "Jokaisella opiskelijalla on vastuu omasta oppisestaan", tulee kommentti jos huomautat kouluttajille ettet ymmärrä asioista mitään tai saisko apua johonkin tehtävään. Eli: turha pyytää kenenkään apua. Toinen: kukaan koulukavereista ei ole halukas toimimaan ohjaajana vaikka olisivat suorittaneet tehtävän onnistuneesti ja palauttaneetkin sen. Silti ei apua heru... joka vituttaa mua suoraan sanottuna ihan helvetisti! Anteeksi kiroilu, mutta oon niin täynnä tätä P***AA!!! :kieh: :headwall:

 

tuikku Niin meilläkin. Hääpaikka, kirkko, kaikki. Hih, aika hyvin tosiaan. Just nauroin muutenkin, kun tuli satuhäät viime viikolla et siinä parilla oli hääjuhlat samassa paikkaa missä meilläkin piti olla. Ehkä me vielä joskus siellä jotakin juhlitaan.

 

Mekin katottiin sitä samaa paikkaa!! Oli sillo varattu, tarviikin miettiä, josko ois vapaa ens vuodelle

Satuhäät on ihanista ihanin <3 Mies tiesi ne ihmisetkin siinä

 

Hihihihihi, EIKÄ!!!! Vähä-Hisson tila ROCKS!!! \,,/

Se on kyl hyvä ohjelma. En vaan ite haluu kattella sitä, kun tottakai harmittaa ettei sit kuitenkaan ollu niitä varsinaisia häitä, vaikka meinataankin sitten joskus pitää muuten systeemit ja kaikki paitti tietty ite vihkiminen kirkossa. Mut siunaustilaisuuden meinaan kyllä sitten ottaa kirkkoon. Eli siis käytännössä kuin mentäs naimisiin.

 

Täälläpä tekstiä teksitä taas tullut Taas tässä mussutetaan kanasalaattia nam*
lelluriina Tervetuloa joukkoon! Mitenkäs se ultra sinulla sujui? sekin minua kiinnostaa että mitenkä sinulle tuli ilmi että oot raskaana Ite heräsin joulupäivänä aamulla kun oltiin savonlinnaan lähössä ja mies nous ylös viemään koiraa ulos niin sängyssä maatessani mietin että miksiköhän menkkoja ei ole tullut, juoksin vessaan raskaustestin kanssa ja testin tein ja tulos oli plussaa. arvaa oliko vaikee eka kertoo miehelle kun mietti sitä miten hän siihen suhtautuu ja ajattelee, mutta suhtautui yvin ja positiivisesti joten tässä sitä ollaan
Sartsa Mitäs sinä opiskelet? Tuo kuulosti siltä ihan kun olisit jossain merkonomikoulutuksessa tai jossain sillä itekkin olin semmoisessa ja sitten se päätty siihen kun en jaksanu sitä enään ku tuntu ettei aivot kestä

19+2 <3

 

LumiPoni Mä opiskelen aikuiskoulutuskeskuksessa automaatioasentajaks. Oon opiskellu hetken aikaa merkonomiks, sosiaalitantaks, datanomin tutkinto sentään löytyy ja nyt tää on ns. "neljäs" koulu missä oon. Välissä tietty oon tehny töitä ja se miten tonne päädyin, on se että taantuma iski metallialalla ja mun koneenasentajan duuni päätty. Kerrankin kun olin elämääni löytäny mielenkiintosen työn missä viihdyin ja rakastin olla, niin sekin vietiin pois. Sit aattelin että mitäpä mä kotonakaan työttömänä tekisin (nyt se vaihtoehto kuulostas taivaalliselta), niin päätin hakea työvoimapoliittiseen koulutukseen, jossa saa siis joko kelan koulutustukea tai liiton rahaa.. ja koska oon tossa metalliliitossa, niin saan paremmin sitä kautta mitä se olis kelalta. Mutta tuo raha ei yhtään lohduta sitä, mitä p***aa tuo koulutus on. Jos ois tienny ennen tonne menoansa mitä tuo pitää sisällään, en ois menny. Pointtihan tosiaan oli se, että noissa laitteissa jota mä tein noissa koneeasentajan hommissa, oli sähköjä, joita mä en osannut tehdä, koska mut oli koulutettu vain mekaanisiin töihin. Joten ajattelin hankkia sähköpuolen ammattitutkinnon, jotta voisin palata noihin hommiin osaavampana ihmisenä. Mutta tuolla ei saa mitään käsitystä noista sähköhommista, vaan tuolla käsitellään yleisesti teollisuuden sähköjä + talon rakennuksessa tehtäviä sähköjä. Ja lähinnä se mihin oon kypsä tuolla, on toi asenne mikä noilla kouluttajilla on, että opiskelija on mennyt tohon kouluun opiskelemaan itsenäisesti. Se on sama kuin olis kotona tekemässä noita tehtäviä kun on tuolla koululla. Ei ne kouluttajat tee siellä luokassa muuta kun kaveraa meidän kanssa. Ei ne meitä siellä opeta! Oon niin pyhää vihaa täynnä et voisin kirjottaa vaik kuinka pitkän tarinan tosta paikasta.

