Pitkästä aikaa, pikaisesti päivittelen tännekin.. Heinäkuisten pinoa tulee seurattua hiukan ahkerammin, osittain siksi että sen läpikahlaus on paljon pienempi urakka. Tänne kun tulee ihan hirmupaljon tekstiä päivittäin, niin ei vaan ehdi ja jaksa kaikkia lukea läpi, jos jonain päivänä jää vierailut väliin!
Maanantaina kävin neuvolassa huimauksen takia, otettiin peruskokeet ja testit ja kaikki ok, ei mitään selitystä huimaukselle hempasta tai verenpaineesta. Kehotti ottamaan rauhassa, vaan onhan se helpommin sanottu ku tehty, kun oon päiväkodissa pienten ryhmässä töissä.. Kuunneltiin tosi lyhyesti sydänäänet, jotka tumpelon olonen terkkari (onneks ei ollu vaikitäti vaan sijainen) löysi vasta reilu vartin etsimisen jälkeen. Kyseli muuten mun voinnista (loppupäivästä supistelee välillä) ja tarjos saikkua, josta kieltäydyin. Töissä vähän vajetta enkä halua jäädä kotiin, ku tiedän yhden poisjäämisen kuormittavan muita. Vaan enpä enää ole ihan niin jyrkästi sitä mieltä. Esimieheni suhtautu tosi kannustavasti (not) kun kuuli saikku-uhasta ja mun pyynnöstä päästä isompien ryhmään. Tuli tosi syyllinen olo. Vaan mitä sattuukaan, keskiviikosta asti vaivannu sellaset liitoskivut, et oksat pois. :/ Sain lekuriajan vasta ens tiistaille, aion pyytää panacode-reseptin, jotta saa jotain helpotusta pahimpiin juilimisiin edes sillon tällön. Särkylääkkeitä en tykkää syödä normaalistikaan, mut nyt taitaa olla pakko, jos haluaa olla toimintakykynen. Ei noi onneks oo jatkuvia kipuja, mut hetkittäin kyllä sattukin sitten koko rahan edestä. Töissä kauheen kiva.. Onneks osa työkavereista edes ymmärtää, eikä mulkoile kauheen pahasti, vaikka joskus hetken ottaisinkin vähän rauhallisemmin. Äippälomaan vaan on vähän turhan pitkä aika vielä, joten kovasti toivon voivani käydä töissä vielä useamman kuukauden..
Mentävä koisimaan, paremmalla ajalla sitten enempi kommentointia, nyt tuli vaan omaa napaa..
Kepsukka ja masukki 17+6 (melkeen pokspoks, jee!)