”Afrikan suurin ongelma on afrikkalainen mies."

  • Viestiketjun aloittaja järkyttävä väite
  • Ensimmäinen viesti
järkyttävä väite
12
Huh
2012
Kulttuurisokkia mennen tullen ja palatessa 1/4
Kirjoittanut Eeva-Liisa Sjöholm

Afrikan naisten, miesten ja lasten asema, perhe-elämä, seksi ja sen seuraukset

Naisten alistaminen ja perheväkivalta ovat Namibian, kuten useiden muidenkin Afrikan maiden arkea. Naisen tehtävä on olla miehen palvelija. Namibiassa mies käyttäytyy kuin kuningas, ainakin kuin heimopäällikkö, hänellä on täydellinen yhteiskunnan tukema vapaus ja itsemääräämisoikeus.

Naisen tulee vaieta, oltava paikalla ja valmiina, kun mies tarvitsee häntä. Jos mies tulee kotiin pikkutunneilla ja hän on nälkäinen, naisen on oltava valmiina tarjoilemaan ruoka häneen eteensä. Ruoan on oltava lämpöisenä, vaikka maaseudulla hella on yleensä ulkona avoin nuotio. Keittiö on mieheltä kielletty alue. Naisen tehtävä on hoitaa koti ja lapset sekä olla valmiina seksiin, silloin kun miestä haluttaa. Jos nainen käy työssä, se ei vähennä hänen velvollisuuksiaan kotona ja vaikka hän käy työssä, hän saa käyttää rahaa vain miehensä luvalla ja ostokset on miehen hyväksyttävä etukäteen. Monet Afrikan maat ovat yhä patriarkaalisia yhteiskuntia, joissa naisen on toteltava kaikessa miestään, jos ei, mies saattaa tehostaa tahtoaan nyrkein.

Tytöt kasvatetaan isän diktatuurin alla, heitä yritetään alistaa pysymään kotosalla avioitumiseensa asti. Tytöillä ei ole lupa liikkua iltaisin ulkosalla. Teiniraskaudet ovat kuitenkin yleisiä, Afrikassa naisen tärkein tehtävä kun on tulla äidiksi ja se on monelle elämän ainut tavoite. Murrosikäiset tytöt sikiävät tiedon ja ehkäisyn puuttuessa ja isän valvovan silmän ulottumattomissa. Raskaana oleva tytär on kirottu, siitä seuraa häpeä, jonka seurauksena tytär lapsineen karkotetaan jonkin kaukana elävän sukulaisen nurkkiin. Koulu jää kesken, elämä murtuu ja elatusmaksu on tuntematon käsite. Ainoastaan arvokeskustelu ja tyttöjä syyllistämätön valistus voivat vähentää teiniraskauksia ja tyttöjen hyväksikäyttöä.


Poikia ja nuoria miehiä kannustetaan kahleettomaan vapauteen ja etuoikeuteen hankkia kokemuksia kylän jengeissä ja cucashopeissa (pubeissa). He kopioivat käyttäytymismallinsa isältään, sukulaisilta, kylänmiehiltä ja kavereiltaan. Testosteronia tirisevät, lain rajoilla siksakkaavat nuorukaiset ovat kulttuurituote, jotka pullistelevat paidansaumat pinkeinä. He ovat machoja, jotka kerskuvat seksikokemuksillaan ja mässäilevät tempuillaan ja kuinka ne tehdään, vaikkei niitä vielä olisikaan. Lapsia siittämällä mies todentaa voimansa ja potenssinsa. Pojilla on täydellinen vapaus, jota ruokkii miesten täydellinen autonomia.

Pikkulapset kasvatetaan pelolla kunnioittamaan vanhempiaan. Lapset ovat hiljaa aikuisten seurassa ja jos eivät ole, heitä läpsitään. Pahoinpitelyä käytetään kasvatuskeinona ja pelko alistaa lapset vanhempiensa tahtoon. Lapset eristetään jo hyvin pieninä nukkumaan omiin savimajoihinsa, se on namibialainen tapa kasvattaa itsenäisiä, riippumattomia aikuisia. Se on ristiriitaista, sillä tyttöjen ja naisten ei sallita kuitenkaan olevan itsenäisiä. Toisin kuin Ambomaalla, pääkaupungin slummissa lapset joutuvat ahtauden vuoksi nukkumaan vanhempiensa kanssa samassa huoneessa. He näkevät seksiä ja parittelua kyljessään ja oppivat seksileikkejä aivan liian nuorina. Siksi he matkivat puuhissaan aikuisten seksiasentoja ja yhdyntäliikkeitä. Lapset kuvittelevat, että seksi on jokapäiväiseen elämään yhtä läheisesti kuuluva kuin puhuminen ja käveleminen.

Avioerot ovat lisääntyneet itsenäistymisen jälkeen. Väkivalta ja laajennettu perhemalli ovat osasyinä eroihin. Monet miehet asuvat työnsä vuoksi toisaalla ja apartheidin aikaan vaimot eivät saaneet muuttaa miestensä mukana. Se on jäänyt perheille tavaksi, joka edesauttaa avioeropäätökseen. Laajennettu perhemalli ei kiinnosta nuoria, he haluavat toisenlaista perhe-elämää. Nuoriso uhmaa autoritäärisistä kasvatusta ja haluaa irrottautua vanhempien ankaran käden alta.

Namibian alkoholiongelma on mittava. Kansa valmistaa kotitekoista hirssijuomaa, joka vastaa meidän sahtia. Kaikki eivät pidä juomaa alkoholina, siksi sitä juodaan työssä ja kotona. Ne, jotka eivät käy töissä, saattavat ryypiskellä työkseen. Cucashopit ovat aina auki, ne ovat miesten kokoontumispaikkoja, joihin naisilla ei ole menemistä. Runsas alkoholinkäyttö johtaa herkästi väkivaltaan, kuten tiedämme.

Kun elin namibialaisten keskuudessa, minua kävi naisia sääliksi, koska he joutuvat alistumaan ja pelkäämään miestään. On suuri ristiriita sen valtavan ystävällisyyden, mitä he jakavat ympäristöönsä, ja sen tuskan välillä, mitä he joutuvat kantamaan piestyssä sielussaan ja kehossaan. Nainen on nainen Afrikassakin, hän kaipaa ja tarvitsee turvaa, hellyyttä ja hyväksyntää. He pitävät hyvää huolta ulkonäöstään ja puhtaudestaan, vaikka olosuhteet ovat hyvin alkeelliset. Nämä naiset jakavat sydämellisyyttä, jota täällä harvoin kokee. Hekin ovat naisia tunteineen, herkkyyksineen ja sielukkuuksineen. Hekin kaipaavat huolehtivaa syliä, joka on kadonnut savimajojen tummista nurkista.

Suomalaista lähetystyötä on Afrikassa tehty yli 140 vuotta ja kehitysaputyötä yli 50 vuotta. Työtä on tehty monien kymmenien suomalaisten ja ulkomaisten organisaatioiden voimin. Lähetystyössä toimivat perheterapeutit pitävät luentoja siitä, miten väkivaltaa voitaisiin ehkäistä. He tapaavat myös yksityisesti väkivallan uhreja ja perheitä. Hyvä, jos sillä saavutetaan pysyviä muutoksia. Perheväkivaltaan syyllistynyt voi muuttua, sitten kun hän ottaa vastuun teoistaan ja myöntää tarvitsevansa apua. Tämä on vaikeaa Suomessakin ja perhetyön tuloksellisuus on varsin heikkoa Afrikassa. Onko hyödyllistä yrittää estää nais- ja perheväkivaltaa kauniilla puheilla, kalliilla seminaareilla ja tuhlata aikaa perheterapiaan, kun naisen asema Afrikassa on edelleen vain miehen alistettu piika? Se on syvälle uumeniin juurtunut hierarkia, jonka voi murtaa vain kulttuurinmuutos. Se on pitkä tie. Kenellä sitten on oikeus, velvollisuus tai voimaa muuttaa toisten kulttuuria?

Eräs ystäväni on keskustellut useissa maissa paikallisten naisten kanssa Afrikan tulevaisuudesta. Yksi kommentti on tullut esille eri puolilla mustaa Afrikkaa. ”Afrikan suurin ongelma on afrikkalainen mies”.
 
allekirjoitan
Afrikkalaisen miehen luonteeseen kun lisätään muslimiusko, niin coctail on sellainen, ettei sellaista pitäisi ollakaan. Onneksi en mennyt lankaan ja suostunut afrikkalaimiesten jalkamatoksi, vaikka niistä useampikin on silmät palaen kähissyt rakkauttaan minua kohtaan. Jo siinä vaiheessa kun ystävällisesti kieltäydyin kosketukisistakin, nämä luomakunnan kruunut näyttivän olevan täynnä vihaa.
 
ähis natsi mutsi
Ja mä en ymmärrä miksi afrikkalaiset naiset yhä edelleen alistuvat tähän, varsinkin jos pääsevät eroon miehestään. Miksi siitä pojasta pitää kasvattaa k*sipää?
 
Mieskeskeinen patriarkaalinen asenne on kehityksen jarru kaikkialla.
Selvimmin se näkyy Afrikassa (mutta toki muuallakin.)

Toisaalta otsikko oli syyllistävä ja asiaton.
YKSITTÄISTÄ miestä (tai naista) ei saisi koskaan leimata stereotypian vuoksi vaan jokainen tulisi kyetä kohtaamaan ihan itsenään.

:)
 
Saraldo
Mä olen sitä mieltä, että kaikissa maissa ja yhteiskunnissa, missä naisella ei ole tasa-arvoista asemaa mieheen nähden, mies on se ongelma. Tuskin kukaan nainen sitä vastustaisi. Ja niin kauan kun raiskaaminen ja avioliiton ulkopuoliset seksisuhteet ovat miehen tekeminä ok, niin myös he ovat vastuussa tautien leviämisestä, tärkeimpänä niistä HIV.