Elokuun Epelit 2012 jatkoilee

Meilläkin on noita unessa pysymisen vaikeuksia. Nukkuu kyllä vaunuissa ulkona, mutta kun en uskalla jättää tuonne kerrostalon pihalle kyllä lasta. Eikä ole parvekkeita tms. Pitää sitten itse olla pihalla kokoajan, jos haluaa lapsen nukkuvan pitkään.
Yöunillekin nukahtaa hyvin, mutta ei pysy siinä unessa, vaan heräilee aina sitten seurustelemaan.

Tuttia
edelleenkin opetellaan vaihtelevalla menestyksellä. Joinan päivinä saa hyvin menemään, toisina ei ollenkaan. Katotaan sitten koska luovutan kokonaa, vielä olen kyllä opetuskannalla, kun autossa ja vaunuissa olisi hyvä sitä saada menemään. Ja jos sillä sais itekseen nukahtamaan jossain vaiheessa niin olisi kyllä unelmahomma. Nyt kun nukuttelen tissillä.

Meilläkin on tällainen turvan hakija tämä tytteröinen. Ei itsekseen kyllä jää mihinkään, vaan huuto kuuluu pienen hetken päästä. Onneksi kyllä sitten voi olla jkv. irti, että viihtyy lelukaaren alla tai sitterissä, kunhan nyt välistä näkee, ettei ole yksin jäänyt.

Taitoja
on meillä kertynyt viimeisen 2 vkon aikana huimasti. Kääntyy molemmille kyljille, on löytänyt katseellaankin kädet jo ja tykkää käsillä tunnustella esineitä, vaikka kiinni niistä ei saa. Kauan jaksaa värkätä minun käden kanssa ja omatkin sormet on mukavia tunnustella. Seuraa esineitä ja ihmisiä katseella. Ja tuntuu, ettei mene enää kauan, että kääntyy selältä vatsalleen. Kun tuossa kylkiasennossa on vääntämässä nyt jo ahkerasti itseään vatsalle, mutta käsi on vielä tiellä. Jalan on tajunnut jo heittää niin, että helppo olisi siltä osin kääntyä, mutta ei taida vielä voimat ihan riittää. Olishan tuo aikaisin oikeastaan, kun pojilla on ollut 4kk iässä vasta moiset hommat mielessä. Juttelua on jo mahdottomasti :heart:

Tissit on täynnä jo kans tuon 4h jälkeen, mutta meillä käytetään tuota tissiä tuttina, joten sinne on tainnut tulla viestiä tarpeesta enemmän kuin sitä oikeasti on.

Pumppa ja tyttö 2,5kk
 
Imetys Unohdin kysyä, onko muilla sellaista probleemaa kun. Vaavi tahtoo välistä ottaa tosi napakasti nännistä kiinni,ikään kuin nipistää sen ikenien väliin ja sehän sattuu ihan perkuleesti. Miten ihmeessä tommosesta pääsee eroon. Nyt vaan ynähdän kivusta ja tissi lähtee suusta hiivatin kyytiä. |O

Tutti Täälläkään ei poitsu edelleenkään osaa itse sitä syödä. Melkeempä luovutankin jo, siinäpähän ei opi syömään, mitä sitten. Eipä tartte oraville antaa :D
Tympeää vain tällä hetkellä on se että jos tuttia haluaisi mutustaa on minun tai iskän sitä pidettävä kiinni jotta herra saa sitä syödä. Eihän siinä mitään, käsi vaan tuppaa puutumaan. Onneksi ei tuttia kaipaa kuin nukkuessaan. Joskus tuetaan sitä kevyesti harsolla, vaan poika on tosiaan kova huiskimaan joten pitkään se tutti ei suussa tuollakaan pysy.

Tissit Itsellä ei kumma kyllä täyty vasta kuin yön aikana. Testailin tuon imettämällä illasta ja vasta aamulla on rinta täysi. Eli melko pitkään menee itsellä ennenkuin maitoa tulvii yli.

Jyväpussi Tuokin on käynyt itsellä mielessä, kun laskee lämpöisestä sylistä pojan kylmään sänkyyn. Eihän sellaiseen ole itsestäkään kiva sujahtaa :LOL:
Pitääpä mahdollisesti testata tuota pussukkaa.

Samunäiti Itsellä tuli vain mieleen ettei ole välttämättä hyvä että lapsi oppii nukahtamaan vain jos minä tai iskä on vieressä. :) Ongelmia saattaa tulla jos pitääkin nukahtaa itsekseen, jos me vaikka ei ollakaan kotosalla..

Ihanaahan tuo on napata pikkumies välistä viereen ja tuhista yhdessä, on ihana jos pienellä on sylissä turvallinen olo, niinhän sen pitääkin olla. Kerkeäähän tuo itsenäistyä sitten aikuisena, kuhan ei peräkammarin pojaksi jää :LOL:

Olipa muuten ihana kun tulin viimeksi kotiin kun käväisin kaupungilla ja poika oli isänsä kanssa kotona kahdestaan. Tulimpa ovesta sisään ja iskä tuli pojan kanssa katsomaan kuka tuli, voi sitä aurinkoista hymyä minkä poika äipälleen antoi :) :heart:
 
Nukuttamisessa meillä on myös ollut käytössä tuo kapalointi+hytkytys+tutti suuhun+laulaminen kombo. Tuttia ei kyllä imeskele, mutta kun sen siinä suussa onnistuu jotenkin vähän pitämään niin rauhottaa kummasti huutoa. Tuntuu että kunhan saa kädet ja suun rauhottumaan, niin loppu hoituu itsestään, mutta tuo onkin helpommin sanottu kuin tehty. Myös se vauvahieronta auttoi. Lämpimästi pukeminenkin usein rauhottaa (varmaan vähän sama kuin kaurapussi). Vaunuissa lenkkeillen viimeistään nukahtaa..

