Tänne tulee tekstiä niin kovaa vauhtia ettei perässä pysy...
Argentinos: Kovasti jaksamista surullisessa tilanteessa. Muista kuitenkin ettet ole itse voinut aiheuttaa keskenmenoa.
Siobhan kyseli niistä kantorepuista eli tosiaan se Manduca on yksi vaihtoehto ja monet tykkää Patabum-repusta. Meillä oli Manduca ihan lyhyen ajan ja huomattiin, että minä en ole kantajatyyppiä ja tyttö ei ole kannettavaa tyyppiä. Uudessa Vauva-lehdessä oli jonku kolmannenkin nimi mut en nyt just löydä sitä lehteä mistään.
Mulla on kans tuo liikuntapuoli NIIN olematonta.. Tämän päivän liikuntasaldo: 1,5h lumitöitä, lumihevosen teko, lapsen kanssa hänen tahtiinsa kävelyä noin 300m, pari tuntia Hoplopissa.. Että siinäpä se päivä on vierähtänyt. Painoa onkin nyt salakavalasti tullut 600g. Eikä ole normiheittelyä koska ei laske..... No, jos nyt tässä raskaudessa ei tulis kuitenkaan ihan sitä reilua kahtakymmentä kiloa niinkuin esikoisesta.. Kun sitä painoa kuitenkin jäi se 10kg viime raskaudesta. Imetin 13kk ja grammaakaan ei lähtenyt, tuli syötyä liian hyvin.
Meille tuli lasku viime viikon
ultrasta. Silloin viikot 10+2, mikä on Kelalle tärkeä tieto, koska eivät ilman "syytä" maksa korvausta 3/4D-ultrista, kun taas alkuraskauden ultrista maksavat. No mut siis meillä hinta ennen Kelakorvausta 204e!! :O
Saa nyt kattoa tuleeko se muutama kymppi Kelalta takaisinpäin.
Meillä oli esikoisen raskausaikana kolme ylimääräistä ultraa yksityisellä puolella kun päästiin mukaan erään gynen väitöskirjatutkimukseen, jossa tutkittiin sikiön sydämen toimintaa (plus miljoona ultraa julkisella puolella kun oli RR-lääke, toksemia, perätila jne..) . Ne ultrat oli nt, väliultra ja rakenneultra, ja silti sai nt:n ja rakenteen myös julkisella puolella. Mutta siis tämä gyne kertoi nt-ultrassa, että "no en mä nyt teidän seiniä tule uudelleen maalamaan jos ne vaaleanpunaiseksi vedätte, mutta kyllä tämä tyttö on.." Ja niin sanottiin joka ultrassa ja prinsessahan tuo meidän Mimmi on. :heart:
Lastenhoidoista puhuitte.. Mä olen hyvin avoin muiden hoitomuodoille ja valinnoille, jokainen tekee ratkaisut omista lähtökohdistaan ja perheen parasta ajatellen.
Meillä on ihan selvää, että lapset hoidetaan kotona niin kauan kuin on mahdollista tai järkevää. Eilen oli mitäs nyt-puolella keskustelua, että jonkun lapsen pk:ssa pitää juoda ensin lasi maitoa ennenkuin saa vettä ja tälle ap:n lapselle ei maito maistunut lainkaan.. Luin sitä ääneen ja mies oli aivan kauhuissaan vielä illallakin, että meidän lapset ei mene koskaan hoitoon, että eihän tuollaista voi missään tapauksessa hyväksyä. Toki yksittäistapaus mutta kurja silti.
Meille myös tärkeää se, että lapsella on rauha työskennellä, ei jatkuvaa meteliä ympärillä, saa huomiota ja häntä kuunnellaan. Nuo asiat ei aina ryhmässä toteudu.
Harrastuksia ja kavereita meillä kyllä tytön kanssa piisaa yleensä ihan hyvin, vaikka nyt huomaan, että sellaiset vauva-ajan tutut kenen kanssa on kyläilty ja kahviteltu alkavat olla vähissä kun moni menee töihin. Onneksi jokunen on lähdössä toiselle kierrokselle samaan aikaan ja muskari on ja pysyy.
Enemmänkin käytäis kerhoissa mutta ne sopii tosi huonosti meidän aikatauluihin kun Mimmi herää aamuisin 10-10.30 maissa ja monet kerhot alkaa kymmeneltä. Ja eipä sitä eilen illalla tullut yhtäkään ihmistä vastaan, kun lähdettiin ulkoilemaan 20.30..
Me ollaan Mimmin kanssa matkusteltu jonkun verran ja tänään just varasin Tukhoman matkan ens kuun alkuun, niin on taas jotain kivaa odotettavaa. Tämä on Mimmille neljäs Tukholman matka, lisäksi ollan käyty Tallinassa, Isin työmatkan ohessa Lontoossa, Koko perheen voimin Turkissa ja Mummun kanssa Liettuassa. Neiti nauttii matkustelusta silminnähden.
Siobhan muuten, asuitkos sä ihan Tukholmassa? Onko siellä kirppareita jossain kohtuu helpossa paikassa keskustassa? Ei ole tullut ikinä käytyä Ruotsalaisella kirpparilla.
Mä täällä yhä pohdin mitkä vaunut meille tulee tuplavaunuiksi... Huoh.. Liian vähän vaihtoehtoja, tuntuu, että pitää valita se vähiten huono vaihtoehto ja sekin on huono.
Aion muuten lääkärineuvolassa kieltäytyä sisätutkimuksesta. Ei mulla mitään sitä itse tutkimusta vastaan ole mutta mä en kestä niitä neuvolalääkäreitä. Ihan oikeesti, mä otin viime raskaudessa sitä lääkäripoikaa kädestä kiinni ja ohjasin sen sisään kun ei se ressukka itse sinne löytänyt.. Kyllä mua tutkia saa mut perusperiaate on nykyään, että vain gynet. Yks terkkakaveri kertoi, että niillä oli kouluaikana joku kertonut, että sen neuvolalääkäri oli tehnyt "sisätutkimusen" katsomalla emättimeen taskulampulla... Siis koskematta sitä ihmistä..
Lienee oikeasti aika legendaa mutta silti mä en nyt aio suostua niihin.
Nt-ultra ens tiistaina! Onneksi. Alkaa taas olla sellainen olo, että voiko kaikki olla hyvin kun ei tunnu miltään ja mahan kasvukin on loppu. Lieneekö psykologista.. Tarvii varmaan sitä kotidoppleria miettiä.
Heh..
Karvaton koira: Mä oon varmaan ennenkin kysynyt tätä mutta olikos sulla karvaton koira? Meiltä kun sellainen löytyy.
Sit tuli vielä sellainen mieleen, että mitä te olette ammatiltanne/teette työksenne? Kenenkään ei ole tietenkään pakko kertoa! Olen huomannut, että pari ystävääni, jotka ovat lääkäreitä, eivät koskaan kerro ammattiaan, koska monen ihmisen suhtautuminen muuttuu sen jälkeen tai saa alkaa diagnosoida puolituttuja.
Mä olen sairaanhoitaja, leikkuripuolen sellainen. 90-luvun lopussa valmistuin ensin lähihoitajaksi ja tein ensihoitopuolen hommia kunnes menin takaisin koulunpenkille. Viimeiset kesätyöni tein sektiosalin instrumenttihoitajana sinä kesänä kun olin raskaana. Kuutisen viikkoa sen jälkeen kun jäin sieltä pois, niin pääsinkin sinne potilaaksi..
Raitis ja Rakkaus rv 11+2