Eilen tajusin kuinka yksinäinen olen,oikein hävettää

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "manna"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"manna"

Vieras
Kävelin Ikeassa ja katselin ihmisiä.Mulla oli vapaapäivä ja kuten aina vapaapäivinä,käyn IKeassa kun on tuossa lähellä.Sitten ymmärsin että Ikea on ainoa ystäväni..naurettavaa mutta totta.Ei mulla ole ketään kenen luona vierailla.
Tilanne on se että perheen kanssa asutaan toisella puolella Suomea suvusta,onhan mulla mies ja 3 lasta,käyn töissä ja on tyätuttavat,muttei ketään ystävää.Ei ole oikein koskaan ollut täällä asuessa.Meillä ei käy koskaan ketään kylässä.Lapset ei ole olleet koskaan hoidossa (3,6 ja 9v.) kun ei ole hoitopaikkaa.KOskaan ei olla miehen kanssa kaksin.
No ei tuo sukukaan lohduta,vaikka oltais lähempänä,äitiini välit poikki,siskoa ei vähempää kiinnosta minun ja lasten kuulumiset.Ainoastaan miehen puolelta isovanhemmat ovat ainoita järkeviä sukulaisia.
Olenkohan ainoa tällainen outo?
 
MÄ ymmärrän sua hyvin! mulki joskus tulee sellane fiilis, että onko mul oikeesti ketään ystävää... Ihan normaalia. Vaik siis mul on ystäviä ja muutama hyvä ystävä, mutta niillä ei oo lapsia ja sitte sen takia tuntee olonsa välillä niin erilaiseks.. tyhmä kysymys ehkä, mutta mikset oo yrittäny puistoista tai jossai muual tutustua muihin äiteihin? Normaalisti kaikki äidit on tosi yksinäisiä. Tästä ei vaan puhuta. Varmaan taas joku äitimyytti :)
 
Sinä et näytä tietävän oikeasta yksinäisyydestä yhtään mitään.Leiki lasten kanssa.käperry miehesi kainaloon ja ole onnellinen siitä että et ole yksinäinen.

Kyllä perheellinenkin voi olla yksinäinen, vaikkei yksin olisikaan. Toki se, että jos elää yksin ja on lähes aina yksin, voi olla toisenlaista yksinäisyyttä, kuin yksinäisyys perheellisenä.
 
  • Tykkää
Reactions: WhiteSnow

Yhteistyössä