emilien siis tiedän että mulla hormonit jyllää nyt maidonnoususta ym mutta aloin itkee ku luin sun kertomusta! ihan sika jännittävää, onnea paljon, jotenki ihan uskomatonta ! tuntuu ettei nyt löydä ees oikeita sanoja, en ymmärrä miten nyt noin liikutuin
jeppis eli meidän poika sitten synty torstaina niinku tiedossa oli. klo 12.00 päästiin leikkaus saliin, sitä ennen oli pieniä perhosia vatsassa mutta heti ku
salin ovet laitettiin kiinni ja kömmin leikkauspöydälle kylkiasentoon valmiina ottamaan epiduraalin ja spinaalin vastaan niin johan alko hengitys takkuamaan ja sydän lyömään tuhatta ja sataa. "yritä hengitellä rauhallisesti" sanoi kätilö ja hymyili ja yritinki mut oli kyl pirun jännittävää. päässä vaan soi et nyt se tapahtuu et nyt se syntyy. no siinä sitten olin tisseistä alaspäin puuduksissa ja käänsivät selin makuulle, mies saapu saliin ja klo 13.01 alotettiin leikkaus. siinä meni sitten se 10min että lapsi oli ulkona, tosiaan tuntu vaan että joku "leipoo" masua, välistä vähän hymyilytti kun eräs isokokosempi hoitaja/kätilö joutu tulee auttamaan lapsen ulos kun ei leikkauskohta antanu periksi juurikaan ja leikkaava lääkäri oli aika pienikokoinen nainen
no poikaa ei tarttenu pahemmin herätellä, alko temperamenttisesti rääkymään siihen asti että pääs siinä mun rinnalla käväseen. oltiin siinä sitten hetken ja anestesia lääkäri napsi kuvia meistä ihan innoissaan ku mikäki ammattikuvaaja ja sitten mua alettiin kursia kasaan, mies ja vauva lähti tässä kohtiin osastolle mua odottelemaan/mittailemaan vauvan yms. heräämössä vietin tuskallisen puoltoist tuntia, yritin nukkua mutta ei siitä mitään tullut kun vauvaa olis halunnut vaan päästä "hoitamaan". kätilö tuli sitten hakemaan mut osastolle ja selväks teki kaikki ekan päivän jutut, eli en tosiaan nouse sängystä kertaakaan, virtsa katetri pysyy paikoillaan seuraavaan aamuun asti ja ainaku on joku pieniki juttu niin summeria pitää painaa. no sillä sitten mentiin. hyvin alko poika syömään tissillä, muutenki aivan ihastuttava tapaus. isoveli on vielä hieman hukassa roolissaan mutta nyt jo osoittelee unissaan liikkuvaa vauvaa ja kertoo hirveästi jotain juttuja ja hymyilee
silittää ei ole vielä halunnut. kyllä tää varmaan tästä. tuntuu et voisin jaaritella vaikka kuinka kauan sairaalasta olosta ja vauvasta ja ihan vaan kaikesta mutta ehkäpä palailen nyt omiin ihanuus sfääreihini
oli ihan järkyttävästi tullut tekstiä, yritin lukea kaikki mutta ei jäänyt mitään mieleen emilienin tekstin jälkeen
yritän paremmin seuraavalla kerralla. toivottavasti mun ulosanti ei ollut kauhean sekavaa, kirjotan jossain ihme hekumassa tätä!
samunäiti ja alex 2pv :heart: