ELOKUISET LEIJONANPENNUT 2009 - maaliskuussa
- Viestiketjun aloittaja Mandy81
- Ensimmäinen viesti
oon ollut nyt pitkään onnellinen ja tuntunut että kaikki menee hyvin, nyt jotenkin vain raapaisi taas niin syvältä kaikki (tai sitten tämä mieliala johtuu tästä paksuna olosta) no meillä ei ole aina mennyt hyvin miehen kanssa, 3vuotta sitten oltiin eroamassa ja minä asuinkin osaksi jo toisessa paikkaa.. mies tuntui muuttuneen ja tulin takaisin ja jatkettiin. mies on pysynyt rajoissa nyt tuon 3vuotta mutta viime vuoden aikana taas alkanut muuttua siihen menneeseen. alkaa olla samoja juttuja ja mun mielipiteillä ei ole mitään väliä. ei siinä mitään itse olen yrittänyt pitää pintani ja mielipiteeni miehen menoista ja yrittänyt antaa itselleni periksi pienemmissä asioissa miettinyt kahdesti ennen kuin mätkätän.
eilen raapaisi vain niin taas pelkkä ajatuskin... mieheni kanssa ei pysty keskustelemaan mistään asioista. pelkään hänen mielipidettään jo ennen kysymistä asiasta koska tiedän mikä se on. nyt en jaksa, näin tyhmästä asiasta nyt vollotan tämän päivän. eilen kävin yksin ylivieskassa ja pitihän sielä vaunuliikkeessä taas käydä, kävin tarkistaan haluamani vaunujen hinnan. no riipaisi vain niin kun katsoin kun pari pariskuntaa oli vaunuostoksilla ja miehet tyyliin: "ota nyt mitkä vain haluat maksoi mitä maksoi" 900e vaunut lähti molemmille matkaan, riipaisi koska oma mies ei todellakaan lähtis edes mun kanssa vaunuja tai mitään vauva tavaroita katsomaan saatika sitten sanois osta mitkä haluat. muutama viikko sitten kun kerroin että millaiset vaunut haluan ja paljonko ne maksoi liikkeessä (600e) tuli vastaus että meille ei ikinä osteta niin kalliita vaunuja, 300e on liikaa. sillähän saa jo auton!
joo niin saa mutta... olen nyt yrittänyt käytettynä löytää haluamani vaunuja, niitä vain ei ole tarjolla. yksiä tarjottiin 300e mutta olivat likaiset(ei olis saanu puhtaaksi) ja mielestäni runko oli kiero. ei siinä voin ostaa mitkä vaunut haluan ei isäntä siihen puutu mutta rahatilanne on mikä on. käyn töissä ja yritän säästää vaunuihin mutta en tuollaista summaa kuin uudet maksaisi. hyvin oli jo säästössä ennen raskautta ja iloitsin nyt että saan pian vaunut, no nyt piti hankkia silmälasit joihin menikin sitten puolet vaunusäästöistä. samoin on mennyt osa kaikkeen pieneen hankintaan jo vauvaa varten. eli jään ilman vaunuja tai sitten joudun tyytymään taas joihinkin halpavaunuihin kuten viimeksi jotka hajoaa käsiin.
tämä vain kun mies ei voi ottaa mitään osaa näihin asioihin. vauvasta on onnellinen tiedän mutta kaikki muu on tarpeetonta. autokin pitää hankkia uusi.kaikki vain kaatuu päälle ja stressi on hirveä. nytkin ovat pojan kanssa olleet kahestaan ulkona koko aamun, äsken kävivät sisällä ja ovelta huusivat että lähtevät mummulaan siskon tyttöä katsomaan, lähdenkö mukaan. oven paiskaten huusin että en! vit**taa kun ei voi puhua ennemmin kuin ovella lähtiessä että ollaan menossa johonkin. kiva sitten tuli yllättäen miehen sisko tuomaan kutsuilta tilattuja tuotteita kun istuin tässä ja vollotin. huomas että itken ja parin sanoin häipyi pois. :snotty: |O vituttaa ja suututtaa! ei jaksa! joo tiiän olen tyhmä ja pinnallinen. :ashamed:
eilen raapaisi vain niin taas pelkkä ajatuskin... mieheni kanssa ei pysty keskustelemaan mistään asioista. pelkään hänen mielipidettään jo ennen kysymistä asiasta koska tiedän mikä se on. nyt en jaksa, näin tyhmästä asiasta nyt vollotan tämän päivän. eilen kävin yksin ylivieskassa ja pitihän sielä vaunuliikkeessä taas käydä, kävin tarkistaan haluamani vaunujen hinnan. no riipaisi vain niin kun katsoin kun pari pariskuntaa oli vaunuostoksilla ja miehet tyyliin: "ota nyt mitkä vain haluat maksoi mitä maksoi" 900e vaunut lähti molemmille matkaan, riipaisi koska oma mies ei todellakaan lähtis edes mun kanssa vaunuja tai mitään vauva tavaroita katsomaan saatika sitten sanois osta mitkä haluat. muutama viikko sitten kun kerroin että millaiset vaunut haluan ja paljonko ne maksoi liikkeessä (600e) tuli vastaus että meille ei ikinä osteta niin kalliita vaunuja, 300e on liikaa. sillähän saa jo auton!
joo niin saa mutta... olen nyt yrittänyt käytettynä löytää haluamani vaunuja, niitä vain ei ole tarjolla. yksiä tarjottiin 300e mutta olivat likaiset(ei olis saanu puhtaaksi) ja mielestäni runko oli kiero. ei siinä voin ostaa mitkä vaunut haluan ei isäntä siihen puutu mutta rahatilanne on mikä on. käyn töissä ja yritän säästää vaunuihin mutta en tuollaista summaa kuin uudet maksaisi. hyvin oli jo säästössä ennen raskautta ja iloitsin nyt että saan pian vaunut, no nyt piti hankkia silmälasit joihin menikin sitten puolet vaunusäästöistä. samoin on mennyt osa kaikkeen pieneen hankintaan jo vauvaa varten. eli jään ilman vaunuja tai sitten joudun tyytymään taas joihinkin halpavaunuihin kuten viimeksi jotka hajoaa käsiin.
tämä vain kun mies ei voi ottaa mitään osaa näihin asioihin. vauvasta on onnellinen tiedän mutta kaikki muu on tarpeetonta. autokin pitää hankkia uusi.kaikki vain kaatuu päälle ja stressi on hirveä. nytkin ovat pojan kanssa olleet kahestaan ulkona koko aamun, äsken kävivät sisällä ja ovelta huusivat että lähtevät mummulaan siskon tyttöä katsomaan, lähdenkö mukaan. oven paiskaten huusin että en! vit**taa kun ei voi puhua ennemmin kuin ovella lähtiessä että ollaan menossa johonkin. kiva sitten tuli yllättäen miehen sisko tuomaan kutsuilta tilattuja tuotteita kun istuin tässä ja vollotin. huomas että itken ja parin sanoin häipyi pois. :snotty: |O vituttaa ja suututtaa! ei jaksa! joo tiiän olen tyhmä ja pinnallinen. :ashamed:
pekunalle :hug:
toivotaan,että saat puhuttua miehesi kanssa. huutonetistä kannattaa myös vaunuja katsella,jos tuntuu,että rahat ei riitä.