Mä tein positiivisen testin 5.12.2009. Miehellä oli 6.12.2009 synttärit, joten hän sai mukavan synttärilahjan. :heart: Mä tiesin oikeastaan tasan tarkkaan päivän, jolloin testaisin, kun raskauduin inseminaatiohoidolla hormoni- ja lapsettomuuspoliklinikalla, mut tein silti testin paria päivää aiemmin kun ois ollu virallinen testipäivä, kun menkat oli jo pari päivää myöhässä ja mun oli tarkotus tuon päivän illalla juoda muutamat saunasiiderit kummipojan äidin kanssa. Mutta siiderit ONNEKSI sai jäädä kun testi oli positiivinen. Muistan vieläkin sen tunteen kun näin testissä lukemassa "raskaana". Olin vielä housut kintuissa kun aloin huutaan aivan hulluna. Hypin ympäri kämppää kiljuen, nauraen, itkien ja hokien:"tää ei voi olla totta, tää ei voi olla totta". Sitten lähdin salamana miehen luokse vähän matkan päähän jossa hän oli remonttiapuna. Sinne mä kiikutin ton testin mukana ja sanoin "hyvää etukäteissyntymäpäivää rakas" ja näytin testiä. Mies hymyili onnellisena ja totesi:"Ihanaa. Nyt vaan toivotaan että kaikki menee hyvin. Vielä ei uskalla hirveästi hihkua." Mä vaan vastasin, että hihkuin jo sunkin puolesta.

 

Heippa! Viimeksi kirjottelin tänne kun olin mittailut korkeita verensokeriarvoja. Soitin neuvolaan ja kysyin, että milloin mun oli tarkotus mennä siihen sokerirasitustestiin ja terkkari sanoi, että noilla arvoilla hän laittaa lähetteen HETI siihen testiin. No kävin siinä testissä viime viikolla ja sain vastauksenkin jo samana päivänä. Kaikki arvot olivat aivan normaalit. En sitten tiedä miksi sain kahtena päivänä niin korkeat arvot ruokailun jälkeen. Nyt kuitenkin saan oman mittarin, jolla mittailen aina silloin tällöin ja ruokavalioon ja liikuntaan pitäisi kiinnittää enemmän huomiota. Itse en ole kauhean huolissani, koska tosiaan sen testin tulos oli ihan normaali, eikä minulla ole oikeastaan mitään oireita. Mutta ihan hyvä, että saan sen mittarin käyttööni, niin voin seurata tilannetta. Se litku mitä siinä juotiin, oli jotain ihan uutta, vadelman makuista. Se oli semmoista tosi makean makuista vadelmamehua. Sitä tais olla reilu 2dl, ennen se on kuulemma ollut yli 3dl. Sain sen tosi hyvin alas, ei mitään ongelmia, eikä tullut huonoa oloa tai muuta. Mutta sitten töissä ruokailun jälkeen iski armoton väsymys! En meinannut kättä jaksaa nostaa kun olin niin väsynyt. En keksi mitään muuta syytä kuin sen rasitustestin.

Lauantaina tuli täyteen tasan 19 vkoa eli viikkoa 20 käydään (19+3 tänään). Sen kunniaksi tunsimme mieheni kanssa ensimmäiset potkut mahassa . Mutta sen jälkeen on ollut tosi hiljaista, oiken pelottaa, miksei ole tuntunut mitään

Joku kyseli miten kauan on seurustellut lapsen isän kanssa. Meillä yhteistä taivalta on takana jo 12,5 vuotta! Alettiin seurustelemaan 16 vuotiaina, siitä 6 vuoden päästä mentiin kihloihin (22v) ja siitä kuuden vuoden päästä naimisiin, eli viime kesänä oli häät. Sekä kihlajais- että hääpäivä oli sama päivä jolloin olemme aloittaneet seurustelunkin Nyt sitten oli lapsen aika. Omakotitalon ostimme vuonna 2004.

Täällä ei ole tuntunut vielä mitään supisteluja. Alkais nyt edes ne liikkeet tuntumaan, niin tietäis, että on edes jotain eloa. Epätietoisuus vaivaa. Onneksi ens maanantaina on se ultra!

