Elokuiset 2008 osa 5

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rizzu
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Huhhuh, mitä näillä naperoille on taas tapahtunut... Mulla on itelläni ollut paha aivotäräys alle 2-vuotiaana, kun olin kaatunut saunassa ja sen seurauksena mulla oli ollut epileptisia kohtauksia, mut ne on kyllä hävinneet jo pitkälti ennen kouluikää. Esikoinen tuli joskus 5-6kk ikäisenä rappuset pääeeltä alas, kun oltiin just muutettu tähän, eikä porttia oltu viel asennettu... Alkusäikähdyksen ja itkun jälkeen poika kuitenkin vain nauroi, itellä kyllä sydän pomppas - ja kyllä muuten tuli portti nopeaan sen jälkeen rappusiin!!! Tallilla oman ratsastusharrastuksen myötä nähnyt niin paljon eri asteisia aivotäräyksiä, et kehotan kyl kiikuttaa kaikki vähänki kovemmat iskut päähän lääkärin näytille, etenkin jos liittyy yhtään oksentelua, näköhäiriöitä, velttoutta tms.

Mulla olis sit ihan vapaailta, mies läks porukoilleen hakee poikaa ja on siellä yön yli. Piti mennä kaverin kanssa leffaan, mut on sen verran räkäinen olo, et tyydyn suklaalevyyn ja Täydellisiin naisiin :). Töissä olin panadolin voimalla, aamulla kyl kävi mielessä myös työterveyteen marssiminen, mut en sit malttanut... on kuitenkin 10-12v päiväleiri, tosi mukava työviikko, sairastan sit ens viikolla ;D.

Istukan paikan siirtymiseen en osaa sanoa mitään. Mulla on ollut molemmilla kerroilla suoraan tossa edessä eikä oo siitä muuttunut mihinkään.

Pitäis kait mennä tekee jotain ruokaa.

Hyviä vointeja!

Garnet 30+2
 
Huh, taidettiin selvitä säikähdyksellä pojan suhteen. Toki poika on ollut väsynyt ja varmasti pääkin on kipeä, mutta muuten ok. Tästä kyllä otimme opiksemme ja poika ei enää saa kiipeillä missään ilman valvovaa silmää (tosin nytkin oltiin vieressä ja näin kävi). Eipä kai näitä voi oikein välttääkään..ja kuten Pistiinakin totesi, tämä taitaa olla vasta alkua. Minun puolestani haavoja tai ruhjeita voisi tulla, mutta aivoihin liittyvät vauriot ovat sen verran vakavia, että niitä en kaipaa.

Tänään oli taas neuvola, jossa oli kaikki ihan kunnossa.

Viikkoja nyt siis 31+5
Pissa puhdas
Sf mitta 28
Painoa tullut nyt 12,2kg lähdöstä
Hg ei mitattu
RR 110/75

Terkka ja kätilö kokeilivat vauvan asentoa, mutta kumpikaan ei ollut varma siitä, miten päin vauva mahassa on. Ensi neuvolassa saan lähetteen ultraan, jos edelleen epäselvää.

Miisa 31+5
 
heh! Hyvällä mallilla tuntuu kaikilla olevan vauvan tavarat. Me tehdään paraikaa muuttoa joten arvanette et kaikki hukassa. Sairaalakassia en oo vielä aatellutkaan. Niin ja siis talo johon ollaan muuttamassa on vielä pikkaisen kesken. Kyl kaikki järjestyy.
 
Meillä ei ole vielä mitään laitettu vauvaa varten. Ajattelin laittaakin vasta elokuun alussa, jos nyt ei mitään merkkejä synnytyksestä ilmaannu.

Tänään olisi tiedossa polttarit =) lähden tästä valmistautumaan.
 
Heippa pitkästä aikaa!

Ei ole tullu kirjoiteltua vaikka lukenut olenkin teidän juttuja. Meilläkään ei ole vielä mitään laitettu valmiiksi vauvaa varten...aattelin kyllä että heinäkuun alkupuolella ois mietittävä huonejärjestystä yms ja hankittava tarpeelliset. Miehellä on työmatka heinäkuun puolivälissä ja jos sen jälkeen jättää niin kiire tulee...kun ei yhtään tiedä millon baby meinaa tulla maailmaan.

Minkälaista vointia teillä on ollu? Onko normaalia jos kohtu supistelee jatkuvasti jos vähänkin kävelee yms? Ei kipeesti mutta tuntuu se vähän ilkeeltä kumminkin. Oon miettiny että pitäiskö tässä lepäillä enempi (tosin lepäilen muutenkin paljon) vai olla välittämättä vaan supisteluista. Ens viikolla on neuvola taasen, pitää siellä kysellä asiaa. Toivottavasti vauva ois raivotarjonnassa...kun viimeks epäili että ois perätilassa.

Miisa: onko poika nyt kunnossa? Kuulosti tosi pahalta tuo kaatuminen :( Hauskoja polttareita!

Susa 32+2
 
Meillähän esikoinen oli alusta asti perätilassa enkä kyllä riskiä ottanut että synnyttäisin alakautta. Kyllä sitä kovasti yritettiin suositella mutta jo lähipiirissä on kaksi tapausta jotka ovat synnyttäneet ja molemmilla lapsilla jotain vikaa siitä jäänyt. Eli jalkahan siinä ekana voi pahasti vääntyä tai napanuora olla kaulan ympärillä ja lopulta joudutaan kuitenkin tekemään hätäsektio. Jokainen miettii miten olisi paras omalle kohdalle.
Itse en halunnut enää riskeerata mitään noin lopussa kun kaikki oli kuitenkin 9kk ajan mennyt hyvin.

Tästä menen 10.7 ultraan missä katotaan ja varmistetaan tarjonta. Jos tämäkin perätilassa (mitä kyllä neuvola epäilee) niin leikkausaika varataan samantien. Potkut ovat kyllä tästä tuntuneee ylhäällä ja oikealla kun taas esikoisesta pelkästään alhaalla.

Lepäämisestä: saan kyllä hyvin levättyä johtuen siitä että esikoinen tarhassa. Muutenhan se olisikin raskaampaa. Vielä ensi viikon hän on hoidossa ja sitten alkaa miehen loma ja samalla esikoisenkin. Lähdetään muumimaailmaan samantien. Esikoisella on nyt muumifanitus päällä!

Eilen oltiin muuten aivan MAHTAVASSA Bon Jovin konsertissa ja Hipsukin rokkasi masussa.

Terkuin Elokuu ja Hipsu viikoin 34
 
Perätilasta: Juuri noita vaurion mahdollisuuksia miekin mietin. Missä vaiheessa, Elokuu, siulla oli tiedossa, että sektiolla syntyy? Ja millä perusteilla siihen päädyttiin? Mie kun olen ollut siinä uskossa, että lähtökohtana (ainakin täällä) on aina, että ensin yritetään kääntää ja tehdä muut mahdolliset kommervenkit ja se sektio on sitten se viimeinen vaihtoehto... Miutahan ei saa synnyttämään sektiolla kuin tosi vahvoin perustein. ;) Tämä meijän ipana on pienikokoinen ja viime yönäkin möyri siihen malliin, että voi päätyä vielä miten päin vain, kun se aika koittaa. Tällä hetkellä tuo mokoma yrittää mahduttautua olemaan poikittain ja vähänkö on sitten miulla tukala olo, kun tuntuu, että maha repee millä sekunnilla hyvänsä!

Mutta muut kommentit täytyy jättää toiseen kertaan, kun nyt on kiidettävä hakemaan esikko kerhosta! Viimeinen kerhopäivä ja sitten meneekin loppukesä mukeloiden kanssa issekseen kotioloissa, huoh...

Pistiina rv 34+1
 
Kyllä tuo poika on nyt ihan kunnossa, luojan kiitos!

Perätilasta: En varmaan minäkään synnyttäisi. Serkkuni synnytti perätilan vähän aikaa sitten ja lapsi joutui olemaan monta päivää lasten teholla tarkkailussa kohonneiden tulehdusarvojen ym. takia, jotka johtuivat ainoastaan rankasta synnytyksestä. Myäs tämä synnyttäjä repesi tosi pahasti joka suuntaan ja joutui kirurgin ommeltavaksi, kun kätilöt ja lääkärit eivät pystyneet. Vauva oli pieni, mutta kun se sieltä kaksin kerroin tulee, niin onhan se selvää, että repeämiä tulee ja paljon. Niistä oli sitten vaivaa myöhemmin, etenkin tästä peräaukon alueen repeämisestä..

Mutta toisilla saattaa perätilasynnytyskin mennä kivasti, eihän sitä ikinä tiedä. Jotain kuitenkin kertoo jo se, että TAYS taitaa olla ainoa sairaala, jossa ensisynnyttäjää kehoitetaan synnyttämään perätila, muissa sairaaloissa kun yleensä automaattisesti leikataan.

Mullakin tuntuu potkut tonne ihan alas, nivusiin, mutta silti neuvolassa olivat sitä mieltä, että taitaa raivotarjonnassa olla (tosin ei olleet yhtään varmoja).

