Pari viikkoa lomaa ja ompas paljon tekstia syntynyt silla aikaa!
Omaa napaa ensin. Joululomalla yllattaen iski pahoinvointi, joten tasta kehkeytyi erittain terveellinen ja vaharuokainen loma.. (siita huolimatta paino nousi kilolla, epista!!). Esikoisen kanssa vointi oli tosi hyva lapi koko yhdeksan kuukautta joten en ollut edes ajatellut, etta nain voisi kayda talla kertaa. En tieda miten muilla, mutta
vaihteleeko muilla pahoinvointi paivittain? Jonain paivina olen taysin toot ja tuskin paasen sangysta ylos, jonain paivina olen ihan ok. Muita oireita on jatkuva paleleminen (lampo on siina 37,1 paikkeilla), finnit naamassa (grr!), ja rasvoittuvat hiukset.
Kotidopplerista oli puhetta. Eei, meille ei sellaista tule. Ma olen aika pihi enka viitsi ostaa laitetta jolla on niin lyhyt hyoty, etenkin kun tama lapsukainen on meidan viimeinen. Jaksan kylla odottaa ultraan asti.
Joku edellisella sivulla kyseli yksityisesta ultrauksesta ja joku muu (huono muisti, pyydan anteeksi!) mainitsi
Bruno Cacciatoren nimen Helsingin Femedassa. Ma kavin Brunolla v. 2008 np-ultrassa koska mun suomalainen katiloystava oli suositellut hanta alansa huippulaakarina. Voin lampimasti suositella, vaikka kavikin hassu 'moka'. Bruno kyseli, halusinko tietaa vauvan sukupuolen ja vastasin etta en halunnut, ja ihmettelin hiljaa, oliko moinen arvaus edes tarpeellinen nain aikaisin raskaudessa. Kotiin tultuani katselin lukuisia ultrakuvia. Huomasin, etta viimeinen ultrakuva olikin ultrakoneruudun printti, ja kohdassa 'Gender' luki 'Female'.. kuusi kuukautta myohemmin meille tuli tytto. Esittelin myos Brunon ultrakuvia englantilaisille laakareille ja he ihastelivat kuvien loistavaa laatua.
Ma olen myos
vatsallanukkujia ja vaikka vatsa ei ole kasvanut niin huomaan kylla jo nyt 'kovan pallon' vatsalla makaessani. Toivon vaan, etta viela pystyn nukkumaan vatsallani pitkaan..
Ai niin ja lopuksi viela
olosta. Esikoista odottaessa oli niin mainio olo eika juurikaan oireita, ja tama raskaus tuntuu erilaiselta, joten ehka enemman
poikaolo. Esikoista odottaessa toivoin kovasti poikaa, mutta nyt ajattelen, etta kumpi vaan on hyva. Jos tulee tytto, niin se on ehka poikaa helpompi ja tytoilla on toisistaan seuraa, ja jos tulee poika niin sitten onpi yksi molempia.
Ma olen edelleen vahan miettelias koko raskaudesta enka osaa oikein 100%:sesti iloita. Olin jo vahan ajatellut, etta ehka parempi jos meille ei toista tule.. taman piti siis olla viimeinen yrityskierros. Nyt on sellainen itsekeskeinen olo ja vahan harmittaa, kun joutuu luopumaan harrastuksista ja kayttamaan suuria telttavaatteita ja muuttamaan kaikkia taman vuoden suunnitelmia. Myos oma jaksaminen mietityttaa. Pienen vauvan yoherailyt ja imettaminen on rankkaa, ja nyt on lisaksi esikoinen viihdytettavana. Mutta luulen ja toivon, etta mieli muuttuu, kun sinne np-ultraan paastaan..
Nyt nukkumaan - ai kun vasyttaa jo!
Bump78 ja edelleen nimeton 7+3 (LA 20.8.)