Tää tilas ensimmäisen vauvatarvikkeen Huuto.netistä. Semmosen Ergo kantorepun. Ai niin ja amme+jalat ostettiin myös veljeltä 15 eurolla Muuta ei sitten vielä ole. Paitsi se miehen ostama t-paita (MP-messuilta). Seuraava hankinta on varmaan turvakaukalo. Ensin pitää selvittää löytyykö meidän autosta Isofix-kiinnikkeet. Semmonen Isofix kaukalo ois sitten hakusessa, JOS ne kiinnikkeet löytyy.

Meillä alkaa myös talonlaajennusprojekti. Vauva saa oman upouuden huoneen Siksikään ei oikein voi hankkia vielä hirveästi tavaroita, koska ei ole säilytystilaa!!

Joku kyseli siitä sikapiikistä. Itse otin sen rv13. Käsi tuli kipeäksi, ei muuta. Hiemanhan se askarrutti, mutta ei enää. Toivon, että siitä olisi suojaa myös lapselle, jos syksyllä tulee se uusi aalto, eikä niin pikkuista voi vielä rokottaa.

Tänne oli taas tullu niin paljon tekstiä (hieno homma!) etten enää edes muista kaikkea mihin ajattelin kommentoida. Tässäpä ehkä ne tärkeimmät.

Ai niin semmonen ikävä juttu, että olen jotenkin onnistunut kadottamaan meidän ultrakuvat ja olen kääntänyt kohta koko kämpän ylösalaisin enkä ole löytänyt niitä mistään!!! Viime yönäkin näin unta niiden etsimisestä ja muka löysin ne, mutta aamulla pettymys oli suuri, kun se olikin vain unta. Taidan alottaa taas etsimisen. Harmittaa tosi paljon, jos ne on oikeasti hävinnyt iäksi. Unesta tuli vielä mieleen, että oletteko huomanneet unissanne eroja? Itse olen aina ollut kova uniennäkijä, mutta nyt unet ovat entistä oudompia ja todella toden tuntuisia. Välillä menee koko päivä ihan sekavassa olotilassa, kun joku uni jää "kummittelemaan" päähän ja tuntuu niin todelta. Vaikea selittää. Välillä pitää moneen kertaan miettiä että mikä asia on tapahtunut oikeasti ja mikä on ollut unta

Päivitys:Ultrakuvat löytyivät juuri!!! Nyt en kadota niitä silmistäni enää koskaan =)

 

...

 

Tänään piti ihan käydä lääkärissä noitten supistuksien takia kun koko aamun supisteli aika kovastikkin niin viikon sairaloman sieltä antoivat ja iisisti pitää ottaa. Täytyy kyllä myöntää että pelotti muuten aika kovasti mutta onneksi ei enää supistele maha on kyllä kipeä.. toivotaan että ei tulisi uudestaan tälläistä..

marakatti ja poikanen 22+0

 

Sartsa Voih, eihän niistä kaikista ammateista oikeen tiiä noita juttuja etukäteen ellei joku ole kertonut paikasta, onneksi sinun ei kauaan tarvitse sielä opiskella enään Voimia ja jaksamisia sinulle :hug:

Elkku Sieltä tuli taas kivasti tekstiä! on aina mukavaa lukea näitä Onneksi ultarkuvat löyty, varmasti olisi jäänyt painamaan mieltä jos ne olisi kadonneet tuhkatuuleen ikiajoiksi. Meille kätilö ultrassa sanoi että kannattaa laittaa johonkin kirjekuoreen ne että ne säilyy hyvin tai sitten ottaa kopiot jos oikeesti haluu että ne säilyy, nehän kuluu ajanmyöntä. Ite pistin ne kirjekuoreen ja sitten yhtenä päivänä mies kysyi että otetaanko kopiot niistä kun hän oli menossa isälleen jolla oli kopiokone käytettävissä joten miksikö ei. Eihän se vauva siel massussa kokoajan heilu ja keinu, välillä se siel huilaa, varsinkin silloin kun itse olet liikkeessä ja silloin riehuu kun asetut levolle. Elä turhia murheita ota siitä Sulla on päivää ennen ultra ! Mulla on ensiviikon tiistaina joten perässä tullaan

Marakatti Koita sinä siel levätä nyt paaljon että jaksat sitten taas viikonpäästä Loma varmasti auttaa ja tekee hyvää. Jaksamisia sinnekkin :hug:

Tämä mami lähtee nukkumaan --->

19+2 RakkausPakkaus <3

 

Juu eka ultra sitten takanapäin, -siirryin sitten elokuusta syyskuulle ..laskettuaika heitti kolmella viikolla!! ..ehkäpä mua ei kuitenkaan heitetä täältä pois ..la on siis nyt 3.9.. Ultrassa kaikki muuten hyvin mutta vatsalaukussa näkyi jotain harmaata, ihan ku siellä olis ollu vähä ruokaa...siitä sit lääkärikontrolli parin vkon päästä, ei kuulemma hätää.. ..ei vain ole hoitajan kohdalle ennemmin kuulemma moista sattunut..

