Pitäis kai itekkin relata, tää nyt todnäk on mun viimeinen raskaus ni tarvii ottaa ilo irti. Ja tosiaan, kun terveellisesti elää niin ei siihen voi ees itte vaikuttaa jos se kesken menee...joten ehkä tää tästä. Mulla tissit nipistelly nyt koko aamun ihan hirveesti, huimaus ja etova olo vaan pahenee!
~elokuun epelit 2012~
- Viestiketjun aloittaja taaperotx5
- Ensimmäinen viesti
Tervetuloa taas uusille ja kovasti onnea plussista :heart:
Monella ollutkin kivikkoisempi tie takana, vaikea edes kuvitella mitä olette joutuneet jaksamaan :hug: Erityistsempit teille, että kaikki sujuisi tällä kertaa hyvin loppuun asti, Santtu81, Annubella, Pikkunen <3, Sanle ja ElinaMaria :heart:
Meillä on lähipiirissä ollut myös pari tapausta, jossa vauva menetetty jo myöhäisillä viikoilla, joten jotenkin sitä itsekin kummasti osaa olla realisti tämän raskauden suhteen, vaikka ensi kertaa asialla ollaankin. Koko ajan ajattelee, että no nyt nämä kivut tarkoittaa keskenmenoa ja pienikin valkovuotoliru tuntuu kunnon veriloraukselta
Koitan kuitenkin keskittyä nauttimaan tästä raskaudesta Olen jopa ajatellut, että jos tämä päättyy keskenmenoon, oli tarkoitus piristää minun raskasta syksyä. Joten Kinkula, aika samanlaiset fiilikset täällä. Ja sama myöskin tuo, että vaikka raskaus tuli yllätyksenä, niin nyt siitä ei olisi valmis mistään hinnasta luopumaan. :heart:
Jouluvalmistelut Täällä noi tuparit ja muut menot on vieneet liikenevät voimat sikäli, ettei jouluvalmisteluja pahemmin ole vielä tehty. Joulupallot ja sisävalot laitoin yhteen maljakkoon ja ulos sain jouluvalot laitettua (lue: pistin poikaystävän laittamaan) tuparipäivänä. Eipä mulla vielä kyllä hirveesti oo mitään joulukoristeita, mitä olis laittanutkaan eikä vielä lapsia joulua odottamassa. Tämä on ensimmäinen joulu omassa kodissa kun en ole opiskelija ja joulut on aina vietetty vanhempien luona, joten eipä kotona koskaan mitään ihmeempiä ole laiteltu. Olen innokas leipomaan ja joululeipomuksiin yleensä olen keskittynyt, mutta nyt en ole sitäkään jaksanut. Normaalisti olen kauhea makeahiiri, mutta nyt maistuu enemmän suolainen joten senkään takia ei ole hirveesti tehty mieli leipoa.
Ruokahalu ei ole ainakaan kasvanut. Nälkä kyllä on useammin, mutta kovin paljoa ei pysty syömään. Ja tosiaan suolaista tekee enemmän mieli kuin makeaa, mikä on ihan päinvastaista kuin yleensä.
ekaa odottamassa Meillä mies reagoi ihan samalla tavalla, ei millään uskonut että testi näyttää oikein ja sitten kun selitin että kyllä se kaksi viivaa raskautta näyttää rupes epäilemään että jekutan sitä jotenkin Niin että kenenköhän pissaa mä oisin siihen tikkuun käyttänyt
Omaa napaa. Täällä ehkä hiukan enemmän ilmaantunut nyt oireita ja olo alkaa olla jotenkin raskaana oleva jo Väsymys on todella kova! Nukuin itsenäisyyspäivän vastaisena yönä 12 tunnin yöunet TODELLA sikeästi ja vasta klo 11 heräsin. Silti simahdin ihan täysin linnanjuhlia katsellessa jo kahdeksan aikaan ja ysiltä oli pakko lähteä nukkumaan. Jälkkäritkin jäi syömättä, kun oltiin kavereilla syömässä. Samoin on hiukan etovaa oloa tullut, ei kuitenkaan mitään oksennusta/yökkimistä lähellekään vielä. Samoin koko ajan on tehnyt enemmän suolaista mieli kuin normaalisti, mutta nyt ajatus makeasta on alkanut tuntua suorastaan kuvottavalta.
Vanella 6+0 :heart:
Monella ollutkin kivikkoisempi tie takana, vaikea edes kuvitella mitä olette joutuneet jaksamaan :hug: Erityistsempit teille, että kaikki sujuisi tällä kertaa hyvin loppuun asti, Santtu81, Annubella, Pikkunen <3, Sanle ja ElinaMaria :heart:
Meillä on lähipiirissä ollut myös pari tapausta, jossa vauva menetetty jo myöhäisillä viikoilla, joten jotenkin sitä itsekin kummasti osaa olla realisti tämän raskauden suhteen, vaikka ensi kertaa asialla ollaankin. Koko ajan ajattelee, että no nyt nämä kivut tarkoittaa keskenmenoa ja pienikin valkovuotoliru tuntuu kunnon veriloraukselta
Koitan kuitenkin keskittyä nauttimaan tästä raskaudesta Olen jopa ajatellut, että jos tämä päättyy keskenmenoon, oli tarkoitus piristää minun raskasta syksyä. Joten Kinkula, aika samanlaiset fiilikset täällä. Ja sama myöskin tuo, että vaikka raskaus tuli yllätyksenä, niin nyt siitä ei olisi valmis mistään hinnasta luopumaan. :heart:Jouluvalmistelut Täällä noi tuparit ja muut menot on vieneet liikenevät voimat sikäli, ettei jouluvalmisteluja pahemmin ole vielä tehty. Joulupallot ja sisävalot laitoin yhteen maljakkoon ja ulos sain jouluvalot laitettua (lue: pistin poikaystävän laittamaan
) tuparipäivänä. Eipä mulla vielä kyllä hirveesti oo mitään joulukoristeita, mitä olis laittanutkaan eikä vielä lapsia joulua odottamassa. Tämä on ensimmäinen joulu omassa kodissa kun en ole opiskelija ja joulut on aina vietetty vanhempien luona, joten eipä kotona koskaan mitään ihmeempiä ole laiteltu. Olen innokas leipomaan ja joululeipomuksiin yleensä olen keskittynyt, mutta nyt en ole sitäkään jaksanut. Normaalisti olen kauhea makeahiiri, mutta nyt maistuu enemmän suolainen joten senkään takia ei ole hirveesti tehty mieli leipoa.Ruokahalu ei ole ainakaan kasvanut. Nälkä kyllä on useammin, mutta kovin paljoa ei pysty syömään. Ja tosiaan suolaista tekee enemmän mieli kuin makeaa, mikä on ihan päinvastaista kuin yleensä.
ekaa odottamassa Meillä mies reagoi ihan samalla tavalla, ei millään uskonut että testi näyttää oikein ja sitten kun selitin että kyllä se kaksi viivaa raskautta näyttää rupes epäilemään että jekutan sitä jotenkin
Niin että kenenköhän pissaa mä oisin siihen tikkuun käyttänyt Omaa napaa. Täällä ehkä hiukan enemmän ilmaantunut nyt oireita ja olo alkaa olla jotenkin raskaana oleva jo
Väsymys on todella kova! Nukuin itsenäisyyspäivän vastaisena yönä 12 tunnin yöunet TODELLA sikeästi ja vasta klo 11 heräsin. Silti simahdin ihan täysin linnanjuhlia katsellessa jo kahdeksan aikaan ja ysiltä oli pakko lähteä nukkumaan. Jälkkäritkin jäi syömättä, kun oltiin kavereilla syömässä. Samoin on hiukan etovaa oloa tullut, ei kuitenkaan mitään oksennusta/yökkimistä lähellekään vielä. Samoin koko ajan on tehnyt enemmän suolaista mieli kuin normaalisti, mutta nyt ajatus makeasta on alkanut tuntua suorastaan kuvottavalta.Vanella 6+0 :heart:
Toki aina vähän pelottaa kun edellinen raskaus päätty keskenmenoon, mutta en mä sitä jaksa panikoida. Päivä kerrallaan ja aion nauttia IHAN jokaisesta päivästäni raskaana :heart:
Kaikella on tarkoituksensa, joten turha on lisätä stressiä märehtimällä liikaa tulevia
Joku tossa kyseli Ruokahalusta? Täällä se on aivan totaalisen kateissa, sama homma oli viimekerrallakin. Pitää lähes pakottaa itsensä syömään.
Parempi se tosin on ku että mässää koko ajan ja sitte huomaa ku paino kiipii, varsinki ku näitä kiloja on ylimääräsiä muutenki
Tervetuloa taas uusille :wave:
Huoh!
Tänne iski eilen illalla joku mahapöpö... Vieteltiin vauvan kanssa Itsenäisyyspäivän iltaa vanhemmillani ja sieltä lähtiessä oli jotenkin outo olo. Nukkumaan käydessä vatsassa kierti jo ihan urakalla ja kun mies viimein saapui reissultaan kotiin niin johan laatta lensi. Onneksi selvisin vain yhdellä oksentamisella. Tosin vieläkin olo jotenkin hutera+ tää perus raskausöllötys tähän päälle. Ajattelin että tää päivä vietetään vauvan kanssa aika pitkälti levossa... Eilen jaksettiin käydä sentään 6km vaunulenkilläkin.
Meillä eka neuvola-aika olis 20.12, eka lääkärille ja sitten neuvolaan. Pari viikkoa tässä olisi vielä jännättävää.
Keskenmenoa en osaa pelätä. Sen verran sitkeä sissi tuntuu olevan kun täysimetyksestäkin huolimatta kyytiin hyppäsi. Ja toki kun edellisetkin raskaudet ovat sujuneet hyvin, niin en osaa nytkään pelätä keskenmenoa. Jotenkin muutenkin on ajatukset vielä hieman "työn alla", vaikka tajuan että olen raskaana, tuntuu ettei siltikään ole vielä tajunnut että masussa kasvaa oikeasti vauva. Hassua!
Tervetuloa taas mukaan uudet!
Ansukka 5+5
Tänne iski eilen illalla joku mahapöpö... Vieteltiin vauvan kanssa Itsenäisyyspäivän iltaa vanhemmillani ja sieltä lähtiessä oli jotenkin outo olo. Nukkumaan käydessä vatsassa kierti jo ihan urakalla ja kun mies viimein saapui reissultaan kotiin niin johan laatta lensi. Onneksi selvisin vain yhdellä oksentamisella. Tosin vieläkin olo jotenkin hutera+ tää perus raskausöllötys tähän päälle. Ajattelin että tää päivä vietetään vauvan kanssa aika pitkälti levossa... Eilen jaksettiin käydä sentään 6km vaunulenkilläkin.
Meillä eka neuvola-aika olis 20.12, eka lääkärille ja sitten neuvolaan. Pari viikkoa tässä olisi vielä jännättävää.
Keskenmenoa en osaa pelätä. Sen verran sitkeä sissi tuntuu olevan kun täysimetyksestäkin huolimatta kyytiin hyppäsi. Ja toki kun edellisetkin raskaudet ovat sujuneet hyvin, niin en osaa nytkään pelätä keskenmenoa. Jotenkin muutenkin on ajatukset vielä hieman "työn alla", vaikka tajuan että olen raskaana, tuntuu ettei siltikään ole vielä tajunnut että masussa kasvaa oikeasti vauva. Hassua!
Tervetuloa taas mukaan uudet!
Ansukka 5+5
Kävin tänään antamassa ne verinäytteet (jotka siis lähtee sinne spr:lle), ku neuvola on sitä mieltä et nyt eletään et tää raskaus olis sen verran pitkällä ku koska viimiset menkat ovat alkaneet, eli neuvolan mukaan la olis 30.6. Itse en siis tätä mieltä oo.
Mut saa laittaa ainakin toistaseks ilman la eli Maijamehi (ikää 30v), kolmas, SatKs
Jospa sitten menis pikku hiljaa jatkamaan ns. joulu siivousta ku vapaa päivä kerran olis
Mut saa laittaa ainakin toistaseks ilman la eli Maijamehi (ikää 30v), kolmas, SatKs
Jospa sitten menis pikku hiljaa jatkamaan ns. joulu siivousta ku vapaa päivä kerran olis
Tervehdys kaikille :wave:
Täällä ilmoittautuu mukaan juttuihin 28-vuotias pikkukakkosen odottaja. Esikoinen syntyi 04/10. Takana kaksi keskenmenoa -07 ja viimeisin oli kuukausi sitten suunnilleen ja siitä heti raskauduin, menkkojakaan ei tullut välissä. Oli siis varhainen keskenmeno niin sen takia uskallettiin heti käydä yrittämään.
Vaikea uskoa, että raskaana tässä ollaan Kolme testiäkin olen kerennyt tekemään ja melko vahva viiva tullut joka kerta. Viikkoja en nyt tiedä tarkalleen sen ed.keskenmenon takia, mutta pieni aavistus on että niitä olisi 5.
Keskenmenon pelko on kova joten en vielä hirveesti uskalla iloita. Oireita on turvotus, rinnat on hieman arat, kuvotus ja paineen tunne alavatsalla..että jotakin siellä tapahtuu
Toivottavasti mukaan vielä mahtuu, tänne onkin jo tekstiä tullut..täytyy käydä lukemaan että pysyy kärryillä
Täällä ilmoittautuu mukaan juttuihin 28-vuotias pikkukakkosen odottaja. Esikoinen syntyi 04/10. Takana kaksi keskenmenoa -07 ja viimeisin oli kuukausi sitten suunnilleen ja siitä heti raskauduin, menkkojakaan ei tullut välissä. Oli siis varhainen keskenmeno niin sen takia uskallettiin heti käydä yrittämään.
Vaikea uskoa, että raskaana tässä ollaan
Kolme testiäkin olen kerennyt tekemään ja melko vahva viiva tullut joka kerta. Viikkoja en nyt tiedä tarkalleen sen ed.keskenmenon takia, mutta pieni aavistus on että niitä olisi 5. Keskenmenon pelko on kova joten en vielä hirveesti uskalla iloita. Oireita on turvotus, rinnat on hieman arat, kuvotus ja paineen tunne alavatsalla..että jotakin siellä tapahtuu
Toivottavasti mukaan vielä mahtuu, tänne onkin jo tekstiä tullut..täytyy käydä lukemaan että pysyy kärryillä
Pelosta Mulla on koko ajan ihan jäätävä pelko keskenmenosta, kohdunulkoisesta, tuulimunasta... Ei sille ole mitään järkiperustetta, en ole edes koskaan ennen ollut raskaana joten ei ole kokemustakaan noista. Ehkä se että on kaksi ja puoli vuotta yrittänyt lasta tuloksetta ja sitten kun yhtäkkiä onkin raskaana ei sitä oikein usko todeksi ja pelkää että jotain tapahtuu. Se on myös itsensä valmistamista pahimpaan. Uskon että se auttoi myös siinä kun aina toiveikkaana teki raskaustestin joka näyttikin negatiivista. Kun valmiiksi psyykkasi itsensä siihen ettei kuitenkaan ole raskaana, ei pudotus ollut niin kova.
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa uudet! Olette listalla.
ON Joo. Täällä alkaa olemaan entistä epätodellisempi olo, kun ei ole niitä oireita oikeastaan enää olleenkaan, ei minkään asteista etomista, ei väsytä oikeastaan yhtään normaalia enempää, pissattaa mutta ainahan minua kun juon säännöllisesti jotakin, vatsassa on kyllä välillä harvoin jotain pikku kipunoita, mutta toosi harvoin... ei siis yhtään raskausolo! Paitsi en kyllä edes tiedä millainen sen pitäisi olla. Olen varmaan vain vähän erilainen kuin suurin osa teistä muista, joilla on jo vaikka mitä! Tosin tietääkseni siskollakaan ei ollut kummempia oloja, nännikipua vain niin kuin minullakin nyt..
Pääsispä äkkiä sinne neuvolaan ja ultraan, ettei tarttis enää kauaa miettiä, onko siellä nyt sittenkään mitään oikeasti kasvamassa...:ashamed: Mutta ei auta. Se selviää sitten 28.12. kun eka käynti neuvolaultrassa. Onneksi ens viikko on lomaa, päästään vähän ukon kanssa rentoutuun ja laivallekin piitkästä aikaa! Sitä odotellessa
Lisään vielä, että mulla ei ole minkäälaista pelkoa keskenmenosta, kun en edes usko että siellä mitään kasvaa! Eniten siis pelottaa se että on tuulimuna..
-pansku- ja epävarma 5+2
Olette listalla.ON Joo. Täällä alkaa olemaan entistä epätodellisempi olo, kun ei ole niitä oireita oikeastaan enää olleenkaan, ei minkään asteista etomista, ei väsytä oikeastaan yhtään normaalia enempää, pissattaa mutta ainahan minua kun juon säännöllisesti jotakin, vatsassa on kyllä välillä harvoin jotain pikku kipunoita, mutta toosi harvoin... ei siis yhtään raskausolo! Paitsi en kyllä edes tiedä millainen sen pitäisi olla. Olen varmaan vain vähän erilainen kuin suurin osa teistä muista, joilla on jo vaikka mitä! Tosin tietääkseni siskollakaan ei ollut kummempia oloja, nännikipua vain niin kuin minullakin nyt..
Pääsispä äkkiä sinne neuvolaan ja ultraan, ettei tarttis enää kauaa miettiä, onko siellä nyt sittenkään mitään oikeasti kasvamassa...:ashamed: Mutta ei auta. Se selviää sitten 28.12. kun eka käynti neuvolaultrassa. Onneksi ens viikko on lomaa, päästään vähän ukon kanssa rentoutuun ja laivallekin piitkästä aikaa! Sitä odotellessa
Lisään vielä, että mulla ei ole minkäälaista pelkoa keskenmenosta, kun en edes usko että siellä mitään kasvaa! Eniten siis pelottaa se että on tuulimuna..
-pansku- ja epävarma 5+2
Viimeksi muokattu:
Elomasut 2012 • IRC-Galleria Mä oon vielä jumissa tuolla galleriassa, ja jos joku teistäkin on sinne juuttunut niin liittykäähän toki.
Heipparallaa kaikille, täällä on niin paljon uusia raskaana olevia että ei pysy mukana.
Pansku tossa ihmetteli oireettomuuttaan ja sama täälläkin. Välillä ei edes muista että on raskaana....
Mulla edellisessä raskaudessa tosi kova pahoinvointi viikolle 23 asti ja pieni tauko seesteistä aikaa kunnes ihan loppumetreillä vielä pahoinvointi ja närästys jotain aivan sietämätöntä. Kertaakaan en kyllä ollut töistä pois sen takia,sinnittelin vaan ja söin ruokani vaikka ei todellakaan maistunut....kylmänä meni joten kuten.
On muuten jännä kun lämmin ruoka kuvotti.
No nyt menossa 6 viikko ja pahaa oloa ei kuulu niin menin eilen apteekkiin ja ostin uuden testin ja testasin aamulla niin kyllä sitä vahvasti ollaan raskaana. Digi mittari näytti samantien 3+
uskottava se on että raskaudet ovat erilaisia. Tosin ensi viikko näyttää sitten totuuden,koska viikolla 7 se pahin viimeksikin alkoi.
Jouluvalmisteluja tässä tyttären kanssa tehdään, ensimmäinen joulu kun hänkin ymmärtää jotakin tästä hössötyksestä ( nyt 2v3kk)
Jännä juttu kun itsekin odottaa nyt ihan erilailla joulua kun hänkin on mukana,toivotaan vaan että maha-asukilla olisi kaikki hyvin,sain vasta neuvola ajan 29.12
Neuvola täti ei pitänyt aiheellisena käydä aiemmin koska kaikki meni hyvin viimeksikin. ( viimeksi kävin jo viikolla 7,nyt viikkoja tulee 9)
Odotellaan merkkejä pikkuisesta ja pysytään rauhallisena eiköhän se siitä.
Kata 72 ja 6+2
Pansku tossa ihmetteli oireettomuuttaan ja sama täälläkin. Välillä ei edes muista että on raskaana....
Mulla edellisessä raskaudessa tosi kova pahoinvointi viikolle 23 asti ja pieni tauko seesteistä aikaa kunnes ihan loppumetreillä vielä pahoinvointi ja närästys jotain aivan sietämätöntä. Kertaakaan en kyllä ollut töistä pois sen takia,sinnittelin vaan ja söin ruokani vaikka ei todellakaan maistunut....kylmänä meni joten kuten.
On muuten jännä kun lämmin ruoka kuvotti.
No nyt menossa 6 viikko ja pahaa oloa ei kuulu niin menin eilen apteekkiin ja ostin uuden testin ja testasin aamulla niin kyllä sitä vahvasti ollaan raskaana. Digi mittari näytti samantien 3+
uskottava se on että raskaudet ovat erilaisia. Tosin ensi viikko näyttää sitten totuuden,koska viikolla 7 se pahin viimeksikin alkoi.
Jouluvalmisteluja tässä tyttären kanssa tehdään, ensimmäinen joulu kun hänkin ymmärtää jotakin tästä hössötyksestä ( nyt 2v3kk)
Jännä juttu kun itsekin odottaa nyt ihan erilailla joulua kun hänkin on mukana,toivotaan vaan että maha-asukilla olisi kaikki hyvin,sain vasta neuvola ajan 29.12
Neuvola täti ei pitänyt aiheellisena käydä aiemmin koska kaikki meni hyvin viimeksikin. ( viimeksi kävin jo viikolla 7,nyt viikkoja tulee 9)
Odotellaan merkkejä pikkuisesta ja pysytään rauhallisena eiköhän se siitä.
Kata 72 ja 6+2
Tosi mukavaa, että ollaan saatu näinkin paljon uusia mukaan :wave:
Kinkula-: Täällä syöty multivitaa jo neljä kuukautta. Söin niitä jo esikoisen raskaudessa ja mutta vähensin loppumetreillä ja sitten taas aloitin kun toinen synty. Esikoisen kuoleman jälkeen oli pieni tauko ku ei paljoa vitamiinit kiinnostanu, mutta se oli vaan hetkellinen katkos. Joten täällä pitäis ainakin olla foolihapot ja muut vitskut mallillaan
Keskenmenosta: Tottakai sitä aina pelkää, mutta esikoisen kohdalla opin, että raskaudesta tosiaan kannattaa nauttia täysin siemauksin ja jokaisesta päivästä. Jos se tapahtuu niin sitä ei voi itse kyllä mitenkään estää ja sillon pikkuisella on ollut joku hätä. Mutta toivotaan, että kaikki saataisiin pitää pikkuiset mukana matkassa:heart:
Vanella: :kiss:
Maijamehi: Toivottavasti saisit nopeasti selvyyden tuohon laskettuunaikaan ja saisit alkaa elämään oikeiden viikkojen mukaisesti.
ON: Nyt on alkanut kurkistaa samainen kokoaikainen etova olo, mikä oli esikoistakin odottaessa. Koko aika täytyy jotain syödä, ettei lennä oksennus, mutta kuitenkaan ei oikeen tee mieli mitään. Tai sit tekee mieli just jotain tiettyä ja mikään muu ei kelpaa. Voi mies parkaaeilenkin joutu lähtee eka hakeen persikkavissyä kun muu ei kelvannut ja sitten rupes tekee mieli pippurisipsejä ja hän haki ne, mutta ne ei sit kuitenkaan enää maistunu Tätä tää tulee oleen taas muutamia viikkoja. Ihanaa
Jaksuja kaikille tasapuolisesti!
Annubella ja onni-ilona 5+4 - 6+5
Kinkula-: Täällä syöty multivitaa jo neljä kuukautta. Söin niitä jo esikoisen raskaudessa ja mutta vähensin loppumetreillä ja sitten taas aloitin kun toinen synty. Esikoisen kuoleman jälkeen oli pieni tauko ku ei paljoa vitamiinit kiinnostanu, mutta se oli vaan hetkellinen katkos. Joten täällä pitäis ainakin olla foolihapot ja muut vitskut mallillaan
Keskenmenosta: Tottakai sitä aina pelkää, mutta esikoisen kohdalla opin, että raskaudesta tosiaan kannattaa nauttia täysin siemauksin ja jokaisesta päivästä. Jos se tapahtuu niin sitä ei voi itse kyllä mitenkään estää ja sillon pikkuisella on ollut joku hätä. Mutta toivotaan, että kaikki saataisiin pitää pikkuiset mukana matkassa:heart:
Vanella: :kiss:
Maijamehi: Toivottavasti saisit nopeasti selvyyden tuohon laskettuunaikaan ja saisit alkaa elämään oikeiden viikkojen mukaisesti.
