ELOKUISET LEIJONANPENNUT 2009 - kesäkuussa *POKS!*

Huomenta kaikille !!

Nyt se sitten saattaa olla ero edessä täällä..
Tänään tilanne räjähti ihan tosissaan käsiin heti aamusta.
Miehellä on tänään vapaapäivä ja heti aamusta laittoi tietokoneen taas päälle.
Minä sitten vaan makasin sohvalla ja katselin ulos ikkunasta etten vahingossakaan sanoo miehelle mitään, koska välillä unohdan ettei mies kuule mitään tietokoneella ollessaan ja sekös sitten aina alkaa ärsyttämään kun jotain sanon ja mies kysyy 10 min päästä että "nii sanoitko sä jotain?"
Mies sitten mulle huusi kun haki itsellensä lisää kahvia että "vittu koska sä oikein lopetat ton murjottamisen, oonko mä nyt taas muka tehny jotain niin helvetin pahaa että sä oot tollanen"
( anteeksi kielenkäyttö, mutta itseäni tuo kiroaminen vaan ärsyttää niin paljon )
Kerroin sitten miehelle että olen ollut pahalla päällä koska olen paljon yksin, minkä jälkeen en ehtinyt enää muuta sanoa, koska taas mies alkoi huutamaan ja kiroamaan.
Jotain sieltä tuli taas että hän sitten lopettaa työt ja kaikki ja on vaan kotona ja haetaan sitten sossusta rahaa ja muutetaan jnejne...
Kun ei kuulemma taas saa mitään tehdä... ei saa nähdä kavereita eikä käydä missään kun pitäisi vaan mun kanssa olla kotona...

Tuon jälkeen en minäkään enää pystynyt olemaan huutamatta vaan ihan itku kurkussa sanoin miehelle että juuri tuon reaktion takia en ole miehelle kertonut mikä mua harmittaa, ja sen jälkeen sitten menin makuuhuoneeseen rauhoittumaan koska tiedän ettei asioita ratkota huutamalla, enkä itsekään enää pystynyt muuhun.

Sitten kun oli rauhoittunut niin tulin takaisin olohuoneeseen ja sanoin miehelle etten minä halua häntä kieltää menemästä ja tekemästä asioita, mutta miten sitten selitän vauvalle miksi isä ei koskaan ole sen kanssa.
Mies ei suostunut enää mun kanssa asiasta puhumaan, ja lähdin sitten viemään koiraa ulos.
Kun tulin takaisin kotiin niin mies oli lähtenyt ja keittiön pöydällä oli vain lappu että menee käymään verotoimistossa ja entisellä työpaikallaan kahvilla
( menee siis sinne haukkumaan mut ihan pystyyn ja kuulemaan että ei hän ole tehnyt mitään väärää ja että mä vaan olen ihan natsi kun kiellän menemästä, (näin on siis ainakin aikaisemmin aina käynyt ) )

Itse alan olemaan ihan valmis vaikka eromaan, koska mielummin olen sitten yksin vauvan kanssa niin että tiedän olevani yksin, kun se että elän siinä toivossa että mies muuttuu, ja kuitenkaan mikään ei muutu.
En mä tiedä miten selitän pienelle lapselle miksei isä koskaan ole meidän kanssa, niin ettei lapsi ala siitä itseään syyttämään.
Ja jos tilanne jatkuu näin niin lapsi tottuu näkemään isästään vain selän kun mies istuu tietokoneella tai lähtee jonnekin.

 

kikka89 Voi kurjuus :hug: Pitäisköhän sun sanoa miehellesi, että olet ajatellut että voisitte ainakin pitää pientä taukoa, jollei jopa erota. Ehkä mies ei nää /tajua miten paha sun on oikeasti olla. Ehkä se, että kerrot hänellekkin ajatelleesi eroa, avaisi hänen silmät asioille.
Neuvoisin teitä myöskin puhumaan asioista, mutta ilmeisesti se ei oikein onnistu ilman että se johtaisi riitaan? Ikävä tilanne.
Sun kyllä kannattaa tosissaan miettiä mikä on parasta sulle ja sitten myöskin vauvalle.

Matka synnärille on meillä ehkä jotain 3km. Taksilla varmaan sitten mennään, koska ei ole omaa autoa.
Niin ja mies lähtee mukaan ( meille se on itsestäänselvyys että mies tulee mukaan).
Miehellä tosin kauhee sairaalakammo. Aiemmin aina pyörtyi, jos jostain syystä joutui sairaalassa käymään. Kuulema jo pelkkä haju saa pahan olon aikaan. Tästä syystä sitä vähän jänskää lähteä, mutta onneksi ei anna pelolle valtaa..Oon tosi ylpee kyllä, että se lähtee vaikka saattaakin pyörtyä.

outiko 34+5

 

Kikka mun mielestä sä vaikutat aika yksinäiseltä. Yritä vielä kerran ihan rauhassa puhua miehelle, puhut vaikkei sun mielestä kuuntelisikaan. Ootko kertaakaan uhannu miestäs erolla?
Mun mielestä tollanen on epäreilua ja sun ei tarvi sitä kestää.

 

Tsemppiä kaikille parisuhderintamalla! Varsinkin kikalle ja vaavittarelle! Ei osaa oikein muuta kuin lähettää voimia. :hug:

Nyt en viitsi kauaa tässä koneella istua, kun ulkona on noin mahtava ilma.

Pitää vaan hehkuttaa, että ostin Manducan kantorepun, OliveGrove värisen. http://www.pientenparhaaksi.fi/product_details.php?p=646 Lilliputeilla tais olla sama. Ja outikolla se vaalea. Muistelen. Rakastuin tuohon olivegroveen, että en enää voinut katsellakaan muita. =)

Tuossa nettikaupassa oli muuten 3-vuotissynttärit, joten ei tuu postikuluja yli 30 ? tilauksiin. Käykääpä katselemassa!

Mandy ja Aksu 34+0 POKS!

 

Kiitos tuesta.. taas kerran.
Sehän tästä tilanteesta tekee todella vaikean kun mun on oikeasti ajateltava myös vauvan parasta.
Siis tilanne meillä oikeastaan ihan alusta asti on ollut se että olen ajatellut että tiettyjen asioiden pitää muuttua jos joskus lapsi tulee.
Olen tässä nyt odotellut ja toivonut että asiat muuttu, mutta niinhän ei ole käynyt.

Jos ajattelisin vain itseäni niin tuskin olisin valmis miehestä eromaan, koska onhan meillä niitä hyviäkin hetkiä ( ehkä kerran kuukaudessa, eikä kestä koko päivää, mutta kuitenkin )
Lisäksi mua ehkä vähän pelottaa olla yksin, ja tiedä ettei itselläni olisi varaa näin isoon asuntoon ja muuta.
Rahallisesti tulisi siis tosi tiukkaa..

Mutta sitten taas kun kuitenkin mun on AJATELTAVA vauvan hyvin vointia, ja sitä ettei lapsi saa alkaa itseään syyttämään meidän tilanteesta.
Ja kyllähän pieni lapsi sen kuitenkin tajuaa ja vaistoaa jos kaikki ei vanhempien välillä ole hyvin.
Olen jo ihan työnikin puolesta nähnyt paljon pieniä lapsia joilla kotona vanhemmilla on ongelmia ja useat niistä lapsista oireilevat jotkut pahemmin ja jotkut lievemmin.
Itse en sitä lapselleni todellakaan halua.

Olen myös kuitenkin sitä mieltä ettei lapsesta tulee mitenkään "huonompi" vaikka kasvaisi ilman isää ( siis jos me nyt eroaisimme ) , koska silloin lapsi ei kokisi kuitenkaan sitä hylkäämistä isänsä taholta, eikä oppisi ehkä niin pahasti kaipaamaankaan issänsä kuin silloin jos isä asuu kotona, mutta ei kuitenkaan ole kiinnostunut.

Siis itsekkäänti jos ajattelisin niin en harkitsisi eroa, vaan koittaisin vain miettiä niitä pieniä hyviä hetkiä, mutta lapselle tästä tilanteesta voi aiheutua haittaa..

 

Onnittelut poksuista :heart:

Outikon neuvolakuulumiset bongailtu, toivottavasti lähtis nyt paineet laskuun ja pissa putsaantuis.. :hug:

Kikka, komppaan täysin Outikoa. Älä anna kohdella itseäsi miten sattuu!! Voimahalaus :hug:

Meillä mies lähtee mukaan synnytykseen ehdottomasti. Ja toivon että se vois olla ne sairaalapäivät mahd.paljon meidän kans. Musta nimittäin tuntuu että tarviin henkistä tukea...

Liikkeistä, vaihtelevia on päivät. Ja viimeks tänään neuvolassa asiasta puhuin. Mut napavirtauset on hyvät, vauva kasvaa jne. niin ei hätää. Se vaan on sellainen et välillä pitää siesta päiviä

Kävin tosiaan aamulla neuvolassa. Kaikki hyvin! Iskiaksen kanssa käski olla varovainen ettei oikeasti lähde jalka alta. Sitten edelleen pitää kotona kytätä niitä paineita kun neuvolassa taas ihan hurjat, mut kotona ihan priimat. Eli valkotakkikammoinen hoitoalan tuleva työntekijä tässä hei

Vai on inkkarikesää tulossa.. Ou nou. Mulle riittäis n. 20 astetta pienellä tuulenvireellä. Täytyy pistää tilaukseen

 

Nyt mies sitten soitteli sieltä verotoimistosta kun halusi että katson palkkatodistuksia ja muita.
Sitten soitti vielä uudestaan kun oli sieltä päässyt pois ja saanut asiat hoidettua..
Sanoi tulevansa kotiin kun on käynyt työpaikalla ja vaikka missä..
Miehen äänestä kyllä kuulee jos on pahoillaan ja tietää olleensa idiootti, nyt ei kyllä mitään sellaista äänensävyä ollut.
Puhelun lopussa vaan sanoi että täytyy lopettaa riitely, koska hän ei ainakaan enää jaksa riidellä.
Tilanne on vain nyt se että ainoa tapa millä tämä meidän riitelyloppuu on että minä annan periksi ja olen hiljaa ja esitän että meillä menee hyvin.
Sitä mies haluaisi..
En todellakaan nyt pysty uskomaan että mies olisi tuosta aamuisesta välikohtauksesta tajunnut yhtään mitään, koska olisi kyllä kuulostanut puhelimessa vähän erilaiselta.
Voihan tietysti olla että se onkin tajunnut jostain jotain, mutta nyt en vain oikein jaksa uskoa siihen....

 

Voi itku, minkälainen tilanne kotona on Kikalla ja Vaavittarella Hemmetti teiän miehiä!!! Toivottavasti pääsette molemmat jonkinlaiseen ratkaisuun ja saisitte taas alkaa elää onnellista elämää. :hug:

(sivuhuomautus, itsekin olen ensimmäisessä odotuksessa kokenut sen että yrityksistäni huolimatta täytyi lopulta antaa periksi ja nakata silloinen avokki pihalle. meillä asiaan liittyi toinen nainen)

Pekunalla todella järkyttäviä nämä miehesi sukulaiset siellä mökillä! Oisin minäki suuttunu ja pahasti. Halauksia siis sinnekki :hug:

Meillä mies lähtee synnytykseen mukaan. Hän on säästänyt kesälomaansa niihin aikoihin ja kummitätini on kans lomalla, joten hän tulee katsomaan lapsia siksi aikaa. Määhän oon käyny kokokontrollissa vauvelin koon takia ja hiukan jo näyttäis siltä että hän on kookkaampi kuin pitäis. Oonki varautunu täysin siihen ettei anneta mennä lähellekkään laskettua vaan toimitaan ennen sitä. Ja käynnistykseen en tällä kertaa suostu - viimeksi käynnisteltiin monta päivää ja loppujen lopuksi vauva jäi hartioista kiinni ja loukkasi kätensä - joten edessä todennäkösesti sektio....... Mutta se tarkentuu vielä sitte myöhemmin.

Nyt ei muuta ku terkkuja jokaiselle.


Sinderella 31+0

 

Täällä taas Todella pitkästä aikaa...
Olen nyt ollut sairaslomalla töistä, kun on selkä sen verran huonossa kunnossa, ettei oikein pysty tekemään mitään. Sattu sitten sopivasti, niin että meidän perhepäivähoitaja on myös sairaslomalla, joten esikoinen on nyt ollut kotona. Eipä tässä juuri ole saanut selkää lepuuttaa Saa nähdä miten jaksan olla töissä loppu ajan.

Meillä myös on jonkin verran ollut riitoja, lähinnä miehen juomisesta. Minusta aikuisen ihmisen ei pitäisi juoda joka viikonloppu varsinkaan molempina päiviä :kieh: Tämä on suurin syy meidän riitoihin! Tietty ainan välillä tulee sanomista jostain muustakin, mutta ei kai sellaista pariskuntaa olekaan joka ei koskaan riitele. Muuten mies on loistava esikoisen kanssa ja varmasti innoissaan myös tulokkaasta.

Meillä mies on kieltäytynyt tulemasta synnytykseen mukaan, koska edellisellä kerralla oli sen verran rankka kokemus. Tulee kuitenkin sairaalaan mukaan ja on mun kanssa niin kauan, kun pystyy. Enpä oikein voi muutakaan vaatia. Toisaalta en ole itse vielä osannut päättää, että vaadinko sektiota vai tyydynkö kohtaloon ja menen sen mukaan. Ensimmäinen syntyi kiireellisellä sektiolla alatiesynnytys yrityksen jälkeen... Tällä viikolla olisi toinen pelkopoli käynti ja sitä ennen pitäisi tehdä päätös. Pelottaa vaan niin pirusti molemmat tavat! Kaikista pahin pelko on, että yritän synnyttää alateitse ja sitten kuitenkin päädytään taas sektioon, jolloin on molemmat paikat kipeät. Toisaalta taas, jos kaikki menee hyvin, niin voin hoitaa esikoistakin sairaalasta päästyäni. Tarvii kuitenkin vaihtaa vielä vaippaa yms.

Taisi tulla pientä tilitysta :ashamed:

 

Mandy81 Minä sain oman Manducani tänään ja se on kyllä ihana Uskon että se on kyllä kannattava ostos ja pitkäikäinen.
No ei onneksi mee kauaa, kun päästään sitten sitä testailemaan oikein kunnolla
Mä oon miettinyt, että en ehkä hankikaan ollenkaan kantoliinaa, nyt kun on toi manduca. Mutta saa nyt nähdä muuttuuko mieli..

kikka89 Ei ole oikein jos se olet aina sinä, joka joutuu antamaan periksi :/ Ja jos nyt lopulta päätyisitkin siihen vaihtoehtoon että eroatte, niin kyllä mä luulen että pärjäätte taloudellisesti vauvan kanssa kahdenkin. Suomessa on kuitenkin hyvä sosiaaliturva jne.
Mutta yritä nyt vielä puhua miehesi kanssa ja tee hänelle selväksi miten väsynyt olet tilanteeseen ja että olet ajatellut jo eroakin sen takia. Toivottavasti miehesi tajuaa ja muuttaa käytöstään. Tsemppiä paljon =)

 

Kylläpäs on tullut taas tekstiä.... =)

Pekunalle, vaavitar ja kikka89 :hug:

Meillä on matkaa sairaalaan ehkä noin 15 km ja aikaa kuluu varmaan 10-15 minuuttia. Mies kyllä tulee varmasti mukaan... Lapsenvahti järjestyy varmaankin joka tapauksessa synnytyksen ajaksi mutta oon alkanu stressaamaan, että mihin tuo esikoinen sitten laitetaan hoitoon jos joudunkin vaikka etukäteen prenataaliosastolle kuten viimeksi?? No, eiköhän kaikki järjesty aikanaan...

Mulla tuntuu mahassa päivittäin liikettä kyllä oikein kovasti. Välillä on hiljaisempia hetkiä mutta sitten kun hän tuolla mellastuksen aloittaa niin AUTS! Tämä vauva vaihtaa kylkeä vielä lähes päivittäin . Esikoinen oli näillä viikoilla ollut jo muutaman viikon samassa asennossa. Tämä tulokas on arvioitu pienemmäksi ja varmaan sen takia mahtuu vielä paremmin kylkeään kääntämäänkin.

Keskiviikkona olis äitiyspolikäynti... Synnytystapa-arvioon oon menossa kun esikko syntyi sektiolla. Saan varmaan sitten jotain painoarviotakin vauvelista. Samalla käynnillä käyn juttelemassa pelkopolilla. Mulla ei oikeastaan oo mitään varsinaista synnytyspelkoa mutta meen juttelemaan asioista jotka on jääny vaivaamaan esikoisen syntymässä ja sairaalassaoloajasta...


Maud 34+1

 

Terveisiä neukkulasta! :wave:

RV 32+3
Painon muutos/vko: +67g
Turvotus: +
RR: 136/75
U-prot.: -
U-gluk.: -
B-Hb: 128 (luomuna edelleen vaikka laskenutkin 170:stä )
Sf-mitta: 29cm
Syke: ka.150
Liikkeet: ++
Tarjonta: Rt

Neukkulantäti laski Kolmosen LA:n arviopainoksi 3400g-3650g. Jokainen viikko LA:n yli on n. +300g/vko, eli 36+0 synnytystapa-arviossa keskustelen käynnistyksestä ennen 4000g:n painoarviota, vaikka tarkasti painoa tuolloin onkin jo vaikea mitata tilanahtauden takia. Häntäluu(kin) kun on kipuillut jo viimeisen viikon.. kivakiva. :headwall:

millaisia matkoja teillä on synnärille? Itselläni kun on matkaa aikalailla vähän, kilometrejä ab.30, aikaa menee 20min suunnilleen. Tai vähempikin jos oikein kiire pukkaa.

Nyt onkin sitten alennusmyynnit jotka kutsuu, harmi vaan että keli on niiiin hyvä, ettei nappais lähteä kaupoille. Mutta pakko on! :saint:

Treelo 35+1

Matkaa synnärille pikkusen vajaa 3km, aikaa menee varmaan noin 15-20 minsaa.

Täällä kans kauniit kelit ja just siks alet kutsuu Mies jää lasten kaa töitten jälkeen kotia ja mää saan kerrankin omaa aikaa, vaikken sitä kyllä oo juuri tuntenut tarvitsevani.

Mitenkäs muilla liikkeet? Tuntuu, että päivät menee muutamalla liikkeellä (harvakseltaan) ja sitten illalla nukkumaan mennessä tulee pari kunnon sarjaa "kunnon" liikkeitä ja siinä se sitten onkin. On rauhoittunut jonkin verran.

L3nen 34+1

Kutakuinkin noin se menee, tai on mennyt viimeiset 1-2 viikkoa.


-iinaZ & Kolmonen 32+3

 

Matka synnärille meillä on n. 10 kilsaa ja taksilla ajateltiin mennä, ellei sitten saada miehen isää kuskiksi.
Niin ja mies kyllä tulee mukaan synnärille. Jos vain ehtii, kun meillä mies on intissä juuri silloin. Täytyy tehdä niitä synnytys kikkoja sitten kun se on lomalla sillon että jospa saadaan käynnistymään

Liikkeet täällä tuntuu pitkin päivää, paremmin sitten juuri illalla kun käy makaamaan. Mutta päivälläkin kun istuskelee niin kyllä potkii minkä kerkeää ja painelee mua kylkiluihin

 

Alet on sitten tältä päivältä hyödynnetty, ja kyllä kävikin tuuri. Ostin nimittäin likalle huoneeseen nojatuolin -75% alennuksella...
Ja liinavaatteita -50%.

Ja kaikkea muuta, huomenna olis sitten vuorossa Ikea ja H&M, saas nähdä käykö samanlainen tuuri. Toivottavasti!

Kikallakin ongelmaa parisuhteessa :hug:
Ikävää, että monella ne ongelmat kasaantuvat juuri tälläisiin aikoihin kun "pitäisi" olla onnellinen jne. Mutta joskus ne asiat sitten järjestyvät, toivottavasti myös teillä. Meillä oli esikoisen odotusaikana yhtä-jos-sun-toista kriisiä, ja edelleen ollaan yhdessä. =)

Liikkeistä mulla asuu mahassa potkunyrkkeilijä, juurikaan ei ole hiljentyneet liikkeet ja pitkin päivää kyllä muistuttaa itsestään. Ja hieman alkaa hirvittää, kuinka iso vauva mahtaa jo olla, tuntuu että maha on jo tuplat verraten esikoisen odotukseen... :ashamed:
Mutta, toisaalta esikoisen odotusajasta meni osa "pilalle", kun pelkäsin isoa vauvaa, ja liki 2viikkoa yliaikaisena painoi 3,5kg... Siis ihan jättiläinen!
Pitkä kylläkin, mikä mittaajia ilmeisesti hämäsi näissä "reilusti yli nelikiloinen" arvioissa.

Joten koitan nyt olla ajattelematta koko asiaa ja kyllä mä uskon vakaasti, että musta mahtuu ulos isompikin vauva...

Ja muuten, mä kielsin miestä katselemasta alakertaa esikoisen synnytyksessä, kun ajattelin et se saa siitä jotain traumoja tms ja ei enää koske muhun kun pitkällä tikulla tms. Mut tietty se oli tiiraillu sinne ja tämän kertoi vasta jälkikäteen. Ja ei saanut mitään traumoja, korkeintaan mä sain vähän respectiä lisää! :saint:

Nyt varmaan kuuluisi alkaa ruoan laittoon, :wave:

treelo 35+1

 

Hmp.

Kävin neuvolassa, ja lääkäri piti olla.. Nyt olivat taas sekoilleet jotain ja mulla olikin varattu terkkari eikä lääkäri, grr ku ketuttaa..

Kysyin terkkarilta osaisko mitään kokoarvioita antaa, niin ei "varmaan sen kokoinen suunnilleen kuin näillä viikoilla pitäisikin olla.. Mutta en kyllä lähtis vetoa kuitenkaan lyömään" Silleen siis mitä hittoa?!!
Ei se terkkari osannu muutenkaan mitään mihinkään sanoa, oli vähän sellasta "no en nyt oo varma" tai "eeeiiii välttämättä".

No, enivei

RV30+6

paino: 91,5 kg
painonmuutos per viikko 0,754g (ups)
RR: 120/70
U-prot:-
U-Gluk.-
Hemppaa ei mitattu
Sf-mitta: 29
Tarjonta: RT

Sokerirasituksen arvot oli: 0h: 4,9. 1h:7,9. 2h:6,8

Nyt taas täytyy mennä!

Voimia niitä tarvitseville!

 

Heissan!

Ensinäkin voimia Kikka89 ja Vaavitar :hug: Ei mikään ihana tilanne.. Ei oikein osaa sanoa tuohon mitään muuta kuin, että puhuminen kannattaa, mutta ei se kaikilla toisaalta toimi. Itse olen ottanut kannan, että puhun kaikki mieltä askarruttavat asiat suoraan ilman sensuuria miehelle (täti antoi neuvon joskus aikoinaan, koska juuri puhumattomuus aiheutti vaikeita tilanteita) Eihän se aina ole kivaa kuultavaa, mutta siten onnistuttu jotenkin ratkomaan asioita..

Juhannus meni ihan kivasti mökkeilessä. Mukana oli äitini, serkkuja, kavereita, sisaruksia ja tuo ukkeli myös. Kuitenkin meno oli paikoin sen verran hurja näillä kavereilla ja nuoremmilla serkuilla ja sisaruksilla, että aloin tuntea itseni vanhaksi mutta hyvin jaksoin porskuttaa seitsemään aamuun asti heidän perässään kokiksen voimalla! Täytyy sanoa, että alkoholi ei tosissaan sovi kaikille tuon viikonlopun perusteella Ei ollut parhaat säät, mutta hyvää ruokaa oli ja vähän saunomista. Harmittaa vaan kun en saanut uida.. vesi oli sen verran kylmää, että neuvolatäti neuvoi, että ei kannata nyt lähteä sinne pulikoimaan supisteluvaaran vuoksi.. Ehkä ehdin sitten vielä heinäkuussa (vesipeto kun olen )