Raskaus selvisi kun tämän toisen lapsen jälk oli yhdet menkat, ja toisia ei kuulunut, mutta en pitänyt outona koska synnytyksestä vasta 1kk... Sit kun ei niitä alkanu kuulumaan niin piti tehdä testi

Niin ja mieheni kans ollaan oltu yhdessä 5v ja naimisissa toukok. vuoden.. Esikoinen oli siis au-lapsi ja ainakin täällä niiden papereiden täyttäminen isyydestä ym oli raivostuttavaa! ..meillä kun oli haaveena kirkkohäät ym hömpötykset niin meinattii et mennään seuraavana kesänä kun esikko 1v... Tämä toinen ilmoitti sit tulostaan enkä ois jaksanu häitä alkaa järjestämään kun oli muutot ja pieni neiti ja vauva masussa ym, niin päätimme mennä pienesti naimisiin.. meinasimme että meidät vihittäisiin maistraatissa, mutta mielestämme hieman "kolkko" paikka... Joten päätimme yllättää sukulaisemme ja tupareissa sitten sanoimme toisillemme tahdon ...haaveena meilläkin kuitenkin vielä joskus pitää hääjuhla ja siunata avioliittomme kirkossa, ihan kuten vihittäisiin ..mutta syy miksi menimme naimisiin tuolloin, oli se ettemme halunneet käydä niitä paperisotia enää toisen lapsen kanssa, ja koska naimisiin kuitenkin halusimme ja aioimme!

..niin, ja toista poikaahan ne sieltä meille sanoi tulevan ..meidän prinsessa saa sitten kaksi alaistaan palvelijakseen D

 

Elkku Onnea, onnea ja onnea! Eli onnea sokeriuutisista, onnea viikkojen vaihtumisesta ja potkujen tuntumisesta ja onnea vielä viime kesän häistä!

marakatti Hyvä että sait sairaslomaa. Nyt sitten tosiaan rennosti.

LumiPoni Kiitos. :hug:

lelluriina Höpö höpö, me mitään sua pois heitetä. Aaa.. sulla kävi siis vähän samalla tavalla kun kaverilleni. Hänen toinen lapsensa ehti täyttää 3kk kunnes hän sai tietää olevansa raskaana. Hän tosin oli sillon ihan alussa, koska hän ihmetteli raskausoireita jota oli alkanu ilmestyyn. Toivotaan että kaikki on siellä hyvin ja harmaa alue ei ois mitään. Juu, maistraatti on vähän kolkko paikka. Meijätkin kun siellä vihitty.

ON: Eilen illalla ja nyt tänään ollut aika ikäviä kipuja alavatsassa ja nivusissa. Kaverini veikkas aamutuimaan fb:ssä liitoskivuiksi, jota ne voikin olla tai oma veikkaukseni on kasvukivut. Päätin että soitan klo 11 neuvolaan ja kyselen vähän asiasta. Kaveri kuitenkin potkii sen verta masussa eikä vuotojakaan ole, joten kaikki on hyvin, mutta kipuilu ei ole kivaa ja se ei ole kuulemma hyväksi lapsellekaan. Mieluummin turruttaa kivun panadolilla joka on lapsellekin turvallista. Niillä sitten koitetaan saada tämä taltutettua.

Sartsa ja peanut-boetsu 22+1 :heart: :heart: :heart:

 

Moi taas,

Tekstiä vaan tulee, kivaa.

Mun kaveri ei mahassa liiku vieläkään, höh ja höh. Mies taas eilen sanoi, että tulis jo, että vois nähä miten se kehittyy ja oppii. ihanaa...

Sartsa, mulla on kanssa 2 tutkintoa, ravintolakokki ja sitten tietojenkäsittelyn tradenomi. Kokin hommia koskaan tehny ja onnen kauppaa, että nyt on ammatti toinen ja saan tehä alan hommia, ihanaista. Kyllä se opiskelu kannattaa aina ja lopussa palkitsee. Lama puraissu siellä ja täällä. Onneksi nyt sulla loppuhäämöttää. Voimia sulle :hug:

Mitens teillä painon kehitys? Mulla junnaa vielä onneksi samassa. Ruokahalu on vaan kasvanut, tekis mieli koko aika syödä. hahaa.

Ollaan mietitty tosiaan sitä maistraattia nyt enne Kaverin syntymää ja sitten juhlat ensi vuonna.

Itsellä raskaus vielä sujunut ongelmitta, jaksamista kaikille, joilla ongelmia tai ei, olipa taas monimutkaisesti sanottu.

Niin ja tosiaan, voi olla, että mullakin menee synnytys syyskuulle, laskettu oli aluksi juurikin tuo 3.9

Harmaudesta huolimatta mahtavaa keskiviikkoa,
Tuikku ja Masulainen 19 + 1 <3

 

Täällä yhdessäoloa 4.5vuotta,ja kihloissa siitä ollaan oltu reilu 3vuotta =)

 

tuikku Noni. Juu, josko tän nyt rämpis läpi kun ei enää paljoa ole. Viimistään toukokuun aikana pitäs ns. valmistua. Mut tässä kuussa päättyy tää nykynen kurssi.

Mulla tulee painoa tasaiseen tahtiin mutta en mä silti näytä kovin lihoneelta. Kaippa se on vaan tuo massu sitten mikä kasvaa, toivottavasti ainakin.

Täällä ainoana "ongelmana" ollut tuo uupumus ja sitten mahan kasvukivut ja nyt nähtävästi liitoskivut.

 

Voi harmi Sartsa kun toi koulu näyttää olevan ihan pyllystä! :/ Toivottavasti hyötyisit siitä sitten vaikka joskus tulevaisuudessa Onneksi loppu häämöttää jo!
Mäkin oon nyt alkanut huomaamaan kasvukipujen taas alkaneen Pakko ehkä ottaa panadolia, vaikka ei millään tahtoisi.. Nyt Mini on alkanut potkimaan voimakkaammin, ei kylläkään vielä niin kovaa että mies tuntisi, mutta kuitenkin senverta kovaa, että ensin aina pelästyn kun en meinaa tajuta mistä johtuu...

Meillä toi raskaustestin tekeminen ei ollu ihan noin romanttista kun teillä muilla Olin yksin kotona, menkathan mulla silloin oli, ja tuli vaan tunne, että pakko tehä testi ja sitten tuli haamu, toisena päivänä kanssa ja oiskohan ollu siitä joku viikko tai jotain kun tein ihan 'oikean' positiivisen Testejä kului varmaan yhteensä kuusi Mutta nyt ei vaan osannut iloita samalla tavalla.. Ajattelin kokoajan, että ei tästä kuitenkaan mitään tule :/ Mutta onneksi tulikin :heart:
Nyt taas sain uuden huolen aiheen, näin eilen päiväunilla unta hampaan lähdöstä.. Heräsin kyllä siihen melkein heti, etten tarkkaan muista mikä hammaslähti ja missä.. Mutta kuitenkin.. Vähän taas pelottaa, että tässäkö tämä nyt olikin :/

Hyvä Elkku että sokerirasituksessa ei ollut mitään Varmasti huojentava tunne!
Ja huh, että ultrakuvat löytyivät! Koita pitää ne nyt tallessa

Saitko Marakatti sitä supistusten esto lääkettä? Vai loppuivatko ne vaan kun oot rauhallisesti? Muista nyt levätä ja ottaa rauhallisesti! :hug:

Ihanaa, että teillä oli ultrassa lelluriina kaikki hyvin! Aika kivalla ikäerolla teidän pienet tulee sitten olemaan Mutta parempi noin, kun jos toista ei kuuluisi ollenkaan! Ja saavathan toisistaan varmasti hyvät leikkikaverit Ompa ihanaa! Onnea vielä kovasti! :hug:

Tuikku mä en tiedä yhtään mitään mun painosta Viimeksi neuvolassa oli tullut alusta 3 kg, kotona ei ole vaakaa, joten varmaan ihan hyvissä kantimissa mennään! Syön kyllä kaikkea hyvää vähän liikaakin, mutta mulle ei vaan ole oikein ikinä painoa syömiseeni nähden tullut juuri yhtään.. Oikeesti jos vaan tietäisitte mitä kaikkea vedän naamani! Ihan hävettää!

Nyt pitää lähteä hakemaan kesärenkaat talviunilta, jos vaikka tällä viikolla sais nekin vaihdettua...
Minni ja Mini 19+3 :heart:

 

Mä oon vertaillu kovastikin noita lapsivakuutuksia. Ja minun lapselle paras vaihtoehto on toi tapiolan vakuutus, makso mitä makso. Ehdoissa on suuret erot vakuutusyhtiöitten välillä, kun pikkupränttiä tarkemmin lukee. Meilläkin kaikki vakuutukset Pohjolassa, mutta kotivakuutus siirtyy tapiolaan että saan lapsivakuutuksenkin. Ite hyödyn edelleen äidin aikanaan tekemästä syntymättömän lapsen vakuutuksesta, joka on vaan matkan varrella vaan muutettu mun omiin nimiin kokonaisuudessaan.

Äitiyspakkauksen aion minäkin ottaa. Ja sinänsä sama saanko tämän vai viime vuoden pakkauksen. Kunhan saan sen ennen lapsukaisen syntymää ja pääsen sitä tutkimaan kunnolla.