Meillä on esikko ollut nyt vallan kotona (vaikka meillä hoitopaikkakin on), ihmeen helposti on mennyt!

Supistuksista: Mulla on mahan kovettumisia jatkuvasti (kymmeniä päivässä), sekä liikkeessä, että levossa. Alkaa ne olla jo hiukan kivuliaitakin osa, mutta aika vähän. Kävely on pakko lopettaa, kun supistaa, sen verran paljon kiristää.

Lisäksi on ilmestynyt ihmeellisiä vihlaisuja kohdunsuulle! Usein oikein huudahdan, kun niin satttuu..outoa.

Miisa 31+6

 
Perätilasta: mulle tehtiin ultra viikolla 36 kun sanoin neuvolassa, että musta tuntuu että vauva on perätilassa. Terkka ja lääkäri sanoivat toisin mutta tekivät kuitenkin lähetteen ja perätilassahan se oli. Yritettiin kääntää mutta eihän vauva liikahtanutkaan. Siitä alkoi sitten kättärin lääkärin kanssa keskustelu/taistelu synnytystavasta. Hehän haluavat, että tilastot ovat puhtaita leikkauksista ym mutta pidin pääni ja sanoin, etten synnytä alakautta. Sovittiin, että tulen vikalla viikolla varmistamaan leikkauspäivän. Eli jättivät todella myöhäseksi kun yleensä leikataan viikolla 39. No, vedet menivät sitten siellä leffateatterissa mistä olen jo maininnutkin ja siitä soitto kättärille että mitäs nyt? Sanoivat, että heti sinne makaamaan ja soitto ambulanssiin. Lanssi tulikin sitten pillit vinkuen (pikkaista liiottelua!!!) ja sitten mentiin kättärille. Jos vauva siis perätilassa, on tärkeää että äiti makaa. Siinä ei saa enää liikkua kun vedet menevät. Lääkäri tutki ja totesi, että vedet tosiaan meni (aijaa....heh) ja vielä siinä yritti saada synnyttämään alakautta. Sanoin hänelle, että miksi rikon molemmat paikat? Eli jos yritän tunkea lasta alakautta ja se ei onnistu, niin mulla on alapää hajalla ja sen lisäksi tehdään vielä hätäsektio ja on mahakin hajalla. Siihen lääkäri vaan, että totta. Mennään siis leikkaukseen.

Isälle puettiin vaatteet päälle ja leikkaus alkoi heti. Kaikki oli nopeesti ohi turvallisesti.


Supistuksista: mullakin supistelee tosi usein mutta sehän ei ole vaarallista. Ei ne kuitenkaan kaikki ole kivuliaita. Maha menee just tosi kovaksi. Vauva muuten liikkuu vielä tosi paljon vaikka ei pitäisi olla tilaa. Mites muilla?

terkuin
Elokuu
 
Huomenia,

kamala sadesää, plaah. Ja nyt pitäisi lähteä ensin neuvolalle (on onneksi tosi lähellä) ja sitten ajelemaan kohti mökkiä. Matkaa edessä n.2,5h. Tavallaan aika jännää ajaa ihan yksikseen. Yleesä edes poika on kyydissä. No, voi ainakin pysähdellä kun siltä tuntuu.

Miisa: Mulla on ollut juuri noita sun kuvaamia vihlaisuja. Ja todellakin tekisi aina mieli kiljaista, tuntuu niin häijyltä.

Supistuksista: Mulla ei ole kipeitä suppareita ollut enää paljon ollenkaan. Kävelyllä muutamia. Tuota kovettumista on kyllä koko ajan. Viime aikoina myös levossa. Ei siis tee kipeetä, mutta kohtu harjoittelee. Pojan kanssa oli samanlaista ja nuo ei kipeet supparitkin kypsytti paikkoja. Jotenkin mä oon nyt saanut rauhan, enkä enää murehdi supistuksista. Kuuntelen vaan rohkeasti itseäni.

Nytpä lähden sinne neuvolaa.

zuviliini 30+1
 
Neuvola kuulumiset ennen lähtöä:

Pissa:puhdas
Hb: ei mitattu
Verenpaine:111/70
Painoa tullut: 200g/viikko, yhteensä nyt n.7kg
Vauvan syke:136
Sf-mitta: keskeltä:27cm ja sivulta 28

Terkkari merkkasi korttiin tuon sivulta tulleen lukeman, kun näyttää kuulemma paremmalta. =)
Todella tarkkaan myös (ei oma terkka) tunnusteli vauvan asentoa ja sanoi, että koska maha sen verran pieni, niin tuntuu todella hyvin. Pää alhaalla ja kädet kasvojen edessä. Nenä osoittaa mun vasempaan lonkkaluuhun. Peppu on oikella ja jalat vasemmalla. Ihanaa kun voi oikein kuvitella sen asennon. Varsinkin tuo käsi juttu oli aivan ihana, terkka tunsi kuulemma hyvin käsien pienen liikkeen. =)

No nyt loput kamat kasaan ja matkaan. Seuraava neuvola viikon päästä.

zuviliini taas
 
Kiitos, Elokuu, vastauksista. Jotenkin helpottavaa kuulla, että se sektiokin voi olla ihan hyvä juttu. Ja miullahan on tosiaan lääkärineuvola ensi viikolla eli tulee tämäkin muksu ultrattua sitten 36. viikolla. Katellaan nyt, miten käy. Tällä hetkellä tuntuu, että olisi kääntynyt jo hivenen parempaan asentoon (ainakin potkut tuntuu vihdoin kylkiluissa!), mutta ehtiihän tuo vielä pyöriä...

zuviliini, varmasti mahtava tunne, kun tietää noin hyvin, miten päin pikkuinen siellä köllii! Varsinkin tuo käsijuttu on takuulla sellainen, ettei ihan heti unohdu! :) Mukavaa reissua!

Miisa, miulla on jo pitkään ollut noita "sukkapuikkopistoja", oli edellisissäkin raskauksissa. Kuulemma ne kypsyttävät kohdunsuuta eli on ihan normaalia, mutta voivat tietty olla merkki jostain tulehduksestakin. Edellisissä raskauksissa ei kuitenkaan koskaan mitään tulehduksia löytynyt eli ihan sitä normaalia valmistautumista synnytykseen se oli, vaikkakin tosi tuskaista sellaista!

Suppareita on täälläkin ollut ihan kiitettävästi! Ei-kipeitä mahan kovettumisia on jatkuvasti (tyyliin noin pari sataa per päivä), mutta kipeät on onneksi vähän vähentyneet. Voi siis hyvinkin mennä vielä elokuulle...

Mutta nyt jälkikasvu kuuluu haluavan leipoa juhannuspipareita, että pitänee mennä katsomaan, mitä keittiössä tapahtuu..! ;) Hauskaa juhannusta kaikille! Toivottavasti saadaan aurinkoinen juhannus! :)

Pistiina 34+2
 
Mie nyt kirjoitan tähän vanhaan vielä, kun laiskuus ompi paheeni tänään.
Viimeiset pari yötä on ollut tuskaa, Möksy on ollut todella korkealla ja pienikin röyhtäisy on tuonut "eväät" takaisin kurkun yläpäähän. Lisäksi ylhäällä oleva kaveri on painanut rintakehääni ja laukaissut tiezenin, joka siis on se rintalastan kiinnikkeiden tulehdustila (tai joku vastaavan niminen, olen pää niin jumissa, ettei tosikaan). Viime yönä Möksy sitten päätti lakeutua ja painoi itsensä tuonne lantioon. Kyyneleet valui itkemättäkin yöllä silmistäni, kun tunsin sen vihlonnan. Ja eihän kaveri sielä tietenkään kerralla mielestään hyvin ollut vaan piti päätä pyöritellä ja sehän teki niin kipeää sitten, että heipsulivei. Aamuyö menikin sitten nukkuen mitä kummallisemmissa asennoissa, yksi hyvä oli jalat risti-istunnassa, mutta siis selällä maaten... Tuppasi vaan puutumaan peppu! No aamulla sitten rintaliivejä saikin laittaa pykälää kireämmälle, kun vatsa on alempana, ja alavatsa on sitten istuutuessa hellä. No ensi viikolla neuvolaan ja varmaan siitä suht pian lääkärille, saavat hekin arvioida kuinka pitkälle menee (varsinainen neuvolatätimme on lomalla, joten talon toinen "paikkaa" häntä, ihan kiva saada kuulla hänenkin arvionsa asioista).

Pistiina: "tyyliin noin pari sataa per päivä" kuulostaa ihan minulta ;-) ja juuri tuollaisia mitä kuvailit.

Nyt mie menen välipalalle, meinaa syömättömyys närästää ihan yhtälailla, kun mikä tahansa syöminen. Sit lähdenkin junalle ja vien "ison-pojan" isälleen juhannuksen viettoon. Tuli yöllä mieleeni, että pitäisiköhän sitä pitää jo pidemmälle menevillä reissuilla neuvolakorttia kaiken varalta mukana, eikös se sateenvarjon kanssakin ole niin, että kun on mukana niin ei sada, mutta jos jätät kotiin niin taatusti sataa :-)

-Mammaksi 33+6-
 

Yhteistyössä