mutta,jos et ole onnellinen suhteessa,niin silloin on kyllä mielestäni parempi erota.
voimia kovasti vaikeaan tilanteeseen! :hug:
ajatar & vempula 18+1
toivotaan,että saat puhuttua miehesi kanssa. huutonetistä kannattaa myös vaunuja katsella,jos tuntuu,että rahat ei riitä.
mutta,jos et ole onnellinen suhteessa,niin silloin on kyllä mielestäni parempi erota.
voimia kovasti vaikeaan tilanteeseen! :hug:
ajatar & vempula 18+1
Ja osansa on näillä hormoneilla. Muistan kuinka esikoista ootellessa, suutuin joku yö niin, että lähdin autolla Citymarketin parkkipaikalle itkeen ja sain ukon huolesta suunniltaan. En ees muista mistä riideltiin, kaikki oli ihan hyvin. Tuntu vaan, että nyt en enää jaksa, enempää en muista. No tilanne puhdisti ilman ja odotus jatkui hymyssä suin. Mielestäni taas raskaana ja lapsen ensimmäisen vuoden aikana ei kannata tehä suuria päätöksiä. Hormonit ja väsymys saa tän maailman näyttään vähän vinksahtaneelta 
. Tietysti jos elossa on suuria ongelmia, väkivaltaa yms. on eri asia. Voimia pekunalle, nautiskele olostasi, kun porukka ei oo kotona (mä haaveilen siitä nyt, kun koko muu perhe on oksennustaudissa :$ ).
Permis ja Erkki 16+5
. Tietysti jos elossa on suuria ongelmia, väkivaltaa yms. on eri asia. Voimia pekunalle, nautiskele olostasi, kun porukka ei oo kotona (mä haaveilen siitä nyt, kun koko muu perhe on oksennustaudissa :$ ).Permis ja Erkki 16+5
Tänne on muuten tosi vaikea kirjoittaa niin, että saa ajatuksensa oikein ymmärretyksi. Tarkoitukseni oli pekuanalle tosiaan tukea tunnemyrskyäsi ja vähän rauhoitella että et nyt tee mitään päätöksiä :hug: . Ymmärrän kuitenkin että voi ketuttaa kympillä, jos asioissa toinen on ihan eri aaltopituudella, noin kauniisti sanottuna. Ja pinnallisuus ja tyhmyys on tosta kaukana, ehkä auttaiskin kun antaisit ukolla vähän huutia ja sanoisit, että nyt vihelletään aikalisä. Eroa et halua, mutta asioiden pitää muuttua...perkele. Kylläpäs muhun iski joku perheterapeutti fiilis. Herätit mussa naisellisen puolustusrefleksin ja mesosin ukollekkin, että sinäkin siinä vaan oksennat, vaikka ois naistenpäivä ja mun kuulus makoilla ja nautiskella...päässä viiraa siis täällä suunnassa. Parempi lähteä ulos rauhottuun, kun sain pojan nukkuun...
Mukavaa naistenpäivää kaikille naisille
Tultiin just kotiin, oltiin miehen vanhempien luona koko viikonloppu. Tuntuu, että aina ollaan viikonloput jossain, mut onneks ens viikonlopun saa olla ihan kotosalla. Lauantaina oli miehen mummon 80v. synttärit ja siellä sai mun maha kyllä kovasti ihailua ja me onnitteluja
Mielialoista Mä olen ollut raskauden aikana tavallista rauhallisempi ja tästä syystä riidellään mieheni kanssa paljon vähemmän. Toisaalta olen sitten kauheen huolestunut ja herkkä. Esimmerkkinä eilinen: mieheni lähti isänsä kanssa baariin ja olin jotenkin kauheen huolestunut että mitä jos jotain pahaa sattuukin siellä tms. Siis että mies saa turpiinsa tms. Kuulostaa ehkä naurettavalta Maha-asukkikin sit liikku tosi paljon kokoajan. Ihanku ois osannut tajuta mun stressin.
pekunalle Toivottavasti saisitte asiat sujumaan miehenne kanssa. Ymmärrän, että sinulla on varmasti raskasta..haleja.
Mut eipä nyt enempiä tällä kertaa
Outiko 19+4
Tultiin just kotiin, oltiin miehen vanhempien luona koko viikonloppu. Tuntuu, että aina ollaan viikonloput jossain, mut onneks ens viikonlopun saa olla ihan kotosalla. Lauantaina oli miehen mummon 80v. synttärit ja siellä sai mun maha kyllä kovasti ihailua ja me onnitteluja
Mielialoista Mä olen ollut raskauden aikana tavallista rauhallisempi ja tästä syystä riidellään mieheni kanssa paljon vähemmän. Toisaalta olen sitten kauheen huolestunut ja herkkä. Esimmerkkinä eilinen: mieheni lähti isänsä kanssa baariin ja olin jotenkin kauheen huolestunut että mitä jos jotain pahaa sattuukin siellä tms. Siis että mies saa turpiinsa tms. Kuulostaa ehkä naurettavalta
Maha-asukkikin sit liikku tosi paljon kokoajan. Ihanku ois osannut tajuta mun stressin.pekunalle Toivottavasti saisitte asiat sujumaan miehenne kanssa. Ymmärrän, että sinulla on varmasti raskasta..haleja.
Mut eipä nyt enempiä tällä kertaa
Outiko 19+4
Tervehdys pitkästä aikaa kaikille ja hyvää naistenpäivää!!! :flower:
Meidän matka on nyt takana ja pari päivää sitten kotiuduttiin. Ihana reissu oli, nähtiin paljon hienoja paikkoja Israelissa, käytiin myös Jordaniassa ja Egyptissä retkeilemässä. Ilmatkin suosi hyvin, lämpöä riitti, pari päivää oli kyl pilvisiäkin. Kamala matkakuume jäi päälle ja miehen kanssa suunniteltiin vielä, että ainakin yksi reissu pitää kevään aikana vielä tehdä.
Täällä on kamala pahoinvointi päällä nyt. Poika sai kait lentokentän leikkipaikalta vatsatautitartunnan. Siellä oli paljon muita lapsia, joista yksi alkoi koneessa oksentamaan. Tänä aamuna sitten meidän poika alkoi ripuloimaan ja muutamat oksennukset on jo tullut. Mullakin niin kovaa kiertää mahassa ja tuntuu koko ajan kakan ja oksennuksen haju nenässä :x
Mä yritin pikaisesti selailla tämän kuun pinon läpi, oli niin pitkästi tekstiä tullut. Yritän jotain kommentoida kuitenkin...
Mielitekoja ei mulla oikeastaan ole minkäänlaisia. Ei ole edellisissäkään raskauksissa pahemmin ollut. Särkyjä ei myöskään onneksi ole vielä ollut lainkaan. Edes supisteluja mulla ei ole vielä ollut, vaikka aiemmissa raskauksissa on ollut jo tässä vaiheessa. Vauvan potkut kyllä tuntuu jo muutamia kertoja päivässä, aina vaan vahvistuvat Jotenkin ihanaa, kun kerrankin saan nauttia raskaana olosta, kun on niin vähän vaivoja.
EjaVlle halauksia :hug: ja paljon voimia suuressa surussanne. Tippa tuli silmään, kun luin koskettavan kertomuksen enkelipojistanne :'(
Nimistä oli myös juttua, niitä me ei olla ehditty edes ajatella vielä. Tytölle on aiempien raskauksien aikana ollut useita vaihtoehtoja, joten tuskin tytön nimeä on nytkään vaikea keksiä. Pojalle me valittiin viimeksi sellainen nimi, joka tuntui ainoalta sopivalta pojan nimeltä. Joten jos nyt tulee poika, niin sitten tulee olemaan nimen päättämisessä vaikeuksia
Mulla on seuraava neuvola vasta parin viikon päästä. Sitten ultra on tämän kuun vimppana päivänä. Sitä odottelen jo kovasti, ois ihana päästä kurkkaamaan mitä se pikkuinen kohdussa touhuaa!
RangaTanga, rv 17 :heart:
Meidän matka on nyt takana ja pari päivää sitten kotiuduttiin. Ihana reissu oli, nähtiin paljon hienoja paikkoja Israelissa, käytiin myös Jordaniassa ja Egyptissä retkeilemässä. Ilmatkin suosi hyvin, lämpöä riitti, pari päivää oli kyl pilvisiäkin. Kamala matkakuume jäi päälle ja miehen kanssa suunniteltiin vielä, että ainakin yksi reissu pitää kevään aikana vielä tehdä.
Täällä on kamala pahoinvointi päällä nyt. Poika sai kait lentokentän leikkipaikalta vatsatautitartunnan. Siellä oli paljon muita lapsia, joista yksi alkoi koneessa oksentamaan. Tänä aamuna sitten meidän poika alkoi ripuloimaan ja muutamat oksennukset on jo tullut. Mullakin niin kovaa kiertää mahassa ja tuntuu koko ajan kakan ja oksennuksen haju nenässä :x
Mä yritin pikaisesti selailla tämän kuun pinon läpi, oli niin pitkästi tekstiä tullut. Yritän jotain kommentoida kuitenkin...
Mielitekoja ei mulla oikeastaan ole minkäänlaisia. Ei ole edellisissäkään raskauksissa pahemmin ollut. Särkyjä ei myöskään onneksi ole vielä ollut lainkaan. Edes supisteluja mulla ei ole vielä ollut, vaikka aiemmissa raskauksissa on ollut jo tässä vaiheessa. Vauvan potkut kyllä tuntuu jo muutamia kertoja päivässä, aina vaan vahvistuvat
Jotenkin ihanaa, kun kerrankin saan nauttia raskaana olosta, kun on niin vähän vaivoja.EjaVlle halauksia :hug: ja paljon voimia suuressa surussanne. Tippa tuli silmään, kun luin koskettavan kertomuksen enkelipojistanne :'(
Nimistä oli myös juttua, niitä me ei olla ehditty edes ajatella vielä. Tytölle on aiempien raskauksien aikana ollut useita vaihtoehtoja, joten tuskin tytön nimeä on nytkään vaikea keksiä. Pojalle me valittiin viimeksi sellainen nimi, joka tuntui ainoalta sopivalta pojan nimeltä. Joten jos nyt tulee poika, niin sitten tulee olemaan nimen päättämisessä vaikeuksia
Mulla on seuraava neuvola vasta parin viikon päästä. Sitten ultra on tämän kuun vimppana päivänä. Sitä odottelen jo kovasti, ois ihana päästä kurkkaamaan mitä se pikkuinen kohdussa touhuaa!
RangaTanga, rv 17 :heart:
Nimistä miun piti sanoman, että tytön nimi on valmiina (ollut jo edellisissä raskauksissa, meillähän siis on kolme poikaa ennestään) ja pojan nimikin suunnilleen on.
Lauantaina jouduinkin menemään äippäpolille käymään, kun jo torstaina alkoi paha olo ja kamala alavatsajomotus ja kipuilu. Perjantaina meinasi lähteä taju töissä ja jouduin istumaankin aina välillä kesken päivää, enkä saanut tehtyä 12h päivää vaikka olin sitä kovasti suunnitellutkin. No lauantaina sitten oli niin vetämätön olo ja maha edelleen kipeä ja supistelujen määrä aika huima niin menin sitten näytille. Pissatulehdustahan sieltä löytyi eikä mitään muuta ihmeempää. Sain sitten viikon kuurin antibioottia syötäväksi, toivottavasti alkaa piakkoin helpottamaan. Vieläkin on mahan seutu kipeä. Lääkäri epäili, että virtsarakko on sen verran arkana että tuntuu alamaha/selkä tms kipuna. Vauvaa ultrailtiin siinä kanssa, kaikki siellä suunnassa oli hyvin ja eka sukupuoliveikkauskin lääkäriltä saatiin. Mutta en uskalla sitä vielä täällä kertoa, odotellaan kolmisen viikkoa ja sitä rakenneultraa, että mitä ne siellä arvelevat sitten.
Heili
Lauantaina jouduinkin menemään äippäpolille käymään, kun jo torstaina alkoi paha olo ja kamala alavatsajomotus ja kipuilu. Perjantaina meinasi lähteä taju töissä ja jouduin istumaankin aina välillä kesken päivää, enkä saanut tehtyä 12h päivää vaikka olin sitä kovasti suunnitellutkin. No lauantaina sitten oli niin vetämätön olo ja maha edelleen kipeä ja supistelujen määrä aika huima niin menin sitten näytille. Pissatulehdustahan sieltä löytyi eikä mitään muuta ihmeempää. Sain sitten viikon kuurin antibioottia syötäväksi, toivottavasti alkaa piakkoin helpottamaan. Vieläkin on mahan seutu kipeä. Lääkäri epäili, että virtsarakko on sen verran arkana että tuntuu alamaha/selkä tms kipuna. Vauvaa ultrailtiin siinä kanssa, kaikki siellä suunnassa oli hyvin ja eka sukupuoliveikkauskin lääkäriltä saatiin. Mutta en uskalla sitä vielä täällä kertoa, odotellaan kolmisen viikkoa ja sitä rakenneultraa, että mitä ne siellä arvelevat sitten.
Heili
Nimistä Meillä ei ole päätettynä vielä mitään. Sen tiedän vaan, etten halua mitään kauhean erikoisen harvinaista. Tai siis sellasta mikä ei oo yhtään suomalainen. Sen tiedän, että jos tulee poika niin sen toinen nimi tulee olemaan Olavi, koska kulkee miehen suvussa tuo nimi.
Ja loppuun vielä mahakuva päivitys, eli viikot 19+4 on kuvassa
Ja loppuun vielä mahakuva päivitys, eli viikot 19+4 on kuvassa
Ymmärrän Pekunalle sua. Mähän olen täällä jo monta kertaa avautunu elämästäni tuon miehen kanssa. Meillä ongelmat taitaa olla kovin erilaiset, mut tuska tästä asiasta silti yhteistä. Toivottavasti teillä asiat alkaa mennä paremmin. Koita nyt vaan puhua miehelles siitä mitä on sydämmelläs. Mä itse olen antanu itselleni luvan luovuttaa, jos tilanne ei korjaannu. Mut aika näyttää.
Pääasia nyt että mulla on vointi hyvä ja uusi viikko alkaa.
Pääasia nyt että mulla on vointi hyvä ja uusi viikko alkaa.
ihana massu outiko!
mieliteoista ei oikein paljon mitään ole..turkinpippureita ja salmiakki voisin syödä paljon.
ruokaa menee kyllä enemmän kuin normaalisti,mutta kroppa kyllä tällä hetkellä vaatiikin paljon energiaa,kun imettää vielä ja kantaa pientä ihmisenalkua..
nyt ei muuta..kattoo amazing racea :wave:
ajatar&vempula 18+1
mieliteoista ei oikein paljon mitään ole..turkinpippureita ja salmiakki voisin syödä paljon.
ruokaa menee kyllä enemmän kuin normaalisti,mutta kroppa kyllä tällä hetkellä vaatiikin paljon energiaa,kun imettää vielä ja kantaa pientä ihmisenalkua..
nyt ei muuta..kattoo amazing racea :wave:
ajatar&vempula 18+1
Jaahas, en tainnutkaan olla ainoa täällä, jolla on vaikeuksia miehen kanssa...
Ekanakin tätä on jatkunu vaikka kuinka kauan, mutta välillä on ollu parempia hetkiä.
Meillä vähän eri homma tässä suhteessa, mies on aika harvoin meidän kanssa yhdessä. Siis että ollaan koko perheen kesken. Rassaa ihan liikaa autoaan ja muutakin välillä ihan turhaa. Ja menee ja tulee yleensä miten haluaa. Otetaanpa esimerkkinä vaikka tämä viikko, ma-to oli Kuopiossa töissä, pe käytiin juhlistamassa 5v kihlapäiväämme joka oli keskiviikkona. Kävimme syömässä ja sekin oli sellanen pikareissu kun mun sisko oli katsomassa lapsia ja siinä ei paljon aikaa ollut.
No sitten eilisen ja tämän päivän mies on ollut vaihtamassa kannentiivistettä tai jotain autoonsa. Ja siinä on ollu ongelmia minkä takia venähti seuraavaan päivään se rassailu.
Tässä asiassa jurppii eniten se, että lapset näki viimeks pe-iltana jonkun aikaa isäänsä, eilen eivät ollenkaan, koska mies lähti aamusta heti 8 ennenku lapset oli edes heränneet ja tuli vasta illalla klo 23 jälkeen. Jolloin tottakai lapset jo nukkumassa. Ja sit tänä aamuna 11 aikaan mies lähti taas koska hällä oli siskosa auto lainassa. Ja ei ole tullut kotiin vieläkään. Lupas iltapäivällä ku sain sen kiinni, että tulee viimeistään 20-21 aikaan kotiin mutta nyt sitten taas venähtää ja saattaa tulla vasta samoihin aikoihin kuin eiliski iltana eli n. 23 aikaan. :kieh: Huomenna se menee taas päiväksi töihin ja lapset ei kerkee nähä isäänsä taaskaan. Me eilen puhuttiin miehen kans ainaki kaks tuntia ja puhuttiin asioita selviksi. Oon päättäny sen, että mies saa enää yhden mahdollisuuden näyttää kuinka paljon haluaa meidän kanssa olla. En aio hyväksyä sitä, että kulkee miten lystää eikä välitä mistään mitään paitsi tosta hiton autostaan. Mulle olis aivan sama vaikkei koko autoa oliskaan, siitä on enempi mulle haittaa ku hyötyä ja lapsille. Mulla ei ole edes ajokorttia.
Siitä on monta monituista viikkoa aikaa kun itse viimeksi sain vapaata aikaa käydä jossain, vaikkapa yksin lenkillä. En edes sitä. Mä olen ollut suunnilleen 24/7 lasten kanssa.
Ja eilisen päivän sit supisteli, koska mua itketti koko päivän tuo miehen touhu. Lapsetkin olivat ihmeissään ja 4v tyttöniki kysy että "miksi äiti itket?" Mitä tuohon nyt vois sanoo... :'(
Toivon nyt, että mies tajuaa kun kotiin tulee, miten tosissani mä nyt olen.
Se muka sano eilen mulle että hälle tulee usein syyllinen olo siitä, että hän menee ja tulee enempi ku minä, että hän "saa" koko ajan vapaata aikaa mut minulla sitä ei ole ollu herranaikoihin. Muttei kuulemma vaan osaa näyttää sitä että tuntee olonsa syylliseksi, mutta olen mä kiitollinen, että osas edes sanoa sen. Kun vaan olis sanonu sen jo paljon aiemminki.
No jospa sen kaaliin on nyt uponnu se meidän keskustelu ja lisää puhun kun tulee kotiin!
Välillä mietin et miten mä jaksan sit ku tää syntyy, ku näitä on kolme täällä... Jos tuo ukko jatkaa samaa hommaa... Mä olen paljon paljon herkempi raskaana ollessa ja raivostun herkemmin. Mutta ei kai tuommosta hommaa tarvitsis sietääkään?
Kun vaan sais miehen tajuumaan et mä olen edeleenki raskaana ja mä tarvitsen lepoa!! Sen rinnalla ku hoidan kaks lasta, kodin , kaupassa käynnit, ruuan laitot ymymym...
Toivotaan et tajuaa pian!
Tuli nyt vähän tätä avautumista eikä muuta :ashamed:
mertsu 16+1
Ekanakin tätä on jatkunu vaikka kuinka kauan, mutta välillä on ollu parempia hetkiä.
Meillä vähän eri homma tässä suhteessa, mies on aika harvoin meidän kanssa yhdessä. Siis että ollaan koko perheen kesken. Rassaa ihan liikaa autoaan ja muutakin välillä ihan turhaa. Ja menee ja tulee yleensä miten haluaa. Otetaanpa esimerkkinä vaikka tämä viikko, ma-to oli Kuopiossa töissä, pe käytiin juhlistamassa 5v kihlapäiväämme joka oli keskiviikkona. Kävimme syömässä ja sekin oli sellanen pikareissu kun mun sisko oli katsomassa lapsia ja siinä ei paljon aikaa ollut.
No sitten eilisen ja tämän päivän mies on ollut vaihtamassa kannentiivistettä tai jotain autoonsa. Ja siinä on ollu ongelmia minkä takia venähti seuraavaan päivään se rassailu.
Tässä asiassa jurppii eniten se, että lapset näki viimeks pe-iltana jonkun aikaa isäänsä, eilen eivät ollenkaan, koska mies lähti aamusta heti 8 ennenku lapset oli edes heränneet ja tuli vasta illalla klo 23 jälkeen. Jolloin tottakai lapset jo nukkumassa. Ja sit tänä aamuna 11 aikaan mies lähti taas koska hällä oli siskosa auto lainassa. Ja ei ole tullut kotiin vieläkään. Lupas iltapäivällä ku sain sen kiinni, että tulee viimeistään 20-21 aikaan kotiin mutta nyt sitten taas venähtää ja saattaa tulla vasta samoihin aikoihin kuin eiliski iltana eli n. 23 aikaan. :kieh: Huomenna se menee taas päiväksi töihin ja lapset ei kerkee nähä isäänsä taaskaan. Me eilen puhuttiin miehen kans ainaki kaks tuntia ja puhuttiin asioita selviksi. Oon päättäny sen, että mies saa enää yhden mahdollisuuden näyttää kuinka paljon haluaa meidän kanssa olla. En aio hyväksyä sitä, että kulkee miten lystää eikä välitä mistään mitään paitsi tosta hiton autostaan. Mulle olis aivan sama vaikkei koko autoa oliskaan, siitä on enempi mulle haittaa ku hyötyä ja lapsille. Mulla ei ole edes ajokorttia.
Siitä on monta monituista viikkoa aikaa kun itse viimeksi sain vapaata aikaa käydä jossain, vaikkapa yksin lenkillä. En edes sitä. Mä olen ollut suunnilleen 24/7 lasten kanssa.
Ja eilisen päivän sit supisteli, koska mua itketti koko päivän tuo miehen touhu. Lapsetkin olivat ihmeissään ja 4v tyttöniki kysy että "miksi äiti itket?" Mitä tuohon nyt vois sanoo... :'(
Toivon nyt, että mies tajuaa kun kotiin tulee, miten tosissani mä nyt olen.
Se muka sano eilen mulle että hälle tulee usein syyllinen olo siitä, että hän menee ja tulee enempi ku minä, että hän "saa" koko ajan vapaata aikaa mut minulla sitä ei ole ollu herranaikoihin. Muttei kuulemma vaan osaa näyttää sitä että tuntee olonsa syylliseksi, mutta olen mä kiitollinen, että osas edes sanoa sen. Kun vaan olis sanonu sen jo paljon aiemminki.
No jospa sen kaaliin on nyt uponnu se meidän keskustelu ja lisää puhun kun tulee kotiin!
Välillä mietin et miten mä jaksan sit ku tää syntyy, ku näitä on kolme täällä... Jos tuo ukko jatkaa samaa hommaa... Mä olen paljon paljon herkempi raskaana ollessa ja raivostun herkemmin. Mutta ei kai tuommosta hommaa tarvitsis sietääkään?
Kun vaan sais miehen tajuumaan et mä olen edeleenki raskaana ja mä tarvitsen lepoa!! Sen rinnalla ku hoidan kaks lasta, kodin , kaupassa käynnit, ruuan laitot ymymym...
Toivotaan et tajuaa pian!
Tuli nyt vähän tätä avautumista eikä muuta :ashamed:
mertsu 16+1
Moi kaikille!
Palailtiin eilen Leviltä pohjanmaalle ja tänään ajeltiin tänne Jyväskylään omaan kotiin. Viikon aikana on tullut niin paljon juttua, että huomauttakaa mua, jos jotain en hoksaa päivittää.
EjaV:lle suuri halaus ja jaksamista!
Outiko: Kun kirjoittelin, että tiukat farkut laittaa vauvelin potkimaan.. niin, ne mun tiukat farkut on mammafarkut. =) Henkkamaukan mammafarkuissa on aika tiukka se vyönsoljen kohta ja se painaa just sopivasti tuonne alamahaan istuessa.
Onnea kaikille, jotka ootte saaneet hyviä ultrakuulumisia. Joko joku on käynyt rakenneultrassa? Entäs selvittikö vauvelin sukupuolta? Me mennään viikon päästä, 16.3. 4D-ultraan. Jännittää.
Mulla on ollu bola-koru ystävänpäivästä lähtien joka päivä jo kaulassa.
Lisäsin tedät listalle Nipsu -81 ja Satsku. Tervetuloa!
Mandy ja nappula 18+6
Palailtiin eilen Leviltä pohjanmaalle ja tänään ajeltiin tänne Jyväskylään omaan kotiin. Viikon aikana on tullut niin paljon juttua, että huomauttakaa mua, jos jotain en hoksaa päivittää.
EjaV:lle suuri halaus ja jaksamista!
Outiko: Kun kirjoittelin, että tiukat farkut laittaa vauvelin potkimaan.. niin, ne mun tiukat farkut on mammafarkut. =) Henkkamaukan mammafarkuissa on aika tiukka se vyönsoljen kohta ja se painaa just sopivasti tuonne alamahaan istuessa.
Onnea kaikille, jotka ootte saaneet hyviä ultrakuulumisia. Joko joku on käynyt rakenneultrassa? Entäs selvittikö vauvelin sukupuolta? Me mennään viikon päästä, 16.3. 4D-ultraan. Jännittää.
Mulla on ollu bola-koru ystävänpäivästä lähtien joka päivä jo kaulassa.
Lisäsin tedät listalle Nipsu -81 ja Satsku. Tervetuloa!
Mandy ja nappula 18+6
Hei pitkästä aikaa!
Ensiksi suurensuuret osanotot EjaV:lle :hug: Kyynelet tulivat minunkin silmiini, kun luin kaunista kirjoitustasi enkelipojistanne. Tuollainen suru on varmasti pahimipia, mitä ihminen voi joutua kokemaan. Voimia teille ja kaikkea hyvää tulevaisuuteenne! Täytyy vain uskoa, että jokin tarkoitus oli näillä kahdella pienellä. Elävät taatusti aina teidän muistoissanne ja ovat aina osa teidän perhettä :hug:
En ole jakanut kirjoitella pitkään aikaan. Lukenut olen muutamia keroja viikossa mutta sitten on kello ollut jo niin paljon, että en ole jaksanut itse kirjoittaa. Töissä on ollut kiireistä ja illat ovat vierähtäneet esikon kanssa nopeasti. Olo on alkanut helpottaa ja aika harvoin on enään huonoa oloa. Säännöllinen syöminen on kyllä tärkeää. Nyt huolettaa jo pikku hiljaa, että en vieläkään ole tuntenut kunnollisia liikkeistä. Viime neuvolakäynnistä on pari viikkoa ja siellä sydänäänet kyllä kuuluivat hyvin mutta nyt odotan kuin kuuta nousevaa varmoja liikkeitä. Välillä olen ollut tuntevinani jotakin mutta ei velä päivittäin. Esikoisesti olin tuntenut jo parin viikon ajan. Ekassa ultrassa kyllä näytti, että istukka oli edessä mutta jotenkin ihmetyttää, miten se voisi niin paljon vaimentaa. Rakenneultraan on reilu pari viikkoa. Sukupuolen saa meille kertoa, jos se näkyy. Jotenkin vaan oon aika varma, ettei ultrassa nähdä selästi ja toisaalta ei sillä nyt niin merkitystä ole. Poikaolo minulla kuitenkin on enemmän kuin tyttöolo, saa sitten nähdä. Toivon vain, että vauvalla olisi kaikki hyvin. Odottavan aika on pitkä...
Hyvää yötä kaikille!
Soila ja Pikkuinen tasan 18
Ensiksi suurensuuret osanotot EjaV:lle :hug: Kyynelet tulivat minunkin silmiini, kun luin kaunista kirjoitustasi enkelipojistanne. Tuollainen suru on varmasti pahimipia, mitä ihminen voi joutua kokemaan. Voimia teille ja kaikkea hyvää tulevaisuuteenne! Täytyy vain uskoa, että jokin tarkoitus oli näillä kahdella pienellä. Elävät taatusti aina teidän muistoissanne ja ovat aina osa teidän perhettä :hug:
En ole jakanut kirjoitella pitkään aikaan. Lukenut olen muutamia keroja viikossa mutta sitten on kello ollut jo niin paljon, että en ole jaksanut itse kirjoittaa. Töissä on ollut kiireistä ja illat ovat vierähtäneet esikon kanssa nopeasti. Olo on alkanut helpottaa ja aika harvoin on enään huonoa oloa. Säännöllinen syöminen on kyllä tärkeää. Nyt huolettaa jo pikku hiljaa, että en vieläkään ole tuntenut kunnollisia liikkeistä. Viime neuvolakäynnistä on pari viikkoa ja siellä sydänäänet kyllä kuuluivat hyvin mutta nyt odotan kuin kuuta nousevaa varmoja liikkeitä. Välillä olen ollut tuntevinani jotakin mutta ei velä päivittäin. Esikoisesti olin tuntenut jo parin viikon ajan. Ekassa ultrassa kyllä näytti, että istukka oli edessä mutta jotenkin ihmetyttää, miten se voisi niin paljon vaimentaa. Rakenneultraan on reilu pari viikkoa. Sukupuolen saa meille kertoa, jos se näkyy. Jotenkin vaan oon aika varma, ettei ultrassa nähdä selästi ja toisaalta ei sillä nyt niin merkitystä ole. Poikaolo minulla kuitenkin on enemmän kuin tyttöolo, saa sitten nähdä. Toivon vain, että vauvalla olisi kaikki hyvin. Odottavan aika on pitkä...
Hyvää yötä kaikille!
Soila ja Pikkuinen tasan 18
Mulla kans on yhet H&M:n mammafarkut joissa ihmeen puristava se vyönsoljen kohta just. Kun sanotaan ettei puristavia housuja saa pitää niin onkohan nuista sit mitään haittaa jos puristaa? Tai tuntuu et puristais...
Meillä on rakenneultra 7.4. Sitä siis odotellessa Jo nyt jännittää suostuuko vaaveli paljastamaan sukupuolensa
mertsu 16+1
Meillä on rakenneultra 7.4. Sitä siis odotellessa
Jo nyt jännittää suostuuko vaaveli paljastamaan sukupuolensa mertsu 16+1
Heippa vaan kaikille, nyt rohkenin jonkin aikaa tätä ketjua seuranneena liittyä ja kirjoittaakin. (Hyvä, että täältä netin syövereistä löytyy tälläisiakin keskusteluja.)
Esikoista tässä odotellaan, jonka liikkeitäkin ensimmäistä kertaa eilen tunsin/hoksasin :heart: . Eipä kummiosia ollut, mutta pientä näpellystä tuntui olevan meneillään. :heart:
Mieliteoista päälimmäisenä tulee mieleen pinaattiletut(puolukkahillon kanssa...)! Ainakin kahdesti viikossa niitä on tullut syötyä, ellei useamminkin.. (Kaikkea makeaakin on tullut turhan paljon syötyä... :| )
Mielialoista... Olen ollut ihan tolkuttoman kiukkuinen vielä todella usein, ja melkein kaikki tulee purettua tuohon miekkoseen... Mies on ollut mun takia välillä ihan ratkeamispisteessä, koska vedän herneet nenään niin pienistä asioista. Toivottavasti ei kestäisi tuonne elokuulle asti tämä raivoaminen, hävettää jo ihan tarpeeksi... Monet asiat kanssa vaikuttavat pahemmilta, mitä oikeasti ovat, joten kaikki tuntuu myös itkettävän. Myös itkettää, jos on tarpeeksi iloinen.
Nimiä on joitakin tullut mietittyä, tytölle olisi etunimi valmiina. Pojan nimestä ei olla päästy yhteisymmärrykseen vielä. Hassua, että monille tuntuu (ainakin minun käsitykseni mukaan) tyttöjen nimien keksiminen olevan helpompaa. Monet tututkin ovat ensin tytön nimen keksineet. =)
Tuli tänään hankittua ensimmäiset mammavaatteetkin, kun tuntuu, että kaikki paidat ovat liian lyhyitä, ja kaikki housut ovat ylikireitä. (Masu pulpahti ihan yhtäkkiä esiin tällä viikolla...) Todella hyviksi uudet vaatteet todistautuivat .
Rakenneultraan on vielä jonkin aikaa, 9.4. olisi. Enpä tiedä, haluanko sukupuolta saada selville, mies olis kyllä sitä mieltä, että selville täytyis saada... Noh, sen näkee sitten, antaako uteliaisuus vallan...
Satsku & Möhkylä 16+4 :wave:
(Hyvä, että täältä netin syövereistä löytyy tälläisiakin keskusteluja.)Esikoista tässä odotellaan, jonka liikkeitäkin ensimmäistä kertaa eilen tunsin/hoksasin :heart: . Eipä kummiosia ollut, mutta pientä näpellystä tuntui olevan meneillään. :heart:
Mieliteoista päälimmäisenä tulee mieleen pinaattiletut(puolukkahillon kanssa...)! Ainakin kahdesti viikossa niitä on tullut syötyä, ellei useamminkin..
(Kaikkea makeaakin on tullut turhan paljon syötyä... :| )Mielialoista... Olen ollut ihan tolkuttoman kiukkuinen vielä todella usein, ja melkein kaikki tulee purettua tuohon miekkoseen... Mies on ollut mun takia välillä ihan ratkeamispisteessä, koska vedän herneet nenään niin pienistä asioista. Toivottavasti ei kestäisi tuonne elokuulle asti tämä raivoaminen, hävettää jo ihan tarpeeksi... Monet asiat kanssa vaikuttavat pahemmilta, mitä oikeasti ovat, joten kaikki tuntuu myös itkettävän. Myös itkettää, jos on tarpeeksi iloinen.
Nimiä on joitakin tullut mietittyä, tytölle olisi etunimi valmiina. Pojan nimestä ei olla päästy yhteisymmärrykseen vielä. Hassua, että monille tuntuu (ainakin minun käsitykseni mukaan) tyttöjen nimien keksiminen olevan helpompaa. Monet tututkin ovat ensin tytön nimen keksineet. =)
Tuli tänään hankittua ensimmäiset mammavaatteetkin, kun tuntuu, että kaikki paidat ovat liian lyhyitä, ja kaikki housut ovat ylikireitä. (Masu pulpahti ihan yhtäkkiä esiin tällä viikolla...) Todella hyviksi uudet vaatteet todistautuivat
.Rakenneultraan on vielä jonkin aikaa, 9.4. olisi. Enpä tiedä, haluanko sukupuolta saada selville, mies olis kyllä sitä mieltä, että selville täytyis saada... Noh, sen näkee sitten, antaako uteliaisuus vallan
...Satsku & Möhkylä 16+4 :wave:
aijai kyllä meni taas viikonloppu nopeasti.. huoh
sain eilen naistenpäivä lahjaksi suklaa levyn ja hese ruokaa.. =) tai ehkä se oli vähän lepyttely ruokaakin kun olin pari päivää kanssa aika kiukkusena..
mulla oli tossa yhessä vaiheessa hirvee vaunu kuume oli sellai fiilis et nyt ois pakko saada ne vaunut ja keltastapörssiä ja huutonettiä seurasin hulluna.. nyt päätin kumminki että saa odottaa viellä jonkun aikaa vaunu hankinnat..
juu ja nimiä ollaa kans mietitty ja yllätys yllätys tytön nimestä ollaan päästy jo oikeestaan sopuun mutta pojan nimestä ei.. tuntuu kyllä monella olla ongelmia tuon pojan nimen kanssa..
neuvola ois ens viikolla.. voikun vähän ultrattaisiinkin.. on niin pitkä aika kun viimeksi ultrattu.
oli mulla varmaa jotain muutakin mitä piti kirjottaa mutta nyt ei muistu.. pitää alkaa kiirehtimään tässä siistiytymisessä kun kohta lähtee jo linkku.. hyvää päivän jatkoa..
piritta ja moggulaa 17+2
sain eilen naistenpäivä lahjaksi suklaa levyn ja hese ruokaa.. =) tai ehkä se oli vähän lepyttely ruokaakin kun olin pari päivää kanssa aika kiukkusena..
mulla oli tossa yhessä vaiheessa hirvee vaunu kuume oli sellai fiilis et nyt ois pakko saada ne vaunut ja keltastapörssiä ja huutonettiä seurasin hulluna.. nyt päätin kumminki että saa odottaa viellä jonkun aikaa vaunu hankinnat..
juu ja nimiä ollaa kans mietitty ja yllätys yllätys tytön nimestä ollaan päästy jo oikeestaan sopuun mutta pojan nimestä ei.. tuntuu kyllä monella olla ongelmia tuon pojan nimen kanssa..
neuvola ois ens viikolla.. voikun vähän ultrattaisiinkin.. on niin pitkä aika kun viimeksi ultrattu.
oli mulla varmaa jotain muutakin mitä piti kirjottaa mutta nyt ei muistu.. pitää alkaa kiirehtimään tässä siistiytymisessä kun kohta lähtee jo linkku.. hyvää päivän jatkoa..
piritta ja moggulaa 17+2
Huomenta vaan;
mielialoista... huomaan kyllä, että tunteet menevät laidasta laitaan. Yhtenä päivänä tunnen valtaisaa onnea ja iloa - toisena päivänä (tai vaikka jo hetken päästä siitä onnen tunteesta) tunnen oloni murheelliseksi ja pohdin kaikkea ikävää.. (en siis yleensä ole lainkaan tällainen). Mutta minulla tämä on enemmän sellaista oman pään sisällä tapahtuvaa - silloin kun olo on synkempi niin olen hiljainen, tosin ärsyynnyn helposti jos jotain sellaista tulee eteen mutta pääasiallisesti olen todella hiljainen ja omissa maailmoissani silloin. Loukkaannun myös raskaana ollessa helposti, pahoitan mieleni ihan pienistäkin, hassuista asioista (joille jälkeenpäin itsekin nauraa). Sellaista tunnemyrskyä tämä raskaus on.
Onko kukaan nähnyt painajaisia? En nyt ole ihan kaikkia viestejä lukenut niin en tiedä vaikka joku tästä olisikin kirjoittanut. Näin viikonloppuna aivan kauheita unia koskien vauvoja/sikiöitä.. :'( En tiedä johtuisiko siitä, että jännään niin kovasti ensi viikon rakenneultraa :/ .
Ihanaa kun päivät alkavat olemaan valoisampia! :heart:
L3nen (19+1) - Puoliväli lähestyy kovaa vauhtia! :flower:
mielialoista... huomaan kyllä, että tunteet menevät laidasta laitaan. Yhtenä päivänä tunnen valtaisaa onnea ja iloa - toisena päivänä (tai vaikka jo hetken päästä siitä onnen tunteesta) tunnen oloni murheelliseksi ja pohdin kaikkea ikävää.. (en siis yleensä ole lainkaan tällainen). Mutta minulla tämä on enemmän sellaista oman pään sisällä tapahtuvaa - silloin kun olo on synkempi niin olen hiljainen, tosin ärsyynnyn helposti jos jotain sellaista tulee eteen mutta pääasiallisesti olen todella hiljainen ja omissa maailmoissani silloin. Loukkaannun myös raskaana ollessa helposti, pahoitan mieleni ihan pienistäkin, hassuista asioista (joille jälkeenpäin itsekin nauraa). Sellaista tunnemyrskyä tämä raskaus on.
Onko kukaan nähnyt painajaisia? En nyt ole ihan kaikkia viestejä lukenut niin en tiedä vaikka joku tästä olisikin kirjoittanut. Näin viikonloppuna aivan kauheita unia koskien vauvoja/sikiöitä.. :'( En tiedä johtuisiko siitä, että jännään niin kovasti ensi viikon rakenneultraa :/ .
Ihanaa kun päivät alkavat olemaan valoisampia! :heart:
L3nen (19+1) - Puoliväli lähestyy kovaa vauhtia! :flower:
Huomenta.
Voimia kaikille teille joilla on ongelmia tai harmeja parisuhteessa :hug: On hyvä taistella, eikä luovuttaa heti, mutta muistakaa ettei kaikkea tarvitse kestää. Saa sanoa jos ei vaan enää jaksa.
Outiko, aivan ihana masu :heart:
Rakenneultra on meillä 1.4, hui :|
(.) Tänään olisi 12 neuvola ja olen aika huolissani. En niinkään vauvasta vaan itsestäni. Mulla on sykkeet ihan taivaissa koko ajan ja saan rytmihäiriöitä. Vuosi sitten sydän tutkittiin muiden juttujen vuoksi ja se oli ok. Nyt tuntuu etten voi nousta edes rappuja ilman että pumppu hakaa rinnasta ulos. Ja varsinkin levossa tulee kunnon muljahduksia. Jätän nyt kahvin ihan suosiolla pois kokonaan kun yksi kulauskin saa pumpun hakkaamaan hulluna. Noh, toivottavasti ei olisi vakavaa. En toisaalta usko kun vasta tutkittiin.
Tulen illalla kertomaan kuulumiset!
Vilma ja Elma 17+3
Voimia kaikille teille joilla on ongelmia tai harmeja parisuhteessa :hug: On hyvä taistella, eikä luovuttaa heti, mutta muistakaa ettei kaikkea tarvitse kestää. Saa sanoa jos ei vaan enää jaksa.
Outiko, aivan ihana masu :heart:
Rakenneultra on meillä 1.4, hui :|
(.) Tänään olisi 12 neuvola ja olen aika huolissani. En niinkään vauvasta vaan itsestäni. Mulla on sykkeet ihan taivaissa koko ajan ja saan rytmihäiriöitä. Vuosi sitten sydän tutkittiin muiden juttujen vuoksi ja se oli ok. Nyt tuntuu etten voi nousta edes rappuja ilman että pumppu hakaa rinnasta ulos. Ja varsinkin levossa tulee kunnon muljahduksia. Jätän nyt kahvin ihan suosiolla pois kokonaan kun yksi kulauskin saa pumpun hakkaamaan hulluna. Noh, toivottavasti ei olisi vakavaa. En toisaalta usko kun vasta tutkittiin.
Tulen illalla kertomaan kuulumiset!
Vilma ja Elma 17+3
Huomenta kaikille !
Meillä kanssa ollut nyt miehen kanssa tosi hankalaa.
Tai siis eihän meillä ole pitkiin aikoihin mitenkään kauhean hyvin mennyt, nyt tilannetta varmaan vielä pahentaa tämä raskaus.
Siis ollaan kyllä molemmat iloisia tulevasta vauvasta, mutta oon vaan nykyään niin paljon herkempi ja mietin monesti ettei tule kyllä mistään mitään jos tilanne ei muutu kun vauva syntyy.
Nyt olemme puhuneetkin esim. siitä että mitäs sitten kun vauva herää yöllä ja vaippa pitäisi vaihtaa..
Mies on sitten sitä mieltä että minä olen se joka yöllä nousee vaihtamaan vaippaa, ja että hän sitten vaikka menee toiseen huoneeseen nukkumaan jos vauva itkee.
Ja perusteluna on se että kun hän kerran käy töissä, ja minä taas saan vaan olla kaikki päivät kotona, niin ei hänen nyt missään nimessä tarvitse yöllä herätä vauvan takia.
Tuntuu vaan jo valmiiksi pahalta kun miettii että mä oon päivät vauvan kanssa sitten yksin ja sitten kun mies tulee kotiin, niin istuu tietokoneelle, tai vaan makaa sohvalla.
Ja sitten vielä öisinkin minä olen se joka hoitaa vauvaa..
Eli periaatteessa olen kokoajan yksin vauvan kanssa.
Nyt on myös paljon puhuttu siitä kun oon niin paljon yksin kotona, ja vaikka mies olisikin kotona niin istuu vaan tietokoneella.
Eli ihan kun mua ei olisi olemassa.
Mutta no, tulipa taaaas purettua...
Meillä kanssa ollut nyt miehen kanssa tosi hankalaa.
Tai siis eihän meillä ole pitkiin aikoihin mitenkään kauhean hyvin mennyt, nyt tilannetta varmaan vielä pahentaa tämä raskaus.
Siis ollaan kyllä molemmat iloisia tulevasta vauvasta, mutta oon vaan nykyään niin paljon herkempi ja mietin monesti ettei tule kyllä mistään mitään jos tilanne ei muutu kun vauva syntyy.
Nyt olemme puhuneetkin esim. siitä että mitäs sitten kun vauva herää yöllä ja vaippa pitäisi vaihtaa..
Mies on sitten sitä mieltä että minä olen se joka yöllä nousee vaihtamaan vaippaa, ja että hän sitten vaikka menee toiseen huoneeseen nukkumaan jos vauva itkee.
Ja perusteluna on se että kun hän kerran käy töissä, ja minä taas saan vaan olla kaikki päivät kotona, niin ei hänen nyt missään nimessä tarvitse yöllä herätä vauvan takia.
Tuntuu vaan jo valmiiksi pahalta kun miettii että mä oon päivät vauvan kanssa sitten yksin ja sitten kun mies tulee kotiin, niin istuu tietokoneelle, tai vaan makaa sohvalla.
Ja sitten vielä öisinkin minä olen se joka hoitaa vauvaa..
Eli periaatteessa olen kokoajan yksin vauvan kanssa.
Nyt on myös paljon puhuttu siitä kun oon niin paljon yksin kotona, ja vaikka mies olisikin kotona niin istuu vaan tietokoneella.
Eli ihan kun mua ei olisi olemassa.
Mutta no, tulipa taaaas purettua...
EjaV:lle isot halaukset ja osanotot :hug: :hug:
Ihan hirveän surullista :'( :hug:
Nimistä Täällä ollaan joitakin nimiä mietitty ja katseltu.
Neuvola on 18 päivä. Ja sen raudanhan jouduin jo aloittamaan jo olo on nyt hyvä. ei huimaa tai heitä nupissa. Väsyttää mutta ei samallalailla kuin ennen raudan syömistä.
Rakenneultra on 31.päivä tätä kuuta. Sitä odotellessa.
Liikkeet tuntuu tosi selvästi päivittäin. Eilen tuntui aika voimakaskin muljaus.
Maha kasvaa hurjaa vauhtia. Ihana pallo jo on.
Tyttö rakastaa äidin massua minkä ehtii. Usein halaamassa ja pusimassa vatsaa. :heart:
Ja sitten elämäni ihanin asia tapahtuu torstaina 12.3.2009 me mennään miehen kanssa naimisiin. :heart: :heart: Meidän kahdenkeskisestä viikonloppureissusta tulikin sitten pienimuotoinen "häämatka" =)
La vida & Öntykkä :heart:
Ihan hirveän surullista :'( :hug:
Nimistä Täällä ollaan joitakin nimiä mietitty ja katseltu.
Neuvola on 18 päivä. Ja sen raudanhan jouduin jo aloittamaan jo olo on nyt hyvä. ei huimaa tai heitä nupissa. Väsyttää mutta ei samallalailla kuin ennen raudan syömistä.
Rakenneultra on 31.päivä tätä kuuta. Sitä odotellessa.
Liikkeet tuntuu tosi selvästi päivittäin. Eilen tuntui aika voimakaskin muljaus.
Maha kasvaa hurjaa vauhtia. Ihana pallo jo on.
Tyttö rakastaa äidin massua minkä ehtii. Usein halaamassa ja pusimassa vatsaa. :heart:
Ja sitten elämäni ihanin asia tapahtuu torstaina 12.3.2009 me mennään miehen kanssa naimisiin. :heart: :heart: Meidän kahdenkeskisestä viikonloppureissusta tulikin sitten pienimuotoinen "häämatka" =)
La vida & Öntykkä :heart:
