Enpä ole nyt viikkoon tänne ehtinyt vilkuilemaan. Meille syntyi viikko sitten 12.8.
poika viikoilla 39+0 ja mitoin 52 cm ja 3788 g. On kyllä touhua sen jälkeen riittänyt. Ne on loppumetrit turhauttavia: siis tsemppiä vielä odottaville, ja onnea nyytin saaneille.
On se kumma kuinka itsestään selvältä tuntuu, että nyt meillä on toi poitsu tossa
Mun synnytyskertomusta seuraavaksi. Olen siis synnytyspelkoinen ja pelkopolilla käynty pari kertaa. Tämä oli oikein positiivinen kokemus suhteessa pelkooni lukuunottamatta ponnistusvaihetta.
Synnytyskertomusta
Mulla supisteli aamu viidestä alkaen epäsäännöllisesti semmoinen 13 tuntia. Ei ollut hirveän kuluttavaa, koska sain nukuttuakin välillä ja tuntuivat suurimmaksi osaksi lieviltä. Käytiin miehen kanssa myös pitkällä lenkillä, että vähän vauhdittuis homma.
Klo 18 heräsin päikkäreiltä kovempaan supistukseen ja vähän lorahti jotain, supistukset säännöllistyivät tässä alle 10 minuuttiin. Sitten puuhailin tunnin jotain, ja klo 19 meni vedet, niin ettei ollut epäilystäkään, mitä se tavara oli. Supistukset koveni heti. Laitoin
TENS-laitteen elektrodit selkään kiinni. Tai siis mies laittoi, ja aloin sähköttämään itseäni
Ja se muuten auttoi! Kestin supistukset oikein hyvin. Lähdettiin synnärille saman tien, koska ajattelin, että kohdun suu on varmaan hyvinkin jo auennut, kun lähtökohtaisesti olin jo 2 cm auki.
Matkaa meillä on vain 15 min synnärille. Matkalla vettä lorahteli lisää. Vaikka oli varahousut mukana, nekin kastui heti, kun vaihdoin ne parkkiksella jalkaani
Oli jotenkin ylen huvittavaa. Jaksoin hyvin naureskella tälle, koska TENS (en jaksa lopettaa hehkuttamista!) auttoi niin hyvin. Käyrien jälkeen tehtiin sisätutkimus ja 5 cm olin auki. Olin tosi tyytyväinen.
Siirryttiin saliin, ja sanottiin, että epiduraalin saan, koska haluan vaan. Kivunlievityksen suhteen sain erityishuomiota, koska olin pelkopoliasiakas. Kun tuntui, että kestän vielä hetken, pyysin epiduraalin, sillä tässä kohtaa TENS-lätkät piti ottaa pois, ja ajattelin, että olo hankaloituu ja huomattavasti. Onneksi supparit vähän heikkeni kun puudutusta varten asetuin sängylle. Kokenut lääkäri puudutti sutjakkaa, ja puudutus auttoi täydellisesti
Avautuminen kuitenkin edistyi hyvin, eikä oksitosiinia tarvittu. Olin liikkeessä paljon, jotta homma edistyisi. Jumppapallolla enimmäkseen. Sain myös lisäannoksen puudutetta, ja taas auttoi.
Ponnistustarvetta ei tullut missään vaiheessa, joten kun puudutus lähti poistumaan, toisen annoksen jälkeen, aloin ponnistaa. Ei tuntunut hyvältä, mutta auttoi hieman kipuun, joten ponnistelin, kun en muuta voinut. Kipu oli kyllä aikas kestämätöntä, semmoista kuin ajattelinkin etukäteen. Ikävintä oli, etten luottanut homman etenevän mihinkään, koska siltä ei tuntunut. Kätilö oli vähän ikävä, koska ei minusta informoinut ja opastanut tarpeeksi, ja hävisi välillä sivukopperoon tekemään muuta. Sain myös ohjetta ponnistaa seisaaltaan, ja olin ihan hoomoilasena, miten se onnistuu, mutten siinäkään oikein saanut opastusta.
Lopulta päädyttiin kylkiasentoon, joka oli siitä mahtavaa, että oltiin sitten miehen kanssa haliotteessa lopun ajan hänen tukiessa jalkaani ilmassa, ja minun puristaessa häntä kaulan ja selän takaa. Se oli paras kivunlievitys siinä vaiheessa. Tai no ehkä pienen epi-lisäannoksen jälkeen, joka oli mahtava siinä suhteessa, että uskalsin paremmin ponnistaa, kun hieman kipu lieveni. Sain myös pudendaalipuudutuksen. Enpä tiedä auttoiko -en usko- on yleensäkin tosi epävarma puudute.
35 min oli aktiivista ponnistusta. Loppu oli tosi inhottava, kun kova kiristys jäi tosiaan ponnistusten väliinkin vauva ollessa jo melkei ulkona. Episiotomia tehtiin (on muuten parantunut tosi hyvin
). Ja yhtäkkiä helpotti, kun vauva oli ulkona. Hän rääkäisi heti niin, ettei jäänyt epäselvää, että henki kulkee. Tosin oltiin sitten tunti tarkkailussa, kun vähän jäätiin tiheää hengitystä seuraamaan. Se oli jotenkin niin itsestään selvää, että tossa toi meidän vauva on, ettei tullut mitään sellaista suurta liikutuksen tunnetta. Mutta sellainen suuri kiitollisuuden, helpotuksen ja tyytyväisyyden olo.
Semmoinen sepustus.
-Mennikkö ja ihanainen poika