** Elokuiset elohiiret tammikuun tuiskeessa **

Leppäkertulle iso :hug: ja Raitikselle myös, täytyy kyllä sanoa että vaikutat uskomattoman vahvalta ja positiiviselta naiselta!

Kiitoksia kaikille tuesta ja ihanista viesteistä, tuntuu ihanalta että siellä jossain on aivan tuiki tuntemattomia ihmisiä, joilta saa tukea :heart:

Semmosta aloin kyselemään, että onko täällä muita joilla on tiedossa suunniteltu sektio? Esikoinen syntyi suunnitellusti sektiolla ahtaan lantion vuoksi ja toiveissa olisi ollut synnyttää alateitse toinen, mutta edellisen leikkauksen jälkeen kohdun seinämä on leikkausarven kohdalta niin paljon ohentunut, ettei se missään nimessä onnistu :| Kohtu ei kuulemma kestä lainkaan supisteluja, eli jos sinne asti päästään niin leikkaus on edessä jälleen.

eveliina84 ja tiitiäinen 8+1(8+4) :heart:

 

Leppäkerttu :hug:

Olispa ihana päästä tapaamiseen mutta liian pitkä matka mulle. Toivottavasti saatte mahd paljon porukkaa tapaamiseen ja pääsette tutustumaan paremmin

Kävin taas tänään neuvolassa ultrassa, tarkistamassa pikkuisen ihmeeni :heart: ja siellähän se vilkutteli oikealla kädellään ja potkiskeli. Oli uskomatonta kuinka oli kasvanut 2 viikossa. Huhheijaa, jopas taas mieli lepää :heart:
Onnea ultriin niille joilla se on lähipäivinä

Tähtönen & Tiukuliina rv 10+3

 

Onnea ultrakuulumisille ja halit ikäville uutisille. Mun täytyy kyllä sanoa että tämänkertainen odotusketju on jotenki hieman liian negatiivisella asenteella liikenteellä. itse kaipaisin rohkaisua ja vertaistukea palstalaisilta, mutta niin moni voivottelee koko ajan että ei oo kaikki hyvin, vaikka onkin raskaudesta todisteita. En halua loukata ketään, minusta vaan tuntuu että oma epävarmuus lisääntyy kun niin moni epäilee koko ajan jotain. Itselläni ei ole ollut vielä neuvolaa tai ultraa tms. mä vaan olen ja toivon parasta, ku eihän tässä muuta itse voi tehdä. Positiivisin mielin siis viikonloppuun ja iloitaan siitä mitä tällä hetkellä on, eiks joo

 

Schnappy79 minusta taas on ihana,että ihmisillä on täällä mahdollisuus sanoa myös niitä ikäviä asioita,ikäviä tunteita mitä raskaud herättää. se varmasti helpottaa oloa kun saa vertaistukea ja huomaa ettei ole ajatustensa kanssa yksin. Eikä kukaan tule sanomaan,ettet saa tuntea noin vaan sun pitää olla vaan onnellinnen!!! Kaikilla ei entisten kokemusten tms raskaus ole mitään ihanaa aikaa josta voi nauttia.


Eveliina84 minulla on molemmat lapset sektiolla juurikin ahtaan lantion takia. Jos olisin pienillä viikoilla kuopuksen synnyttänyt ja hän olisi ollut noin 2 kiloinen,mahdollisuus alatiesynnytykseen oli ainoastaan silloin. Hänet leikattiin viikoilla 37 ja hän painoi 4,6 kiloa Mutta siis sektiossa jo katsottiin että kohtu on hyvässä kunnossa, eikä estä tulevia raskauksia. Mutta kahden sektion jälkeen olisi joka tapauksessa sektio juurikin kohdun repeämisen takia, ensimmäisen jälkeen vielä onnistuis kuulemma jos kohdussa ei ole häikkää. Missä vaiheessa sinulla todettiin se seinämän heikkous? eli siis joo,minulla on suunniteltu sektio edessä jos sinne asti päästään enkä tykkää yhtään...molemmissa on tullut komplikaatioita jne

 

Hei vaan
Täällä olisi vielä yksi elokuisiin ilmoittautuva! Olen 22 vuotias ja toista odotetaan, ultra oli tiistaina ja sen mukaan la olisi 6.8. raskaus oli todellinen yllätys, nyt jo iloinen sellainen. esikoinen 9kk,joten ikäeroa ei paljon tule, mikäli kaikki menee nyt hyvin. ja synnytyspaikka olisi näillänäkymin kätilöopisto.
elinainen 10+6

 

En saanut viestiä näkymään punaisella,kuinka se tehdään??

