Minkälaista on teidän perheiden sosiaalinen elämä?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "salmiakki"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

"salmiakki"

Vieras
Siis minkä verran teillä kyläilee kavereita ja sukulaisia ja minkä verran te kyläilette? Minkä ikäisiä lapsia teillä on?

Meillä on yksi 5v lapsi ja joskus ajattelen että voi raukkaa, kun vanhemmat on tällaisia erakkoihmisiä. HÄn on kyllä päiväkodissa 3 päivää viikossa. Mutta meillä ei joka viikko käy ketään, joka toinen viikko käy siskoni lapsensa kanssa tai miehen sisaruksia lapsineen, silloin tällöin sitten lapsen hoitokaveri äitinsä kanssa käy tai nähdään leikkipuistoissa. Yksi harrastus on tytöllä kanssa jossa käy kerran viikossa. Mummot ja papat käy toki myös silloin tällöin, ja joka viikko tyttö näkee toista mummoaan.

Lapsemme on aika ujo ja arka ja mietinkin että olisikohan hänestä tullut sosiaalisissa tilanteissa reippaampi jos näitä tilanteita olisi ollut enemmän...?
 
Arkena käy joka päivä joku. Yleisimmät vieraat on kaverit muksuineen, mun äiti ja veli. Viikonloppuisin ollaan pääasiassa oman perheen kans. Mummoloissa käydään perheellä pari kertaa kuussa ja kaveripariskuntia nähdään kerran, pari kuussa. Lapset on 2v ja 4 v, kokonaan kotona.
 
Me ollaan sosiaalisia. Jos ei meillä joku, ollaan me sitten jonkun luona. Koko perheenä tai sitten yksittäin, milloin mitäkin. Todella paljon perhetuttuja joiden kanssa kylällään perheenä.
 
[QUOTE="kotiäippä";27410152]Arkena käy joka päivä joku. Yleisimmät vieraat on kaverit muksuineen, mun äiti ja veli. Viikonloppuisin ollaan pääasiassa oman perheen kans. Mummoloissa käydään perheellä pari kertaa kuussa ja kaveripariskuntia nähdään kerran, pari kuussa. Lapset on 2v ja 4 v, kokonaan kotona.[/QUOTE]

Teillä on siis tosi vilkasta tuo sosiaalinen elämä! Me ollaan todellakin teihin verrattuina erakkoja :D
 
[QUOTE="aloittaja";27410182]Mitenkä usein teillä siis kyläillään, suurinpiirtein?[/QUOTE]
No oikeestaan joka viikonloppu kyläillään meillä tai muualla.
Viikolla me ei olla nyt viime aikoina jaksettu iltaisin paljon liikkua (töistä johtuen), mut esim. viime viikollakin meillä kävi kolmena iltana kavereita kylässä.
Useimmiten vieraat ovat lapsiperheitä.
 
Ei oo kovin vilkasta, molemmat ollaa kokopäivätyössä + lapset täyden viikon päivähoidossa. Lisäksi on neljälle illalle + toiselle vikonlopun päivälle harrastuksia, eli täysin harrastevapaita ovat ainoastaan yksi arkipäivä + sunnuntai.

Pyydetään kaveriperheitä kylään, joskus kyläilään itse ja viikonloppuisin nähdään myös isovanhempia.

Jonkun verran haluan olla ihan omalla perheellä omissa oloissakin, eli ku noita harrastemenoja on paljon niin lasten kavereita tai omia käy vähemmän.
 
Lapsuuden perheessä vierailimme jatkuvast tai meillä kävi vieraita, mutta silti itse olin ujo ja epäsosiaalinen.

Meillä ei nykyään käy lapsiperheitä juuri koskaan kylässä, vuositasolla muutaman kerran ja yhtä harvoin mekään vierailemme kuin mummoloissa. Olen sitä mieltä, ettei ujous poistu kyläilemällä. Toki lapsi tarvitsee ikäistään seuraa ja pysyviä kaverisuhteita, mutta kerhot tai kuten ap:lläkin päiväkoti riittää siihen mielestäni hyvin.
 
Noin kerran kuussa meillä on kaveripariskunnat yötä.
Mummujaja pappaa ja osaa kummeista lapset näkee 1-6 kertaa viiikossa.
Pari päivää viikossa hoidossa.
Kavereita ehkä 1-4 iltana viikossa.
 
Me ollaan melkein aina kotona oman perheen kesken.. lapsilla on omat kuvionsa (14v ja 17v),heidän sosiaalinen elämänsä painottuu viikonloppuihin. Mies ja minä viihdytään kahdestaan tosi hyvin ja tietty myös perheenä kaikki neljä. Meillä käy vieraita ehkä joka toinen kuukausi, itse kyläilemme varmaan saman verran. Minä käyn yksikseni silloin tällöin likkakavereilla, ehkä pari kertaa kuussa, mies omien kavereidensa kanssa saman verran. Lapset ovat iloisia, tasapinoisia, empaattisia, heillä on hyviä ystäviä muutama ja kavereita mukavasti.
 
Lapsuuden perheessä vierailimme jatkuvast tai meillä kävi vieraita, mutta silti itse olin ujo ja epäsosiaalinen.

Meillä ei nykyään käy lapsiperheitä juuri koskaan kylässä, vuositasolla muutaman kerran ja yhtä harvoin mekään vierailemme kuin mummoloissa. Olen sitä mieltä, ettei ujous poistu kyläilemällä. Toki lapsi tarvitsee ikäistään seuraa ja pysyviä kaverisuhteita, mutta kerhot tai kuten ap:lläkin päiväkoti riittää siihen mielestäni hyvin.

Niinhän se varmaan on, miksipä se perusluonne toisaalta muuttuisi, eikä tietysti tarvitsekaan muuttua. Mielenkiinnosta kysyn, että minkä luonteisia sinun lapsesi nyt on? Meillä ujous on varmasti ainakin osittain periytynyt, isä on ujo enkä itsekään kovin ulospäinsuuntautunut ole...
 
Me ollaan melkein aina kotona oman perheen kesken.. lapsilla on omat kuvionsa (14v ja 17v),heidän sosiaalinen elämänsä painottuu viikonloppuihin. Mies ja minä viihdytään kahdestaan tosi hyvin ja tietty myös perheenä kaikki neljä. Meillä käy vieraita ehkä joka toinen kuukausi, itse kyläilemme varmaan saman verran. Minä käyn yksikseni silloin tällöin likkakavereilla, ehkä pari kertaa kuussa, mies omien kavereidensa kanssa saman verran. Lapset ovat iloisia, tasapinoisia, empaattisia, heillä on hyviä ystäviä muutama ja kavereita mukavasti.

Mukavalta kuulostaa teidän elämä :)
 
Me käydään tosi harvoin kyläilemässä. Noin kerran viikossa mummuilla. Muita kyläpaikkoja ei oikein oo. Meillä käy joka toinen viikonloppu (yleensä) mun siskon perhe ja toisen siskon tyttö perheineen. Lapsilla käy vieraita noin kerran viikossa.
 
[QUOTE="vieras";27410340]Me käydään tosi harvoin kyläilemässä. Noin kerran viikossa mummuilla. Muita kyläpaikkoja ei oikein oo. Meillä käy joka toinen viikonloppu (yleensä) mun siskon perhe ja toisen siskon tyttö perheineen. Lapsilla käy vieraita noin kerran viikossa.[/QUOTE]

Minkä ikäisiä teidän lapset on? Meillä tämä erakkomaisuus korostuu varmaan siksikin, että meillä ei ole muita lapsia. Kotona ei siis ole leikkikaveria omasta takaa... toisaalta lapsi tuntuu nauttivan ihan rauhallisesta kotona puuhailustakin ihan näin..kehenkähän on tullut... :D
 
No oikeestaan joka viikonloppu kyläillään meillä tai muualla.
Viikolla me ei olla nyt viime aikoina jaksettu iltaisin paljon liikkua (töistä johtuen), mut esim. viime viikollakin meillä kävi kolmena iltana kavereita kylässä.
Useimmiten vieraat ovat lapsiperheitä.

Tuota on muuten ihan eri tavalla pohjoisessa kuin täällä Helsingissä.

Kaverit pohjoisessa kyläilee just tolleen (ja niin myös me kyläiltiin lapsuudessa), mutta täällä Helsingissä ei tollasta kyläilykulttuuria juurikaan ole.
Kaikki pitää sopia vähintään viikkoa aikaisemmin ja kalenterit kourassa. :D
Blah.
 
  • Tykkää
Reactions: rtee
meidän suvussa ei ole muita lapsia, joten serkkujen seuraa ei ole tarjolla. Lapsemme käy puistoissa(yleensä siellä ei ole muita). Omat sisarukset ovat ne joita näkee suht usein mutta heilläkin omat kiireensä opinnoissaan yhdistettynä töihin eli pitkät päivät.

ystävät itse ovat juuri lisääntymässä joten heillä keskittyminen on omassa perheessä.Toiset ystävät jäi toiselle paikkakunnalle, joten hiljaista on.

