Sanle Onnea prinssistä! :flower:
Kytossa Onnea pikku prinssistä! :flower:
Ninzi Onnea pikku prinsessasta! :flower:
Saraella Onnea pikku prinsessasta! :flower:
Elsaliina Onnea pikku prinsessasta! :flower:
Pumppa Onnea pikku prinsessasta! :flower:
Aracia Onnea pikku prinsessasta! :flower:
AnskuliBanskuli Onnea pikku prinsessasta! :flower:
Inieh Toivon todella, että sinun kohdallasi vauvan painoarvio pitää paikkaansa, meillä suuri ero arvioissa lyhyessä ajassa tuli täytenä yllätyksenä. Tosin sekä Vintiön syntymän hetkellä läsnä ollut kätilö että minut leikannut lääkäri olivat kumpikin minut nähdessään tuumineet heti, että vauva painaa yli 4 kiloa. Olisipa äippäpolilla minut vielä torstaiaamuna tutkineista lääkäreistä jompi kumpi edes pohtinut asiaa... Toinen heistä oli tosin sama, joka arvioi minut myös ekassa yliaikakontrollissa, joten hän tuskin olisi mieltänsä muuttanut.
AEA88 Paljon tsemppiä torstaille jo nyt! Toivottavasti siellä alkavat asiat edetä toivomallasi tavalla.
Naistenklinikalle suuntaavat Ihan tiedoksi: kun me menimme yliaikakontrolliin, synnärin puolella oli sulku päällä ja siellä on ollut kova härdelli monena päivänä ja yönä peräkkäin. Toki tilanteet elävät, mutta kannattaa henkisesti varautua, että käynnistyksessä voi joutua kärvistelemään osastolla pitkään ja synnyttämään voidaan joutua lähettämään muualle. Ja kätilöt voivat olla yhtä aikaa vastuussa monesta synnyttäjästä ja avustamassa useita synnytyksiä, joten salissa voi olla pitkään kahdestaan tukihenkilön kanssa.
Synnytyskertomus
Torstaina 23.8. klo 5.14 holahti nestettä, josta en värin perusteella osannut sanoa, että mitä se on. Lapsiveden kun kuuluisi olla vaaleanpunaista, tämä oli kellertävää ja - varoitus!- limaistakin pyyhkiessä. Sitä holahti uudelleen parit siteelliset aamun aikana. Kun lähdimme kohti Naistenklinikkaa ja yliaikakontrollia klo 9, alkoi tuntua jo kipua, joka ei vastannut supistuksista kuulemaani luonnetta ollenkaan, sillä kipua oli jatkuvasti, mutta sitten se välillä yltyi hieman kovaemmaksi.
Naistenklinikalla odottaminen oli jo tuskaisempaa. Kerroin heti kontrolliin päästyäni kloi 10 oireistani ja sovittiin, että testataan lääkärin luona, mitä neste on. Sitä ennen piti olla käyrällä, jossa huolestuttiin pikkuisen perussykkeestä, joka oli 110 luokkaa. Siitä huolestuttiin sen verran, että minut vietiin toisen lääkärin luo ultrattavaksi (viereisen huoneen lääkärin luona oli toinen potilas kesken). Ultrassa todettiin, että kaikki on hyvin, vauvan perussyke oli vain nyt alhainen. (Painoarviota ei siinä tehty, joka näin jälkeenpäin harmittaa, sillä toinen, kokenut lääkäri olisi saattanut huomata epäsuhdan.)
Minut vietiin käyrälle, sitten lääkärin tarkistukseen. Lääkärin tarkistuksessa olin sen saman 2cm auki. Testiin testi ja todettiin, että se kellertävä neste oli todellakin lapsivettä, jossa oli varmaankin seassa myös limatulppaa. Minut laitettiin pidemmälle käyrälle ja siinä vaiheessa olo oli tuskainen ja kätilö totesi, että vaikkeivät tuntemukseni ole klassisia supistuksia, supistuksia ne selvästi ovat. Ja niitä tuli kahden minuutin välein, mutta välissä ei ollut lepotaukoa kivulta. Käyrän jälkeen lääkäri tutki minut uudelleen ja olin 4cm auki.