 

kyllä minustakin on tärkeää että saa puhua niistä negatiivisistakin tunteista. Mulla ei aiemmissa raskauksissa ole tällaisia ollut ja on "mukava" huomata, etten ole ajatusten kanssa yksin. =) ja luulen,että tämäkin odotusketju muuttuu positiivisemmaksi,kun alun kriittiset viikot on ohi.

Täällä paha olo palasi,oksentanu en oo vielä mutta koko aika kauhee kuvotus päällä. Nälkä on,muttei tee mieli syyä mitään.:/

 

Pikku87, mulla on kanssa ollut kilpirauhasarvojen kanssa häikkiä. Eli oletan että ne on koholla. Asia huomattiin jo reilu vuosi sitten, arvo on mun käsittääkseni ihan siinä rajalla. Silloin en saanut siihen lääkkeitä, mutta asiaa seurataan, eli kävin elokuussa ottamassa verikokeet, ja sitten kun tulinkin raskaaksi niin kerroin asiasta neuvolassa, ja niihin ekoihin verikokeisiin kuului sitten myös tää kilpirauhasarvo. En tiedä oliko se noussut vai laskenut elokuuhun verrattuna, mutta sain sitten reseptin 50 onkos se nyt mg:aan päivässä Levaxinina. Helmikuun ekan viikon jäkeen täytyy taas käydä antamassa verta kun ne tsekkaa sen arvon taas uudestaan. Ja oletan että näin on koko raskauden ajan. En ole tavannut asian tiimoilta lääkäriä elokuun jälkeen, eli en tiedä mitä moinen asiasta sanoisi, mutta oletan että nää lääkkeet ja sitten noi säännölliset verikokeet hoitaa asian niin ettei ongelmia tule.

 

Mammy: Mulla todettiin tuo kohdun seinämän heikkous vuosi sitten, kun olin naistentautien polilla tutkimuksissa kystan vuoksi. Eli ihan yllärinä tuli, silloin oli useampi lääkäri sitä siellä ihmettelemässä. Mitään mittoja ei selvitelty(ja vaikeaahan se onkin), mutta epikriisissä merkintä että "kohdun seinämä huomattavasti ohentunut, tarkka seuranta mahd.raskauden yhteydessä". Nyt sitten neuvolalääkärin kanssa asiasta juteltu ja onneksi meillä täällä pienellä paikkakunnalla on hyvä ultralaite ja mahdollisuus kohdun kuntoa seurata koko ajan. Lääkäri vain tuumasi, että älä huolehdi ollenkaan, seuraillaan tarkasti ja lähetetään tarkempiin tutkimuksiin jos siltä näyttää. Luottavaisin mielin olen sen suhteen, eiköhän meistä hyvää huolta pidetä

Kyllä minustakin on hyvä, että itseä mietityttävistä asioista voi puhua täällä... paljonhan on positiivistakin asiaa Kummatkin puolet myös raskauteen kuuluvat.

 

Raskuteen kuuluvat ihan tasapuolisesti niin ilot kuin surutkin. Sitä vartenhan tää palsta on, että täällä voi myös ne surulliset asiat puhua. Kaikilla ei välttämättä ole kuuntelijoita eikä kavereita.
Varmasti jokainen iloitsee raskaudestaan kun sen aika on!

Mukava olo on tähän asti ollut palstaa lukiessa, mut kummasti se olo alkaa katoamaan...

 

karvatonkoira kieltämättä itellekki tuli olo,että mitähä täällä enää uskaltaa/kehtaa kirjotella

pikku87 mulla ollu vuosia vajis. Raskauden alettua heti viikolla 6 oli kilppariarvot noussu yli viiteen!!ja siis pitäs olla 1-2. Annosta nostettiin ja uskon et nostettava on edelleen. Viime raskaudessa jouduin syödä melkein 4 kertaisen annoksen normaaliin annokseeni verrattuna..

 

(.) Ehdinpä sitten hieman turhaan hätäilemään, tänään tuli postissa kutsu kumpaiseenkin ultraan, NT on 1.2. (11+5) ja rakenne 23.3. (19+5). Ei tarvii erikseen soitella.

Niin ja :attn: kamooooon, ei tapella. Kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä, myös Schnappy79:llä. Schnappy kokee negatiiviset jutut kurjina, joten ymmärrän, että ne ahdistavat. Itsekin olen joskus hysteerinen ja "kauhutarinat" saavat mielikuvituksen liikkeelle. Toisaalta itse kuulun myös siihen joukkoon, joka kokee positiivisena sen, että täällä voi kertoa myös kurjista jutuista ja palstalla saa osakseen hurjasti tukea..! Eletään sopusoinnussa, jookos? :xmas:


u & Kallo 9+1

 

eiköhän me voida kirjoittaa ihan entiseen tapaan, jos jotain häiritsee negatiiviset asiat hän voi ne skipata.

Mun maha vaan turpoaa, alan jo näyttää siltä et oisin jo loppusuoralla. Onneksi lähipiiri tietää raskaudesta. en vaan haluais et pomo sais vielä tietää, on nimittäin luvannu vakipaikan enkä halua sen menevän sivu suun taas.. Onneksi pomoa näkee harvoin, kun yksin työskentelee.
Meillä on mökki ihan hyrskynmyrskyn, oon kertakaikkisesti niin väsynyt etten vaan jaksa nyt panostaa tuohon siivoushommaan. Ja nyt kun oltu pari päivää saikulla niin on päässy siisteyshomma repsahtaan, kun on ihan luvan kanssa saanu olla vaan.
Onneksi kohta tulee mun ihana ystävä viikonloppu vierailulle. ja tiedän ettei hänen takia tarvitse kaiken olla tiptop.
menipä tää jaaritteluksi, vaan kun raskausasioissa ei tapahdu nyt mitään uutta niin kai pitää tehdä tikusta asiaa.

Ainiin ja miehen sisko lupasi meille lainaksi niiden turvakaukalon, kun mä kerkesin reippa kuukaus sitten myydä kaikki omat pois. Ei tarvii taas ostaa ja kun tää todennäköisesti on viimenen lapsi niin käyttö jäisi lyhyeksi.

jaaritteleva Tuulis ja ipana 9+1:heart:

 

Heips! Täällä olisi taas yksi ilmoittautuja mukaan, neljäs (kuudes) lapsi tulossa ja ikä 25v. synnytys sairaala OYS..Eilen oli eka ultra ja LA olisi 29.08, Siellä se jo liikahti näytteeksi ja sydän löi jo hyvin :heart:

Nyt on todella onnellinen olo, menetimme jo toisen vauvan rv.30 viime syyskuussa. Rukoilen ja toivon että sama ei taas toistuisi! kaksi enkeli-poikaamme on nyt turvassa :heart:

on ollut pahaa oloa aamusta iltaan muttei oksentaa ole tarvinut kertaakaan vielä, onneksi!

Leppis:suuri :hug: ja raitapaita: voi pientä toista, mutta onneksi toisella vauvallanne on kaikki nyt hyvin!tässä on yksi ihana runo joka sekin lohdutti ainakin minua pienen poikiemme menetyksen aikana, ja on monta muutakin ihanaa runoa olemassa!

KATSELEN TÄÄLTÄ KAUKAA

Rakas Taivaan Isä, miksi äiti itkee?
Miksi isällä on niin raskaat askeleet?
Minäkö heille olen surua tuottanut, kun vain katselen täältä kaukaa.
...Enkä tule vaikka he odottavat niin kovasti,
että raskain sydämin käyvät iltaisin nukkumaan.
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa, pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa, ettei niin kumarassa hän ois? Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita on luojalleen ettei heitä malttaisi millään antaa pois.
Huomaisipa äiti, kun hänen luokseen lennän perhosena ikkunaan....
Tietäisipä isä, miten tuulen mukana hänen poskeaan silittää saan.
Vielä joskus saan siemenenä kasvaa äidin vatsassa
ja isän vahvat käsivarret ympärilläni tuntea.
Ja kun vihdoin kohtaamme, löytää tarkoituksensa pettymys