Nyt ollaan kerhossa missä lapsi silmiin nähden nauttii olostaan. Saa purkaa energiaa leikkimällä esim.pehmupalikoilla tms. oppii näkemään toisten leikit ja osaa solmia ystävyyssuhteita. Silloin kun mennään kerhoon ei lapsi enää kysele äidin perään vaan osaa irtautua ja tutkia ympäristöä.

niin lapset siis 2,5v ja 10kk
 
Me kyläillään tosi harvoin. Meillä käy myös harvoin vieraita, mutta kuitenkin enemmän kuin me missään muualla. Työ, lasten harrastukset, mun työn ohessa tapahtuva opiskelu vie vaan viikosta niin paljon aikaa, että sitten kun sitä aikaa olisi niin on mukavempaa viettää se perheen kanssa. Nyt kun mietin, niin kesällä viimeksi oltiin oikein kylässä. Eilen käytiin mun vanhempien luona piipahtamassa. Erakoituneita tässä ollaan, mutta en valita. Saa sitä seuraa jos haluaa.
 
[QUOTE="vieras";27410850]Me kyläillään tosi harvoin. Meillä käy myös harvoin vieraita, mutta kuitenkin enemmän kuin me missään muualla. Työ, lasten harrastukset, mun työn ohessa tapahtuva opiskelu vie vaan viikosta niin paljon aikaa, että sitten kun sitä aikaa olisi niin on mukavempaa viettää se perheen kanssa. Nyt kun mietin, niin kesällä viimeksi oltiin oikein kylässä. Eilen käytiin mun vanhempien luona piipahtamassa. Erakoituneita tässä ollaan, mutta en valita. Saa sitä seuraa jos haluaa.[/QUOTE]

Niin kyllä itsekin koen arvokkaaksi viikonloput ja illatkin työpäivän jälkeen. Mutta etkö koe että lapsesi jotenkin jäisivät jostakin paitsi tms, kun vieraita ei usein teillä käy?
 
[QUOTE="aloittaja";27410310]Niinhän se varmaan on, miksipä se perusluonne toisaalta muuttuisi, eikä tietysti tarvitsekaan muuttua. Mielenkiinnosta kysyn, että minkä luonteisia sinun lapsesi nyt on? Meillä ujous on varmasti ainakin osittain periytynyt, isä on ujo enkä itsekään kovin ulospäinsuuntautunut ole...[/QUOTE]


Lapset on perusluonteeltaan enemmin tai vähemmin ujoja, mutta ujoimmatkin noista käy kavereillaan päivittäin/viikoittain ja heidän kavereitaan pöyrii tässä miellä. Mitä tulee esim. esikoiseemme, joka ei enään juurikaan ole ujo, mutta hän varsinkin kaipaa myös sitä omaa aikaa ja aikaa, jolloin kotonamme ei ole vieraita (sisarten kavereita) eli on kuin äitinsäkin eli sosiaalinen ja menevä, mutta kaipaa vastapainoksi omaa rauhaa.
 
[QUOTE="aloittaja";27410889]Niin kyllä itsekin koen arvokkaaksi viikonloput ja illatkin työpäivän jälkeen. Mutta etkö koe että lapsesi jotenkin jäisivät jostakin paitsi tms, kun vieraita ei usein teillä käy?[/QUOTE]


Mistä lapsi jää paitsi, jos kotona ei käy vieraita? Meillä ainakin lapset näkee kavereita paljon ulkona tai sitten ulkoillaan keskenämme. Tarviiko sosiaalisen elämän rajoittua koteihin?
 
[QUOTE="aloittaja";27410889]Niin kyllä itsekin koen arvokkaaksi viikonloput ja illatkin työpäivän jälkeen. Mutta etkö koe että lapsesi jotenkin jäisivät jostakin paitsi tms, kun vieraita ei usein teillä käy?[/QUOTE]

En koe, että lapset jäävät jostain paitsi. He näkevät omia kavereitaan, harrastavat jne. En edes ajattele, että minä jään jostain paitsi kun olen "erakko". Minä olen tällainen, olen aina ollut. Me viihdymme perheen kesken. Ulkoillaan, käydään kaupungilla jne. Ei me sentään ihmisiä pelätä vaikka emme kyläile tai meillä ei paljon vieraita käy.
 

Yhteistyössä