ON: Nyt on alkanut kurkistaa samainen kokoaikainen etova olo, mikä oli esikoistakin odottaessa. Koko aika täytyy jotain syödä, ettei lennä oksennus, mutta kuitenkaan ei oikeen tee mieli mitään. Tai sit tekee mieli just jotain tiettyä ja mikään muu ei kelpaa. Voi mies parkaa
eilenkin joutu lähtee eka hakeen persikkavissyä kun muu ei kelvannut ja sitten rupes tekee mieli pippurisipsejä ja hän haki ne, mutta ne ei sit kuitenkaan enää maistunu Tätä tää tulee oleen taas muutamia viikkoja. Ihanaa Jaksuja kaikille tasapuolisesti!
Annubella ja onni-ilona 5+4 - 6+5
Tervetuloa mukaan Eloveena! Onnea plussasta! Toivotaan että pikkuinen pysyy matkassa tällä kertaa.
-Pansku- älä panikoi oireettomuutta. Mulla omakohtasta kokemusta, se on ihan normaalia! Viime raskaudessa ilman raskaustestiä ja menkkojen poisjääntiä en ois todellakaan mistään tiennyt olevani raskaana ennen mahan kasvua! Olen ymmärtänyt että sen on ihan yleistäkin ettei oireita juurikaan ole, varsinkin näin varhaisessa vaiheessa. Tsemppiä!
Täällä on kans vedetty multivitaa jo viimiset kaks ja puol vuotta putkeen.
Pelosta Mä jonkun viikon verran stressasin ja panikoin keskenmenoa, tuulimunaa, kohdunulkoista.. Mutta jostain kumman syystä se pelko meni ohi. Nyt on muutaman viimisen päivän ajan ollu tosi varma olo että kaikki varmasti ihan hyvin.
ON: Tänään heräsin pirteänä ku peipponen kuuden aikaa, paljon ennenku neiti heräs. Ja kävin sitten aikani kuluksi siivoilemaan. Todella outoa! Ja sitten kasin jälkeen aamulla lähettiin rattailla piitkälle lenkille. Loppupäivä ollaankin leivottu pipareita ja torttuja ja kuunneltu joululauluja. Päikkäritkin otettiin.
Ihania Annubella noi sun mieliteot! Mulla on kans tullu vähän samantapaisia ja kerran on mies joutunu myöhään illalla lähteä huoltoasemalta hakemaan meikäläiselle herkkuja. Nooh, nää on nää hormoonit.
Nepo 5+2
-Pansku- älä panikoi oireettomuutta. Mulla omakohtasta kokemusta, se on ihan normaalia! Viime raskaudessa ilman raskaustestiä ja menkkojen poisjääntiä en ois todellakaan mistään tiennyt olevani raskaana ennen mahan kasvua! Olen ymmärtänyt että sen on ihan yleistäkin ettei oireita juurikaan ole, varsinkin näin varhaisessa vaiheessa. Tsemppiä!
Täällä on kans vedetty multivitaa jo viimiset kaks ja puol vuotta putkeen.
Pelosta Mä jonkun viikon verran stressasin ja panikoin keskenmenoa, tuulimunaa, kohdunulkoista.. Mutta jostain kumman syystä se pelko meni ohi. Nyt on muutaman viimisen päivän ajan ollu tosi varma olo että kaikki varmasti ihan hyvin.
ON: Tänään heräsin pirteänä ku peipponen kuuden aikaa, paljon ennenku neiti heräs. Ja kävin sitten aikani kuluksi siivoilemaan.
Todella outoa! Ja sitten kasin jälkeen aamulla lähettiin rattailla piitkälle lenkille. Loppupäivä ollaankin leivottu pipareita ja torttuja ja kuunneltu joululauluja. Päikkäritkin otettiin. Ihania Annubella noi sun mieliteot!
Mulla on kans tullu vähän samantapaisia ja kerran on mies joutunu myöhään illalla lähteä huoltoasemalta hakemaan meikäläiselle herkkuja. Nooh, nää on nää hormoonit. Nepo 5+2
Onpas täällä jo ihanan paljon plussanneita! Odotetaan toista, LA olis alustavasti 2.8 ja esikoinen on vajaa 10kk eli ikäreoa tulis pikkasen vajaa 1,5v. Imetän vielä esikoista ja plussaus oli todellinen yllätys, vaikkakin toivottu! Esikoisen synnytyksestä jäi aikamoiset traumat joten toivon että osaisin silti nauttia tästäkin raskaudesta enkä pelkäisi koko aikaa tulevaa synnytystä! Oli se ensimmäisen odotus vain niin ihanan ruusuista aikaa kun oli täysin tietämätön tulevasta.
Odotetaan toista, LA olis alustavasti 2.8 ja esikoinen on vajaa 10kk eli ikäreoa tulis pikkasen vajaa 1,5v. Imetän vielä esikoista ja plussaus oli todellinen yllätys, vaikkakin toivottu! Esikoisen synnytyksestä jäi aikamoiset traumat joten toivon että osaisin silti nauttia tästäkin raskaudesta enkä pelkäisi koko aikaa tulevaa synnytystä! Oli se ensimmäisen odotus vain niin ihanan ruusuista aikaa kun oli täysin tietämätön tulevasta. Onnea Plussanneille <3
Täälläkin eletään oireettomana, lukuunottamatta sitä, että syön kokoajan! Viime raskaus toi +25 kiloo ja nyt pelottaa että sama toistuu.
Maanantaina juhlin ylppäreitä ja olin kyllä melko itkuherkkä enkä pystynyt edes kiittämään lakista rehtoria kun pala nousi kokoajan kurkkuun. Baarissa vietettiin koko yö, hauskaa oli kuivin suinkin, ja ystäville tietysti kerroin, koska olisivat arvanneet muutenkin.