Siinä vaiheessa oli selvää, että kotiin emme enää lähde. Kätilö selvitti synnytysosaston tilannetta ja koska siellä oli sulku päällä, minulle järjesteltiin paikkaa osastolle tai mahdollisuutta mennä Kätilöopistolle. Kättäriltä löytyikin vapaa paikka ja mies oli jo menossa hakemaan autoa, kun kokenut lääkäri katsoi minua ja totesi, ettei hän voi hyvällä omalla tunnolla lähettää minua liikkeelle ja päätti vielä kerran kokeilla synnärin tilannetta. Meillä kävi tuuri: saimme paikan synnytyssaliin.
Kätilö kärräsi minut saliin ja siellä sain avukseni ilokaasun, josta olikin apua pitkin matkaa salissa ollessani. Tunnit vierivät, kätilöt vaihtuivat, mutta synnytys ei pahemmin edennyt. 4cm auki vaihtui viideksi, supistuksia tuli 2 minuutin välein, kipua tauotta. Sain kipupiikin, joka auttoi viemällä välikivun pois, joten sain hieman lepoa supistusten välillä. Sen jälkeen supistusten teho harveni myös pitkäksi aikaa. Minulle laitettiin okstosiinitippa suppareita vahvistamaan klo 17.30 ensimmäisen kerran ja sitä lisättiin useita kertoja.
Sinnittelin pitkään ilokaasulla, mutta kätilön kanssa tulimme siihen tulokseen, että alan olla sen verran uupunut, että laitetaan epiduraali kun anestesialääkäri on lähellä. Epiduraali laitettiin 22.30. Sen laittaminen epäonnistui ekalla kerralla, mutta toinen yritys toi kivuttoman tilan ja supparien paikat näin vain ruudulla. Kun kaksi tuntia alkoi tulla täyteen, supistuskipu palasi aiempaa voimakkaampana ja sain uuden annoksen. Sain vielä kolmannenkin kerran lisää, mutta kaksi uutta annosta eivät kovinkaan hyvin enää auttaneet ja samaan aikaan oksitosiinilla vahvistetut supistukset olivat koko ajan kovempia ja kovempia, mutta synnytys ei edennyt: 6cm auki olin pitkään, mutta vauva ei laskeutunut ja tarvitsin epiduraalista huolimatta ilokaasua.
Lääkäri päätti klo 1.30, että tehdään sektio. Se oli helpotus, sillä voimani alkoivat olla lopussa, synnytys ei edennyt mihinkään suuntaan ja vauva pysyi koko ajan ylhäällä. Pikkuisemme saapuikin lopulta maailmaan kiireellisellä sektiolla klo 2.16.
Olin ihan uupunut salissa ja nukuin melkein koko leikkauksen ajan. Kuulin kuitenkin maailman ihanimman äänen: rakkaan pikkuisen ekan, tomeran äänimerkin ja olin niin onnellinen, kun pikkuinen nostettiin hetkeksi nähtäväkseni.:heart:
Minut vietiin heräämöön ja mies pääsi seuraamaan pikkuisen punnitsemista ja mittausta. Mies tuli vieraakseni heräämöön ja siellä kuulin ensimmäistä kertaa, että rakas pikkuisemme on 54cm pitkä ja painaa 4505 grammaa. Silloin minun piti kyllä kysyä kaksi kertaa, että kuulinko nyt varmasti oikein... Leikkaava lääkäri totesi salissa, ettei vauvamme kokoinen pikkuinen olisi minusta mahtunut alatiesynnytyksellä. Lantioni ei ollut tarpeeksi leveä. (Myöhemmin keskustelun yhteydessä hän arvioi, että noin 3500g vauva olisi mahtunut.)
Paljon tsemppiä kärvistelijöille, kyllä ne rakkaat pikkuiset sieltä ilmestyvät!
Luckygirl & Vintiö 4vrk