Elkku noni, sielläkin päästää suppareitten makuun.
Ja mahtavia uutisia talosta!!! :hug:
minni hehehheh.. se oiskin ku oisin justii ton su-ma YÖN synnyttämässä... nimittäin ma aamuna kun normisti klo 8 aukee synnärin ovet, niin sinne kyllä otetaan 7:lta synnyttäjiä jos kova hätä on.
Näin ainakin kätilö mulle sillon puhelimessa ilmotti.
Juu, pääasia et syntyy ja jos tässä näyttää siltä ettei nää supparit nyt lähe tiheneen vaik mitä tekis ja kalvotkaan vaan ei puhkee vaikka toinen tuolla päällään punkeilee, niin kyllä mä alan sitten vinkumaan noille sairaaloille että mun selkä hajoaa ihan just kohta, etten kyllä kestä mitää kahta viikkoa enää tän selän kanssa.. hyvä jos viikostakaan selviän jos tämä ei nyt suostu lähtee itellää tulemaan. Jospa ne sitte käynnistäs.. oikeasti nimittäin on kipeä tuo alaselkä, mut mulla on aina ollu ongelmia selän kans, niin jotenkin se on "tuttu kipu". Mut lääkäreidenhän ei tarvi sitä tällä hetkellä tietää.
Mulla käy kans just aina niin! Se tärkein jää jostain syystä sanomatta jos puhuu ääneen. Jotenkin kirjeellä saa selvennettyä kaikki ajatukset. Noista vaan tietää melkein varmasti sen, että suuttuvat niistä kirjeistä, vaikka kuinka kirjotin ne sellaisiksi etten niitä missään nimessä hauku enkä syytä mistään, haluan vain niiden tietävän mun kannan ja etten jaksa olla se ainut joka yhteyttä pitää, mutta en vaadi heiltäkään sitä yhteydenpitoa, koska pärjäsin lapsuudenkin ilman heitä, miksen siis nytkin pärjäis. Siskolle en ole vielä koskaan kirjettä kirjottanu.. monta kirjettä oon alustanu mutta en oo valmiiksi asti rustannu, kun taas isälle kerran kirjotin ja lähetin, josta isä ensin suuttu todella pahasti, että miksen voi puhua suoraan.. joten voi siis olla että myöskin tästä ottaa herneet nenäänsä, mutta se on heidän murheensa. He ovat mulle sukua, mutta mun ei tarvi heidän kanssaan olla niin aktiivisesti tekemisissä kun oon joskus yrittäny väkisin, kun eivät he tule yhtään puolitiehen vastaan. Olen paljon onnellisempi ja tasapainoisempi kun ei tarvitse olla koko ajan ahdistunut että "pakko pitää yhteyttä ettei se luule etten välitä", mikä mulle tuli siskon kanssa, kun hän sai jotenkin mulle sellasen tunteen aikaseks. :/ Mutta siis tosiaan, nyt on hirmu huojentunu olo ollu ton jälkeen kun laitoin ne postiin.. tottakai alitajuisesti vähän jännitän ja pelkään miten ne suhtautuu asiaan, mutta otan ne kylmänviileesti vastaan mitä ikinä sieltä tuleekaan ja sanon rauhallisesti, että "tuolta musta tuntuu ja tätä mieltä mä olen asiasta". Jos sillä menee välit "totaalisesti", niin sitten menevät. Kuten sanottu: he eivät olleet mun elämässä mun lapsuudessa ja nuoruudessa ja siksi musta kasvoi tällainen kuin oon ja oon oikeestaan isällekin siitä kiitollinen, koska en mä haluis olla minkään muunlainen. Mä siis perun koko kummihomman siskon kohdalta. En pelkästään sylikummiutta. Hänestä tulee joka tapauksessa tätipuoli tälle, joka saa riittää. En vielä tiedä otanko jonkun hyvän ystävän neljänneksi kummiksi vähän niinkun "omalta puoleltani", kun miehen puolelta tulee hänen veljensä ja veljen avopuoliso, joka on mulle kuin pikkusisko ja me ollaan ko. henkilöiden lapsen kummeja. Ja sitten miehen yksi palokuntakaveri joka on tosi läheinen miehelle. Mun tekis mieli toisaalta pyytää erästä kaveria, mutta ois ikävää sanoa et hänen miehensä ei sitten enää mahdu kummiksi. :/ Ja sylikummiksi varmastikin otetaan sitten tämä miehen veli.
En mä saanu enää nukuttua.. oon nyt sitten siis valvonu tuosta kolmesta saakka.. nukuin mä ruhtinaaliset 15min tossa puol kolmen jäljestä iltapäivällä ja nyt kyllä väsyttää aivan törkeenä! |O Mutta jos sitä sais ootettua iltaan ja ois sit niin väsy, että sais unta kun mies käy nukkumaan. Noh, parempi ehkä nää asiat käsitellä nyt pois kun sitten kun toinen on syntyny.. ja tuo kummiasiakin.. mieluummin ehkä nyt kun sitten kun ois jo ristiäiset ovella. Totta, kiva kun on äidin kanssa läheiset välit. :heart: Vielä ei jokunen vuos sitten ollu. Äidillä tulee tänä vuonna muistaakseni 3 vai peräti 4 vuotta ilman alkoholia ja 2 ekaa vuotta tosta oli sellasta etten luottanu pätkääkään että äiti pysyis juomatta, koska niin monta kertaa oli sanonu lopettavansa, mutta aina ratkesi. Mutta kun pari vuotta tuli täyteen, aloin uskomaan sen todeksi ja samantien kuin salamaniskusta meidän välit parani.
Noniin, sä pääsit sentää neuvolaan! Mulla se peruuntu TAASKIN.. soitin vihasena sinne, et mikä kumma tässä nyt oikeen mättää ja että haluisin kyllä nyt vielä päästä käymään kun ei mulle ole edes yliaikaislähetettä sairaalaan laitettu, että sitten 42 viikolla, jos sinne mennään, ois se yliaikaistarkastus sairaalassa. Huomiselle sain nyt sitte klo 14 ajan. Toivottavasti enkuli löytyi. :heart: Ja toivottavasti oli mukava markkinapäivä!!! :hug: :heart:
Täällä on käyty tänään tekemässä jo tavallaan kaks kävelylenkkiä ja molemmilla kerroilla oli taas tuntemuksia ja sitten tossa aattelin vielä käydä tekeen jonkun kävelylenkin vähä myöhemmin. Joka päivälle nyt tosiaan liikuntaa, jos se mahdollistais... (en ees halua sanoa, etten pilaa mitään)
Hyvä
LumiPoni että nyt jätit ne työt!!!