Sukupuolitoiveista, mies toivoisi tyttöä ja hänellä on koko ajan ollut tyttö olo. Mutta tosissaan samahan tuo olisi kumpi tulisi, ja hän on jo keksinyt mitä tekisi pojan kanssa, mutta kai kaikilla aina joku pieni toive on. Itse en ole juuri toivonut, kummastakin ajatellut vain hyviä puolia. Mutta poikaolo on ollut vahvasti koko raskauden aikana. Nyt juhannuksena oli hauska, kun kaikki tutut ja sukulaiset veikkailivat mahan perusteella, että ihan varma poika tulee, kun viivakin tullut mahaan ihan yhtäkkiä viikon sisällä. Mutta viikko sitten vauvakutsujen perusteella kaikki veikkasivat tyttöä, kun olin niin levinnyt joka suuntaan.. Näin se muuttuu Mutta loppuun asti mennään tietämättöminä, oikeastaan aika jännää kun ei tiedä kumpi tulee. Hyvät nimet on keksitty molemmille sukupuolille, joten senkin perusteella ihan yksi lysti kumpi tulee :heart: (kerrankin päästiin yhteisymmärrykseen pojasta) Onko muillakin ollut pojan nimi vaikeampi keksiä? Meillä ainakin, tyttöjen nimiä tulee tosta noin vain lennosta, mutta poika on huomattavasti hankalampi keksiä.

Miehen alkoholinkäytöstä ei meillä ole juuri ollut ongelmaa koskaan. Toisaalta vahvat ei sovi hänelle, sillä käytös muuttuu(ei mitenkään vaaralliseksi, mutta rasittavaksi), mutta eipä niitä olekaan juonut kunnolla sitten pariin vuoteen. Lonkeroilla mennään. Hyvin osaa pidättäytyä ja pitää kivaa muutamalla tölkillä. Eikä juuri käy missään, toisinaan jotain työporukan tapaamisia ja kaveritapaamisia, mutta melko harvoin. Usein patistan häntä käymään jossain, ettei ihan jää ulkopuoliseksi. Mutta parempi tosissaan näin.

Alennusmyynneistä, en taida lähteä tosissaan käymään missään kodin ulkopuolella, alkaa vain ärsyttämään kun rahatilanne on vähän kehno. Tosin onneksi vauvalle on jo ihan kaikki hankittu/saatu, joten sen puolesta ei ole ongelmaa.

Taidan lähteä vähän kävelemään ulkona, että saisi vähän raitista ilmaa. (parvekkeen ovi tosin auki ja tuuletin täysillä ja olen jo nyt kuollu kuumuuteen..) Ja helle viikko luvassa! :headwall: Hyvää alkavaa lämmintäviikkoa vain =)

Zinnie 34+3

 

Pojan nimi on tosiaan vaikeempi keksiä. Oon vahvasti sitä mieltä että tytöille on ns. parempia nimiä enemmän tarjolla. mulla on tää pojan nimi ollu nyt jo suunnilleen 20viikkoo valmiina ja uskon että se siinä pysyykin.

Meillä ei oo neuvolassa ultraa joten mitään kokoarvioita ei neuvolakäynnillä saa. Heinäkuun lopulla pitäs olla synnytystapa arvio äitipolilla ja siinä kuulee sitten sen painoarvionkin.

Täälläkin poika liikkuu huomattavasti enemmän iltasin ja öisin ku päivällä. Tosin kyllä päivälläkin välillä innostuu ku meen maate tai rennosti istumaan. En oo vieläkään mitään hikkaa vauvalla bongannu niinkuin monet täällä.

Oon tänään pessy pyykkiä ja touhunnu pientä kaikkea sisällä. Asunto on jostain syystä niin ihanan viileä että sisällä viihtyy vähän liianki hyvin.
Alennusmyynteihin tuskin tulee lähdettyä. Bongailen edelleen huutiksesta ym niitä yhdistelmiä. kaippa ne ennen elokuuta löytyy

 

Aniit: Millasia yhdistelmiä olet haeskellut? Meillä kun saattaa olla että noi kiesit jää vaille käyttöä, kun on noita päässy nurkkiin kertymään...

 

Matka synnärille on meillä n. 10 km. Eiköhän tuonne omalla autolla mennä. Eniten jännittää se, että jos vaavi päättää syntyä muutamaa päivää ennen laskettua aikaa - eli heinäkuun viimeisinä päivinä tai elokuun ekana viikonloppuna. Jyväskylässä on sillon nimittäin Neste rallit. Kauhukuvani on, että ollaan menossa tuolla ralliruuhkassa synnärille. Hope not! Niin ja mies on tulossa synnytykseen.

