heipä hei :wave:
tulin kertoilemaan, että
meille syntyi VIHDOINKIN tyttö vauva keskiviikkona! :heart: eilen jo kotiuduttiin. 3,460kg, 48cm, 34,5cm py. Pieni syntyi sitten niin vauhdilla, että synnytyksen kestoks laskettiin 3h, 27min. (ensimmäisestä supistuksesta vauvan syntymään, koska mulla ei oo mitään tietoa koska supistukset säännöllistyi) ja pieni tosiaan syntyi ambulanssi miesten avustuksella meidän kotisohvalle
synnytyskertomus: (ajoista ei sitten ole mitään hajua.)
aamulla heräsin minuuttia vaille 8, ensimmäiseen supistukseen. supistus oli täysin samanlainen kun mitä mulla on ollu jo viikkotolkulla. nousin sängystä, ja menin alakertaan keittämään kahvia. supistuksia tuli 2min-10min haarukalla, ja ajattelinkin että tää on taas tätä, mitä on koko ajan ollut. esikoinenkin siinä sitten hetken päästä heräs, ja mä keittelin ja syötin hälle aamupuuron ja aamumaidon. sitten alko supistukset sattumaan sen verran, että kävin karjuun miehelle että nousee sängystä ja tulee katsomaan esikoista kun minä menen hetkeks istumaan kuumaan suihkuun jos helpottais. (tässä vaiheessa vasta kävi mielessä että oliskohan synnytys käynnistyMÄSSÄ.. en siis ymmärtäny vieläkään että se on jo käynnistynyt.) siinä hetki tapeltiin miehen kans, kun hän tosiaan oli vähän kiukkunen ja yllätys yllätys krapulassa. menin loppujen lopuks suihkuun, ja siellä pystyin oleen ihan hyvin. pesin hiukset ja istuskelin siellä jonkun n. puolisen tuntia. kun tulin suihkusta pois, alko supistukset oleen jo pirun kipeitä. siinä vaiheessa ymmärsin että synnytys on käynnistynyt. soitin heti äidille, että vois lähtee töistä meille päin noutaan esikoista ja heittään mut ja miehen vammalaan synnyttämään. sitten alko tapahtuun rytinällä. (kello oli jotain puoli 11.) kivut alko koveneen supistus supistukselta, ja välit alko ilmeisesti tiheneen. kiljuin tässä vaiheessa miehelle, että laittaa sitten pikkasen vauhtia ja pakkaa mun sairaalakassin loppuun ja esikoiselle hoitolaukun, minä en siihen enää pysty. istuin sohvalla, ja aina kun tuli supistus, vinguin ja välillä huusin. 6min sen jälkeen kun ekan kerran soitin äidille että lähtee tuleen, soitin uudestaan, että nyt tulee kiire ja laittaa vauhtia. äiti meinas puhelun aikana lentää naamalleen rappusissa kun laitto juoksuks.
15 min puhelun jälkeen äiti saapu paikalle. mua sattu aivan helvetisti, eikä mitään tietoa kuinka useeseen supistuksia tulee. äiti katto mua hetken aikaa, ja kysy että jos hän soittaa tayssiin, että pitäskö hänen kuitenki soittaa ambulanssi. sillä välin ku äiti soitti tayssiin, mulla nousi kivut vaan entisestään, ja joka supistuksella huusin kirjaimellisesti täyttä kurkkua. puhelin toisessa päässä ollu kätilö käski äidin kysyä multa että ponnistuttaako. sanoin että ei. meni minuutti, ja alko ponnistuttaa. kiljuin äidille että soittaa äkkiä ambulanssin, lapsi syntyy nyt! yritin ettiä asentoo missä ei ponnistuta niin paljoa, ja päädyin kyljelleni. ambulanssilla ei tosiaankaan menny kauaa, mutta helvetti se tuntu vuodelta ku yritin pidättäytyä ponnistamasta. huusin vaan täyttä kurkkua "apua, apua tää syntyy nyt!" parin minuutin sisällä tästä oli mun ympärillä älyttömästi miehiä
joku sano että saan ponnistaa heti kun siltä tuntuu. ponnistin sitten saman tien ja ekalla ponnistuksella hajos kalvot, ja vedet ryöpsähti. sitten mun käskettiin mennä selälleen ja ponnisteleen kun siltä tuntuu. 2-3 ponnistusta ja tyttö oli ulkona :heart: mä olin tietenkin ihan huolissaan onko vauva kunnossa ja sitä siinä toistelinkin useeseen otteeseen. äiti oli ponnistuksen alussa poistunu esikoisen kans ja lähteny ajamaan kotiin. mies sai leikata napanuoran ja meidät kuljetettiin tayssiin.
en ihan ollu suunnitellu syöksysynnytystä tai kotisynnytystä, mutta mulle jäi todella hyvä fiilis.
ei jääny mitään traumoja, ja tästä synnytyksestä jäi paljon parempi mieli kun esikoisen synnytyksestä. oli siis mukava synnytys, vaikka olikin aika hurja kokemus
mies parkakin oli ihan sekasin. sillon aamulla tosiaan hän huus mulle, kun ei tajunnu mun hoputtamista. ei se ymmärtäny yhtään että tulee kiire ja että mulla alko oleen aika kovat kivut. hän oli pakannu mun sairaalakassiin esikoisen tavarat ja antanu mun äidin mukaan
oman hammasharjansakin se oli laittanu mun hammasharjan tilalle. oli pikkusen sekaisin
mutta ei mikään ihme!
pieni synty tosiaan viikoilla 40+6. klo: 11.27. aivan ihana tyttö! :heart:
verta menetin vähän päälle 2litraa, ja olinkin sitten tiputuksessa ja sain rautalääkkeet, joita pitää syödä jälkitarkastukseen asti. ei tullu repeämiä, eikä myöskään tikkejä. ihanaa ihanaa
ja luojan kiitos, tää ei tapahtunu tiista/keskiviikko välisenä yönä! mies oli tosiaan juomassa ja kotiutu vasta puol 4 aikoihin aamuyöstä. mä olisin synnyttäny yksin, ilman apua kotona, kun en olisi ymmärtänyt soittaa ambulanssia paikalle. mulla kävi todella hyvä tuuri!
emilien ja prinsessa 2 päivää :heart: