No niin.. Täällä ollaan sairaalan seinien sisäpuolella.
Aamupäivän äitipolikäynniltä ehdottivat osastolle jäämistä samantien, mut sain onneksi puhuttua itseni vielä kotiin käymään. Miehen piti mennä vielä töissä käymään ja Mumman piti tulla Seinäjoelta junalla Tampereelle lapsenvahdiksi. Niin, mulla siis paino noussut ihan hirveetä vauhtia. Eihän siitä ole kuin muutama viikko, kun kokonaisnousu oli 6kiloa ja tänä aamuna se olikin jo 12kg! Päätä särkee koko ajan, proteiinitkin oli tänään jo plussalla ja eilen oli hetken aikaa näköhäiriöitä eli harmaita langanpätkiä silmissä.
Nyt siis kuuden maissa osastolle tulin ja ainakin ekan yön joudun olla täällä, kun aloittavat verenpainelääkkeen. Kyllä ne lupaili, että kotiin vois mahdollisesti yöksi päästä viikonlopun aikana, mutta en luota siihen, kun niin ne sanoi esikoisen aikaankin ja eivät silti päästäneet.
Ongelmana on nyt se, että kaksi viikkoa sitten vauvanpainoarvio oli 3,1kg, mutta tänään se olikin hurjat 4,2kg! Ja kun vauva on ottanut tuollaisen kasvuspurtin ja mun paineet + oireet on tätä luokkaa, niin käynnistäähän tämä pitäisi. No, sepä vaan ei onnistukaan, kun lääkkeillä ei voi vanhan sektioarven vuoksi käynnistää (mikä tuli mulle ihan täysin yllätyksenä! Luulin, että siinä on vuoden raja sektion jälkeen, mutta sitten voisi käynnistää..) ja pallongilla ei onnistu koska kohdunsuu on ihan umpijumissa, kiinni, korkealla ja epäkypsä. Ei siis ole mahdollista ujuttaa sitä katetria sinne kohdunsuuhun. Siksipä tänään alettiin puhua sektiosta.
Mieluummin mä menisin kohtuukuntoisena maanantaina sektioon, kuin makaisin täällä muovilakanoissa viikon odottelemassa sitä epäkypsää kohdunsuuta kypsyväksi, että ne vois sitten kokeilla sitä pallongilla käynnistämistä ja pääsisin 200/120 paineilla ja kauheilla toksemiaoireilla puskemaan alakautta ulos viiskiloista vauvaa.. No thanks!!
Kirjoitelkaa paljon, että viihdyn..
t. Raitis ja megasalarakas @Tayswitch.fi 38+4