Minunkin mielestä on niin ihanaa kun saa kirjottaa myös surullisista ja mieleen painuvista asioista tällä palstalla, sitähän varten nämä on että saa iloon ja suruun asiassa kun asiassa vastakaikua! onnellisia varmasti kaikki on, mutta osalla siihen voi vierähtää vähän enempi aikaa kun huolet pikkuisesta on suuret! en minäkään uskaltanut kirjoittaa ennen ultraa tänne mitään, kun niin pelkäsin ettei kaikki ole hyvin, mutta onneksi nyt näytti että asiat olisi hyvin!
joku kyseli sikiön kokoa, minullaki näytti sikiö muutaman päivän pienemmältä mutta neuvola täti on aina sanonut että varmuus tulee kun sikiö vähän kasvaa ja saa paremmat mitat. ja muutaman päivän heitto on varmaan aika normaalia.

on niin mukava alkaa taas lukemaan toisten kuulumisia ja vaivoja ja kaikkia, minä saatan olla vähän laiska kirjoittaja mutta luen kyllä päivittäin kaikki jutut

ja vielä onnea kaikille meille ja suuri halaus niille, jotka on joutunut kokemaan suuren menetyksen :heart:

 

Tuuliksen kanssa samoilla linjoilla. Jokainen kirjoittaa mitä parhaaksi kokee ja jokainen lukee mitä haluaa. Meistä jokainen on lähtenyt tähän odotukseen ihan erilaisesta tilanteesta ja kokee asiat sen pohjalta. Annetaan kaikkien kukkien kukkia.

Tuli tuosta erilaisesta lähtökohdasta mieleen, että voisin näyttää pienen pätkän millainen meidän tausta on. Kuten moni muukin, minäkin tulen lapsettomuuspuolelta. Ja vaikka mun hoitohistoria on ollut aika helppo, niin monilla se on ollut myös todella vaikea. Ja kyllä meillekin yli 10 hoitoa tulee yhteensä, että kaikki haluamamme viisi lasta saadaan maailmaan. Jos siis saadaan.
Niin, mutta tämä on siis samalla vähän mainos.. :ashamed: Ja monelle voi olla jo tuttukin pätkä. Minä olen se alati itkevä tumma nainen tuossa pätkässä.
Hiljaa toivotut -traileri on Vimeo

Kyseinen lapsettomuudesta kertova dokumenttielokuva esitetään 29.1 klo 15 DocPoint-festareilla Helsingissä Bio Rexissä ja liput ovat tulleet myyntiin tänään. Lisäksi on kaksi muutakin esitystä eli 30.1. klo 13 (Kinopalatsi) ja 4.2. klo 17.30 (Malmitalo). Sen jälkeen elokuva tulee Ylen kanavalta tämän kevään aikana.

Kerrottehan viestiä eteenpäin, jos tiedätte jonkun joka voisi olla aiheesta kiinnostunut.

 

Tervetuloa Sabine ja kiitos tuosta runosta. On se joskus aikoinaan tullut jossain vastaankin.
Kovia olet kokenut, toivottavasti nyt kaikki menee loppuun asti hyvin. Onko sulla ollut mitä syynä noihin kohtukuolemiin?

Just eilen tytön kummitäti, hyvä ystäväni kysyi, että miten me jaksetaan rämpiä eteenpäin positiivisella mielellä kun vähän väliä tulee negatiivisia uutisia eteen. Sanoin hänelle, että a) ei meillä ole vaihtoehtoja b) Kun ei tämä (lapsettomuus ja siihen liittyvät asiat) ole kenenkään syy tai vika, ei tälle kukaan mitään voi ja c) Ei meille sentään ole osunut kohdalle kohtukuolemia tai kätkytkuolemia.

Ja sitä piti vielä sanomani, että olen samaa mieltä siitä, että ketjun mieliala varmaan kohenee kun viikot vierii ja mahat kasvaa. Vaikka ei mua tämäkään "taso" haittaa.

 

Sabine olen pahoillani sun menetyksistä Saako kysyy oliko siin mikä syy että noilla viikoilla viel menehtyi?Toivon kovasti,että tällä kertaa kaikki menisi hyvin

 

Raitis, ei tiedetty toisesta mitään sen enempää. Ar-ultrassa vaan näkyi tummempi kohta, joka näytti lääkärin mielestä kuihtuneelta ruskuaispussilta. Ja sopis kuvaan hyvin senkin takia, kun ekat puoltoista viikkoa olin niiiiiiin pahoinvoiva että jouduin hakemaan saitsua, sitten olo koheni nopeesti ja aattelin et tais mennä kesken... Mut taiskin olla niin, että toinen tippui heti ensi metreillä kyydistä. (Niin ja kun lapsettomuushoidoissa oltiin, niin ovulaation aikaan lääkäri ultratessa arvioi, että kolme follia tulisi ovikseen mukaan.)

Ja lyhyesti tosta valittamisesta, toivon, että tällä palstalla sitä saa tehdä. Ite kyllä hypin seinille suoraan sanottuna pelosta ja kauhusta edellisten epäonnistuneiden raskauksien takia. Sen takia kai oon kirjotellukkii osaksi harvemmin, kun tuntuu ettei paljon muuta oo mielessä kuin huoli, enkä halua muiden "tuoreiden" odottajien iloa viedä jatkuvalla valittamisella.. Mutta näin, toivotaan, että kaikki mielipiteet on kuitenkin sallittu täällä!

Tiitu ja kyytiläinen 11+1

 

Me kannetaan mieheni kanssa samaa "virhe" geeniä, eli on joka kerta raskauduttua riski saada tämä sama kohtalo 25%:sti.. Ensimmäisellä kerralla saatiin tietoon vauvan kuolema vasta silloin 30 viikon ultrassa, silloin vauva oli kuollut ihan lähiaikana ja nyt toisen kerran saatiin tietoon 24 viikolla ja raskaus kesti sinne 30 viikoille ennen kuin vauva nukkui ikuisesti pois. Toisaalta oli rankkaa loppuodotus aika mutta toisaalta saatiin vauva hyvästellä rauhassa! Ensimmäine kerta oli sillain rankempi kun tieto tuli niin shokkina ja kaikki asiat piti samantien järjestyä ja synntys seuraavana päivänä, hautajaiset vajaan viikon päästä jne. Nyt ollaan ihan hyvin päästy taas yli surusta, vaikka ainahan se silti kulkee mukana ja sydämessä! On päiviä jolloin tuntuu että ei selviä mutta on paljon jo päiviä että osaa iloita elämästä ja onneksi on jo lapsia jotka pakosta ottaa osan ajasta pois eikä mieti asiaa koko ajan! Meillä on vielä niin harvinainen tapaus että ainakaan pohjoisessa päin ei toista pariskuntaa ole joilla olisi sama geenivirhe kannettavana.

 

Leppis:hug: jaksamista ja Raitapaitainen :hug: otan osaa toisen menetyksestä, onneksi toinen pieni jakselee hyvin!

Uusille tervetuloa :wave:

Omaa napaa reilu viikko vielä ultraan, tuntuu ikuisuudelta. Niin vähäisiä on oireet, että joinain hetkinä hieman pelottaa, mutta yritän positiivisella mielellä olla ja olla murehtimatta etukäteen. Esikoisesta olin myöskin aika oireeton, rintojen arkuutta tällä kertaa ei vain ole? Tänne ei oloihin mitään kummempaa, ajoittaista väsymystä vain. Oon lukemassa käyny, mutta en ole ehtinyt kirjoitella, kun esikoinen on päättänyt ettei päiväunia kannata nukkua tuntia pidempään kerralla. Siinä ajassa täytyy sitten kotia yrittää huoltaa minkä jaksaa tai nukkua itse

Iltapala ja nukkumaan :wave:

Miikulainen, Tirppa-neiti 8kk ja Tirlittantoukka rv 9+2/10+3 :heart:

 

Raitapaitanen: voi minä halus nähdä tuon leffan mutta minähän asun pohjanmaalla ja ollaan just viikonloppu ennen hesassa käymässä...

:hug: kaikkille suru uutisille!!

Mulla alkoi tällä viikolla työt ja 2 eka pv meni hyvin töissä mutta alamäki alkoi sitten ke ja tänään en kykeny lähtemään töihin... voin niin huonosti. Ja minä sitten vaan valehdelin pomolle ja sanoin että olen kipee ja olen sängyn pohjassa enkä pääse ylös...

en haluais vielä kertoa töissä että olen raskaana kun viimeksi mun työkaverit jäähdytti mut ulos... huom mulla on vaan mies työkavereita. Olihan se toisessa työpaikkassa mutta nyt pelkään että sama toistuu tällä kertaa.

Ja välillä voin niin hyvin että... jee mutta sitten tulee ne pv kun en voi edes ajattella tulla sängystä pois.

En ole vielä kertonu mun vanhemmille että odotan enkä mun sisaruksille. ollaan menos serkun häihin ens viikolla ja en halua olla keskipiste siinä.. en vaan jaksa noita tätejä ym.
eikä miehen siskotkaan tietää että meille tulee kolmas.. yritin pyytää yhtä tänään meille mutta hänellä on aina niin mahtavat nuo selitykset että huhu.... että kohta luulen että mies saa kertoa sen miehelle kun ne ovat työkavereita.

en jaksa ajatella nyt muita... yritän nyt vaan päästä päivästä päivään ja toivoo että ei olis niin huono olla.

minä olen pitänyt alkaa käyttää mamma housuja kun maha on niin iso että normi housuja en enään pysty käyttämään.

minä ja kolme

 

Raitis jos en nyt ihan väärin nähny ja muista, niin ootkos ollut Vauva-lehdessä joskus? Tai itse asiassa tässä parin vuoden sisään? Kasvosi oli niin tutut Jos se oot sinä siinä lehdessä, niin pakko sanoa että teillä on aivan ihanan suloinen esikoistyttö Se on jääny mieleen että niin söpöliini on

Sabine kiitos runosta, täällä sitä paruin 5min :'( Ja voi kun toivon että tällä kertaa ei ne geenit teillä kohtais ja saisitte nyytin syliin asti! Olette vahvoja selvästi, itse en ehkä pystyisi lapsia ollenkaan hankkimaan jos tietäisin et on 25% mahdollisuus menettää vauva kohtuun. Tsemppiä teille superpaljon!

Täälläkin ollaan samaa mieltä, kyllä kohta alkaa olla porukka positiivisemmalla mielellä. Alkuraskaus on tosi raastavaa epätietoisuutta. Kyllä se vetää mielen matalaksi. Ja muutenkin huono olo koko ajan ja väsyttää jne. Kyllä se energinen keskiraskaus vielä tulee (Vaikka musta tuntuu että tuun voimaan huonosti koko raskausajan...)

).( Tässä yksi positiivinen asia: mun hemoglobiini oli 135!! Ikinä ei oo ollu noin korkea, vaan aina just ja just normaalirajoissa Olin ihan varma että tää pohjaton väsymys johtuu alhaisesta arvosta, mut nyt täytyy kyllä keksiä joku muu syy... Kun eikös väsymyksen pitäisi näillä viikoilla jo helpottaa? Mulla vaan pahenee...

hemari 11+6

 

Hemari: Joo, viime kesänä. Oisko ollu kesä- tai heinäkuun numero.

Ja kiitos, hän on ihana. :heart:

 

Kiitos linkeistä Raitis! Mä olen nyt eilisestä alkaen porannut sitä Jenni Vartiaisen biisiä, vaikken itse moisia menetyksiä ole kokenutkaan. Mutta yhdellä kouluajoilta läheisellä kaverilla kuoli yksi (kolmas) vauva kohtuun, ja toinen kolmen kuukauden iässä. Ja siinä yhteydessä joutui miettimään aika lailla noita lapsen kuoleman juttuja :'( Lapsettomuus ei meitä onneksi ole kohdannut, taitaa olla sieltä "onnettomuuksista" ainoita Mutta mun täti on lapseton, ja suri sitä koko mun lapsuuden (ja edelleen), vaikka ne silloin jo oli saaneetkin adoptoida. Eli tuo filmi olis mielenkiintoinen nähdä, ihan vaan että ymmärtäis ehkä kanssaihmisiään paremmin, mutta ei taida täällä valitettavasti näkyä : /

Sabinen runokin laittoi tipan linssiin. Onnea hirveästi matkaan teille tässä raskaudessa!

Taitaa olla näitä hormoneja vähän liikaa kropassa kun kaikki itkettää

 

voi mie niiiiiin haluaisin nähdä ton hiljaa toivotut...toivottavasti tulis telkkariin joskus??