Päivärytmi on viimein löytänyt tiensä meille, jei! Aamupäivällä ja illasta lyhkäiset tunnin unet ja siinä välissä päivällä 3-4 tunnin unet. Niillä jaksaa melkein... illasta on kyllä silti aina väsy, mutta sittenpähän nukkuu :) Imetyskerrat on vähentyneet hurjasti n. 6/päivä. Tilanteet muuttuu kuitenkin nopeasti, joten saas nähdä mihin seuraavaksi päädytään...

Tutti... oon myös nyt vaihteeksi luovuttanut.. Unirätti nyt kokeilussa, semmoinen millä on pää. Sille voi vähän lörpötellä ennen kuin uni tulee, ja sen voi kivasti myös tunkea suuhun :)

No nyt kun on vaihteeksi muut asiat mallillaan, niin seuraava huolenaihe on toi poitsun liikkumattomuus. Kaikkea sitä kanssa alkaa murehtia, kun pitäis ennemmin nauttia vauva-ajasta. Poika ei siis tykkää olla mahallaan, ja pään kannattelu huonoa, mutta milläs harjoittelet, jos toinen ei suostu vatsallaan kölliä. No kyllä se nyt jo enempi, mutta mutta... Heti ruokailun jälkeen ois virkeimmillään, mutta sillon jos laittaa, niin ruokalasti lentää ulos. Ikää on nyt siis pian jo 3 kk. Muutenkin liikkumismotivaatio on ehkä vähän huono (ei ole paljon vertailukohtia..). Potkiskelee kyllä ja huitoo, mutta ei pyri mun nähdäkseni kylelleen tms. Nyt huomasin kyllä, että kädet pikkuhiljaa löytyy, kun tavoittelee ja tunnustelee esineitä jonkun verran ja suuhun niitä viedään :) Maanantain neuvolan neuvoja odotellessa.
 
Viimeksi muokattu:
NP
Alkuperäinen kirjoittaja mennikkö;27487981:
seuraava huolenaihe on toi poitsun liikkumattomuus. -- Poika ei siis tykkää olla mahallaan, ja pään kannattelu huonoa, mutta milläs harjoittelet, jos toinen ei suostu vatsallaan kölliä. -- Heti ruokailun jälkeen ois virkeimmillään, mutta sillon jos laittaa, niin ruokalasti lentää ulos. Ikää on nyt siis pian jo 3 kk. Muutenkin liikkumismotivaatio on ehkä vähän huono
Täällä on ihan samanlainen tilanne. :) Neuvola ens viikolla, katsotaan mitä sanoo th.
 
Täällä ollaan kuin perseelleenammuttu karhu.
Mulla on taas ilmeisesti rintatulehdus ja perkele se on taas joku hel*** viikonloppu niinkuin aina mun tuurilla. Miksei nämä voi koskaan alkaa viikolla. Ei niin ei. Kun täytyy aina mennä sinne samperin yhteispäivystykseen.

Saa alkaa kohta asunnonvuokraaja maksaa noita mun lääkärikäyntejä ja antibioottilaskuja. Täällä asunnossa vaan vetää niin paljon ja pattereita ei saa isommalle niin ei kait se ole ihmekään jos tulee koko ajan joku samperin tulehdus.

Seuraavaksi lähtee raivopäinen viesti isännöitsijälle.

:kieh::kieh::kieh::kieh:

Helpotti. :D
 
SS: Toivottavasti ei oo taas iskeny tulehdus! Onko kukaan sanonu et tulehdus voi tulla vaikka suojais rinnat kylmältä ja vedolta, eli pitää suojata koko kroppa. Eli pää, kädet jne. Eli ei kannata ulkoilla ilman käsineitä tai hattua. Itselle tää oli aika yllätys...

Täällä syötetään jo kanaa ja hyvin maistui molemmille. Soseet teen pääasiassa itse ja kerrallareilun satsin.
 
Huomenta! ja hyvää isänpäivää jokaiseen kotiin!

Pikkuinen askarteli äidin avustuksella kortin isilleen , ja viedään aamiainen vuoteeseen. paras lahjoista on pikkuisen ihana hymy, joten en ostanut mitään sen kummempaa lahjaa.

Rintatulehdus: Mulla on ollut pari kertaa se tiehyttukos, joka on helppo "diagnosoida", ja lisäksi rinta oli kylmien kelien alettua tosi arka ja kipeä muutaman päivän ja lisäksi oli hirveä väsymys ja flunssainen olo. Koska ei kuume noussut, en mennyt lääkäriin. Otin buranaa muutamia kertoja ja haudoin rintaa kaalilla sekä imetin usein vaikka se sattuikin. Meni ohi, mutta opin laittamaan kaulaliinaa/villapaitaa rintojen päälle ja takki visusti kiinni.

