ELOKUISET LEIJONANPENNUT 2009 - kesäkuussa *POKS!*

Jäinpä miettimään omia kotiutumisvaatteita ja ne on kyllä samat millä synnärille menin (tai ainakin puhtaat vanhat). Minä en ainakaan ole kummallakaan aiemmalla kerralla mahtunut kuin samoihin vanhoihin rytkyihin vatsan koon vastatessa kotiutuessa noin 28-32 viikkoa. Siksi leggarit ja telttamainen tunika vyöllä tai ilman onkin aika fiksu ratkaisu. Yläosankin koko hujahtaa kasvaa vielä synnytyksen jälkeen roimasti maidon noustua, joten kaarituettomat, tukevat ja joustavat liivit on ehdottomuus (esim. Carriwell).

Synnytysasennon ajattelin muuttaa näin kolmannella kerralla puoli-istuvasta kylkiasentoon, koska häntäluu murtui Kakkosesta joka oli himppu reilu meikäläisen mitoille (41+6/3980/51/37). Muutoin ei valittamista paljon parjatusta kätilön ihanneasennosta, sehän riippuu kuitenkin onko jalat passiivisesti telineillä ja selkä enemmän makuussa kuin kantapäät kiinni pepussa ja reilusti istuva asento.. Mun puoli-istuvat ovat olleet jälkimäisiä eikä häntäluu ole asennon takia napsahtanut. Alapääpeili synnytyksen edistymisen näkemiseksi ja vauvan omatoiminen nostaminen rinnalle olis myös toiveissa. Tällä kertaa en tee sitä virhettä että suhtaudun synnytykseen liian "kliinisesti". Se on kuitenkin oman lapsen syntymä eikä vain synnytys. :heart:

Entäs onko täällä muilla kuivakäsisyndroomaa ja vauvalla usein hikka? Käsivoiteen käyttö on tuplaantunu ja vauva ainakin hikkaa jatkuvasti ellei muutoin liiku.

 

Täällä kanssa tosi kuivat kädet .
Pitäisi jatkuvasti olla rasvaamassa, mutta ei vaan jaksa.
Ja siis ennen ei ole kädet kuivuneet esim. tiskaamsesta juuri ollenkaan, mutta nykyään kun kerran tiskaa niin kädet on ihan kuivat sen jälkeen..

Ja myös tuota hikkaa ollut havaittavissa.
Meidän neidillä saataa olla 10:kin kertaa päivässä hikka ja yleesä kestää sen puoli tuntia kerralla.
Eli päivästä menee usein 5 tuntia hikkaillessa.

 

Tuo turvotus häpyhuulissa on jotain kamalaa. Ei voi harrastaa seksiä "miehen päällä", paikat turpoaa niin, ettei kahteen tuntiin pysty kunnolla liikkumaan. Viileä suihkukaan ei siihen oikein auta.. Ja turvonneet ne ovat koko ajan, eikä siinä ole mitään seksikästä, lähinnä ärsyttää.

Voi, enpä ajatellut tuota Leona nimeä aiemmin. Mutta toisena nimenä se menis hyvin meilläkin, ja jotenkin se jäi nyt kaihertamaan. Piti laittaa kännykkään nimi talteen, ja illalla miehen kanssa vois keskustella..

Omista kotiintulovaatteista ehkä jos kuitenkin varaa jotkut äitiyshousut, löysät vyötäröltä.. En usko, että mahdun omiin farkkuihin ainakaan heti synnytyksen jälkeen. Tuo legginssi-tunika oli myös hyvä idea, varsinkin jos on kovin lämmin. Itselle shoppailen vasta sitten joskus myöhemmin, kun on mitat tasaantunut, ja pääsee vauvan kanssa jo liikenteeseen. Oon luvannut itselleni, että saan ostaa ihanat Dieselin farkut (149e) mitkä tuli kesä/syksy-uutta. Mutta nämäkin vasta sitten, kun mahdun edes siihen samaan, mistä on lähdetty odottamaan.. Eli katsellaan sitten vaikka 2010 -syksyn uutta..

Synnytyksestä toivottavasti meillä käy yhtä nopeasti, kuin mitä itse tulin ulos, ja siskoni. Siskolta tais olla jo pää puoliksi pihalla, kun äiti ja isä ehtivät sairaalaan etuoville.. Mä taisin tulla ulos heti puudutuksen jälkeen ja lujaa..

