Eiks noi uusperhekuviot ole hirveän hankalia?

Kaikissa perheissä on kipupisteensä. Itse tulen yhteensä yhdentoista hengen uusperheestä, ja ei mekään olla karikoilta säästytty. Sen sijaan meidän perheellä on maine rakastavana ja tiiviinä porukkana, joka pitää aina heikkojen ja hylättyjen puolta. Siitä välillä vitsailtaankin, että meidän perheeseen saa liittyä kuka tahansa, joka tarvitsee perhettä, ei verisiteillä niin väliä. Teininäkin mutsi aina jouluisin kysyi, että onko meillä jotain kavereita, jotka tarvitsee joulunvietto-paikan.

Perhe ja pyytteetön rakkaus on tärkeintä. Ei se paketti missä se tarjoillaan.

 

Ja kaikki eromiehetkö on tällaisia? Aina puhutaan näistä marginaaliryhmistä, kun ei muuten osata perustella.

Kyllä on helppo vedota ja puhun vain ja ainoastaan siitä mistä on omaa kokemusta. En voi oikein muunlaisista puhuakkaan |O

 

unohdatte, että ero on voinut tulla puolison kuoleman vuoksi. pitää 30-vuotiaana elää loppuelämä vain lasten kanssa...

 

Kyllä on helppo vedota ja puhun vain ja ainoastaan siitä mistä on omaa kokemusta. En voi oikein muunlaisista puhuakkaan |O

No voin kertoa että muustakin syystä erotaan kuin alkoholismi ja väkivalta ja aika helposti erotaankin. Sehän se on nykyaikana että heti erotaan kun arki kyllästyttää ja mies ei hoida vauvaa.

 

Kappas, tiesin sentään sen että on niitä muitakin eron syitä
Mutta en kyllä ymmärrä minäkään, miksi niin hemmetin helposti pitää erota.

 

Oon se 11-henkisen perheen kasvatti, ja kommentoin tähän vielä vähän ot. että en ole ikinä ymmärtänyt miten suojattua elämää on täytynyt elää, jotta voi ylenkatsoen pyöritellä päätään sille että ihmiset eroavat. Onneksi sellaisia ihmisiä ei juuri todellisessa maailmassa ole.

 

Mun ukko yritti sitä uus perhe elämää ja koitta alkaa uudestaan parin vaippaikäisen keinoisäksi... no mutta tuli järkiinsä ja kerjäsi takaisin sitä helppoa elämää minun ja OMIEN isompien lastensa kanssa...

 

[QUOTE="vieras";24093240]unohdatte, että ero on voinut tulla puolison kuoleman vuoksi. pitää 30-vuotiaana elää loppuelämä vain lasten kanssa...[/QUOTE]
Tai 24-vuotiaana.

 

Mä vietin lapsuuteni uusperheessä ja ei ollut yhtään hankalaa vaikka oli eroja ja mun lapsia ja sun lapsia. Kyllä se on ihan ihmisistä kiinni kuinka hankalaksi haluaa asiat tehdä.

 

Oon se 11-henkisen perheen kasvatti, ja kommentoin tähän vielä vähän ot. että en ole ikinä ymmärtänyt miten suojattua elämää on täytynyt elää, jotta voi ylenkatsoen pyöritellä päätään sille että ihmiset eroavat. Onneksi sellaisia ihmisiä ei juuri todellisessa maailmassa ole.

Tai sitten on nähnyt sen elämän varjopuolen, ja osaa arvostaa sitä mitä on-tyytyä siihen mitä on, eikä todellakaan pikkusyiden takia hajota perhettään tms

 

Oon se 11-henkisen perheen kasvatti, ja kommentoin tähän vielä vähän ot. että en ole ikinä ymmärtänyt miten suojattua elämää on täytynyt elää, jotta voi ylenkatsoen pyöritellä päätään sille että ihmiset eroavat. Onneksi sellaisia ihmisiä ei juuri todellisessa maailmassa ole.

juu voin sanoa, että se ei todellakaan ole aina järkevää... aina toiseen jossain vaiheessa kyllästyy ja paras eron syy on se mitä taas hiljan kuulin oli se että kun kaikki kaveritkin on yksinhuoltaja äitejä niin tahtoo itekkin sellaista vapaata elämää ja saa paneskella ketä tykkää... niin ja nää sen frendit on just niitä jotaka vie ukkomiehiä petoksen tiellee...

 

Susta olis siis fiksumpaa jäädä asumaan pienten lasten kanssa miehen luo joka hakkaa ja on alkoholisti? niin, no ei kai siinä sit mitää :snotty:

No mutta onhan se vähän outoa, että jotkut valitsevat väärin kerta toisensa jälkeen...

 

Helppoa on. Minulla 8v lapsi, yhteisiä ei nykyisen kanssa ole. pojan isä ratkesi juomaan eikä ole poikaansa nähnyt moneen vuoteen. hyvin menee.

 

[QUOTE="Vieras";24093316]No mutta onhan se vähän outoa, että jotkut valitsevat väärin kerta toisensa jälkeen...[/QUOTE]

No ehkäpä kaikki ei virheistään opi

 

Joo noinhan se menee kaikilla jotka kerran eroaa. :headwall:

Mä en tajua mitä hittoa se muille kuuluu jos uuden kumppanin kanssa haluaa saada lapsen. En mä todellakaan ole ajatellut, että mä en saisi saada lisää lapsia vain sen takia, että en ole lapseni isän kanssa enää yhdessä.

No eiköhän sen uuden lapsen voi tehdä, mutta olisi hienoa, jos edes tokalla valitsisi oikein... Jotkut kun toistavat tuota kerta toisensa jälkeen... Onhan kaikilla varmaan syynsä...

 

Öö, miks ihmeessä ei sais erota jos elämä miehen kanssa kyllästyttää? Ja tehdä sen saman vaikka 10 kertaa ja häipyä aina uusi vauva kainalossa.

 

[QUOTE="hmm";24093165]Millasiahan on uusperheet, missä toinen on ulkomaalainen,vaikkapa jostain aasiasta ja molemmilla lapsia..Kaikkea sitä pohtii, mutta ihan mielenkiinosta tällanenkin tuli mieleen[/QUOTE]

no varmasti aika samanlaisia,kun uusperheet missä kummatkin on suomalaisia..

 

Eipä ainakaan meidän "uusperheemme" eronnut mitenkään muista perheistä lapsen silmin. Eikä nyt aikuisenakaan siltä näytä.
Kaikesta saa tehtyä hankalaa jos sille linjalle lähtee.

 

[QUOTE="Vieras";24093316]No mutta onhan se vähän outoa, että jotkut valitsevat väärin kerta toisensa jälkeen...[/QUOTE]

Ihmiset muuttuvat, harva osaa ennustaa mikä tilanne vaikkapa 10 vuoden päästä on.

 

Kyllä on omat ongelmansa uusperheessä, mut niin on ydinperheessäkin. Itsekin tässä uusperhettä perustamassa olevana voin sanoa, että ei aina helppoa tule olemaan, mut tarviiko elämän ollakaan. Ongelmien kanssa painiminen kasvattaa luonnetta ja vaan tiivistää parisuhdetta. Enkä ole aikonutkaan lapsilta peitellä, ettei ongelmia tulisi.

Minusta on ihan hyvä, että ihmiset osaa erota ajoissa. Nykyisin eroaminen on paljon hyväksytympää, ei katsota enää kieroon avioliiton päättäviä. Mullekin kävi, etten oikein edes tajunnut parisuhteessa olevani huonovointinen, ennenkun erosin. Monet sanovat, että minusta näkee, et nyt mun on parempi olla. Minä en käske ihmisten olemaan yhdessä mahdollisimman pitkään kuin vaan pystyvät, sillä silloin voivat olla jo liian uuvuksissa, eikä ole voimia eroamiseen. En käske erota, mutten myöskään sinnitellä huonossa suhteessa.

 

Öö, miks ihmeessä ei sais erota jos elämä miehen kanssa kyllästyttää? Ja tehdä sen saman vaikka 10 kertaa ja häipyä aina uusi vauva kainalossa.

Joo, mitä sitä lapsia ajattelemaan kun jalkoja täytyy levittää jokaiselle vastaantulijalle, mutta onhan meitä jokaiseen junaan tallaajia

 

[QUOTE="just";24093409]Joo, mitä sitä lapsia ajattelemaan kun jalkoja täytyy levittää jokaiselle vastaantulijalle, mutta onhan meitä jokaiseen junaan tallaajia[/QUOTE]

Ei kai ne lapset sitä jalkojen levittelyä ole seuraamassa?

 

Ihmiset muuttuvat, harva osaa ennustaa mikä tilanne vaikkapa 10 vuoden päästä on.

Minusta taas ihmiset eivät muutu, vaan toisessa arvostaa eri asioita kuin suhteen alkuvaiheessa.

 

Ei kai ne lapset sitä jalkojen levittelyä ole seuraamassa?

Mistäpä sen tietää..johan siinä sekasin menee kaikki, kun kaikkien isit ravaa vuoronperään, tai ehkäpä ne tuleeki samaan aikaan. 6 isää istuu kahvipöydässä, sinänsä hupaisa ajatus

 

Minusta taas ihmiset eivät muutu, vaan toisessa arvostaa eri asioita kuin suhteen alkuvaiheessa.

Kyllä kokemukset muuttaa, hiotuu se terävin särmä ja ehkäpä oppii pehmeämmäksi