Penni ja pikkunen 3,5kk
 
Hyvää isänpäivää kaikille elokuisten isille! :)

Isänpäivää olemme viettäneet kaikessa rauhassa. Mies sai lahjaksi lempisarjansa uusimman tuotankokauden ja lahjakortin. Tein myös miehelle kakun, jossa luki sokerimassakoristeessa Hyvää Isänpäivää. Ruokana oli tietenkin miehen lempiruokaa eli hän sai sushia ja pizzaa. Aadakin lahjoi isäänsä: isukki sai ihania hymyjä heti aamusta ja neiti oppi pitämään helistintä kummassakin kädessään.

Myy-Maria ja Ninnu Lämpimästi tervetuloa mukaan! :)

Taidot Aada on jo pitkään jokellellut valtavasti. Neidiltä ei meinaa saada suunvuoroa!:LOL: Nyt viikon sisään äänimaailma on kehittynyt entisestään ja uusia sävyjä ja ääniä on kuultu. Aada osaa hienosti kannattaa päätään ja sätkii kovasti aina, kun on selällään. Vielä ei ole käännytty vatsalleen, mutta kovasti sitä suunnitellaan, sillä monesti neiti on lähellä käynyt. Veikkaisin, etteivät voimat vielä riitä. Aada on jo pitkään kääntynyt kyljelleen, vaihtanut puolta ja päätä käännetään välillä puolelta toiselle todella huimaa vauhtia. Aada seuraa hienosti katsellaan. Kädet keksittiin oikein kunnolla viikolla, etenkin oikeaa kättä kohotetaan ilolla ilmaan ja tapitetaan sen jälkeen pitkät pätkät. Aadan lempipuuha on tarrata äidin sormeen ja puristaa lujaa. Kokeilin jo viikko sitten puuhamaton helistimen kanssa tarraamista ja silloin se onnistui, kun hieman auttoi. Nyt neiti tarrasi helistimeen ihan itse, kun sen toi lähelle. Helistin pysyy nyt kummassakin kädessä ja sitä heiluteltiin riemulla.:)

Parisuhdemenot Olemme miehen kanssa olleet juhlistamassa kihlapäiväämme kahden kesken aterialla ravintolassa. Siihen meni matkoineen nelisen tuntia. Sinä aikana äitini oli hoitamassa Aadaa. Etukäteen mietin, että miten homma sujuu, mutta hyvin meni. Maltoimme olla soittelematta, että kuinka sujuu... Suurempi koitinkivi on edessä ensi kuun alussa, kun edessä on miehen firman pikkujoulut. Silloin Aada tarvitsee hoitoa puolesta päivästä yön yli. Aiommekin kutsua apuun molemmat isoäidit, joten kummallekaan vastuu ei tule liian suureksi. Silloin tulee varmasti soitettua kuulumiset ja ikävä tulee, sillä siihen riittää lyhytkin aika. Olimme harkinneet, että isoäidit tuovat Aadan meille hotelliin, joten pikkuinen olisi hoidettavana noin 8-9h, mutta sitten tuumimme, että saamme pikkujouluista hyvää parisuhde aikaa kahdestaan. Näissä pikkujouluissa on aina pointtina hyvät ateriat, lounas ja illallinen, ja siinä välissä on jotakin kivaa tekemistä (aiempina vuosina on mm. keilattu, käyty konsertissa ja opittu pelaamaan biljardia) ja ilta päättyy illanviettoon hotellilla rennon jutustelun parissa. Yöpyminen hotellissa on myös osa pikkujoulua ja seuraana aamuna aamiaisella usein tapaa tuttuja ja vaihdetaan fiiliksiä ohjelmista ennen kotiin suuntaamista.

Jälkitarkastus oli perjantaina ja olen toipunut hyvin. Suoria vatsalihaksia en vielä saa tehdä. Kävimme läpi raskauden, synnytyksen ja synnytyksen jälkeisen ajan. Juttelimme myös seuraavasta raskaudesta; vuoden taukoa suositeltiin. Lääkäri totesi, että tyttäreni suuren koon vuoksi seuraavalla kerralla minulla on edessä sokerinrasituskoe kahdesti ja pääsen synnytystapa-arvioon, jossa kannattaa huolella tarkistaa vauvan koko. Lääkäri jopa epäili, että edessä saattaa olla suoraan suunniteltu sektio.
Lääkäri oli uuden kotialueemme neuvolalääkäri ja todella mukava ja asiansa tunteva. Jäi hyvä kuva visiitistä ja luotin häneen huomattavasti enemmän kuin vanhan terveyskeskukseni neuvolalääkäriin.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! :)

Luckygirl & Aada 2kk2vk4vrk
 
Nippe En tiennyt tuota kyllä ollenkaan, eli kunnolla päälle ulkona eikä vain yrittää noita rintoja suojata. :O

Tällä kertaa ei kuume lähtenyt nousemaan, haudoin tuota rintaa kuin mielipuoli lämpöisellä kaurapussukalla, nukuinkin se kainalossa ja imetin minkä kerkesin. Parissa päivässä tisu parani eikä lääkäriin tarvinnu lähteä! Jipii!:D

Torstaina olisi neuvolakäynti ja poika saa rokotukset.
Sitä odotellessa mukavaa viikkoa kaikille! :)
 
Isänpäivää vietettiin meilläkin rennosti kotosalla. Oma isäni vaimoineen kävi kahvittelemassa illalla. Leivoin sieni-pekonipiirakan ja sitruunatortun marenkihunnulla. Sitruunatorttu on kyllä namia!