Esposa meilläkin on jo kovasti pohdinnassa nimet, vaikka vielä ei ole varmuutta kumpaa odotankaan. Oon tässä ehkä vähän hätäinen, mutta ei sitä nimeä parissa minuutissa varmaksi voi sanoa. Lapsi kantaa sitä koko elämänsä ajan kuitenkin.

Mies edelleen väittää ettei halua tietää lapsen sukupuolta. Sinänsä vaikea uskoa kun se kuitenkin myönsi ettei se nyt ihan sama ole kumpi maailmaan putkahtaa. Meillä olis rakenneultra ens viikolla tiistaina. Ei olis enää edes viikkoa aikaa! Mä en halua kertoa kenellekään etukäteen kumpi meille tulee. Haluan pitää sen kokonaan omana tietona loppuun asti.

Meillä on miehen kanssa yhteistä taivalta takana jo 4,5 vuotta. Kihloihin mentiin 5kk tuntemisen jälkeen ja yhteen muutettiin vielä sitä ennen. Ite olin valmis uhraamaan työpaikan ja entisen kotikaupungin tän rakkauden takia. Ja se kannatti. Parempaa isää enkä (ehkä joskus aviomiestä) en löydä koskaan mistään. :heart:

lelluriina tere tulemast! :flower:

Mä kerroin viimeksi tästä meidän erikoisesta tilanteesta kun mies ei halunnu synnytykseen mukaan missään nimessä. Nyt on asiasta saatu keskusteltua enemmänkin. Sain myönnytyksiä sen verran että saan herran tueksi sairaalaan, mutta synnytyssaliin hää ei haluais astua. Voi hyvin olla että mies on niin herkkä ettei yksinkertasesti kestä nähdä "liikaa". Tärkeintä kuitenki että mulla on rakas mukana edes osan koetusta. :heart:

 

minni No älä muuta sano! Harmittaa itteäänkin kun tuo ei ollukaan sitä mitä haki. Reipas vuos tota takana ja RÄYH! :kieh: Juu, onni "onnettomuudessa" että tuo on kohta ohitte. Ainoa miten hyödyn, on se että on jonkinmoinen taju jostakin sähköjutuista. Eli JOS satun pääseen palaamaan takas metallihommiin, niin siellä voi hyötyä sähkötöistä jollain lailla.

Kaveri sano, että mieluummin lääkitsee itseään kun antaa kipujen vaivata. Hän oli lukenu jostain että kivut ovat haitaksi sikiölle mutta lääkkeet turvallisia. Kuinka paikkaansa pitävä juttu sitten on ja mistä hän oli sen lukenut, sitä en tiedä, mutta näissä kuten muissakin mun mielestä on hyvä elää maalaisjärjellä. Jos itellä on tunne että pienellä on kaikki hyvin, tuskin kivuista mitään haittaa on. Tämä siis oma mielipiteeni. Pähkinäkin tänään potkinu vaikka kipuja ollu, joten ei sillä ainakaan hätää ole.

Jos kerta nyt alat tuntemaan itse voimakkaampia potkuja, on vain päivien, viikon kysymys, kun miehesikin alkaa ne tuntemaan. Näin ainakin meillä.

Voi sua ja sun unias. :hug: Höpö höpö juttuja moiset. Sitten voit alkaa oikeasti pelkäämään jos kongreettisesti alat vuotamaan tai jotain muuta vakavaa ilmenee ja minillä ei selvästi kaikki ole kunnossa. Mutta koska nyt mini nauttii vaan kasvamisesta ja sun mahassa möyrimisestä, unoha moiset pelot ja nauti! :heart: :hug:

TiiaRiitta No ei ole sielläkään enää pitkä aika rakenneultraan. :heart: Voit kertoa myös miehellesi sen, ettei hänen tarvitse nähdä sitä itse synnytystä vaikka hän sinne saliin tulisikin sun tueksi. Hän voi vain pitää kädestäsi kiinni, olla sun tukena siinä. Isät saavat halutessaan nähdä koko tapahtuman ja kuvatakin vaikka sen videolle (mitä luulen että oma mieheni tekee) mutta jos tekee pahaa, se ei ole pakollista. Mutta tuo on kyllä jo iso juttu että hän lupautui tulemaan edes sairaalaan. :hug:

 

lelluriina Hyvä että kaikki sujui ultrassa hyvin Onko ne papreijutut todellakin noin vaikeita? :O mitä kaikkee siinä pitää tehdä ja kirjoitella? äääh paprihommiin taidan ittekkin joutua ikäväkyllä :"D

Tiiariitta Hyvä että olet miehesi kanssa asiasta keskustelut, ja hyvä että edes sairaalaan tulee Olen myöskin samaa mieltä kuin Sartsa ettei miehen tarvitse katsoa kun synnytät vaan voisi vaikkapa pitää sinua kädestä kiinni ja olla tukenasi ja katsoa sinuun Kuitenkin, hyvä että sentään tulee ettei jää kotio tv.tä katsomaan