Hikkaa on melkein koko ajan, aina kun istuu alkaa vatsassa "nytkytys". Yleensä se tuntuu peräsuolen paikkeilla, ja hetken mietinkin, että mikähän mato tuolta vielä tulee takakautta ulos.. Mutta kylmä vesilasillinen on auttanut ehkä vähän myös vauvan hikkaan.. Tiedä sitten kuvittelenko vain.

Vaavitar + tintta

 

Jeppis84:

Eilen tuli sit katottua synnytysohjelmia oikein urakalla: ykköseltä kätilöt kahdeksalta ja ysiltä alkoi synnytyssairaala faktalta Siinä synnytyssairaala-ohjelmassa vaan tuntui olevan pelkkiä keisarinleikkauksia ja kovin vähän alatiesynnytyksiä, hyi että kun teki pahaa katsoa kun ne teki niitä leikkausviiltoja, yäk

Mä katoin ihan samaa, että tosi paljon oli siinä Synnytyssairaalassa keisarinleikkauksia
En sitte tiiä tehdäänkö siellä niitä herkemmin..
Olikos se siinä Kätilöissä missä se yks nainen oli synnyttänyt autoon Se oli aika hauska.

Mäkin mietin että omat kotiutumisvaatteet saa olla kyllä tosi rennot. Varmaan kandee ihan jotkut mammapöksyt ottaa mukaan, kun eihän se maha (valitettavasti) sinne synnärille jää :/

Mun pitäs jaksaa siivota tänään. Onneksi on pikkusisko 14vee meillä yökylässä niin se kantaa raskaimmat jutut. Mua ei yhtään huvita tää siivoaminen :kieh:
Tuntuu että kaikkee tavaraa on ihan liikaa eikä vauvanvaatteillekkaan oo enää säilytystilaa.
Yks vaatekaappi on jo täynnä :ashamed:

Mutta pakko ottaa nyt Rennie huuleen ( kiitos sille joka ne on keksinyt..) ja koittaa tsempata niin ois sitten siistiä kun mies tulee kotiin. Musta on meinaan aina jotenkin noloo, jos en oo mitään tehnyt koko päivänä, kun mies tulee töistä...Vaikka ei hän mua mitään vaadi tekemäänkään, mut silti tuntuis tyhmältä et ois vaan "lorvinut" koko päivän.

Outiko 33+1

 

Mä katoin ihan samaa, että tosi paljon oli siinä Synnytyssairaalassa keisarinleikkauksia
En sitte tiiä tehdäänkö siellä niitä herkemmin..
Olikos se siinä Kätilöissä missä se yks nainen oli synnyttänyt autoon Se oli aika hauska.

Mäkin mietin että omat kotiutumisvaatteet saa olla kyllä tosi rennot. Varmaan kandee ihan jotkut mammapöksyt ottaa mukaan, kun eihän se maha (valitettavasti) sinne synnärille jää :/

Jenkkilässä synnytys on yleensä c-section. Siellä äiti valitsee synnytystavan selittelemättä ja se on sillä simppeli. Isosta maasta kyse että kyllä joukkoon toki mahtuu nekin alakautta synnyttävät imettäjät.

Ollaan hyvin samanmallisia (kuvistasi päätellen) joten varaa vaan mammahousut messiin ja panosta _oikeesti_ kunnon imetysliiveihin. Selkäkivut on usein rintavilla melkoiset (varsinkin kun maito nousee 3-5 vrk synnytyksestä ) ja liian napakat, kaarituelliset ja puristavat liivit saa toivomaan kuolemaa (tuska ON pahempi kuin itse synnytys)... Jos tyksii käyttää tukena jotain liivejä yölläkin, niin saumattomat ja yleensä rumat kun mitkä on tyhjää paremmat.

Eikä oo tarkotus tyrqii neuvoja, vaan vain vinkata :saint:

 

Pitkä yö takana... vähän väliä heräsin kun mahaan sattui, en sitten tiedä olivatko supistuksia vai johtuuko ummetuksesta.. kovasti kuitenkin pieni liikkuu että jospas siellä kaikki hyvin olisi :saint:
Pitää lähteä hakemaan liisteriä niin saadaan vauvanhuone valmiiksi. Ollaan alkuviikosta maalattu alaosa ja nyt laitetaan boordi väliin, tulee mun mielestä ainakin tosi kivan näköinen :heart:
Lomarytmiin oon heti päässyt, tänäänkin nukuin melkein 11 asti vaan nythän sitä pitää nukkua kun vielä saa.
Muratti ja maha-asukkki 30+0 POKS :heart:

 

Neuvolakuulumisia: Paino laskenut kilon verran 3 viikon takaisesta, mutta koska ruoka maistunut normaalisti, niin th tuumasi, että ihan hyvä vaan kun painonnousu tasaantuu hieman - yhteensä siis tullut nyt 11 kg (pudotuksen jälkeen). Muuten ei erityistä, nyt vaan ootellaan neuvolalääkäriaikaa, joka on parin viikon kuluttua. Jospa siellä jo saisi painoarviota, sellaista en vielä ole saanut lainkaan.

Oma olo: En tiedä mikä taas on pielessä vai vaikuttavatko hormonit niin rankasti meikäläiseen. Mieliala heittelee todella rajusti. Yhtenä hetkenä kaikki ok, toisena tunnen oloni tosi kurjaksi, kiukkuiseksi (ja ihan ilman selkeää syytä ).. Ja sitten kun on kiukunnut jolle kulle - niin sen jälkeen iskee paha mieli siitä, että kuinka mä voin olla tällainen :ashamed: Tää on ihan kummaa ja en pysy omissa tunteissani mukana lainkaan ja epäilenpä etteivät muutkaan tässä perheessä.

Hikka on täälläkin havaittu vaavilla nyt muutaman kerran.

Outiko.. ihan samat tuntemukset täällä tuosta siivoomisesta ja puuhamisesta kotona miehen ollessa töissä. Nololle tuntuisi olla tekemättä mitään.

Miten koette itse ulkoiset muutoksenne? Muutamat ovat tainneet jo aiemmin tätä hieman kommentoidakin. Oma olo alkaa tuntumaan valtavalle ja jokseenkin epämiellyttävälle. Ei taivu, ei jaksa liikkua, väsyttää..olo on kovin vaivainen, vaatteet eivät mahdu päälle. vaikka toisaalta sitä ajattelee, että ihanaa kun siellä masussa joku pikkuinen kasvaa :heart: . Mutta kyllä sitä alkaa pikkuhiljaa olemaan valmis synnytykseen. En sitä osaa ainakaan tällä hetkellä pelätä tai miettiä ihmeempiä siihen liittyen.

L3nen 32+4

 

Lääkäri soitti eilisten testien tulokset joista oli pikavastaukset jo saapuneet, ja B-strepto (äidin oma bakteeri) löytyi kohdunsuun tilanteen syyksi. Haen ja aloitan kuurin tänään ja 36+0 olevassa synnytystapa-arviossa otetaan uudet näytteet ("a- ja b-rapusta" ). Vauva suojataan synnytyksessä ilmeisesti 4h:n välein äitiin tiputettavalla antibiootilla ja kyseessä hyvin tavallinen ja oireeton vaiva. Yöks silti :x

 

sairaslomalla lorvittu jo reilu viikko, itseasiassa kohta kaksi. Ens ti alkaa sit virallisesti kesäloma ja siitä perään mammaloma.

[/b]Liitoskivuista: niistä on kärsitty vaikka kuinka kauan, siks saikulle jouduinkin. supisteluttaa lähinnä iltaisin ja saunan jälkeen.

[/b]seksistä: Seksi is back!
tammikuisen eron jälkeen tapasin uuden miehen tuossa loppukeväästä. Ihanaa olla rakastunut. Tuntuu että elämän murheet katosi sitä myöten. Uusi mies innoissaan myös vauvasta. (Lapsen isähän ei siis ole halunnut pitää meihin mitään yhteyttä tammikuun eron jälkeen.)

Neuvola taas ensi tiistaina, sitä odotellessa seuraan muiden juttuja...


omppuli74 ja öttiäinen 29+1

 

Noista ulkoisista muutoksista ...
Itselleni on ollut vähän vaikeaa se kun painoa tulee lisää..
Olen kai jo aikaisemmin maininnut että olen sairastanut syömishäiriötä nuorempana, ja edelleen tulee välillä sellaisia "kausia" että syömishäiriö nostaa päätään.
Ennenkun tulin raskaaksi oli juuri sellainen kausi ja laihduin aikas paljon.
Itse en huomannut laihtuneeni, mutta mies oli huolissaan kun en juuri mitään suostunut syömään, ja kuulemma ihan kuihduin silmissä.
Nyt raskausaikanakin on välillä tuntunut siltä ettei millään haluaisi syödä, mutta nyt on ihan vauvankin takia ollut pakko.
Välillä olen siis todella saanut pakottaa itseni syömään.
Ja jos en jostain syystä ole itse siihen pystynyt vaan hokenut vaan miehelle että halua/jaksa/pysty syömään, niin mies on kyllä aina muistuttanut että enää ei ole kyse vain musta.
Sillä hetkellä se yleensä tuntuu pahalta, mutta sitten sitä itsekin alkaa taas miettimään että pakkohan minun on syödä, ihan vain vauvankin takia.

Kummallista tässä on kylläkin se, ettei minua niinkään haittaa iso maha, vaan lähinnä se paino.
Tossa juuri yksi päivä ihan itku kurkussa katselin neuvolakorttia ja painon kehitystä.
Mutta olen kuitenkin yrittänyt ajatella etten ole "läski" vaan raskaana.

Sitten eilen illalla oli aivan kauhea olo.
Aivan kamalan kuuma koko ajan, missään ei ollut hyvä olla, ja hyvää asentoa ei löytynyt millään.
Aloin siinä sitten miettimään että minkälainen se olo on sitten elokuussa...

Mutta tänään onneksi kaikki taas hyvin.
Pitäisi lähteä koiran kanssa taas lenkille, kun sillekin on vähän tuota ylimääräistä painoa tullut tässä.
Täytyy vaan olla tarkkana ettei mene itsellä tämä lenkkeily liiallisuuksiin juuri tuon oman sairauden takia.
Koska jos liikaa alan kuntoilemaan, niin sitten myös vähennän syömistä, ja sitten ollaankin jo pulassa.

 

Sen verran kommentoin että noista ulkoisista muutoksista: Ekassa raskaudessa tunsin itseni koko ajan viehättäväksi ja kauniiksi, viimeisilläkin viikoilla vaikka olo oli vaivainen.. Nyt olen koko raskauden ajan tuntenut itseni isoksi ja ällöttäväksi... Voi johtua siitäkin että en kerennyt olla ollenkaan hoikka oma itseni tossa raskauksien välissä, ja näin ollen ylipainoa on nyt ollut sellainen 1,5 vuotta putkeen... Olen ihan totaalisen kypsä tähän vartaloon. Iho on huono ja näytän ihan valaalta...

 

Moikka kaikille.

Hikka vauvalla ja omat kuivat kädet sekä jatkuva vessassa ramppaaminen bongattu täälläkin.

vaatteista mitään kotiintulovaatteita en ole vielä miettinyt, enkä pessyt vauvalle ostettuja vaatteita. Hankintoja pitäis pikkuhiljaa myös alkaa tekemään, mm. vaunut, sänky, turvakaukalo...
Omat kotiintulovaatteet on mulle ihan sama, kunhan on mukavat päällä!


Imetystopit ja liivit onko jollain vinkkiä hyvistä ja edullisista hankinnoista? löytyiskö Hennesistä ihan kohtuullisia?

Neuvolakuulumiset olen bongannut muidenkin, kiinnostava lukea ja suurimmaksi osaksi hyviä uutisia. Itse oon huolissani, sillä tänään kuulin että mua tutkitaan lisää siksi, että vatsa on kasvanut niin hitaasti :/ Tutkimukseen pääsen toivottavasti pian. Täytyy vaan kovasti toivoa että vatsassa olis kasvettu ihan normaalisti, koko loppupäivä meni töissä huolehtiessa. Vatsa on pieni ja ns. helppo, ei ole mitään vaivoja ja kipuja. Se on tietty hyvä, mutta huolestuttaa kuitenkin...

Jaksamista kolotusten ja kipujen kanssa painiville,
SpringSummer 31+4

 

Oi että oon onnellinen Omppulin puolesta.

Kuivat kädet täälläkin. Tosin tota paljon puhuttua vauvan hikkaa en ole bongannu.

onko kellekkään mulle tullu sellasta oloo että pelottaa nää ennen omaa vauvaa syntyvät lapset, siksi koska pelkää että joku tuttu antaa sen nimen jota itse oli ajatellu omalle pikkuiselleen? Mä oon tätä alkanu pelkäämään. Koska mulla on oikeestaan vaan se yks nimi sellasena joka tuntuu vaan niin omalta.

Nyt on muuten ollu viimiset päivät ihmeellisen hyvä olla. Ei kipuja missään ja oon pystyny pieniä matkoja ulkoileen. Nukun tosi hyvin ja pitkiä aikoja. Mut toi pissaaminen on täälläki ongelma. Tosin mä oon aina ollu sellanen paniikkipissaaja. ) eli tuntuu et olis litra tulossa ja sit tuleeki joku ihan mitätön määrä.

Aniit ja taneli 29+6

 

Imetystopit ja liivit onko jollain vinkkiä hyvistä ja edullisista hankinnoista? löytyiskö Hennesistä ihan kohtuullisia?

H&M malliston liivit on puuvillaa, eivät siis kovin tukevia joten toimivat pienirintaisilla ja/tai "vähä/takamaitoisilla" (jos suvussa hyvin maitoa niin kannattaa varautua ainakin toisiin parempiin). Topissa on sisäänommeltu urheilutopeista tuttu yläosa ja yöllä toppi toimiikin mainiosti ainakin pitäen suihkutissisten liivinsuojat paikoillaan eikä arkoja nännejäkään niin hierrä. Sekä liiveissä että topeissa on ne parhaat kuppikliksit (nopee ja toimii yhdellä kädellä ). Toppi vastaa suosittua "Glammin" imetystoppia ja voi käyttää ihan vaan paitanakin.

Siis enemmistön mielestä parhaat (toimivat, tukevat, joustavat, kestävät, pestävät ja hinta-laatu!) liivit löytyy Anitalta ja Carriwellilta, myös Bravadoja on kehuttu. Hot Milk tarjoaa seksyjä pitsimalleja, tosin ne ei oikein toimi kipeiden, täysien ja arkojen rintojen kanssa.

Carriwellin kuppikliksi on vähän vamppi (kiireessä tarttee 2 kättä ), mutta ne on ihanat päällä, tukee suuriakin rintoja ennen kaikkea niissä rinnat näyttää todellakin pallomunkeilta Ne käy mustina valkoisen läpikuultavan paidan alle näyttämättä epämuodikkaalta ja ne kestää, kasvaa ja kutistuu. Ei voi kuin hehkuttaa. Itsellä normiliivit on kokoa 85D-85E riippuen kaarituista ja mallista, ja Carriwelleissä koko on ilman imetystä ja imetyksien kaikissa vaiheissa B. Nää toimii jumppaliiveinäkin, vaikkakin S-koko ei tue kuulemma kaikilla S-kokoisilla tarpeeksi juoksu/jumppahölskymistä.

onko kellekkään mulle tullu sellasta oloo että pelottaa nää ennen omaa vauvaa syntyvät lapset, siksi koska pelkää että joku tuttu antaa sen nimen jota itse oli ajatellu omalle pikkuiselleen? Mä oon tätä alkanu pelkäämään. Koska mulla on oikeestaan vaan se yks nimi sellasena joka tuntuu vaan niin omalta.

Kyllä! ...Tosin siis vain läheiset kamut ja suku, koska mulle on ihan sama vaikka me kaikki elokuiset oltais Leo- tai Leona nimisiä

 

Kiitos onnitteluista! tulin pikaseen lukemaan teidän kuulumiset ja paneudun taas hääasiaoiden kimppuu ku huomenna päivä koittaakin jo

 

Imetysliiveistä ja topeista: H&M:n topit on ihan hyviä, niitä tuli käytettyä paljonkin, parhaat liivit itselleni löytyi Anitalta, sellaisia täytynee lisää hankkia. Pidin myös yöllä paljon sellaisia kaarituettomia liivejä, merkkiä en nyt muista, mut joku kotimainen. Olivat mukavan pehmeät. Ja mä taas olen tykännyt kaarituella olevista, en nyt ihan alkuun kun rinnat pinkeenä, mutta sit kun tilanne tasaantuu hieman. h&m:n liiveihin en tainnut edes mahtua, ne taitaa olla melkoisen pientä mallia. Ja mulle ei sitten kyl istunut noiden muittenkaan perusvaateketjujen imetysliivit, joten kannattanee ostaa heti kunnolliset.

Aniit kyseli nimi"pelosta" tai että joku vie saman nimen. Meillä ei siis varmuutta vielä tulokkaan nimestä, mutta mun ystävälle ja sukulaiselle tänä vuonna syntyneet tytöt ovat saaneet nimet ja ei ole osunut yksikään meidän "listalta".

Kotiintulovaatteet itselle rennot ja löysät, vauvalle jotain söpöä
Mulla on yksi vaatekerta katottuna, sellainen jos onkin yllätyspoika, mutta muuten jätän varmaan miehen murheeksi katsoa ne. Tietty mies tietää, mistä pinosta alkaa etsiä, mutta en sen ihmeellisemmin varmaan niitä valmiiksi laita, riippuu ilmasta niin kovasti.
Itelle varmaan katon jotkut mammacaprit/tms ja t-paita/tunika ja jonkinsortin pitkähihainen neuletakki tms, siis jotain löysää ja rentoa

Olo on aika ankea, puutarhahommia on ihan liikaa... kyykkiminen on kamalaa :headwall:
Mutta aurinkoista loppuviikkoa kaikille, me lähdetään sukuloimaan, neljä ihanaa tuntia autossa istumissa! :saint: :wave:

Treelo 33+4

 

iinaZ:

Ollaan hyvin samanmallisia (kuvistasi päätellen) joten varaa vaan mammahousut messiin ja panosta _oikeesti_ kunnon imetysliiveihin. Selkäkivut on usein rintavilla melkoiset (varsinkin kun maito nousee 3-5 vrk synnytyksestä ) ja liian napakat, kaarituelliset ja puristavat liivit saa toivomaan kuolemaa (tuska ON pahempi kuin itse synnytys)... Jos tyksii käyttää tukena jotain liivejä yölläkin, niin saumattomat ja yleensä rumat kun mitkä on tyhjää paremmat.

Kiitos vinkeistä. Täytyy tosiaan panostaa noihin liiveihin, kun jo nyt meinaa selkä olla tosi kipee ja sitten vielä kun maito nousee näihin boobseihin, niin... :/

Ulkoisista muutoksista Mua ei oikeestaan mikään muu rassaa, kun se, että oon nykysin niin kömpelö. Ja näitten liitoskipujen myötä tilanne on pahentunut, kun ei saa enää kunnolla puettua housuja ja sukkia kun sattuu niiin paljon. Eikä aina jaksais olla miestäkään pyytämässä pukemaan mulle sukkia niinkun jollekkin lapselle :/
Mutta ei mua ulkonäkö vaivaa eikä painonnousu yms. LÄhinnä vaan se, että enää ei voi tehdä asioita niinku ennen.

Outiko 33+1

 

Ulkoisista muutoksista vielä. mä olin jo ennen raskautta varsin tukevassa kunnossa ja siks musta onkin ollu nyt ihanaa käyttää ihonmyötäisiä vaatteita ku vatsa on pinkeä eikä pelkkää makkaraa. mä itseasiassa pelkäänki sitä minkä näkönen oon sit synntyksen jälkeen. Maha roikkuu pahemmin ku ennen raskautta ja joka puolla muutenki liikaa..
en oo itsessäni mitään uutta kömpelyyttä vielä huomannu, tosin kauaa ei pysty seisomaan tai istumaan yhteenmenoon.

en osaa noita imetysliivi ym asioita ees aatella kun oon melkein varma ettei multa tuu edes maitoa. Tämän perustan siihen ettei oma äitini ole kyentynyt imettämään kyseisestä syystä. Joten jos maitoa alkaa tulla niin olen positiivisesti yllättynyt.

 

Nopeesti parit kommentit, palailen huomenna paremmin, mutta jottei unohdu...

Mulla oli esikoisesta sairaalassa verkkarit, joita käytin raskaana ihan viimeisilläni, no mutta kun laitoin ne kotiin lähtiessä päälle...hups, ei meinannutkaan mahtua, joteskin olin tosta vyötäröltä isompi. Sellasena makkarankuorena sit kotiin lähin ja tosiaan terveyssiteet liivinsuojina, kun normit ei paljon auttanut .

Sit toi imetys homma...Nyt tarkoitus ei ole olla syyttelevä, tulee vähän arkaa aihetta...mua harmittaa hirveesti, kun joka paikassa puhutaan, että maitoa ei tuu. Näinhän siis varmasti on monilla, mutta ainakin omassa lähipiirissä on mammoja kellä joo maitoa ei tullut, mutta syy on se että ei ollut voimia tehdä töitä imetyksen kanssa tms. Tämä on mielestäni ihan ok, siinä ei mitään, mutta kun yleisesti puhutaan, että ei tuu maitoa, niin monet saa vähän väärän käsityksen. Monestihan tuo imetys vaatii todella aikaa, hikeä ja kyyneleitä, eikä helppoa ole, mutta harvalla kuitenkaan fyysisesti mitään estettä siihen on. Tää on ihan sekoo tekstiä, mutta pointtina, että ei kannata aatella että multa ei tuu maitoa, vaan ennemminkin varautua siihen mitä se imetyksen alkuun laitto voi oikeesti vaatia. Ja todella tiedän, että kaikilla ei vaan kaikesta yrityksestä huolimatta onnistu. Toivoisin vaan, että asioista puhuttas oikeilla nimillä ja sanottas suoraan, että ei jaksanut/ollut voimia/halua enää yrittää. Musta tosta imetyksen onnistumisesta tehään vähän liian iso juttu ja pelon aihe, ennemminkin pitäs puhua enemmän siitä mitä kaikkea se siinä alussa on, ettei aateltas, että sieltä sitä maitoa vaan tupsahtaa tai on tupsahtamatta. Toivottavasti kukaan ei nyt loukkaannu, tämmöstä vaan oon pohtinut. :ashamed:

Permis ja Veikko 30+3

 

joo tästä olen itsekki äitin kanssa puhunu. Se vaan sano että sillon aikanaan ku on mut saanu niin liki kk yritti imettää, teki kaikkensa. Neuvolassa sanottiin että anna vaan rintaa, kyllä se sieltä ruokaa saa. No, mähän huusin kaiket ajat ja paino alko laskee aika tavalla. Joten sitten kerran olivat ostaneet korviketta ja mä olin nukkunu koko yön ihan hiljaa..
ei siinä kyllä jääny muuta vaihtoehtoo ku korvike.
Äiti on kyl sanonu että heillä oli sillon hirvee stressi ihan muista asioista, joten tuohon saattaa vaikuttaa myös se seikka.

 

hei apua!!!
Onko mitää pika keinoa turvotukseen??? Mulla turpos jalat yhtäkkiä niin paljon että En saa melkee varpaita liikuteltua!!! :'( Kauhea kihelmöinti ja paine tuntuu....

 

Nopeasti kommentoin, kun tenttipaperit odottelee

Liiveistä, mä olen suomeksi sanoen lauta, joten imetysliivien suhteen ei kauheastu tarvitse nähdä vaivaa. Ostin tänään myyjän avulla Lindexilta yhdet liivit. Niihin jäi maidonnousu varaa hyvin. Ajattelin et ne otan mukaan sairaalaan ja sit kun näkee mille ne tuntuu niin käyn ostamassa lisää. Ihan perus valkoiset, ilman kaaritukia, mukavan tuntuiset päällä.

Omppulille halaus! Ihana että elämä on nyt paremmalla mallilla :heart:

Ulkoisista muutoksista, ottaa tosi koville, ei mahda mitään. Kuulostaa varmaan tosi pinnalliselle, mutta kun on aina tottunut olemaan tosi hoikka niin kyllähän se vähän kirpaisee.. Mutta hyvän asian tähden tässä persuus leviää Polilla lääkäri saneli nauhuriin että "äiti on pieni, hoikka ja siro" ja mulle tuli heti kauheen säälittävä olo kun hymy perseessä siinä istuin ja just sain hillittyä itseni etten pyytänyt samaa kirjallisena :ashamed: Ihan ku jotain almuja olisin siinä anellut kieli pitkällään

 

Neuvola kuulumisia:

30+6

Hemoglobiini: 123
-Noussut pikkaisen ja päätettiin että en tarvi rauta taplettia.
Verenpaineet: 143/80 ja 135/83
-Mitattiin varmuuden vuoksi kahteen kertaan.
Pissa: puhdas
Paino: +1kg
-yhteensä painoa tullut n. 10kg.
sf-mitta: 31,5 cm
-viimeksi 25cm (rv 27+3)
-ens kerralla mietitään että jos nousee samallatavalla niin sitten ultraan tekemään painoarviota ja että kaikki on ok.
Sydänäänet: ++/++
-Syke oli n. 130-150 kertaa/min
Liikkeet: +/+

Kolmen viikon päästä uudelleen.

 

Vähän pelotti Aniit kirjottaa heti tohon sun perään toi imetyspaasaus, mutta tuli siitä mieleen ja on jo tovin pitänyt kirjottaa Enkä missään tapauksessa meinannut teidän äiskän tilannetta, toivottavasti et loukkaantunut. Juuri noin nimittäin varmasti on, että monet yrittää oikeesti hikihatussa, eikä vaan onnistu ja jos vauvan paino ei nouse, niin selväähän se on että korvikkeet otetaan käyttöön ja hyvä niin. Sen takia tämä herkkä aihe onkin, kun on just näitä ketkä oikeesti yrittää ja sit niitä ketkä vaan sanoo, etä maitoo ei tuu, vaikka oikeesti syy ettei imetä on joku ihan muu. Sillon vaan ns. kansalle jää väärä kuva imettämisestä, ymmärräte varmaan mitä meinaan. Musta vois suoraan sanoa, että musta se on niin pirun raskasta, että on helpompaa antaa korviketta ja kaikki on tyytyväisiä. Pääasiahan onkin, että äiti on tyytyväinen, sillon kaikki muutkin perheessä voi hyvin Paineet imetykseen on varmaan vaan niin kovat, että äipät ei uskalla myöntää, että ei oo mun juttu. Ei ne haavoilla olevat nänninpäät ja paitojen läpi vuotavat tissit niin mukavat ookkaan, mutta parhaimmillaan imetys voi olla tosi ihanaa sekä vauvalle että äipälle.

Ihanaa kuulla omppulin uutiset, kaikkea hyvää teille :heart:

Ja hyviä naukkukuulumisia tuntuu tulevan, hienoa Mulla huomenna piiiiitkästä aikaa normineuvola, oikein jo ootan, että pääsis puhuun jostain muustakin kuin suppareista.

Täälläkin muuten tota tunnetta, että hirvee pissahätä ja sit tulee pieni liru. Ja nyt kun oon vähän alkanut liikkuun...auts sattuu nivusissa ja selässä :| , mutta kivemmat ne kuin kivuliaat supparit. Tosin mulla ei vielä oo sietämättömät, panadol auttaa.

Turvotukseen auttaa ananas ja mansikat. Nyt BB noita ja reippaasti vettä päälle, ni josko vähän auttas. Tämmönen ukonilmaa ennakoiva keli on mulle pahinta tossa turvotuksessa, vaikka ei onneksi oo vielä pahaksi äitynyt.

Nyt namipussille...sorruin tänään kaupassa taas panttereihin

Permis ja Veikko 30+3

 

permis joo lähden kauppaan ja käyn nappamassa sieltä noita mansikoita litran mukaan kun en ananaksesta niinkää välitä. Kiitos vinkistä! Kauhee paniikki iski ja vettä aloin litkiin litra tolkulla ja jalat ylös ja silti kauheen turvoksissa ovat.

vilma ymmärrän hyvin tuon ulkonäkö kriisin :hug: :hug: itte kasn ollu kokoa 34 tai xs niin nyt kun päällä komeilee 38 vaatteet niin meinaa kyl itku välillä tulla ku leukaanki kauiheesti kertyny läskiä suoraan sanottuna ja persuksiin selluliitteineen kaikkineen. Mut sit vaa urheillaa kovin vauvat rintarepuissa ku ne syntyy. :hug:

Kauheeta kun aamulla näyttää et on ihana viileä päivä ja sit tulee tällänen ukonilmaa ennakoiva aurinkoinen keli joka tuntuu kauheen paahtavalta. ja hiostavalta...