Parisuhdeaikaa ei liikaa ole ollut. Tosin iltaisin jää onneksi aikuisten aikaa, kun lapset menevät nukkumaan, vauvakin nykyään jo ysin maissa. Kahden lapsen ilta tai yöhoidon järkkääminen on kinkkisempää kuin yhden. Joulukuun alkupuolella molemmat menevät mummille yökylään, kun menemme yhdessä juhlimaan. Vauvalle tämä on eka kerta. Muru saa oman sängyn mukaan. Leffaankin tekisi mieli mennä miehen kanssa yhdessä, mutta saapa nähdä onnistuuko se milloin.

Vauva kehittyy silmissä, ihana seurata! Kädet alkaa ehkä hiljalleen löytyä, voelä ei kyllä tavarat pysy kädessä. Jokeltelua ja ääneen nauramista (sillai kähisten) on paljon. Muutenkin kyllä melkoinen hymytyttö! Meillä on taas alettu nukkumaan kunnon iltapäiväunia, ihanaa! Rauhoittaa sitten iltojakin. Nyt on taas yöllä herätty syömään viiden maissa. Oikeastaan se on tosi hyvä, koska sitten heräillään ihan itse kahdeksalta ja ehdittä ekoille päikkäreille ennen kymmentä (helpottaa liikkeelle pääsyä esikoisen kanssa).

Omaa napaa: oon saanu itteäni ihanasti niskasta kiinni syömisen ja liikunnan kanssa. Päätin, että 6,5 kiloa lähtee vuoden loppuun mennessä. Tänään vaaka näytti yli 2 kiloa vähemmän kuin viime viikolla. Nestettä varmaan suurin osa, mutta tuntuu jo, kun saa vanhat farkut (isoimmat) taas jalkaan. Tähän asti menny vaan äitiysfarkut. Ihanaa myös, kun on taas päässyt rakkaan hevosharrastuksen pariin. Alkuun nyt vaan kahdesti viikossa, joulun jälkeen haaveilen lisätallipäivistä :) tosi kiva fiiliskin ollut tämän myötä. Ruokaa pyrin syömään peruskulutukseni verran ja kalorivaje tulkoon sitten imettämisestä ja liikunnasta. Oikeestaan vaan herkut on tullu katsittua ja annosmäärät viilattua taas vähän pienemmiksi. Onko muilla tarvetta pudottaa kiloja vai oletteko jo raskautta edeltävissä mitoissa?

Hienoa Ss, että vältit rintatulehduksen. Minäkään en tiennyt Nippe tuota pukeutumisjuttua. On tullu huideltua pikkukengissä paljain päin, vaikkakin tissit topattuna :D

Ihanaa viikkoa!
 
  • Tykkää
Reactions: samuelinäiti
Uusille tervetuloa kirjoittelemaan :)

Mistäs täällä on puhuttu (outoa etten saa lainkaan ilmoituksia yv:stä tai muistakaan s-postiin)..

Taitoja: Meillä on ollut jäntevä tyttö jo alusta alkaen ja silloin jo hienosti kannatellut päätä, mutta tietysti aina tullut tuettua. Nyt ei enää juurikaan tukea tarvi kun sylissä kantelee. Nostaessa vielä tukea pitää, vaikkakin useimmin jo pää tulee hienosti mukana (siis ei jää roikkumaan :D )
Mahallaan ollessa pää pysyy jo hienosti ylhäällä. Selällään ollessa ei neidillä juuri ole yritystä suuntaan tai toiseen, kivempi ilmeisesti vaan makoilla ja tuijotella kaaressa olevia leluja.
Kädet menee alvariinsa suuhun ja kuolaa tulee. 2kk neuvolassa hoitsu katso että kuolaa tulee ja sanoi;hyvä. Sitä en sit tiedä miksi se on hyvä, enkä sitä sillä hetkellä tajunnut kysyä.
Viikonloppuna "sanavarasto" laajeni ja nyt tulee jo kaikenlaisia pärähdyksiä ja surautuksia muun ääntelyn lisänä. :D :heart:

Kiloista: Täällä tuli +25kg ja vielä olis sellanen 10 ainakin pudotettavaa. Alussa putos kilot hyvin, mutta nyt on tullut totaalinen jämähdys... :(

Parisuhdeaikaa: Täällä likka menee nukkumaan melko ajoissa joten siinä sitten jää kahdenkeskistä aikaa. Vielä ei olla kuitenkaan missään käyty ihan kahden, ehkä senkin aika koittaa. Ei kyllä ole hirveää hinkua vielä erottautua vauvasta.

Ninzi & Tyllerö 2kk 19pv
 
Kylvetys Onko muilla ollut vastaavaa?
Viimeksi mies kylvetti poikaa ja pesi päälakea, jolloin vettä valahti hiukan toisen silmän ylitse, sellainen pieni noro. Tämän jälkeen poika tavallaan nikotteli tai pidätti sillä tavalla jännästi henkeä. Ei pysty oikein kirjoittamalla selittämään :D Toisti tuon saman sitten toisenkin kerran ja kun nostettiin pois kylvystä. Mitähän ihmettä tapahtui ja miksi poika noin teki? :confused:

Parisuhdeaika Täällä sitä ei ole laisinkaan. Iltaisella mies tulee kotiin, yleensä on tietokoneella hetken ja sitten painuu salille tunniksi. Sen jälkeen lykkäänkin pojan hänelle jotta saa hiukan "omaa aikaa". Sitten laitetaankin poika nukkumaan jonka jälkeen katsellaan ehkä tunti telkkaria jonka jälkeen minä menen nukkumaan ja simahdan heti koska olen vain niin väsynyt tällä hetkellä. Mies istuskelee hetken vielä koneella ja hommailee omiaan ja tulee nukkumaan. Ei keretä paljon jutella kun mieskin sammahtaa heti. Käydään sentään iltalenkillä yhdessä koiran ja vauvan kanssa jolloin ehdin kysyä miten työpäivä meni.

Taidot Täälläkin on ruettu kovasti päristelemään, muuten on kaikki samat vanhat taidot tallella.

Kilot Vaikkei raskauskiloja olekaan ollut jäljellä pitkään aikaan, päätin silti että pari kiloa saan vuoden loppuun mennessä poies. Kiinteytyminen on myös listalla ykkösenä. Kiloilla ei niinkään väliä. Haluisin saada kropan hiukan parempaan kuosiin. Edelleen on tuota massua tuossa, ei ole ihan palautunut normaaliin tilaan, pelkään ettei palaudukaan.

Raskausarvet Nämä alkaa selkeästi parantua, jotkut repesivät kyllä tosi pahasti, varsinkin navanseutu, sillä alla on ihan ruskeaa arpikudosta. Kovasti kuitenkin vaalenevat jo...

Imetys Meillä oli eilen hiukan hankalampi päivä. Tuntui että poika oli koko ajan tissillä. Illasta söi n. tunnin välein. :/ Rupesin miettimään onkohan tuo mun maito riittävää sitten ollenkaan kun koko ajan on nälkä? Annettiin korviketta sitten iltasyötöllä 150ml ja tällä nukkui tyytyväisenä melkein 7h. :O
Tänään seuraillaan tuota syömisrytmiä jatkuuko samanlaisena.
 
Hei!

En ole täällä käynyt nyt kirjottelemassa joten joskos nyt saisin jotain aikaseksi.

Meidän tyttö on ollut tähän mennessä helppo vauva, ei ole ilmavaivoja tai muutakaan ollut missään välissä.
Tyttö kasvaa hienosti, täysimetyksellä. Kovasti juttelee ja hymyilee, kova halu olisi mahalleen kääntyillä mutta vielä on käsi edessä. Tyttö sai nimekseen Minea lokakuun alussa. Käsiä ihmetellään ja leluja hypistellään. Tuttia ei meillä syödä, imemisen tarvetta ei ole, mutta pureskelun tarve kyllä joten meillä on erilaisia puruleluja käytössä tai sitten purraan tutin päätä...

Arkeen meillä haastetta tuo enemmänkin isosisko joka on todella mustasukkainen, vauvaa kohtaan on kiltti ja huolehtivainen, mutta äitille on sitten kiva kiukutella. Minä en kotoa ole vielä yksin päässyt minnekkään kun ei tuo tyttö huoli pulloa ollenkaan, mutta eipä ole kiirekään. :) Miehen kanssa kahdenkeskeinen aikakin on vähissä kun vauva menee vasta 00.00 nukkumaan, joten samaan aikaan mennään mekin.

Jos ottaisin itseäni niskasta kiinni ja kävisin täällä vähän useammin kuulumisia päivittämässä, olen vaan niin laiska kirjoittamaan.. :p

Shadowy ja Minea 3kk1vk4pv
 
  • Tykkää
Reactions: samuelinäiti
Surusilmät tuo kylvyssä havaitsemasi ilmiö voinee liittyä vauvojen hengenpidätysrefleksiin. Vauvoillahan on luonnostaan refleksi, että eivät vedä vettä henkeen. Vauvauinnilla ylläpidetään tätä refleksiä (ja toki pidetään muutenkin hauskaa vedessä). Ollaan käyty esikon kanssa 3kk:n iästä ja varmaan pikkuneitikin pääsee pian uimaan. Vauvauinnissa tehdään ennen sukellusten kokeilemista "kannutuksia" (kaadetaan vettä vauvan päälle kastelukannusta) ja testataan tätä hengenpidätysrefleksiä ja hengityksen palautumista. Joillain lapsilla voi olla vaikeuksia alkaa hengittämään pidätysrefleksin jälkeen ja tämä saattaa aiheuttaa tuota mainitsemaasi nikottelua. Tai sitten oli kyse ihan normaalista hengityksen palautumisesta ja ehkä pikkuinen hämmästyi vähän uutta juttua :)
 
Moikka vaan kaikille. Käyn kyllä lukemassa mutta ei saa vaa aikaseks kirjoitettua.

Yöt menee nykyään tosi hyvin, 8-11 tuntia putkeen, sit syödään vähän ja mahdollisesti vielä jopa kolme tuntia lisää unta.

Tasan kolme kuukautta vanhana käännyttiin ekan kerran vatsalta selälle, toiste päi ei ole vielä kääntynyt. Kova poika "juttelemaan" ja naureskelemaan. Neuvolassa sanoi että ei tarttis noin hyvin vielä päätä pitää niinkuin tuo pitää.

Rokotteet saatiin viime viikolla, kaksi iltaa täyttä huutoa, sit annettiin lääkettä ja nukku aamuun saakka. Sen jälkeen ei ole ollu mitään. Painoakin on jo tuplasti syntymäpainoon, 7,3kg :D täysimetyksellä edelleen.

Pari kertaan ollaan käyty elokuvissa ja syömässä miehen kanssa, sen aikaa ollu poitsu hoidossa. Parin viikon päästä tarttis hoitajaa taas, mutta samoissa juhlissa meidän kanssa on kaikki mummot ja papat.. Hmm, pitää jotakin keksiä :)

Jepatin ja poika 3kk 5pv
 
Jaa. Viesti sitten oli hävinnyt bittiavaruuteen. Pah.

Kilimanjaro Jotain tuonsuuntaista uumoilinkin, mukava vain saada mielipidettä :) Hiukan äippä vaan säikähti itsekin että mitä se nikottelee, eikait tuo vaavi voi lakata sitten hengittämästä, tai kai se tajuaa sitten miten sitä aletaan uudestaan hengittelemään? :D
 
HOX! Nyt tulee kovaa avautumista, kannattaa miettii kahteen kertaan lukeeko.

Täällä yksi kävelevä ihmisraunio. Neiti on kiltti, itkee vain kun on nälkä tai väsy ja nukkuu yötkin suht hyvin (1-2 herätystä). Silti mulla pettää hermo vähän väliä jos tuo huutaa vähääkään, enkä millään jaksais olla hyssyttämässä yms... Nyt kun tuo vielä kätisee unta vastaan ja saattaa huutaa 1-2 tuntiakin putkeen ennenkä nukahtaa..

Mä luulen, että mulla on joku synnytyksen jälkeinen masennus tai joku muu masennus kuitenkin. Mä oon koko aika ihan raivona/surullinen, itken vähän väliä ja jos joudun yksin jäämään tytön kanssa, oon ihan hermona jos neiti on huonolla tuulella, kitisee ja huutaa. Musta tuntuu, että oon paskin äiti ikinä, enkä taida riittää miehellekkään tyttökaverina. Mä en oikeen taho jaksaa tehä mitään ja koko aika vaan väsyttää.

Öisin kun neiti herää, en millään taho jaksaa nousta syöttämään ja nukahdankin sitten ja kun herään, neiti nukkuu vieressä enkä jaksa sitten enää nostaa omaan sänkyyn. Ja muutenkin tulee nukuttua huonosti, kun iltasin ei uni tule ku asiat pyörii päässä ja aamusin ei jaksa nousta ku neiti heräis.
En oikeen jaksa nauttia tästä äitiydestä...

Pitää varmaan ottaa puheeksi tuolla neuvolassa, mutta ku en oikeen tykkää siitä meidän neuvolatädistä, niin en tiiä kehtaanko. Mitä tässä oikeen tekis???
 
Voi kurja taruolento! Ensinnäkin, olet aivan varmasti paras mahdollinen äiti omalle lapsellesi. Vaikkei nyt siltä ehkä tunnu (kuuluu muuten äitiyteen tällaiset ajatukset, huono omatunto ja riittämättömyys yms.) niin tartu ihmeessä puhelimeen huomenna jos tuntuu tuollaiselta että kaipaat ulkopuolista apua ja tukea! Jos nolottaa niin käännä ajatus niin päin, että koska minä haluan olla paras mahdollinen äiti, on minun nyt haettava apua jotta voisin sellainen olla, muiden ajatuksista viis!!!
Ja yksityisviestiäkin saa laittaa jos siltä tuntuu. Sinun paras on myös sinun lapsesi paras.
Tsemppiä ja jaksamista!
 
Onpas ikävä olotila sulla taruolento. Jos yhtään auttaa, niin mulla on ollut samanlaisia fiiliksiä. Ihan jo fyysinen väsymyskin aiheuttaa. Voisko mies vaikka viikonloppuna hoitaa yösyötöt tms. Toinen mikä mua auttaa on sitten vaan itkeä oikein olan takaa, jos itkettää vaikka ei ois mitään ihmeellistä syytä. Jotenkin helpottaa jälkeen päin jos antaa itsensä sitten oikeen ahistua kunnolla hetkeksi, eikä pidättele.
Kyllähän se vauva-arki on välillä rankkaa, ja saa se tuntua mun mielestä siltä! Itse en osannut kuvitellakaan etukäteen, mistä kaikesta sitä voikin tuntea syyllisyyttä äitinä.. Mutta jos jää päälle, niin ota neuvolassa puheeksi. On se kyllä vaikea siitä sanoa, mutta kun on saanut sanottua, niin helpottaa. Kokemusta on. Sitäpaitsi, jos neuvolan täti ärsyttää, niin hän voi antaa vain jotain käytännön neuvoja, mutta jos ruvetaan miettimään masennusta, niin eikös se sitten mene lääkärin hommaksi sen diagnoosi ja hoito.
Mä kuulun siihen ihmistyyppiin, että tulee just noita nukahtamisvaikeuksia, kun mietin illalla juttuja. Kumpa tietäisin siihen keinon... En oo keksinyt kuin sataan laskemisen :)
Tsemppiä sulle! Itse olen välillä ainakin nukkunut aamulla, vaikka vieressä kiekutaan jo hereillä. Eiköhän se oo ihan ok.
 