Tänään on ollut melkosen kiireinen päivä, aamulla ei noustessaan meinannu jaksaa lähteä ja jäi aamupalasyömättä :| Koulussa söin yhden viilin aamulla joka helpotti oloa. Piitkän ja raskaan koulupäivän jälkeen kotiin saapuessani katsoin kelloa ja totesin että jaahas, 40 minuuttia ja sitten autokoulun teoriatunneille. huoh, oli sekin pitkä tunti mutta nyt täällä kotona taas jälleen väsyneenä ja onneksi saa rentoutua. Vaavi potkii mahassa nyt aikalailla joka on ihanaa niinkuin aina, tietää että kaikki on todennäköisesti hyvin sielä
Yhtä asiaa olen miettinyt. Kihloihin jos menisi niin mitenkä siinä pitää toimii.. mies väittää ja sanoo että tulisi mennä kihloihin ja olla vain 1 vuos kihloissa ja sen jälkeen naimisiin joten ei halua sentakia vielä kihlaantua.. En itse näe mitään pakkoa mennä heti perään naimisiin vuoden kuluttua kihloista mutta yritäppä sitä miehelle selittää kun hän tämmöisen käsityksen on saanut pienestä pitäen.. niin ehkä se oli sitä vanhaa aikaa.. ja ehkä jotkut vieläkin tekevät niin, mutta kun nykyajan ihmisiä katsoo niin he ovat pitempää kihloissa ja menevät naimisiin kun on sen aika. Enpä tajua näistä mittään välillä, mutta turhakos sitä nyt miettimään sen pidemmäksi aikaa

 

Lumiponi Tuosta kihloihin menosta.. tosiaan nykypäivänä tuo on muuttunut kun mennään kihloihin monesti jo alle vuoden seurustelun jälkeen mutta mäkin kai oon hiukan vanhanaikanen tossa asiassa et musta se kihloihin meno on lupaus avioliitosta ja periaatteessa siis kosinta. Tarkoittaen just sitä että sen jälkeen aletaan suunnitella ja valmistella häitä jotka sit tosiaan on noin vuoden päästä

Niin juu ja tästä mieleeni tulikin jonkun esittämä kysymys, eli ollaan miehen kanssa seurusteltu reilu 3v. Noin 1v asuttu saman katon alla paritalon puolikkaassa.

Siinäpä taas hyvin pikainen käynti mut ei maha mittään ku salatut alkaa

 

lumiponi Ei oikeestaan ne paperihommat siinä niin kamalia, vaan se kokonaisuus... Meillä sattui olemaan ärsyttävä virkailija, paperit hukassa, lopuksi väärä osoite ja mitähän vielä ..kyllä siellä miehelle sellainen olo tuli ettei häntä tarvita kuin maksajaksi, kun siis isyytensä myöntää, sit myös meiltä kysyttiin että tahdotaanko me yhteishuoltajuus, ja tämä virkailija siihen ennen vastaustani; "eihän sillä siis merkitystä, koulusta vain kaikki liput ja laput osoitetaan äidille" ja just joo! ..jos siis minä oisin yh, miehelläni, eli lapsen isällä ei ois oikeutta kirjoittaa omalla nimellään suostumusta mihinkään tms...

kiitos minni onnitteluista! Eiköhän siellä kaikki hyvin oo

Tänään tapasin yhden mamman joka oottaa samoilla viikoilla mun kanssa, mutta toistaan, hällä oli paljo isompi maha kun mulla! ..ja mullakun vatsa vaan kasvaa läskien alle

 

höh, no enpä osaa sit tuota lihavointiakaan käyttää

 

Nopea kirjoitus näin aamulla: Ihmettelin kun tänä aamuna kurkku kutisi. Aloin miettimään mistä voisi johtua ja tajusin, että nythän alkaa varmaan jo siitepölykausi! Aina ensimmäinen oire on kurkun kutina. Katsoin siitepölytiedotteen ja Lepän siitepölyhän se alkaa olla valloillaan! Tässä hyvä siitepölytiedotteen linkki: http://aerobiologia.utu.fi/tiedotus/siitepolytiedote/

Minulla on jo lääkkeet valmiina, mutta katson vielä miten tämä tästä alkaa kehittymään. Toiveissa oli, että raskaus olisi vienyt allegiat mennessään, mutta ei sitten vissiin. Onko täällä muita samassa tilanteessa olevia? Mitä lääkkeitä olette saaneet? Itselleni määrättiin Cetiriziniä ja Nasonex nenäsumutetta. Aikaisemmin noista Cetririzineistä ei ole ollut minulle mitään iloa, Aeriusta olen syönyt nyt pari kesää, eikä sekään poista oireita kokonaan. Pahin on se, kun nenä lyö täysin tukkoon. Parina kesänä olen syönyt siihen kortisoneja ja ne ovat kyllä auttaneet. Täytyy toivoa, että nyt oireet ovat edes lievempiä, jos ei jää kokonaan pois.

Hyvää päivän jatkoa kaikille

Elkku (19+5)

 

LumiPoni eihän tuo ole mikään virallinen sääntö että pitäisi mennä heti vuoden päästä naimisiin kihloihin menoista. En ole ainakaan itse ikinä ennen kuullutkaan. Siis kihlaushan on tosiaan lupaus naimisiin menosta, mutta eihän sitä kukaan pakota menemään just vuoden päästä. Me mieheni kanssa menimme kihloihin 6 vuoden seurustelun jälkeen, koska tuntui siltä, että olemme oikeat toisillemme, mutta rahatilanteen ja muutenkin elämäntilanteen takia emme kiirehtineet naimisiin menoa, vaikka tottakai se oli koko ajan mielessä, että joskus menemme naimisiin ja niin siinä vierähti toiset 6 vuotta ennen kuin häät pidettiin. Ei siinä mielestäni mitään aikarajaa ole, ihan miltä itsestä tuntuu

 

LumiPoni Tosi paljonhan on pariskuntia, jotka elää avoliitossa perheenä eivätkä välttämättä edes mene naimisiin. Kunnioitettava ajatus mieheltäsi. Ehkä hän haluaa olla varma kaikesta, vaikka tietäisikin että haluaa viettää sinun kanssasi loppuelämänsä. Meillä kävi tämä homma niin, että aluksi painostin kovasti miestä kihloihin, kun halusin suhteemme 2 vuoden jälkeen etenevän jonnekin suuntaan ja mies tuntui olevan tuuliajolla mitä hän elämältään haluaa. Sitten päätin lopettaa painostukset ja antaa miehen miettiä itse mitä hän meiltä haluaa, kunnes sitten vähän alta vuoden pohdinnan jälkeen, mies kosi mua itsenäisyyspäivän illallisella ystäviemme läsnäollessa. Ja se kosinta tuli todellakin puskista. Mehän siis aluksi päätimme että olisimme menneet tämän vuoden elokuussa naimisiin, joten kihloissa oltaisiin keretty olemaan paria kuukautta vajaa 2 vuotta. Ja mitä olen ihmisten kanssa tästä samaisesta asiasta aiemminkin keskustellut, niin aika moni on sitä mieltä että noin 1-3 vuotta kihloihin menemisestä ois hyvä aika mennä naimisiin. Riippuu taloustilanteesta, riippuu elämäntilanteesta ja mitä kumpikin haluaa suhteelta. Yleensä se naimisiin meno on yhteinen päätös ja ajankohtakin päätetään yhdessä. Ja mieshän sen naimisiinmenon tavallaan on päättänytkin kosiessaan, mutta ajankohdasta keskustellaan yhdessä.

Että sikäli ymmärrän sinuakin kyllä, ettei kihloihin menon jälkeen ole pakko heti vuoden päästä mennä naimisiin, mutta hienoa että miehelläsi on tuollaiset perinteet ja arvot olemassa.

lelluriina Se on se taaksepäin kallistunut kohtu, joka ei kasvata mahaasi niin helposti. Nähtävästi tällä toisella mammalla on eteenpäin kallistunut jos jo isompi masu kun sulla. Mullakin on eteenpäin kallistunut, mutta masuni ei silti ole vielä mikään jättisuuri. Raskausmasu tämä silti jo on ja sen näkevät kaikki, mutta aika pikkanen masu silti, omasta mielestäni.

Elkku Mulla on siitepölyallergiaa, mutta oon koivulle allerginen ja lepälle en yhtään, joten vielä en reakoi. Tosin raskaana ollessa nyt nenä kutisee jatkuvasti ja oon tukossa yötä päivää, mutta eiköhän tuo nokka ala koivun takia vuotamaan tuossa toukokuun aikana. Ja lääkkeenä oon oikeastaan käyttäny (jos oon käyttäny) alpharman jotain diipadaapa lääkettä ja joskus harvoin nenäsumutetta. Mutta nyt raskaana ollessa tarvii varmaan katsoa, jos oikein pahaksi allergia menee, että mitä lääkettä sitä sitten käyttää.

Sartsa ja peanut-boetsu 22+2 :heart: :heart: :heart:

muoks: Eilen illalla mietittiin nimiä ja saatiin kokoon nyt 6 nimeä joista tykättiin. Vielä tässä on aikaa ja päätettiin että nimi annetaan vasta lapsen synnyttyä, et ensin vaan katsotaan mitkä nimet ois meidän mieleen, koska tiedän että se ihminen tulee näyttämään tietyltä persoonalta, joten sen mukaan haluamme antaa nimenkin.