Äippäpolilla käyty aamulla ja päivä onkin mennyt tässä itkiessä. Silmät jo ihan kipeenä. Mähän siis menin kontrollikäynnille sen käännöksen vuoksi. Vauva on pysyny rt:ssä, mikä olikin sitten ainut hyvä uutinen. Tänään oli sitten taas se tympee nuori naislääkäri, jonka taitoihin en juuri luota. Verenpaineet koholla, pissassa protskut +1. Niihin ei kuitenkaan sen enempää puututtu. No, lääkäri alkoi ultraamaan ja kattelemaan mittoja. Vauva oli muka pienentyny viime viikkoon nähden, joopa joo. No, lapsivettä kuulemma ok, virtaukset ok, mutta paremminkin voisi olla. Tässä vaiheesa lääkäri alkoi puhumaan, josko käynnistettäis. Vähän alkoi siinä vaiheessa päässä pyörimään, mies reissussa, yksin laitoksella jne. No, tämä lääkäri EI ONNEKSI luota etes itse omiin kykyihinsä, joten kutsui ylilääkärin paikalle. Ja taas ultrattavaksi. Tällä kertaa huomiota herätti vauvan sydän, käyrät ja kaikki ollu ok. Nyt sydämen rakenne näytti normaalista poikkeavalle. Siinä vaiheessa tuntui, että miks aina tulee jotain uutta ja tympäs, kun olin yksin siellä. Siinä ne tutkiskeli sitä. Rakenneultrassa ollaan käyty ja muutenkin vauvan rakenteita ollaan tarkkailtu pienen koon vuoksi läpi raskauden. Eikä aiemmin olla löydetty mitään. Se ylilääkärikin sanoi, että ei kannata vielä huolestua, lähetetään sut jatkotutkimuksiin. Sitten vielä sanoi, että vauvan rakenteita on niin hankala tutkia näin loppuvaiheessa, koska vauva on jo niin iso. Joo, en suinkaan huolestunu!! Samalla selvisi, etten voi mennä tuonne synnyttämään, vaan pitää mennä ouluun, 130 kilsan päähän. Koska tuolla ei ole ollenkaan lastenlääkäriä, ja jos vauva sattuu sellaista tarvitsemaan, niin pitää kuitenkin lähteä ouluun. Ens viikolla on sitten kontrollikäynti oulussa, ultraavat vielä, sairaalakassit pitää kuitenkin pakata mukaan, jos päättävät käynnistää tämän.
Ollu taas niin sekava päivä, että huh huh. Autoon, kun pääsin, niin itku tuli heti. Kotiin oli ajettava 30 kilsaa. Miehelle soitin siinä matkalla, itkin vaan ja jotain sain sanottua. Mieskin aivan hädissään töissä, on edelleen töissä, tulee vasta illalla. Ootan jo, että pääsen halaamaan miestä. Anoppi oli pojan kans täällä, kerroin tottakai hänellekin asian, yhdessä sitten itkettiin. Anoppi lähti ja soitin äitillekin, äiti alkoi itkemään, oli töissä. Sanoi, että tulee heti töiden jälkeen tänne, kohta kuitenkin soitti ja sanoi, että lähtee heti töistä ja tulee tänne. Ihanaa, niin se sitten tuli tänne kahen mun pikkuveljen kans.
Äiti sanoi samaa, mitä järkikin. Ei kannata alkaa murehtimaan etukäteen, voihan olla että vauvalla onkin kaikki ok. Vauvahan on meille kaikesta huolimatta rakas :heart:
Nyt ootellaan vaan aikaa sinne ouluun.. Täytyy lopettaa jo tää itkeminen, esikko ihan ihmeissään, kun äiti vollottaa.
Helmiir ja Kerttu 38+2
