Luminainen ja Sandemar - paljon tsemppia ja haleja surunne keskella! :hug:
On se tylsaa kun viela tassa vaiheessa tulee suru-uutisia. Luulisi ryhman kohtapuolen ohittaneen pahimman riski-ian. Vaikka itsella on kuitenkin hyva mieli ja uskon kaiken olevan ok (huomenna np-ultra), niin tulee suru kun taalla kuulee surullisia uutisia, lahipiirissa on ollut paljon keskenmenoja ja sitten taalla Enkuissa oli eilen, etta tv-tahti Amanda Holden on menettanyt vauvansa. Han oli 7kk raskaana, ja hanen edellinen raskaus meni kesken 4kk:n kohdalla viime toukokuussa. Myos Lily Allen menetti vauvansa syksylla kun han oli 6kk raskaana. Tajuaa, miten pienesta kaikki on kiinni. Mutta siita huolimatta pitaa vaan uskoa, etta omalla kohdalla kaikki hyvin. Ei mun paakoppa muuten kesta.
Tuosta
jaksamisesta viela. Muakin hieman pelottaa, miten sitten jaksaa, ja mua ei paljon lohduta, etta muutkin ovat jaksannet, koska ajattelen, etta maailma on taynna super-aiteja ja en tieda kuulunko itse siihen ryhmaan.. Viimeisen 1,5 viikkoa esikoinen on myos ollut tosi hankala. Jatkuvasti kirkumassa ja vaatimassa ja tekemassa asioita, jotka han tietaa olevan kiellettyja. Hakee varmaan rajoja. Annan esimerkin. Eilen tein milkshakea ja laitoin neidille pienen kupin. Han heilutteli kuppia niin etta milkshakea lensi pitkin poytaa, ja pyysin lopettamaan. Han lopetti, mutta hetken kuluttua sama toistui, talla kertaa voimakkaammin. Pyysin taas lopettamaan ja han oli hetken taas hiljaa. Sitten han otti koko kupin, ojensi kaden suoraksi viereisen tuolin ylapuolelle ja kaatoi hiljaa koko sisallon tuolille, koko ajan mua silmiin katsoen. Siina oli meikalaisella raivoa pitelemista.. Siita seurasi jaahy ja aivan jarkyttava itkuraivari jaahylla.. han ei meinannyt saada henkea kun itki ja huusi niin kovaa. Mun on tosi hankalaa pysya siina tilanteessa rauhallisena, nyt on vaan niin hormonaalinen olo. Mun oli pakko menna keittioon hetkeksi istumaan ihan vaan rauhoittaakseni itseni. Ymmarran, etta lapset tekevat tuhmia, mutta tuollaisen tarkoituksellisen pahan tekeminen on tosi hankalaa. Mitenkohan kauan tata kestaa, neidilla on ikaa nyt 2,5v.. huh! Muita samassa tilanteessa olevia? Ja miten tuollaista kestaa vauvan kanssa, kun omat voimavarat viela niukemmat? Tuleeko han kayttamaan tilannetta hyvakseen ja miten hanen voi luottaa, jos han tietoisesti haluaa kayttaytya huonosti?
Lopuksi hyvia uutisia ja vahan jopa uskomattomia. Eilen tunsin vauvan liikkeet vatsan paalta! Siis olin menossa nukkumaan, ja tunsin jotain liikkuvan, joten pistin kaden varovasti vatsan paalle. Ja siina, juuri navan alapuolella, tuntui ehka nelja ihan kevytta potkua, ja sitten vauva kaantyi pois. Olin ihan hamillani. Muistan edellisesta raskaudesta niin tunsin liikkeita siina rv 17-18. Ne olivat jo kunnon vahvoja potkuja, jopa nakyivat paallepain.
Huomenna ultra ja paasen nakemaan pikkukaverin, jee!
Bump ja edelleen nimeton rv 12+3