Esikoinen on kolmatta viikkoa kipeänä ja eilen meinasin kyllä jo romahtaa kun yöllä jatkui vielä itku eikä hellittäny millään ja mua väsytti niiiiin paljon. Koitettiin häntä viedä enskaan, josta sanottiin että jono on 8 tuntia ni lähettiin kotiin, ja terkkarille ei saa viikkoon aikoja. Huomenna on sitte varattu korva- nenä- kurkkulääkäri lasten yksityiseltä Järvenpäästä.
Hohhoijaa, joulu vietetään muualla joten valmisteluiksi saavat riittää yo-ruusut ja 2 punasta pöytäliinaa, joskin noi ruusutkin kerkee vielä kuukahtamaan ennen sitä..
Ens viikon torstaina sitte eka neuvola
Jenny ja Papu 5+1
Täälläkin eletään oireettomana, lukuunottamatta sitä, että syön kokoajan! Viime raskaus toi +25 kiloo ja nyt pelottaa että sama toistuu.
Maanantaina juhlin ylppäreitä ja olin kyllä melko itkuherkkä enkä pystynyt edes kiittämään lakista rehtoria kun pala nousi kokoajan kurkkuun. Baarissa vietettiin koko yö, hauskaa oli kuivin suinkin, ja ystäville tietysti kerroin, koska olisivat arvanneet muutenkin.
Esikoinen on kolmatta viikkoa kipeänä ja eilen meinasin kyllä jo romahtaa kun yöllä jatkui vielä itku eikä hellittäny millään ja mua väsytti niiiiin paljon. Koitettiin häntä viedä enskaan, josta sanottiin että jono on 8 tuntia ni lähettiin kotiin, ja terkkarille ei saa viikkoon aikoja. Huomenna on sitte varattu korva- nenä- kurkkulääkäri lasten yksityiseltä Järvenpäästä.
Hohhoijaa, joulu vietetään muualla joten valmisteluiksi saavat riittää yo-ruusut ja 2 punasta pöytäliinaa, joskin noi ruusutkin kerkee vielä kuukahtamaan ennen sitä..
Ens viikon torstaina sitte eka neuvola
Jenny ja Papu 5+1
Täällä yksi erittäin vainoharahainen ja kaikkea pelkäävä.. Ensin pelkopersiissä keskenmenon kanssa ja sitten saakin pelätä saako vauvan elossa syliin asti hivenen oloani helpottaakseni kävelin tänään kauppaan ja hain sieltä kaksi testiä. Toisen huomiselle ja toisen sitten kun siltä tuntuu. Lauantaille on digi varattuna, meinana sillä pari kaveria yllättää kun pikkujouluillaan.
Valkovuotoa tulee aika kivasti ja sekös tekeekin epävarman olon kun välillä tuntuu kuinka jotain valuu Maha ei kuitenkana ole kipeä (paitsi kun jännitän koko ajan).
Mulla oli lisäksi tänään eka työpäivä äitiysloman jälkeen. Sairaslomalle jäin jo toukokuussa ja siihen perään tuo äitiysloma. Tarkoitushan ei ollut töihin palata, mutta joku päätti toisin Sitäkin siis saanut koko päivän jännittää, päiväkodissa olen töissä ja siellä tietenkin niitä tuttuja vanhempia jotka tiesivät raskaudestani...
No nyt on varmana helppo pitää piilossa kun tuo kengurupussi tuossa roikkuu (synnytyksestä 3kk) ja piilottaa jonkin aikaa tätä raskautta. Ja tuskinpa kukaan kehtaa ihan hetkene kysellä mitään raskauteen viittaavaa
Vitamiineista oli puhetta.
Minäkin aloitin syömisen hieman ennen edellistä raskautta. Reilu vuoden olen nyt siis syönyt Multivita raskaus, D-vitamiini, Magneesium ja parin kuukauden ajan lisäksi kalsiumia. Pitäisi siis (kuten Annubellallakin) olla vitamiiniasiat kunnossa Noiden lisäksi otan päivittäin kaksi Probiootti Plussaa.
Siis miten ihminen voikin olla näin hätää kärsimässä yhden raskauden kanssa?
-S 4+5
Ensin pelkopersiissä keskenmenon kanssa ja sitten saakin pelätä saako vauvan elossa syliin asti hivenen oloani helpottaakseni kävelin tänään kauppaan ja hain sieltä kaksi testiä. Toisen huomiselle ja toisen sitten kun siltä tuntuu. Lauantaille on digi varattuna, meinana sillä pari kaveria yllättää kun pikkujouluillaan. Valkovuotoa tulee aika kivasti ja sekös tekeekin epävarman olon kun välillä tuntuu kuinka jotain valuu
Maha ei kuitenkana ole kipeä (paitsi kun jännitän koko ajan). Mulla oli lisäksi tänään eka työpäivä äitiysloman jälkeen. Sairaslomalle jäin jo toukokuussa ja siihen perään tuo äitiysloma. Tarkoitushan ei ollut töihin palata, mutta joku päätti toisin
Sitäkin siis saanut koko päivän jännittää, päiväkodissa olen töissä ja siellä tietenkin niitä tuttuja vanhempia jotka tiesivät raskaudestani... No nyt on varmana helppo pitää piilossa kun tuo kengurupussi tuossa roikkuu (synnytyksestä 3kk) ja piilottaa jonkin aikaa tätä raskautta. Ja tuskinpa kukaan kehtaa ihan hetkene kysellä mitään raskauteen viittaavaa
Vitamiineista oli puhetta.
Minäkin aloitin syömisen hieman ennen edellistä raskautta. Reilu vuoden olen nyt siis syönyt Multivita raskaus, D-vitamiini, Magneesium ja parin kuukauden ajan lisäksi kalsiumia. Pitäisi siis (kuten Annubellallakin) olla vitamiiniasiat kunnossa
Noiden lisäksi otan päivittäin kaksi Probiootti Plussaa.Siis miten ihminen voikin olla näin hätää kärsimässä yhden raskauden kanssa?
-S 4+5
Kyllä mäkin varmaan panikoin ainakin sinne np-ultraan saakka vaikka miten yrittäisin ajatella positiivisesti. Mulla on tommosia liuskatestejä ja yks cb digitesti, ni kyl ne tulee ihan varmasti jossain välissä pois tehtyä D Nyt tän päivän aikana on tissit turvonneet ihan mahdottomasti, nipistelee ja kiristää. Mulla on kans niiiin paljo ylipainoa et pelkään myös senkin takia...ja jos tää matkassa pysyy, niin saisin varmaan synnärille saakka pidettyy salassa. Lähtöpaino on nyt -3kg viime odotuksen alkuun nähden, ja mulle ei tullut odotusaikana kiloakaan lisää painoa...se laski siinä alussa melkein 10kg, ja sit ne tuli takas pikkuhiljaa mut alkupainon ohi ei menty.
D Nyt tän päivän aikana on tissit turvonneet ihan mahdottomasti, nipistelee ja kiristää. Mulla on kans niiiin paljo ylipainoa et pelkään myös senkin takia...ja jos tää matkassa pysyy, niin saisin varmaan synnärille saakka pidettyy salassa. Lähtöpaino on nyt -3kg viime odotuksen alkuun nähden, ja mulle ei tullut odotusaikana kiloakaan lisää painoa...se laski siinä alussa melkein 10kg, ja sit ne tuli takas pikkuhiljaa mut alkupainon ohi ei menty.:wave: Täällä kans yks keskenmenoo ja tuulimunaa pelkäävä.. Oli pakko ostaa pari Cb.n testiä ja toinen kulutettiin heti ja kyllähän siihen tuli 3+ mutta jotenkin ei vaan jaksaisi uskoa että ois tämmönen onni tapahtunu :/ mun on kyllä pakko mennä varhaisraskauden ultraan muuten kyllä sekoan Hattara+pup 5+3
Oli pakko ostaa pari Cb.n testiä ja toinen kulutettiin heti ja kyllähän siihen tuli 3+ mutta jotenkin ei vaan jaksaisi uskoa että ois tämmönen onni tapahtunu :/ mun on kyllä pakko mennä varhaisraskauden ultraan muuten kyllä sekoan Hattara+pup 5+3Minäkin kai voisin varovasti liittyä mukaan, kun äsken sain (vielä) aika hailakan plussan, mutta plussan kuitenkin.. Tämä olisi siis mulle toinen lapsi (esikoinen 5/11) ja miehelle kolmas, hällä ed. liitosta 7 vuotias poika. Tietoihin voi laittaa: LA 15.8./Minki/22v/KYS/toinen
Tämä oli sellainen "yllätysplussa", eli ed. synnytyksen jälkeen en ehtinyt hankkia kierukkaa, vaikka kuukautiset alkoivat muutama kk synnytyksen jälkeen. Ollaan sitten "menty riskillä" ja nyt tärppäsi.. Vähän sekavat on fiilikset vielä.. Mies ei vielä tiedä, sillä on töissä. Tosin minä jo eilen sanoin että meille tulee vauva... Katotaan nyt mitä sanoo kun kerron ja näytän testiä kun kotiutuu..
Oireita on vielä ainakin vähänlaisesti, hajuaisti on herkistynyt kuten viimeksikin. Kaamea väsymys vaivaa ja kuvottavaa oloa on pitkin päivää, eikä ruoka oikein maistuisi..
Taustaa sen verran vielä, että mulla taustalla masennus joka on hoidossa lääkkeillä.. Sitä asiaa varmaan joudutaan tässä katselemaan, sillä vajaa viikko sitten aloitettiin uusi lääke, enkä tiedä sen sopivuudesta raskausaikana. Edellisessä raskaudessa todettiin lievä radi, ja sen vuoksi käytiin säännöllisesti ä-polilla tarkistuksissa. Joudun varmaan taas tarkempaan syyniin. Lisänä on huomattava ylipaino, joten raskauden salailu onnistuu hyvin
Edellisestä synnytyksestä on kehittynyt pieni pelko, vaikka kaikki meni olosuhteisiin nähden hyvin. Synnytys kesti 18h (vesien menosta 21h) joten se oli raskas, kun ei siinä paljon nukuttu, vähän torkuttiin.. Kivut olivat lopussa ihan järkyttävät!
Jaa, josko jatkais toiste, ettei tuu tämän pidempää novellia
-Minki ja kyytiläinen 4+0-
Tämä oli sellainen "yllätysplussa", eli ed. synnytyksen jälkeen en ehtinyt hankkia kierukkaa, vaikka kuukautiset alkoivat muutama kk synnytyksen jälkeen. Ollaan sitten "menty riskillä" ja nyt tärppäsi.. Vähän sekavat on fiilikset vielä.. Mies ei vielä tiedä, sillä on töissä. Tosin minä jo eilen sanoin että meille tulee vauva... Katotaan nyt mitä sanoo kun kerron ja näytän testiä kun kotiutuu..
Oireita on vielä ainakin vähänlaisesti, hajuaisti on herkistynyt kuten viimeksikin. Kaamea väsymys vaivaa ja kuvottavaa oloa on pitkin päivää, eikä ruoka oikein maistuisi..
Taustaa sen verran vielä, että mulla taustalla masennus joka on hoidossa lääkkeillä.. Sitä asiaa varmaan joudutaan tässä katselemaan, sillä vajaa viikko sitten aloitettiin uusi lääke, enkä tiedä sen sopivuudesta raskausaikana. Edellisessä raskaudessa todettiin lievä radi, ja sen vuoksi käytiin säännöllisesti ä-polilla tarkistuksissa. Joudun varmaan taas tarkempaan syyniin. Lisänä on huomattava ylipaino, joten raskauden salailu onnistuu hyvin
Edellisestä synnytyksestä on kehittynyt pieni pelko, vaikka kaikki meni olosuhteisiin nähden hyvin. Synnytys kesti 18h (vesien menosta 21h) joten se oli raskas, kun ei siinä paljon nukuttu, vähän torkuttiin.. Kivut olivat lopussa ihan järkyttävät!
Jaa, josko jatkais toiste, ettei tuu tämän pidempää novellia
-Minki ja kyytiläinen 4+0-
Montakohan raskaustestiä me ollaan tällä porukalla jo saatu tehtyä ?
Ja monella on vielä kappale tai pari kaapissa jemmassa (niin on mullakin)...
On se vaan kumma, et sitä ei usko vaikka kuinka monta kertaa testais, kokoajan pitäs olla se plussatesti nenän edessä, että sitä vois vilkuilla. Töissäki tuntuu välillä et pitää vilkasta kännykän kamerasta et se plussa on vielä siellä
Mä olen vähän nyt kuuden vaiheilla että mennäkö sinne ar-ultraan vai ei. Toisaalta halu tietää, mutta toisaalta olen tällä kertaa huomattavasti maltillisempi näissä odotuksissani kun viimeksi. Nääh, katotaan sitten kun ollaan vähän pidemmällä.
Jennylle Onnittelut lakista :flower:
Pansku, älä niitä oireita murehdi vaan nauti siitä ettei niitä vielä ole
Lueskelin tossa muistiinpanoja, missä vaiheessa oireet viimeks alkoi, mulla on vielä viikkoa armonaikaa |O
Ja monella on vielä kappale tai pari kaapissa jemmassa (niin on mullakin)...
On se vaan kumma, et sitä ei usko vaikka kuinka monta kertaa testais, kokoajan pitäs olla se plussatesti nenän edessä, että sitä vois vilkuilla. Töissäki tuntuu välillä et pitää vilkasta kännykän kamerasta et se plussa on vielä siellä
Mä olen vähän nyt kuuden vaiheilla että mennäkö sinne ar-ultraan vai ei. Toisaalta halu tietää, mutta toisaalta olen tällä kertaa huomattavasti maltillisempi näissä odotuksissani kun viimeksi. Nääh, katotaan sitten kun ollaan vähän pidemmällä.
Jennylle Onnittelut lakista :flower:
Pansku, älä niitä oireita murehdi vaan nauti siitä ettei niitä vielä ole
Lueskelin tossa muistiinpanoja, missä vaiheessa oireet viimeks alkoi, mulla on vielä viikkoa armonaikaa |O
Kyllä täällä on keskenmeno vahvasti mielessä. Paljon enemmän mietin sitä millon alkaa vuoto kuin sitä että saisin tämän vauvan syliin. Tää tietysti johtuu siitä että takana 3 keskenmenoa ja tilastolliset mahdolliset onnistumiselle on 50-50. Mulla 2 noista keskenmenoista huomattiin np-ultrassa ja ennen niitä ultrattiin useaan otteeseen ja aina piti kaikki olla hyvin, sydän sykki ja kasvu tapahtui normaalisti. En siis usko että sikiössä ois mitään vikaa ollut, oma kroppa vaan taistelee raskautta vastaan. Tutkimuksissa ei löytyny mitään syytä, mutta ite tiedän omasta olostani ettei ne 3 olleet lähelläkään saman tuntoisia kun 2 onnistunutta raskauttani. Vaikka sitä sanotaan että keskenmenon riski on 1-2% luokkaa sen jälkeen kun syke on saatu näkyviin niin mulla se syke ei merkinnyt vielä mitään, elämä vaan loppui 10+ viikolla. Minä luulen että mikäli tämä raskaus etenee pitemmälle niin ainakin puoliväliin asti keskenmenoa pelkään ja sen jälkeen varmaan pelätään sitten kohtukuolemaa. En usko että minulla on enää mahdollisuutta onnelliseen ja huolettomaan odotukseen. Toivo aina elää, mut elämän realiteetit on aika hyvin tullut vasten kasvoja selväksi.
ahaa, kiitos selvennyksestä eli nyt 5+1 meneillään.
LA 7.8.2012, "ekaa odottamassa" (ikä 23v), ja ensimmäistä odotan.
Itsekin olen raskaudesta tiennyt vasta muutaman päivän, ja jo on käynyt keskenmeno mielessä. Nyt jo olen niin "kiintynyt" tähän seesaminsiemeneen x) Mulla on ollut vielä sellaista menkkamaista vatsakipua yli viikon ajan, luin että se voi olla ihan normaalia tai sitten merkki jostain vakavemmasta. Mutta täytyy vaan toivoa että kaikki menee hyvin. Luulen ettemme paljasta raskautta kenellekkään ulkopuoliselle ennen tuota maagista 12 viikkoa... Koska te olette alkaneet kertomaan raskaudesta muille?
Vanella
eli nyt 5+1 meneillään.LA 7.8.2012, "ekaa odottamassa" (ikä 23v), ja ensimmäistä odotan.
Itsekin olen raskaudesta tiennyt vasta muutaman päivän, ja jo on käynyt keskenmeno mielessä. Nyt jo olen niin "kiintynyt" tähän seesaminsiemeneen x) Mulla on ollut vielä sellaista menkkamaista vatsakipua yli viikon ajan, luin että se voi olla ihan normaalia tai sitten merkki jostain vakavemmasta. Mutta täytyy vaan toivoa että kaikki menee hyvin. Luulen ettemme paljasta raskautta kenellekkään ulkopuoliselle ennen tuota maagista 12 viikkoa... Koska te olette alkaneet kertomaan raskaudesta muille?
Vanella
Mun tekis toisaalta mieli kuuluttaa kaikille, mut oon vaan ekasta raskaudesta ja inttileskeysajasta tulleille nettitutuille kertonut kun haluan jollekkin pälpättää! Ihan vaan et jos meneekin kesken, niin ei tarvii selitellä ties kenelle. Eli me varmaan kerrotaan -jos maltetaan oottaa- sit kun on 12 viikkoo täynnä!
Minäki haluaisin kertoa kaikille! mut myös odotan vielä... Työssä olen parille hyvälle ystävälle sanonut kun oli sellaisia outoja tunteenpurkauksia :x eniten hirvittää oma äiti joka ei vielä haluaisi jälkikasvua :ashamed: oon lueskellut tuolta vinkkejä, mutta vielä ei kyllä ole soppelia löytyny...
mut myös odotan vielä... Työssä olen parille hyvälle ystävälle sanonut kun oli sellaisia outoja tunteenpurkauksia :x eniten hirvittää oma äiti joka ei vielä haluaisi jälkikasvua :ashamed: oon lueskellut tuolta vinkkejä, mutta vielä ei kyllä ole soppelia löytyny...