Kielletty kuittaa :wave:
Ollaan vielä lomailemassa täällä Lappeenrannassa poitsun kanssa, tänään iski ikävä miestä ja kotia, mutta joskos sitä ylihuomiseen vielä jaksaisi niin mieskin tulee sitten tänne, sunnuntaina kotiin. Ollaan oltu rannalla ja nähty kavereita, eli ihan tällaista arkista periaatteessa mutta kiva kuitenkin kun saa tuolta mummilta paljon hoitoapua, vaikken tavallaan varsinaisesti koe tarvitsevani sitä; mielellänihän minä lapseni kanssa aikaa vietän ja hoidan :heart:
Synnärille on meiltä matkaa öö... no parisenkymmentä minuuttia menee autolla, ja mies tulossa mukaan. Leeville on hoitaja (=mummi, eli miun äiti) tilattu täältä Lappeenrannasta Vantaalle heti tarvittaessa, mutta ottaahan se toki oman aikansa ennenkuin tänne ehtii. Pitää varmaan keksiä joku paikallinen kenet ottaa hälyvaraksi siksi aikaa.
Yöt on alkaneet tällä viikolla olemaan melko tuskaisia, ilman tyynyä jalkojen välissä ei puhettakaan nukkumisesta |O Hengittäminenkin on hankalaa ja on kuuma. Onneksi tätä lystiä ei nyt enää hirveän kauaa kestä... toki unettomia öitähän tässä on edessä joka tapauksessa kohtapuoliin
Muuten olo on ihan kohtalainen, aamulla herättyäni suppailee suhteellisen napakasti, mutta ihan kuulostaisivat asiaankuuluvilta, joten harjoitukset jatkukoon. Outoa, kun
hengittäminen on tosiaan selvästi hankaloitunut, mutta toisaalta vauva tuntuisi minusta painuneen jo melko alas, ja liikkeet on selkeästi vähentyneet ja muutenkin muuttuneet. Enää vain pyllyillään, harvemmin pääsee enää "laskeskelemaan varpaita" pikkuisen heilutellessa jalkoja
Taitaa olla meidän pieni lähtökuopissa jo...
Ajatuksia on monenlaisia, vähän suorastaan ahdistaa kun
tuntuu ettei mikään ole vieläkään valmiina! Ollaan nyt melko varmasti vuokraamassa tällainen "
vaavisänky" vaavi.fi: sivustolta, on sopivan pieni, ja muutenkin tuntuisi olevan meille passeli vaihtoehto. Vuokraus maksaa n. neljältä kuukaudelta 75 euroa.
Mies oli käynyt ostamassa ensitutin ja tuttipullonkin varuiksi - vaaleanpunaiset tottakai - ja itse ostin parit punaiset sukkahousut kokoa 50-56. Noita ja muovikassillista saatuja vaatteita (joita en ole vielä edes pessyt) lukuunottamatta ollaan aika hävyttömän varustautumattomia tämän kakkosen tuloon
Noh, onneksi se
henkinen valmistautuminen on kuitenkin vähän paremmalla pohjalla, varsinkin kun esikoisen syntymä, kotiintulo ja kaikki on vielä niin tuoreessa muistissa.
Niin ja tosiaan, ollaan lähdössä miehen ja Leevin kanssa vielä perinteiselle
kesä-roadtripille autolla ympäri Suomea tuossa puolentoista viikon päästä! Ei pelota, että vauva sentään syntyisi matkan varrella, mutta kuitenkin kuuntelen omaa oloani. Kivaa sinäällään että on tekemistä vielä tässä, ettei ainakaan aika käy pitkäksi, toisin kuin viimeeksi loppuraskaudesta! Siivotahan ehtii aina, mutta kohta meillä on tosiaan kaksi hyvin pientä lasta ja siihen sopeutuminen edessä, joten nyt on mielestäni vähintäänkin kohtuullista että otetaan ilo irti kesästä ja siitä, että
esikoinen saa vielä hetken nauttia meidän molempien jakamattomasta huomiosta.. :heart:
Niin ja tsempit parisuhdeongelmien kanssa kamppaileville! :hug: Meilläkin on käyty pitkä ja kivinen tie, että ollaan tähän pisteeseen päästy, missä ollaan nyt: meillä menee hyvin, parisuhteessa ja perheenä, asiat toimii.
Mutta siihen ei oltaisi päästy jos molemmat eivät olisi nähneet tosissaan töitä sen eteen. On käyty läpi synnytyksen jälkeiset masennukset, miehen hölmöilyistä aiheutunut luottamuspula ja ties mitä. Esikoisen odotuskin oli vastoin kaikkia kuvitelmiani ei-todellakaan-niin-ruusuista aikaa. Onnellisuus ei tule siitä, mitä kirjojen mukaan tämän ajan pitäisi olla, sillä läheskään kaikilla ei näin suuri elämänmuutos suju mutkitta. Se ratkaisee, miten itse osaa suhtautua muutoksiin, ja se, millä pohjalla parisuhde on. Kuitenkin, vaikka nyt näyttäisi toivottomalta niin aina on toivoa. Mekin rakensimme esikoisen vauva-aikana pohjan aloittaen aivan tyhjästä ja mahdottomasta. En olisi ikinä kuvitellut että tämä voisi päättyä näin hyvin, että voisimme olla kaikki onnellisia yhdessä.
kielletty & pikkuinen 33+3
