Voimahalaus sinulle Taruolento :hug: On hyvä, että tunnistat olotilasi. Minullakin oli eikoisen aikaan babybluesia, mutta se tosiaan meni ohi vauvan ensimmäisen elinkuukauden aikana. En silloin sitä oikein itse hormoonihuuruissa tajunnutkaan. Kannattaa tosiaan puhua jollekin ammattilaiselle.
Minäkuva on äitiyden myötä muuttunut. Olen huomannut nauttivani rauhallisemmista asioista ja pakko kyllä tunnustaa että lapsettomiin ystäviin tulee pidettyä huonosti yhteyttä. Sitten jos jossain käydään, niin välillä voi olla vaikea löytää yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Varsinkin sinkkuystävien kanssa ollaan ihan eri planeetoilla. He ehkä haluavat jonnekin bailaamaan, itselle baari on ehkä se viimeisin vaihtoehto illan vietolle. Krapulapäiviin ei ole mahdollisuutta, eikä halua. Tätä joidnkin on vaikea tajua. "kai sä nyt joskus voit..?" Juu, voin kyllä, mutta ei vaan halua. Onneksi laajemmassa ystäväpiirissä on paljon samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä, joiden kanssa on lähennytty. Huomaan myös pitäväni enemmän yhteyttä siskooni. Välillä kyllä harmittaa, jos tekisi mieli jonnekin lähteä ja oikein irrotella eikä keksi kenet pyytäisi mukaan.. Noh, muutaman kerran vuodessa tulee sitten jotain julittia kunnolla. Vapaa-aikaa tulee vietettyä paljon liikunnan parissa ja heppatallilla. Välillä tilanne hiukan surettaa, mutta parhaat ystävyyssuhteet ovat kyllä kestäneet. Valitettavasti jotkin hyvät suhteet eivät ole tai sitten yhteydenpitoa on nykyisin kovin harvakseltaan.
Pitkiin imetysväleihin on meillä sopeuduttu hyvin. Enää rinnat eivät tunnu pinkeiltä edes pisimmän n.8h tauon jälkeen. Mielestäni maitomäärä ei ole vähentynyt, tai ainakaan neiti ei ole käyttäytynyt siten että olisi syytä epäillä. Meidän mussukalla on kyllä vähän vararavintoakin kertynyt kaksoisleukaan ja reisipoimuihin. On se vaan lutunen
Minäkuva on äitiyden myötä muuttunut. Olen huomannut nauttivani rauhallisemmista asioista ja pakko kyllä tunnustaa että lapsettomiin ystäviin tulee pidettyä huonosti yhteyttä. Sitten jos jossain käydään, niin välillä voi olla vaikea löytää yhteisiä mielenkiinnon kohteita. Varsinkin sinkkuystävien kanssa ollaan ihan eri planeetoilla. He ehkä haluavat jonnekin bailaamaan, itselle baari on ehkä se viimeisin vaihtoehto illan vietolle. Krapulapäiviin ei ole mahdollisuutta, eikä halua. Tätä joidnkin on vaikea tajua. "kai sä nyt joskus voit..?" Juu, voin kyllä, mutta ei vaan halua. Onneksi laajemmassa ystäväpiirissä on paljon samassa elämäntilanteessa olevia ystäviä, joiden kanssa on lähennytty. Huomaan myös pitäväni enemmän yhteyttä siskooni. Välillä kyllä harmittaa, jos tekisi mieli jonnekin lähteä ja oikein irrotella eikä keksi kenet pyytäisi mukaan.. Noh, muutaman kerran vuodessa tulee sitten jotain julittia kunnolla. Vapaa-aikaa tulee vietettyä paljon liikunnan parissa ja heppatallilla. Välillä tilanne hiukan surettaa, mutta parhaat ystävyyssuhteet ovat kyllä kestäneet. Valitettavasti jotkin hyvät suhteet eivät ole tai sitten yhteydenpitoa on nykyisin kovin harvakseltaan.
Pitkiin imetysväleihin on meillä sopeuduttu hyvin. Enää rinnat eivät tunnu pinkeiltä edes pisimmän n.8h tauon jälkeen. Mielestäni maitomäärä ei ole vähentynyt, tai ainakaan neiti ei ole käyttäytynyt siten että olisi syytä epäillä. Meidän mussukalla on kyllä vähän vararavintoakin kertynyt kaksoisleukaan ja reisipoimuihin. On se vaan lutunen