Onko meillä köyhä sosiaalinen elämä teistä...?

[erakko]

Minusta tuntuu että kyllä. Meillä on yksi lapsi 4v. Hän on päivät päiväkodissa ja me miehen kanssa töissä siis. Arkena meillä ei juuri koskaan käy ketään. Viikonloppuisin nähdään joko miehen veljeä perheineen, minun siskoa ja hänen tyttöä tai sitten mummoja tai pappoja. Ehkä kerran kuussa käyn lenkillä yhden uuden tuttavuuden kanssa jolla samanikäinen lapsi kuin minulla, tytöt ovat rattailla usein mukana, olen kutsunut heidät kyllä kyläänkin, mutta katotaan kuinka tuo tulee toteutumaan. Joskus ehkä kerran kuussa miehen yksi kaveri käy meillä ja minun kauempana asuvia kavereita lapsineen lyhyellä visiitillä käy ehkä kerran kahdessa-kolmessa kuussa, tai me heillä. Lisäksi miehen sisko käy poikansa kanssa ehkä kerran kuussa tai kahdessa.

Tuntuu että meillä on tosi hiljaista. Tytöllä ei vielä ole sellaisia kavereita jotka kävisivät vapaa-ajalla. Nyt olen sitäkin puolta yrittänyt vähän viritellä ja olen kutsunut yhden kaverin jonkun hoitopäivän jälkeen meille kylään. Mutta siis tuntuu että meillä ei käy KETÄÄN. Olemme kyllä niin rauhallisia, samoin lapsi, että liekkö meistä olisi monelle edes suurta iloakaan.

Minkälaista sosiaalista elämää teillä muilla on?

 

["sss"]

voi voi, teillä on aika vilkasta. meillä ei käy koskaan ketään. omalla perheellä ollaan aina.
ei edes sukulaiset ole meistä kiinnostuneita, eikä kavereita ole.

 

[maui]

enemmän te ihmisiä tapaatte kuin me. joskus käyn yksin ulkona tapaamassa kavereita mutta muuten ollaan oman perheen kesken aika paljon ja isovanhemmat ja kummit käy sitten välillä.. lapsi päivät päiväkodissa ja me töissä.

 

["vieraana"]

Ihan normaalilta tuo minusta kuulostaa, harvalla kaiketi paljon porukkaa arki-iltoina käy. Eikö kuitenkin pitäisi kysyä, että oletko itse tyytyväinen tilanteeseen? Toiset kaipaa enemmän sosiaalista aktiviteettia, toiset vähemmän.

 

["vieras"]

Meillä ei käy koskaan muita kuin lasten kavereita. Ei käy sukulaisetkaan. Erikseen ne pitää kutsua, mutta olisi kiva kun tulisivat omasta halustakin. Onneksi töissä olen, että näkee ihmisiä. Tuntuu, että työkaverit on niin kiireisiä seuraelämän ja harrastusten kanssa ettei kehtaa pyytää mukaan lenkille tai kylään. Kavereita ei oikeastaan ole.

 

["vieras"]

Teillähän on tosi sosiaalista elämää!Me olemme oman perheen kesken melkein jatkuvasti.Joskus kummit käyvät tai joku muu sukulainen,mut heidät pitää aina kutsua erikseen.Olemme kaikki vielä kotona kaiken lisäksi.Lapsi kyllä käy puistossa ja hänellä on pari ikästään kaveria,joita kumminkin nyt on taas vähempi tavattu;/ Itse en tällä hetkellä kaipaa mitään tämän kummempaa.Töihin olen menossa vajaan vuoden päästä,josko siellä sitten sosiaalistuis lisää

 

[nosto]

vielä up

 

["jep"]

Ei minusta arkisin edes tartte mitään kyläilyjä, eihän sitä perheenkeskistä aikaakaan ole kuin ehkä klo 17-20, ja vanhemmilla jokunen tunti kahdenkeskistä lisäksi. Miinus pakolliset kotityöt. Lapsella on päiväkodissa paljon ihmiskontakteja, samoin mahdollisesti vanhemmilla töissä. Minusta lapsenkaan ei tartte tottua siihen, että aina pitää mennä tukka putkella tai olla sosiaalinen, muuten alkaa ahistaa.

 

[niukinnaukin]

Riippuu millainen työ on. Jos näette työssänne ihmisiä, niin en itse ainakaan vapaa-ajalla kaipaa samanlaista hulinaa ympärille.

 

["mam"]

Meillä kohta 4-vuotias tyttö. Itse olen päivätyössä ja tyttö päiväkodissa, illat ollaan perheen kesken ja yleensä viikonloppuna tavataan kavereita, eli keskimäärin yhtenä päivänä viikossa. Ei järin sosiaalista? Työssä kyllä olen as.palvelussa.

 

[La Dee]

Köyhempää meillä on kuin teillä. Ei hätää.

 

[ddd]

No on teillä sen verran köyhä sosiaalinen elämä, että olet sitä joutanut pohtimaan ja kirjaamaan... eli jos tilanne itseäsi häiritsee, niin ala vain rohkeasti kutsumaan ihmisiä teille arki-iltaisinkin iltakahville tms.

 

["aloittaja"]

No on teillä sen verran köyhä sosiaalinen elämä, että olet sitä joutanut pohtimaan ja kirjaamaan... eli jos tilanne itseäsi häiritsee, niin ala vain rohkeasti kutsumaan ihmisiä teille arki-iltaisinkin iltakahville tms.

Joo pohdin sitä tässä yksi vkl miehelle ääneen, ihan oikeasti kun tuntui tosiaan siltä ettei meillä käy ketään.