Viimeksi muokattu:
Taruolento: Tsemppiä! Onko teillä päin neuvolassa sellaista kyselyä joka tehtiin raskaana ollessa ja muutama kk synnytyksen jälkeen - jolla "mitataan" onko mahdollista masennusta? Mulle oli lääkäri unohtanut sen jälkitarkastuksessa antaa kuulemma ja sain sen nyt mukaani. Ensi kerralla käydään läpi neuvolassa. Siinä lievä masentuneisuus varmaan tulisikin esiin.
Ja muutenkin sen tietysti voi, ja kannattaakin ottaa puheeksi! Täti ehkä vaan pinnallisemmin juttelee ja myötäilee, mutta varmasti sitten ohjaa eteenpäin. Meilläpäin ottaisi vastaan kuulemma depressiohoitaja. Jossain neuvoloissa on oma neuvolapsykologi. Ja olen ymmärtänyt että tässä elämänvaiheessa apua jopa saakin helposti julkisella puolella!

Minäkuva: Mulla on nyt jokin vaihe että pohdin omaa minääni - olen ollut kovin kiinni vauvassa, enkä kauheasti tavannut ainakaan lapsettomia ystäviäni. Puhelimessa on juteltu jne mutta niin helposti kokoajan puhutaan vauvasta ja kaikesta siihen liittyvästä. Olisi aika tavata ystäviä ilman vauvaakin ja jutella välillä kaikesta niinkun "ennenvanhaan". En halua olla" vain" äiti vaan myös ystävä, vaimo, nainen jolla on mielipiteitä..Oma yksilö. Päivän kysymys tästä: Onko minäkuvasi muuttunut kovasti äitiyden myötä?

Nukkuminen: Täällä muuten neiti on nukkunut nyt kahdesti yön heräämättä - näin voisi ainakin melkein sanoa jos nukkuu n.23.00. -6.30/7. Ja sitten syöttö ja vielä muutama tunti päälle. Muuten IIHANAAA mutta tissit alkaa täyttyä liikaa ja sitten oon jo vähän herätellyt kun on reilu 7 h mennyt imetyksestä.

Te joiden vauvat nukkuu yöt putkeen: Onko maidon tuotanto ehtynyt/muuttunut kun yöimetykset ovat jääneet pois tai hyvin vähälle??

Penni ja pikkunen 3,5kk
 
taruolento tartu ihmees luuriin ja soittele neuvolaan. helpottaa kummasti kun asioista saa puhua ja kukaan ei tuomitse. onpa noi ajatukset mullekin tuttuja. ei ehkä enää niin usein esiinny päässä mutta ajoittain. mäki oon sellanen märehtijä kyllä iltasin jos uni ei tuu simmuun, silloin kaikki vaan kaatuu päälle. toivottavasti saat apua ja helpotusta olotilaan :) haleja ja tsemppistä.

kilimanjaro mulla on noita ekan raskauden kiloja vielä jäljellä, niitä tässä ahkerasti yrittäny pudotella :) onneksi tulostakin saannu, muuten varmaan olisin jo lopettanut koko homman ja juossu karkki hyllylle :D vuoden loppuun mennessä mulla on tavoite et pääsisin BMIn mukaiseen normaalipainon rajan sisä puolelle joka mulla on 48,6-65,6kg. eli tohon 65kg pitäs päästä, siihen olis viel sellanen 3.1kg, oon nyt 1½kuukaudessa saannu 3kg pudotettua :) ja ihan samoilla meiningeillä kuin sinä eli annos kokoja pienemmiks ja muutaki urheilua kuin vaunulenkit.

(.....) täällä ihan perus arki vaan rullaa.. ei mitään ihmeellistä kerrottavaa :D tosiaan sen edellisen neuvolan missasin ku en muistanu tarkkaa päivää mutta sain nyt korjattua tilanteen ja seuraavana maanantaina se olis. esikoisen 2v neuvolaki on kuun loppu puolella, perjantainahan se mussukka täyttääkin sen huimat kaksi :) samalla alex täyttää 3kk. ällistyttävän nopeeta tää aikaa menee jotenki. kohta varmaan taas havahdun tuolta jostain omista pilvilinnoistani et kohta se on sen 1v :D ihan älytöntä.. alex vieläkin (onneksi) nukkuu yöt läpeensä, syö hyvin ja kasvaaki ku mikä, tai ainaki noita leukojaan kasvattelee :D kova juttelemaan ja käsiään näpräilee kokoajan onnesta soikeana :)

parisuhdeaika ihan ok ollaan päästy viettää yhdessäkin aikaa :) ja joka ilta tosiaan sitten lasten nukkumaan mentyä sitä saa olla kaksistaan. nyt viikonloppuna 2v-synttärijuhlien jälkeen lapset menee hoitoon ja joko ollaan vaan kotona kaikessa hiljasuudessa ja nautitaan toistemme seurasta tai sit rohjetaan jopa leffaan lähteä :) ekaks jotenki kuvittelin et haluan lähteä johonki baariin notkumaan mut joku nyt kuitenki muutti mielen.. hyvä vain että mies on samoilla linjoilla :) ohan toi kahen lapsen sijoittaminen hoitoon haastavaa. tulee isompi kynnys lähteä mihinkään kaksistaan ku ei viitti kellekään antaa "taakaks" noita skidejä. no ehtiihän tässä vielä :)

nyt tuli taas niin romaani ainesta.. ainaki pituutensa puolesta et nyt voisin hetkeks hautautuu sohvalle ton alexin kanssa ja kattoa äidin omia sarjoja :)

SÄ & Alex 2kk4vk1pv

tohon minäkuvaan vielä. ekan ku sain niin koin aika vahvana ton. nytki tuntuu et ne on sellasia henkireikiä ne ilman lapsia tapahtuvat kaverien näkemiset. sit tuntuu et varon hirveästi puhumasta noista lapsista lapsettomille. vaikka ne puhuu mulle ihan täysii omista jutuistaan. kyllä ne kyseleekin sitten että miten arki ja lapset ja kaikki ja selvästi mielenkiinnostaan (no ohan ne ystäviä että tietenkin kiinnostaa) mutta jotenki tuntuu et tasapainoa ei löydy mitenkään. oon kyl nykyään aika kotiluuta. haluaisin lähteä näkemään kavereita mutten silti lähde. sit välil tulee kausia ku olisin kokoajan menossa. nytki oon ollut koht 2vk putkeen lasten kanssa vaan. ihan hullua jotenki :D pitää nyt kyllä tehdä jotain muuta ennenku alkaa taas otsalohkossa tutisemaan. mutta toi "kuka minä olen" pohdinta niin jos ei nyt päivittäin niin viikottain melkein jossain vaiheessa se tulee päähän. musta tuntuu että sittenku pääsee takas työelämään niin pääsen enemmän itseeni käsiks.
 
Viimeksi muokattu:
Penni, saatiin kyllä se testi ja täyttelinki sen. Käytiin se läpi ja joissakin kohdissa olikin pientä masennuksenpoikasta havaittavissa, mut neuvolantäti kuittas sen "baby bluesilla" ja et menis ohi. Noh, tää nyt ei vaan taida mennä ohi, kun koko aika menee pahempaan suuntaan.

Tää alkaa jo vaikuttaan aika paljon mun ja vauvan "väleihinkin", kun musta tuntuu, et välttelen sitä. Otan syliin vain syöttääkseni ja sit laitankin joko isänsä syliin tai lattialle yms, koska en jotenkikaan jaksa viihyttää ja ajattelen et kohta se huutaa kuitenkin, kun ei halua olla mun seurassa. En tiiä, nää ajatukset on ihan hulluja. Kyllähän mun pitäs tietää että eihän se niin mee... Josko tässä koittas ihan itekseen päässä tästä yli ja jos ei, niin loppukuusta ottas puheeksi kun on neuvolakäynti..
 
Taruolento, kyse ei sinun kohdallasi ole enää baby bluesista. Baby blues on alakuloa, joka menee ohi viikoissa. Mulla on ollut baby blues, joka oli sellasta ihan hullua hormoniheittelyä, itkeskelyä ja alakuloa, mutta myös ilo kuului siinä osana arkeen JA se väistyi alle 2 viikon jälkeen. Mulla on myös ollut synnytyksen jälkeinen masennus kahden ekan kohdalla ja se oli juuri tuota mitä kuvaat. Itse en silloin ymmärtänyt asiaa, vaan olen sen nyt ymmärtänyt. Silloin luulin, että vauvojen kanssa täytyykin olla väsynyt ja hormonit heittelee ja aiheuttaa mielialaoireiluja. Mutta ei se ole niin. Fyysinen väsymys tekee toki osansa kaikille, mutta ei sekään sovi kuvaamaasi oireiluun.

Neuvolan täti on toki se jolle asiasta voi mainita, mutta jos ei ole luottoa neuvolan tätiin ja ei se ei tunnu hyvältä, niin mielenterveystoimisto on se toinen paikka. Neuvolan tädeissä joissakin on sitä vikaa, että he hieman ovat arkoja ottamaan mielenterveyden asioihin kantaa. Vaikka lastenneuvolatyössä tämä olisi todella tärkeä osa-alue, mistä pitäisi pitää huolta. Ei ainoastaan rutiinien tsekkaus. Itsekseen ylitse pääseminen on valitettavasti synnytyksen jälkeisen masennuksen kanssa todella vaikeaa ja monesti turhaa. Yleensä se on lääkitys joka on aloitettava ensin ja lähdetään kun mieli hieman kirkastuu, niin setvimään onko joitain taustoja menneisyydessä, jotka olisivat olleet laukaisevina tekijöinä. Minä en suosittele, että odotat yhtään enää ja katsot josko se lähtis itsekseen paranemaan. Masentuneen arjessa päivät on pitkiä ja vaikka lähtisit ns. turhaan ottamaan yhteyttä sillä ei ole mitään väliä... Onpa ainakin sitten tarkasteltu asiaa kaikilta kanteilta.

:hug: Voimia sulle. Tuntuu niin pahalta puolestasi, kun tiedän niiiiiiiiin hyvin miltä tuo tuntuu. Tuntuu pahalta, että ei voi olla avuksi tämän enempää ja itkettää kun muistot tulvii mieleen siitä, kuinka sitä vain istuskeli ja katseli pihalle ja mietti, että olen vankina omassa kodissa ja mieleni sisällä. :(
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä