Minkälaista on teidän perheiden sosiaalinen elämä?

["vieras"]

[QUOTE="aloittaja";27410889]Niin kyllä itsekin koen arvokkaaksi viikonloput ja illatkin työpäivän jälkeen. Mutta etkö koe että lapsesi jotenkin jäisivät jostakin paitsi tms, kun vieraita ei usein teillä käy?[/QUOTE]

Lisään vielä sen, että en jaksaisi aina olla keittämässä kahvia, leipomassa ja pitämässä seuraa. Mä nautin kotona olemisesta, villasukissa tassuttelusta vanha mutta rakas college päällä. Tämä on meidän tapa rauhoittua. Enkä häpeä olla tällainen.

 

[Vilinäiti]

Lapset 7v. ja 1v.
Ehkä kerran viikossa kahdessa mun porukat käy täällä. Muuten on aika hiljaista. Mä en sillain kaipaa vieraita. Oma perhe vie ajan.
Illat on lyhyitä muutenkin. Täällä tulee juteltua naapureiden kanssa ulkona. Lähikaupassakin kassana vanha koulukaveri.
Anoppilassa ollaan suunnilleen kerran kuussa koko viikonloppu.
Seinän takana on pojalla kaveri ja kohta meillä on 2 pientä.

 

["Rilla"]

Ollaan kai aika sosiaalisia. Meillä 2-3- kertaa/kk vieraita ja seman verran kyläilläänm itse. Koska miehelläni yritys, järjestämme henilökunnalla 4-6 kertaa vuodess saunaillan meillä kotona (max. 16 ihmistä) ja tuolloin lapsille järjestety MLL:n hoitaja. lisäksi meillä Tupperware, Partylite ja muista vastaavia kutsuja noin kerran kuukaudessa.

 

["aloittaja"]

Mistä lapsi jää paitsi, jos kotona ei käy vieraita? Meillä ainakin lapset näkee kavereita paljon ulkona tai sitten ulkoillaan keskenämme. Tarviiko sosiaalisen elämän rajoittua koteihin?

Niin ei varmaankaan jää paitsi mistään. Itse vaan meidän kohdalla mietin, että jääkö? Mutta tosiaankin näkeehän niitä kavereita ja sukulaisia muuallakin kuin jonkun kotona. Mekin tavataan serkkulapsia ja muutamia kavereita leikkipuistoissa myös.

 

["aloittaja"]

[QUOTE="vieras";27411344]Lisään vielä sen, että en jaksaisi aina olla keittämässä kahvia, leipomassa ja pitämässä seuraa. Mä nautin kotona olemisesta, villasukissa tassuttelusta vanha mutta rakas college päällä. Tämä on meidän tapa rauhoittua. Enkä häpeä olla tällainen.[/QUOTE]

Niinpä, hyvähän se on että kotona viihtyy. Kauheampaa kai se olisi, jos tuntuisi että kotona ei viihdy tai ei ole hyvä olla.

 

[Sanna80]

Mä oon aina ollut huono kyläilemään, mutta meillä on aina ovet avoinna. Meillä käy aika paljon kavereita, myös lasten. Pojan koulukavereita on meillä joskus useampanakin iltana viikossa, mun ja/tai miehen kavereita (perheineen) vaihtelevalla menestyksellä, tällä viikolla ei oo käyny ketään (eikä käy) mutta viime viikolla maanantaina kävi mun ystävä 2 lapsensa kanssa, lauantaina käytiin päivällä mun kaverin tytären synttäreillä koko porukka, lauantaina illalla kävi mun ja miehen ystäväpariskunta kun lapset meni nukkumaan ja sunnuntaina käytiin mun ystävän ja hänen lasten kanssa uimahallissa koko perhe.

 

["vieras"]

Saattaa mennä kuukausikin, ettei ketään käy eikä käydä missään. Lapsi 2v. En ole löytänyt kuin pari kaveria kun muutettiin maalle, ja he ovat kiireisiä. Mummo ja pappa asuu seinän takana, niitä onneksi lapsi näkee.

 

[kahvikirahvi]

Mä nään kavereita päivisin miehen ollessa töissä, ja viikonloppusin käydään miehen kanssa välillä yhdessä jossain kylässä tai pyydetään meille kavereita. Tai sitten mies käy keskenään jossain kavereita tapaamassa ja iltaa istumassa.

Mulla on enemmän aikaa sosiaaliselle elämälle kun oon päivät kotona.

 

[himpsis]

Melko harvoin kyläillään, ehkä kerran kahteen viikkoon. Jos silloinkaan. Meillä käy vieraita vielä vähemmän.

Isovanhemmat kyllä käyvät ihan millon sattuu ja me heidän luona, mutta se nyt ei minusta varsin kyläilyä ole. "Vierailu" voi kestää yhtä hyvin 5min tai 5tuntia, miten nyt sattuu kenelläkin olevan tekemistä tai sen puutetta.

Tykätään olla omalla porukalla
Lähinnä ajatus on se, että on mukavaa kun ei ole kiire mihinkään, eikä mitään aikatauluja. Meidän työt ja lasten harrastus kerta viikkoon on ihan tarpeeksi aikatauluja meidän makuun..
Lapset on 4 ja 5.

 

[lucifer]

meillä käy kavereita ja sukulaisia päivittäin arkenakin vieraisilla ( tosin ovat kuin kotonaan, koska käyvät niin usein )
viikonloppuisin saatetaan käydä itsekin kyläilemässä jos ei tule tuttuja viikonloppua viettämään meille.

 

["vieras"]

Meillä käy vieraita lähinnä vain lasten synttäreillä. Isovanhemmat ehkä kerran vuodessa tämän lisäksi. Ja joku kaveri satunnaisesti joskus. Samoin käyn itse satunnaisesti jonkun kaverin luona. Me käymme isovanhemmilla suunnilleen joka toinen kuukausi. Meillä ei ole ystäväpariskuntia, eikä sisaruksia. Serkuilla vieraillaan harvakseltaan. Lapsilla (5 ja 7 v) käy kavereita ehkä kerran viikossa, samoin he käyvät jonkun kaverin luona kerran viikossa.