Raitis: Mulla on kyllä ihan jäänyt huomaamatta että olet kysellyt fb- puolellakin?!
Yritän vastata näkemättä ja asiasta enempää tietämättä sen mitä nyt äkkiseltään mieleen tulee
Onko sulla siis tutkittu tuota minkä vuoksi lonkat lähtee paikoiltaan, kun eihän tuo tosiaan normaalia ole eikä varmasti johdu painosta, niin anoppisi viisaudessaan on väittänyt
Oisnko kyse enemmänkin lonkkamaljojen epämuodostumista vai jostain lihasperäisestä ongelmasta? Oli syy kumpi tahansa niin raskausaika tosiaan pahentaa vaivaa juuri siksi että nivelsiteet/kudokset löystyy ja venyy eivätkä siten tue lonkkaluun päätä pysymään maljassaan. Siksi myös "tehokkain" keino pitää lonkat paikoillaan on hyvä ja vahva lihasvoima lonkkien alueen lihaksissa. Jumppaamaan en kyllä patistele enää tässä vaiheessa, mutta raskauden jälkeen on varmasti ajankohtaista jumpata lihakset kuntoon ko. vaivaan suunnitellun ohjelman avulla. Tuleeko sulla itsellä tehtyä jonkinmoista jumppaa lonkille? Oletko koskaan käynyt fysioterapiassa vaivan kanssa? Joka kerta kun lonkan putoavat paikoiltaan ne venytyttävät ympäröiviä kudoksia ja aiheuttavat niissä usein pieniä "repeämiä" jne., joten jos sinulla lonkat voi pudota paikoiltaan useita kertoja päivässä niin ympäröivät kudokset ei pääse ollenkaan parantumaan välissä ja ovat varmasti tosi kipeät. : / Lisäksi kudokset ovat usein niin venyttyneet, että senkään vuoksi eivät enää anna tukea lonkille. Ensiapuna kannattaa kylmää käyttää aina kun lonkat "tippuu", jotta minimoit mahdolliset kudosvammat/verenvuodot ympärysalueella. Mutta tässä vaiheessa en oikein osaa sanoa onko mitään tehtävissä koska kuitenkin kyse on siitä että ympäröivät lihakset eivät jaksa pitää lonkkia paikoillaan ja lihasvoima kasvaa vasta kuukausien harjoittelulla. Tietysti voit välttää liikesuuntia missä tiedät niiden putoavan paikoiltaan, mutta että jos ne tippuu jo ihan kävelyssä niin onko sitä es mahdollista välttää? Monesti lonkkien kierrot ovat pahasta väljille lonkille joten kannattaa katsoa että esim. yöllä olisi lonkat aina tuettu tyynyllä suoraan jne. Ja synnytysasentoa kannattaa miettiä etukäteen välmiiksi niin että vältyt siltä että kaiken tuskan keskellä siltä että vielä lonkatkin ovat pois paikoiltaan. :/ Ja sitten synnytyksen jälkeen hakeutuisin kyllä lääkäriin ja pyytäisin ft- jaksoa tk:n tai lähetettä yksityiselle jotta saisit tarkemman ohjauksen siihen miten saada lonkkia stabiloivat lihakset kuntoon. Ja jos vaiva on pahana ollut pikään ja syy on anatominen niin voi ainut "toimiva" hoito olla leikkaushoito, mutta sitä ennen kannattaa kyllä kokeilla kaikki muut keinot!
UNETTOMUUS Vaivaa täällä vissiin muitakin. |O Mää oon nyt pian viikon valvonut 1.00-4.00 ja kun tuo neiti herätyskello herää noin seitsemän maissa niin yöunet on jäänyt jo pitkään muutamaan tuntiin... Vaan yllättävän vähän siltikään väsyttää??? Onko se sitten luonnon omaa valmistelua tulevaan? Mulla ei es isompia vaivoja ole minkä vuoksi en saisi nukuttua. Toki supistelee ja sitte tää hepatoosikutina, mutta ne oikeeastaan unensaaamiseen vaikuta, mua ei vaan illalla nukuta niin paljon että saisin unesta kii : /
Kirppiinalle Onnea miljoonasti!!! :flower: Äläkä turhaan etukäteen murehdi imetystä, voi olla että kun pikku-neiti jaksaa taas syödä niin tissi kelpaa paremminkuin hyvin taas. Meillä tyttö oli sairaalassa tosiaan noin 2,5vkoa synnyttyään ja sai ekat pari vuorokautta vain pullosta ruokansa, mutta tissille päästyän imi kuin vanhatekijä. Teholla imetin aina päivisin, mutta öisin söi pullosta. Kotiin päästyään kun pulloa ei saanut niin ei sitä enää kohta suostunut es syömään ekaan puoleen vuoteen. Voimia ja toivottavasti pikkuinen pian vahvistuu!!! :hug:
Mulla olis sitten huomenna edessä se käynnistys
Mihin tämä aika on hävinnyt? Fiilikset on niin sekavat ettei oikein tiiä mitä tehä/ajatella. Yhtäkkiä on mennyt tajuntaan seki tosiasia että vauva on tosiaan saatava ulos tuolta mahasta. Mulla on ruvennut pelottaan kaikki neulat, mahdollinen repeäminen, vauvan terveys ja kun esikoisen synnytyksestä en muista oikeen mitään kipukokemuksia niin hirvitää kuinka kipeää hommaa se synnytys olikaaan :O
Eli jos jollain olisi hyviä vinkkejä miten tästä taas selvitään niin otan ilolla vastaan... Täksi päivää olen yrittänyt tekemistä keksiä ettei tarviis yksin täällä mietiskellä. Toivosin että huomiseksi saisin vielä semmosen luottavan mielen itseeni että voisin mennä sinne sillä asenteella että "tulee mitä tulee", eikä tarvis etukäteen pelätä... Ja onko jollain kokemusta
kalvojen puhkaisusta? Millainen homma se se on? Sattuuko se? :ashamed:
Mutta nyt tuo neiti on sitä mieltä että äiti on ollut koneella ihan tarpeeksi joten lähdetään hoiteleen vähän asioista kylille.
Viola ja "Wilhelmiina" 38+0