Liikkeistä Mulla on myös masussa potkunyrkkeilijä - niin kuin Treelollakin. Eli kyllä velloo maha pitkin päivää ja näkyy kyllä ulospäinkin, että jätkällä on jumppa menossa. =)

Joko ootte hommanneet vauvalle semmoista puuhamattoa? Itse oon jo vähän huuto.netistä noita katsellut.

Mandy ja Aksu 34+0

 

Treelo haen sellasia just mulle sopivia. eli siis vaikee sanoo, tiedän ku nään että onko hinnaltaan mulle sopiva ja muutenkin sopiva. Millaset teillä olis?

 

Neuvolakuulumiset bongailtu :wave:

Matkaa synnärille on ihan pari kilometriä. Ja omalla autolla mennään. Siitä syystä toivoisinkin että jaksaisin olla mahd.pitkään kotona.

Me ajateltiin hommata vauvalle leluja, puuhamattoo sun muuta sitten kun on syntynyt Katsotaan sitten että missä vaiheessa alkaisi niiden päälle ymmärtää.

Sukupuolitoiveista, ei ollut kummallakaan. Tyttöolo on mulla ollut koko ajan ja se sitten osoittautui oikeaksi. Mutta toivetta ei ole ollut suuntaan eikä toiseen missään vaiheessa Te olitte täällä keskustelleet siitä, että miksi halutaan tietää sukupuoli. Me ei oltaisi tiedetty jos ei olisi tullut ylimääräistä polikäyntiä. Silloin kysyin asiaa lääkäriltä, koska oma tunne oli niin vahva ja selvästi vehkeet näkyi Mutta edelleen on poika yhtä tervetullut, eikä tuohon tiedon saamiseen liity mitään sen kummempaa.

Vilma ja Elma 32+3

 

ei pyhä jysäys

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1702525

mulla ei tällä kertaa muuta

sissi ja papana 31+3

 

Mandy81 Mäkin oon miettinyt että toivottavasti ei rallien aikaan synny vauva. Mutta toisaalta, uskon kyllä että sinne synnärille tulee kuitenkin lähdettyä niin hyvissäajoin, että ei ruuhkat haittaa
Niin ja puuhamatto on hankittuna täällä

sissihullu82:

ei pyhä jysäys

http://www.iltasanomat.fi/viihde/uutinen.asp?id=1702525

mulla ei tällä kertaa muuta

Ei hyvänen aika! Eikö tuolle ihmiselle mikään ole ns. pyhää. Tekee näemmä mitä tahansa julkisuuden (rahan) takia. Voi sen lapsiparkaa

outiko 34+5

 

No täytyyhä noiden nyt jollai maksaa ne martinan tissit ja ulosottovelat. Sääliksi kyllä käy repiä se lapsi mukaan tohon julkisuus mylläkkään. Ja kauheen kypsiltä ovatkin vaikuttaneet julkisen esiintymisen perusteella,...

Täällä supistellut eilen aamuna ja tänää pitkin päivää... Supistuksissa ei vaan oo mitää väliä vaan jomottaa jatkuvasti. Mitäköhän tää on?

 

Kimalle84, hyvä, sokruarvothan on alle raja-arvojen

Zinnie, en keksi nimiä sen enempää tytölle kuin pojallekaan.

Lelut hommataan mekin vasta kun ovat ajankohtaisia. Meillä on noita lelun heiluttelijoita omastakin takaa että puuha/jumppamattoa tuskin tarvitaan, mutta kävelytuoli/istuinrollaattori on kyllä ehdoton, huomattiin Kakkosen kohdalla.

Alennusmyynneistä ei tarttunut alella mukaan mitään, mutta MÄ SAIN H&M:n MAMMAFARKKUHAMEEN!!! Täyden hinnan maksoin, mutta hälläväliä, niitä kun oli tullu vaan 3 kpl joista yhdessä luki isolla iinaZin koko Oi että, riepu pyörii jo koneessa ja huomenna kun saan päälle niin pois en ota. Mieskin tyksi ostoksestani kun on vähän lyhyenpuoleinen hamonen näin pitkälle (173cm). Ehkä tungen legginsit alle ja hame tarttee ehdottomasti keltaset puuhelmet seurakseen jahka jostain bongaan ehdat.