Elämäsi suurin virhe?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vieras
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja nytkypylly:
olisin tehnyt graduni valmiiksi ja valmistunut yliopistolta ennen esikoisen syntymää... mutta ehtii sitä tietty nytkin... =)

Ehtii, ja on parempi motivaatio. Ehkä jopa parempia oivalluksia ja käytännönläheinen ote, ei liian liitelevä ja idealistinen. Itse valmistun nyt kesällä kun vauva tulee vuoden =)
 
No yks virhe, mitä kadun, oli se, etten keksinyt opiskelualaa ja mennyt amikseen vaan lukioon. Mietintäaikaa tuli joo lisää, mutta sen jälkeen oon ollut ihan yhtä tuuliajolla kuin sitä ennenkin.. :/
 
Minulla myös elämäni suurin virhe oli kun aloin olemaan varoituksista huolimatta Ex:än kanssa.Puhui niin vakuuttavasti että kaikki oli muka valetta mitä kuulin ja mikään ei muka totta ja totesinkin ne puheet lopulta todeksi:(
 
Vielä viikko sitten olisin sanonut, että tässä suhteessa pysyminen.

Asiat voivat kuitenkin muuttua nopeastikin, kun niille antaa sysäyksen. Muutin lasten kanssa sukulaisen nurkkiin, aikomuksena lähteä tällä kertaa pysyvästi. Siitä ikävästä mies otti kuin ottikin itseään niskasta ja varasi ajan terapiaan. Pikku hiljaa alkaa pimeys taas väistyä ja kevätaurinko paistaa.

 
Ei oikeastaan mikään kun tarkemmin miettii..toki olen tehnyt monia isojakin mokia jotka vieläkin vainoavat takaraivossa,mutta kaikista niistä on seurannut jotain hyvää :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Luksusta:
Itseasiassa en tekis mitään toisin.
Huomattavasti helpommalla pääsisin, mutta en olis sama ihminen kun nyt, enkä olis tässä ihanassa elämäntilanteessa.

Paljon tuli koettua paskaa jota ei olis koskaan tarvinnut tapahtua, mutta ilmeisesti sillä kaikella oli tarkoituksensa ja kaikkien niiden sattumusten ja tapahtumien summa on tämä hetki. Ja tätä en vaihtais mihinkään.

Juuri näin! Samat sanat! Mitään en kadu, muuten en olis just nyt tässä!
 
Se, että olen antanut veljeni huumeongelman päästä niin pahaksi puuttumatta siihen jo joskus vuosia sitten. Nyt olen puuttunut, mutta aika ja energia ei kerta kaikkiaan riitä (asutaan kaukana, työssä käyminen ja perheen arki pyöritettävänä) :(
 
Olisin jättänyt eroamatta, jos olisin tajunnut, miten rankkaa eron jälkeinen suru, pettymys ja katumus olisivat. Kyseessä kunnon mies ja hyvä isä ja erosin "turhaan". Seuraamukset lapsillekin ovat olleet tosi kurjat.
 

Yhteistyössä