L3nen, jonkun verran olen nähnyt painajaisia, mutta enemmän nään aivan kummallisia, täysin vailla päätä ja häntää olevia unia, joissa pyörii ihmiset, joita en välttämättä ole nähnyt vuosikausiin. Luin, jostain, että raskaana näkee unia enemmän ja just tällaisia kummallisiakin. 
Nimistä, oltiin viikonloppuna mökillä ja tytöllä keksittiin aika kiva nimi. Miehellä on kuulemma sellainen tunne, että odotan tyttöä. Rakenneultra on 17.3., joten kohta selviää. Toivottavasti siellä näkyy.
Onpa kurja lukea parisuhdeongelmista. Mä rohkaisen kyllä kaikkia puhumaan avoimesti fiiliksistään miehelle ja kaikesta mikä ärsyttää. Olen oppinut sen kantapään kautta, että asioita ei kannata padota sisälleen. Mun ja mun miehen historia on, että tavattiin 2001, muutettiin melkein heti yhteen ja asuttiin kaksi vuotta yhdessä. Padottiin asiat ja kun ne lopulta levisi käsiin, erottiin. Oltiin erossa 1,5 vuotta ja palattiin yhteen, joka ei todellakaan ollut helppo tie. Alkuvaikeuksien jälkeen, lähti suhde taas rullaamaan ja nyt ollaan oltu naimisissa reilu kaksi vuotta. Mutta se mikä opittiin, oli, että asioista pitää ja pitää voida/uskaltaa puhua toiselle sekä ottaa toinen huomioon lähes kaikessa omankin ajan suunnittelussa. Meillä ei tarvitse kysellä lupia, mutta ilmoittaminen hyvissä ajoin esim. saunailloista tai pidemmistä reissuista säästää hermoja. Nykyään meillä on hirmu seesteinen suhde ja olla möllötetään molemmat tyytyväisenä. Ainoa asia, mistä huomaan, että mulla pamahtaa hermot, on ne päivä tai kaksi ennen viikonloppua "ai niin unohdin kertoo, että lähen viikonlopuks kalaan" -tyyppiset jutut. Mies onneksi on oppinut ja näitä tulee enää todella harvoin, jos ollenkaan. Ja näissäkin mua ärsyttää vain se, että olen itse vailla suunnitelmaa viikonlopuksi, jos olen olettanut, että mies on viikonlopun kotona. Yleensä kyhään sitten äkkiä jonkun oman suunnitelman ja kaikki on taas hyvin. meillä nää erikseen vietetyt viikonloput on aika arkea, sillä mä olen vuorotöissä enkä oletta, että mies aina päivystää mua töistä. Mutta se ennakointi on oleellista kaikessa suunnitelussa.
Viikonloppu oltiin mökillä ja tein minkä lupasin. Mätin kaksin käsin ruokaa, sillä mulla oli sellainen ongelma, että mulla putosi paino. Painoin kilon vähemmän kuin normaalisti, mutta kivasti olin ottanut sen tossa viikonloppuna takaisin. mä oon siis 168 cm ja paino normaalisti noin 61 kg. Nyt aamulla painoin 61,5 kiloa, kun ennen möksälle lähtöä perjantaina painoa oli 60 kg. Ja punnitsen aina samalla vaa'alla ilman vaatteita. Nyt on jotenkin parempi mieli, kun aloin olla vähän huolissaan, että paino on laskusuunnassa.
Tänään meen kattoo ystävän suloisen suloista tytärtä, joka pienestä ponnisti tähän maailmaan ja on kasvanut jo vastasyntyneen kokoiseksi. :heart: :heart:
Luminella ja matkustaja 18+2
Nimistä, oltiin viikonloppuna mökillä ja tytöllä keksittiin aika kiva nimi. Miehellä on kuulemma sellainen tunne, että odotan tyttöä. Rakenneultra on 17.3., joten kohta selviää. Toivottavasti siellä näkyy.
Onpa kurja lukea parisuhdeongelmista. Mä rohkaisen kyllä kaikkia puhumaan avoimesti fiiliksistään miehelle ja kaikesta mikä ärsyttää. Olen oppinut sen kantapään kautta, että asioita ei kannata padota sisälleen. Mun ja mun miehen historia on, että tavattiin 2001, muutettiin melkein heti yhteen ja asuttiin kaksi vuotta yhdessä. Padottiin asiat ja kun ne lopulta levisi käsiin, erottiin. Oltiin erossa 1,5 vuotta ja palattiin yhteen, joka ei todellakaan ollut helppo tie. Alkuvaikeuksien jälkeen, lähti suhde taas rullaamaan ja nyt ollaan oltu naimisissa reilu kaksi vuotta. Mutta se mikä opittiin, oli, että asioista pitää ja pitää voida/uskaltaa puhua toiselle sekä ottaa toinen huomioon lähes kaikessa omankin ajan suunnittelussa. Meillä ei tarvitse kysellä lupia, mutta ilmoittaminen hyvissä ajoin esim. saunailloista tai pidemmistä reissuista säästää hermoja. Nykyään meillä on hirmu seesteinen suhde ja olla möllötetään molemmat tyytyväisenä. Ainoa asia, mistä huomaan, että mulla pamahtaa hermot, on ne päivä tai kaksi ennen viikonloppua "ai niin unohdin kertoo, että lähen viikonlopuks kalaan" -tyyppiset jutut. Mies onneksi on oppinut ja näitä tulee enää todella harvoin, jos ollenkaan. Ja näissäkin mua ärsyttää vain se, että olen itse vailla suunnitelmaa viikonlopuksi, jos olen olettanut, että mies on viikonlopun kotona. Yleensä kyhään sitten äkkiä jonkun oman suunnitelman ja kaikki on taas hyvin.
meillä nää erikseen vietetyt viikonloput on aika arkea, sillä mä olen vuorotöissä enkä oletta, että mies aina päivystää mua töistä. Mutta se ennakointi on oleellista kaikessa suunnitelussa. Viikonloppu oltiin mökillä ja tein minkä lupasin. Mätin kaksin käsin ruokaa, sillä mulla oli sellainen ongelma, että mulla putosi paino. Painoin kilon vähemmän kuin normaalisti, mutta kivasti olin ottanut sen tossa viikonloppuna takaisin.
mä oon siis 168 cm ja paino normaalisti noin 61 kg. Nyt aamulla painoin 61,5 kiloa, kun ennen möksälle lähtöä perjantaina painoa oli 60 kg. Ja punnitsen aina samalla vaa'alla ilman vaatteita. Nyt on jotenkin parempi mieli, kun aloin olla vähän huolissaan, että paino on laskusuunnassa. Tänään meen kattoo ystävän suloisen suloista tytärtä, joka pienestä ponnisti tähän maailmaan ja on kasvanut jo vastasyntyneen kokoiseksi. :heart: :heart:
Luminella ja matkustaja 18+2
